Äitipuolistakaan ei ole pakko pitää.

Harmillista lissu sinulle ettet tajua että uusperheissä rakastetaan, kyllä lapset oppivat rakastamaan vanhempansa uutta puolisoa vuosien saatossa, ja uudet puolisot rakastavat lapsia.
Bu-huu jos siitä tulee sulle paha mieli.
Ja lopeta nää turhanpäiväiset aloitukset, sun mielipide on tulluyt selväksi.

Eihän sun lapsesi ole tavanneetkaan äitipuoltaan, älä nyt taas jauha pa*kaa.

Juu, kyllä uusperheissä RAKASTUTAAN, vaan se mihin rakstutaan onkin sitten juttu toinen.
Muka lapset oppii rakstamaan vanhampansa uutta puolisoa, mutta miksi lapsen pitäisi tuota rakastaa, ei sitten yhtään mistään syystä.
Lapset kasvaa ja ymmärtävät asian ytiemen, mitä on tapahtunut, heille aukeaa seksin maailma ja samalla syy omien vanhempien eroon, vaikka kuinka yrittäisin ajatella siitä hyvää, en todellakaan näe, lapset varmasti monesti enemmän vihaavat tuota uutta puolisoa kuin rakastavat, teillä itsellänne on vain niin suunnaton häpeä omasta toiminnastanne, että yrittäisitte vaikka millä keinoin pakottaa lapsenne hyväksymään tekonne.
Eiväthän he toki muuta voi kun mennä mukana, mutta kun pääsevät omille jaloilleen ,tuskin edes enää sylkäisevät sinuun päin, kyllä ihan varmasti hyvin moni vanhempiensa avioeron kärsinyt lapsii, vetää pitkän välimatkan vanhempiinsa ja pääsee eroon näistä uusiovanhemmista.

Sam se on näillä uusiovanhemmilla, eivät hekään raksta näitä ex:n kanssa saatuja lapsia, kestävät vain eri syistä. Usein se on juuri tuo seksin saanti, josku on tullut mukaan myös laskennallisuus, havaitsee taloudellisen lähteen ja avioituu eronneen kanssa. Tässä sitten onkin se pahin vaihtoehto näille eroperheen lapsille, mahdollinen uusikko toisen kuolessa hallitseekin kaikkea omaisuutta ja vielä kerran nämä lapset joutuvat kurjaan osaan, eivät saa edes omaa perintöään, kun uusikko hallitsee kaikkea.
ei oel avioerolapsen tilanne hyvä milloinkaan ja todellista rakkautta ei mikään ja minkäänlainen uusikko koskaan voi lapselle antaa se on ihan saletti.

Minusta asioita pitää katsoa aina rehelllisesti ja valehtelematta, nimimerkki Lissu pois netistä, voisi jo itse alkaa ajatella asioita ihan oikealla tavalla.
Monet uusperheet hajoavat, sillä se ei ole oikea perhe, siinä osa perheestä pakotettu tilanteeseen, nimittäin lapset.
Ymmärrän jollakin tasolla sen eronneen aikuisen tarpeen seksistä ja toisen aikuisen läheisyydestä, mutta sen toivoisin jokaisen perheellisen ihmisen muistavan, että omat lapset varsinkin eron jälkeen on ne joille täytyy olla sitä äidin ja isän aikaa ja ilman tuota vierasta uusikkoa. He ovat omaa lihaa ja luutasi ja heistä sinun tulee ensisijaisesti huolehtia, antaa heille turvallisuus.

Pidä se uusikkosi vähän kauempana, sillä pahan paikan tullen uusikko lähtee pettämään uusille vesille ja sinulla on nuo rakkaimmat kaikista tukenasi omat lapsesi.

Hei! Kuka on äitipuoli.ihminen? Eikö ihmiset oo kokonaisia, en koskaan ole tavannut puolikasta ihmistä.

Ei mullakaan ole koira puolta, talo puolta, autopuolta, naapuripuolta, itsekkin olen kokonainen. Miten määritellään äitipuoli, jääkaappipuoli, tuolipuoli, kirjapuoli...????


Mä en siis voi käsittää.

Täällä vastailee joku, jonka elämä on mennyt pirstaleiksi ja kuvittelee uusikon pelastavan hänet, lapsistaan ei tunnu välittävän lainkaan. Lakiakaan ei näy tuntevan. Mutta kauheinta on tuo, että silpoo lapsensa palasiksi täällä kirjoittaessaankin. Eiköhän tuokin olisi jo ihan samalla tavalla rangaistava teko kuin lapsenmurhatkin, joko vankilatuomi tai vankimielisairaala.

Kannattaiskohan aloittajan alkaa mennä sinne terapiaan niin paraneminen pääsis alkamaan?

Ei edes äiditä eikä isästä ole pakko pitää!
Ei kenenkään tunteita voi pakottaa.

Nämä miesten uudet suhteet on niin epätoivoisia varmaan että kuvittelee itsestään liikoja. Mutta sehän kasvattaa itsetuntoa kun luulee olevansa vaikka kiinan keisari. Heillä vaan on semmoinen olotila, että miehen lapsetkaan ei voi sitä käsittää, miksi isä on heidät vaihtanut vieraaseennaiseen, joka luulee olevnasa heidän äiti, mummo, sisko, pikkuveli, sekrrku kummi ja ties mitä!!! Onneks ne itse vaan niin luulee, ei muut. Tiedänyhden naisen joka kanssa kuvitteli olevansa miehen exän äiti, ja siitä se riemu repesi.

Sitten kun kasvatte (henkisesti)aikuisiksi, ymmärrätte kyllä etteivät asiat ole noin mustavalkoisia kuin ne nyt näyttävät tuntuvan.

Äitipuolenne ja isänne varmasti rakastavat toisiaan ja jakavat tavallista pariskunnan arkea. Siihen kuuluu erimielisyydet ja riidatkin, mutta myös sopiminen. Lapset eivät voi millään määrittää sitä, onko isän ja uuden onnen liitto hyvä vai ei. Kerrot toivoneenne isällenne hyvää puolisoa. Sellaisen hän on itselleen ja itseään varten valinnut. Ei siis teille lapsille ystävää tai uskottua.
Toki teidän käytöksenne äitipuoltanne kohtaan varmasti aiheuttaa pahaa mieltä isällenne. Mutta lapsia kun olette ajattelette oikeastaan muuta kuin isänne etua ja siksi käyttäydytte huonosti äitipuoltanne kohtaan (tarkoitan tässä sitä kuvaamaasi jäätävyyttä).

Äitipuolesta ei ole pakko pitää, se on totta. Hänenkään ei ole pakko pitää teistä. Mutta toimeen on tultava. Usein eripuraan vaikuttaa moni syy, ihmissuhteitten onnistuminen ei ole vain yhden aikuisen vastuulla. Se on myös teidän lasten vastuulla (oletan että olette jo ainakin teini-iässä päätelleen tekstin hyvästä rakenteesta ja jäsentämisestä). Ja se on hyvin paljon teidän isänne vastuulla, sillä hänen tehtävänsä olisi olla linkkinä teidän kaikkien välillä. Voi olla, että osavastuussa suhteista on myös biologinen äitinne.

Äitipuolenne luonnollisesti keskustelee asioistanne isänne kanssa, aikuiset tekevät niin. Ja luonnollisesti äitipuolellanne on oma, erillinen mielipiteensä asioihin. Aviopuolisot keskustelevat ja vaihtavat mielipiteitä, näkökulmia esitetään suuntaan ja toiseen.

Jonain päivän nämä ja monet muutkin asiat kyllä löytävät paikkansa. Silloin olisi varmaan helpompi, jos olisitte onnistuneet säilyttämään välit, ei tarvitsisi aloittaa täysin alusta.