Sosiaaliluokkasi

Koulutusaste tulot määrittävät ihan virallisten määritelmien mukaan tämän päivän Suomessakin.

Harmaalla alueella liikun. Varastan rikkailta sioilta ja annan köyhille.

Kun joudut lääkärin kanssa tekemisiin sinulta kysytään ammatti ja koulutus,
sen mukaan sinua hoidetaan ainostaan poikkeuksen tekee
ruotsinkieli, silloin saat erityishuomiota, mutta alempaan keskiluokkaan tai köyhään työttömänä sinun yhteikunnallinen vaikuttamisesi sekä hoidon saaminen on työn ja tuskan takana tuskin sitä löytyy. Mikäli menet vaatimaan oikeuksiasi,
niin silloin ne kävelevät ylitse, HÄVIÄT.

"keskiluokka on ekonomisessa mielessä nykyään vissiin korvannut sen ihka oikean alaluokan"

Nyt olet ihan hakoteillä. Suomessa, siis toistetaan, Suomessa, luokat ovat korvautuneet seuraavasti:
* työväenluokkaa ei enää ole, koska useimmissa ay-liikkeen suojaamissa duunaritöissä saa saman verran tai enemmän palkkaa kuin tavallisissa toimihenkilötehtävissä. On siis muodostunut valtava alempi keskiluokka, johon kuuluu sekä duunarit että toimihenkilöt. Duunarien elintaso ja sosiaalinen asema on noussut, toimihenkilöiden laskenut.

* työväenluokan tilalle päähän potkituiksi, halveksituiksi ja muiden sylkykupeiksi on muodostunut alaluokka. Alaluokassa ollaan työttöminä tai pätkätyöläisinä, rahaa saadaan sosiaalitukina, pimeinä palkkatuloina, sukulaisten vippeinä, sekä rikollisuudella. Suuri muutos aiempaan on se, että käytännössä niin työväenluokkaisten, alemman keskiluokan kuin ylemmänkin keskiluokan vanhempien lapsista saattaa tippua alaluokkaan. Ainoastaan aidosti rikkaat (joita Suomessa ei ole kuin muutamia tuhansia) ovat suojattuja alaluokkaan tippumisen uhalta.

Alaluokka ei ole yhtenäinen eikä sillä ole yhtenäistä identitettiä. Mukana on yhtä lailla pikkurikollisia, työttömiä hitsareita, kannattamattomien maatilojen perillisiä kuin akateemisiakin. Yhdistäviä tekijöitä on lähinnä ikä ja muiden vihan kohteeksi joutuminen. Alaluokka on Suomessa nuorta. Käytännössä kaikki alaluokkaan kuuluvat ovat alle 50-vuotiaita, suurin osa alle 40-vuotiaitakin. Toinen yhdistävä tekijä on vihan ja halveksunnan kohteena oleminen: edes vasemmistoliitto ei puolusta alaluokkaan pudonneita. SDP on alaluokan pahin vihollinen. Demarit nauttivat siitä, että voivat ay-liikkeen avulla lyödä oikeasti kurjia samalla kun ajavat alemman keskiluokan etuja.

alaluokan edustaja kirjoitti:

"keskiluokka on ekonomisessa mielessä nykyään vissiin korvannut sen ihka oikean alaluokan"

Nyt olet ihan hakoteillä. Suomessa, siis toistetaan, Suomessa, luokat ovat korvautuneet seuraavasti:
* työväenluokkaa ei enää ole, koska useimmissa ay-liikkeen suojaamissa duunaritöissä saa saman verran tai enemmän palkkaa kuin tavallisissa toimihenkilötehtävissä. On siis muodostunut valtava alempi keskiluokka, johon kuuluu sekä duunarit että toimihenkilöt. Duunarien elintaso ja sosiaalinen asema on noussut, toimihenkilöiden laskenut.

* työväenluokan tilalle päähän potkituiksi, halveksituiksi ja muiden sylkykupeiksi on muodostunut alaluokka. Alaluokassa ollaan työttöminä tai pätkätyöläisinä, rahaa saadaan sosiaalitukina, pimeinä palkkatuloina, sukulaisten vippeinä, sekä rikollisuudella. Suuri muutos aiempaan on se, että käytännössä niin työväenluokkaisten, alemman keskiluokan kuin ylemmänkin keskiluokan vanhempien lapsista saattaa tippua alaluokkaan. Ainoastaan aidosti rikkaat (joita Suomessa ei ole kuin muutamia tuhansia) ovat suojattuja alaluokkaan tippumisen uhalta.

Alaluokka ei ole yhtenäinen eikä sillä ole yhtenäistä identitettiä. Mukana on yhtä lailla pikkurikollisia, työttömiä hitsareita, kannattamattomien maatilojen perillisiä kuin akateemisiakin. Yhdistäviä tekijöitä on lähinnä ikä ja muiden vihan kohteeksi joutuminen. Alaluokka on Suomessa nuorta. Käytännössä kaikki alaluokkaan kuuluvat ovat alle 50-vuotiaita, suurin osa alle 40-vuotiaitakin. Toinen yhdistävä tekijä on vihan ja halveksunnan kohteena oleminen: edes vasemmistoliitto ei puolusta alaluokkaan pudonneita. SDP on alaluokan pahin vihollinen. Demarit nauttivat siitä, että voivat ay-liikkeen avulla lyödä oikeasti kurjia samalla kun ajavat alemman keskiluokan etuja.

Lue lisää

Minä kuulun alaluokkaan. Täysin tulottomana jo yli vuoden, pieniä osinkoja lukuun ottamatta. Paskaduunit kyllästytti enkä oo jaksanu vaivautua edes ilmottaumaan työttömäksi. Opiskella oon yrittänyt tässä sapattivuoden aikana sekä matkaillut ja ollu vaan vapaana taiteilijana itseäni etsimässä, mutta ei mistään oikein tuu mitään. Suunnitelmissa onkin hakea hullun paperit ja päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tai kehitellä joku kantava liikesuunnitelma ja alkaa yrittäjäksi. Muiden orjaksi ei enää ikinä.

Onneksi perhetausta ei ole tätä samaa.

alaluokan edustaja kirjoitti:

"keskiluokka on ekonomisessa mielessä nykyään vissiin korvannut sen ihka oikean alaluokan"

Nyt olet ihan hakoteillä. Suomessa, siis toistetaan, Suomessa, luokat ovat korvautuneet seuraavasti:
* työväenluokkaa ei enää ole, koska useimmissa ay-liikkeen suojaamissa duunaritöissä saa saman verran tai enemmän palkkaa kuin tavallisissa toimihenkilötehtävissä. On siis muodostunut valtava alempi keskiluokka, johon kuuluu sekä duunarit että toimihenkilöt. Duunarien elintaso ja sosiaalinen asema on noussut, toimihenkilöiden laskenut.

* työväenluokan tilalle päähän potkituiksi, halveksituiksi ja muiden sylkykupeiksi on muodostunut alaluokka. Alaluokassa ollaan työttöminä tai pätkätyöläisinä, rahaa saadaan sosiaalitukina, pimeinä palkkatuloina, sukulaisten vippeinä, sekä rikollisuudella. Suuri muutos aiempaan on se, että käytännössä niin työväenluokkaisten, alemman keskiluokan kuin ylemmänkin keskiluokan vanhempien lapsista saattaa tippua alaluokkaan. Ainoastaan aidosti rikkaat (joita Suomessa ei ole kuin muutamia tuhansia) ovat suojattuja alaluokkaan tippumisen uhalta.

Alaluokka ei ole yhtenäinen eikä sillä ole yhtenäistä identitettiä. Mukana on yhtä lailla pikkurikollisia, työttömiä hitsareita, kannattamattomien maatilojen perillisiä kuin akateemisiakin. Yhdistäviä tekijöitä on lähinnä ikä ja muiden vihan kohteeksi joutuminen. Alaluokka on Suomessa nuorta. Käytännössä kaikki alaluokkaan kuuluvat ovat alle 50-vuotiaita, suurin osa alle 40-vuotiaitakin. Toinen yhdistävä tekijä on vihan ja halveksunnan kohteena oleminen: edes vasemmistoliitto ei puolusta alaluokkaan pudonneita. SDP on alaluokan pahin vihollinen. Demarit nauttivat siitä, että voivat ay-liikkeen avulla lyödä oikeasti kurjia samalla kun ajavat alemman keskiluokan etuja.

Lue lisää

Todennäköisesti juuri näin. Tähän kommenttiin on helppo yhtyä.

Toimihenkilöiden status on kokenut siis rajua inflaatiota. Itse en tosin tunne yhtäkään duunaria, joka olisi viimeiseen viiteen vuoteen ollut ay-liikkeen ansiosta hyvin palkattu, saatika edes varma duunipaikastaan. Ainoa suoraan tätä kommenttia tukeva esimerkki tulee omasta perheestä ja sekin suurimmaksi osin miltei oman iän verran duunissa olleena. Eli siis kokemus, ilman varsinaisia ylennyksiä, kasvattaa vuosi vuodelta tuloluokkaa vakituisessa työssä. Mutta se nyt ei ole mitään uutta, luulemma.

"työväenluokan tilalle päähän potkituiksi, halveksituiksi ja muiden sylkykupeiksi on muodostunut alaluokka."
Jotakuinkin näin itsekin ajattelen, en vain koe omalla kohdallani tuota päähän potkimista rajuna. Tai sitten en vain osaa ottaa onkeeni helposti.

Akateemisuus ei nosta sosiaaliluokkaa, se on yhtä raju muutos kuin pätkätöiden määrän lisääntyminen. Mutta siis kun kyse on sosiaaliluokasta, niin on vaikea eritellä ryhmiä kun maailma ikäänkuin pienenee jatkuvasti. Alaluokkainen ihminen keskellä ei mitään, muuttotappiopaikkakunnalla köyhänä, ei ole verrattavissa taloudellisesti yhtä köyhään yksilöön edes hieman suuremmassa kylässä.

kadonnut nuori kirjoitti:

Minä kuulun alaluokkaan. Täysin tulottomana jo yli vuoden, pieniä osinkoja lukuun ottamatta. Paskaduunit kyllästytti enkä oo jaksanu vaivautua edes ilmottaumaan työttömäksi. Opiskella oon yrittänyt tässä sapattivuoden aikana sekä matkaillut ja ollu vaan vapaana taiteilijana itseäni etsimässä, mutta ei mistään oikein tuu mitään. Suunnitelmissa onkin hakea hullun paperit ja päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tai kehitellä joku kantava liikesuunnitelma ja alkaa yrittäjäksi. Muiden orjaksi ei enää ikinä.

Onneksi perhetausta ei ole tätä samaa.

Lue lisää

Odotan innolla muuttoani Venäjälle niin ei veroeurojani käytetä tällaisten ihmisten lorvimisen sallimiseen(mikäli työkyvyttömyyseläkkeelle pääset kun ei työnteko näytä kiinnostavan.)

alaluokan edustaja kirjoitti:

"keskiluokka on ekonomisessa mielessä nykyään vissiin korvannut sen ihka oikean alaluokan"

Nyt olet ihan hakoteillä. Suomessa, siis toistetaan, Suomessa, luokat ovat korvautuneet seuraavasti:
* työväenluokkaa ei enää ole, koska useimmissa ay-liikkeen suojaamissa duunaritöissä saa saman verran tai enemmän palkkaa kuin tavallisissa toimihenkilötehtävissä. On siis muodostunut valtava alempi keskiluokka, johon kuuluu sekä duunarit että toimihenkilöt. Duunarien elintaso ja sosiaalinen asema on noussut, toimihenkilöiden laskenut.

* työväenluokan tilalle päähän potkituiksi, halveksituiksi ja muiden sylkykupeiksi on muodostunut alaluokka. Alaluokassa ollaan työttöminä tai pätkätyöläisinä, rahaa saadaan sosiaalitukina, pimeinä palkkatuloina, sukulaisten vippeinä, sekä rikollisuudella. Suuri muutos aiempaan on se, että käytännössä niin työväenluokkaisten, alemman keskiluokan kuin ylemmänkin keskiluokan vanhempien lapsista saattaa tippua alaluokkaan. Ainoastaan aidosti rikkaat (joita Suomessa ei ole kuin muutamia tuhansia) ovat suojattuja alaluokkaan tippumisen uhalta.

Alaluokka ei ole yhtenäinen eikä sillä ole yhtenäistä identitettiä. Mukana on yhtä lailla pikkurikollisia, työttömiä hitsareita, kannattamattomien maatilojen perillisiä kuin akateemisiakin. Yhdistäviä tekijöitä on lähinnä ikä ja muiden vihan kohteeksi joutuminen. Alaluokka on Suomessa nuorta. Käytännössä kaikki alaluokkaan kuuluvat ovat alle 50-vuotiaita, suurin osa alle 40-vuotiaitakin. Toinen yhdistävä tekijä on vihan ja halveksunnan kohteena oleminen: edes vasemmistoliitto ei puolusta alaluokkaan pudonneita. SDP on alaluokan pahin vihollinen. Demarit nauttivat siitä, että voivat ay-liikkeen avulla lyödä oikeasti kurjia samalla kun ajavat alemman keskiluokan etuja.

Lue lisää

Olen alaluokan alimmassa luokassa. Kahden ala-arvostetun työn lisäksi (tehdastyö & siivous) vielä opiskelen täysipäiväisesti ja saan tukia, eli olen yhteiskunnan varoilla elävä pummikin kaiken lisäksi.

kadonnut nuori kirjoitti:

Minä kuulun alaluokkaan. Täysin tulottomana jo yli vuoden, pieniä osinkoja lukuun ottamatta. Paskaduunit kyllästytti enkä oo jaksanu vaivautua edes ilmottaumaan työttömäksi. Opiskella oon yrittänyt tässä sapattivuoden aikana sekä matkaillut ja ollu vaan vapaana taiteilijana itseäni etsimässä, mutta ei mistään oikein tuu mitään. Suunnitelmissa onkin hakea hullun paperit ja päästä työkyvyttömyyseläkkeelle. Tai kehitellä joku kantava liikesuunnitelma ja alkaa yrittäjäksi. Muiden orjaksi ei enää ikinä.

Onneksi perhetausta ei ole tätä samaa.

Lue lisää

Eli toisin sanoen olet hemmoteltu, laiska pelle, joka elää muiden siivellä vaikka on itse työkykyinen? "Osinkotuloja ja matkailua". Olet nolo..

Hell yeah!
http://www.youtube.com/watch?v=EvhPyRSSakg

no kun siis kun toisen ylä luokkainen on toiselle ala-luokka joten ei silleen niinku voi sanoo niinku mitään sitä paitsi me ollaan kaikki vaan yksilöit mä ja mun kaverit ei ainakaa suostuta sopimaan mihinkää ahtaisiin lokeroihin! niinku!

Suurin osa niistä, jotka eivät tunne samaistuvansa mihinkään luokkaan, on alaluokkaan tipahtaneita ihmisiä. Ratikkakuskin kaltaiset kusipäät ovat ne ihmiset sinne tiputtaneet. Sinunkin entinen työkaverisi, jonka pelasit yt-neuvotteluissa työttömäksi vaikka oli oikeasti hyvä työntekijä, on nyt pitkäaikaistyötön.

totuus ei pala kirjoitti:

Suurin osa niistä, jotka eivät tunne samaistuvansa mihinkään luokkaan, on alaluokkaan tipahtaneita ihmisiä. Ratikkakuskin kaltaiset kusipäät ovat ne ihmiset sinne tiputtaneet. Sinunkin entinen työkaverisi, jonka pelasit yt-neuvotteluissa työttömäksi vaikka oli oikeasti hyvä työntekijä, on nyt pitkäaikaistyötön.

Lue lisää

No ei pala totuus ei.

Tosin luulen, että pohjalla olevat ihmiset tajuavat olevansa pohjalla, kuten sinäkin. Mutta sitten on niitä, jotka eivät maailmankatsomuksellisista syistä halua hyväksyä moista luokittelua. Eivät ainakaan itsensä kohdalla.

Yksikään työkaverini ei ole yt-neuvotteluissa jäänyt työttömäksi viimeiseen 16 vuoteen. Ei edes yksikään alaiseni. Tosin firman ylimmässä johdossa on lähtöpasseja jaettu. Joten lopetahan pikkupaskis joutava höperehtiminen.

Ratikkakuski kirjoitti:

No ei pala totuus ei.

Tosin luulen, että pohjalla olevat ihmiset tajuavat olevansa pohjalla, kuten sinäkin. Mutta sitten on niitä, jotka eivät maailmankatsomuksellisista syistä halua hyväksyä moista luokittelua. Eivät ainakaan itsensä kohdalla.

Yksikään työkaverini ei ole yt-neuvotteluissa jäänyt työttömäksi viimeiseen 16 vuoteen. Ei edes yksikään alaiseni. Tosin firman ylimmässä johdossa on lähtöpasseja jaettu. Joten lopetahan pikkupaskis joutava höperehtiminen.

Lue lisää

Vain itse tiedät, keitä entisiä työkavereitasi et halua kohdata pimeällä kadulla.

totuus ei pala kirjoitti:

Suurin osa niistä, jotka eivät tunne samaistuvansa mihinkään luokkaan, on alaluokkaan tipahtaneita ihmisiä. Ratikkakuskin kaltaiset kusipäät ovat ne ihmiset sinne tiputtaneet. Sinunkin entinen työkaverisi, jonka pelasit yt-neuvotteluissa työttömäksi vaikka oli oikeasti hyvä työntekijä, on nyt pitkäaikaistyötön.

Lue lisää

"Ratikkakuskin kaltaiset kusipäät ovat ne ihmiset sinne tiputtaneet."
"jonka pelasit yt-neuvotteluissa työttömäksi"

Huvittavaa kommentointia täällä. Jälleen kerran, pitäisi varmaan sanoa.

totuus ei pala kirjoitti:

Vain itse tiedät, keitä entisiä työkavereitasi et halua kohdata pimeällä kadulla.

Kannattaisiko varata aika terveyskeskuskeen?

totuus ei pala kirjoitti:

Vain itse tiedät, keitä entisiä työkavereitasi et halua kohdata pimeällä kadulla.

Viime aikoina onkin alkanut näkyä tälläkin palstalla tällaista Talous-Sanomien kommenttipalstalle sopivaa antia. Hassua.

En minäkään käy töissä. Omaisuutta on sen verran, ettei tarvitse, mutta mitään leveää elämää en kuitenkaan vietä. Pääomatuloilla eläjät, Suomen virallinen eliitti???
*hervotonta naurua*

Englannin vanhat köyhemmät aristokraattisuvut, maaseudulla, hmmm, heihin taidan samaistua.

Jos meinaa olla yläasteikossa keskiluokassa niin se vaatii kyllä omat asunnot, autot ja muut hempekkeet.

Lisäksi tuloja pitää olla samoin kuin koulutusta.

Ei vakkari kirjoitti:

Jos meinaa olla yläasteikossa keskiluokassa niin se vaatii kyllä omat asunnot, autot ja muut hempekkeet.

Lisäksi tuloja pitää olla samoin kuin koulutusta.

Asunto on kyllä oma, autoa en sen sijaan omista. Olen kyllä samaa mieltä, sekin jotenkin tuntuu kuuluvan ylempään keskiluokkaan. Jos olisi vaimo ja ennen kaikkea lapsia, niin sitten varmaan tulisi hankittua samantien sekin (ja ajettua ajokortti).

Toisaalta - oma mielikuvani ylemmästä keskiluokasta palautuu paitsi näihin Suomi-filmien pikkurikkaisiin jotka eivät kuitenkaan ole yläluokkaa, niin myös idoliini, TV-hahmo Frasier Craneen. Hänellähän ei ollut perhettä. Hän on kuitenkin hyvätuloinen (ymmärtääkseni), ja hän on juuri sen verran sivistynyt ja kultturelli, jollaiseksi miellän oikean ylemmän keskiluokan edustajan (sikäli kuin Suomessa nyt oikeasti voi puhua mistään sosiaaliluokista, ja Frasier nyt on amerikkalainen hahmo). Jos oma asuntoni olisi vähän laitetumpi, kuukausitulot pari tonnia enemmän kuin nyt, ja konsolipelaamisen ja vetelehtemisen sijasta sivistäisin itseäni vapaa-ajalla vähän enemmän kuin nyt, niin voisin kuvitella kuuluvani ainakin samaan viiteryhmään kuin Frasier. Minulla oli tästä aiheesta jopa viestiketju tällä palstalla pari vuotta sitten. Pitää palauttaa se mieleen, ottaa pieni Frasier-maraton ja asettaa jälleen kerran tavoitteet elämälle. Hyvä kun tuli puheeksi.

LordBoredom kirjoitti:

Asunto on kyllä oma, autoa en sen sijaan omista. Olen kyllä samaa mieltä, sekin jotenkin tuntuu kuuluvan ylempään keskiluokkaan. Jos olisi vaimo ja ennen kaikkea lapsia, niin sitten varmaan tulisi hankittua samantien sekin (ja ajettua ajokortti).

Toisaalta - oma mielikuvani ylemmästä keskiluokasta palautuu paitsi näihin Suomi-filmien pikkurikkaisiin jotka eivät kuitenkaan ole yläluokkaa, niin myös idoliini, TV-hahmo Frasier Craneen. Hänellähän ei ollut perhettä. Hän on kuitenkin hyvätuloinen (ymmärtääkseni), ja hän on juuri sen verran sivistynyt ja kultturelli, jollaiseksi miellän oikean ylemmän keskiluokan edustajan (sikäli kuin Suomessa nyt oikeasti voi puhua mistään sosiaaliluokista, ja Frasier nyt on amerikkalainen hahmo). Jos oma asuntoni olisi vähän laitetumpi, kuukausitulot pari tonnia enemmän kuin nyt, ja konsolipelaamisen ja vetelehtemisen sijasta sivistäisin itseäni vapaa-ajalla vähän enemmän kuin nyt, niin voisin kuvitella kuuluvani ainakin samaan viiteryhmään kuin Frasier. Minulla oli tästä aiheesta jopa viestiketju tällä palstalla pari vuotta sitten. Pitää palauttaa se mieleen, ottaa pieni Frasier-maraton ja asettaa jälleen kerran tavoitteet elämälle. Hyvä kun tuli puheeksi.

Lue lisää

Omistat Frasier tyyppisen asunnon sillä näköalalla?
Sori, tuskin... :D

Ehkä olet itseasiassa keski-keskiluokkaa jos sulla on oma asuntokin, mutta vähän riippuu.
Ei siihen perhettä tarvita että on keski-keskiluokkaa.
Olen itse tosiaan alempaa keskiluokkaa ja vaikuttaisi että olet varmaan minua hieman ylempänä.

Ylempi keskiluokka on jo aika vaurasta ja elelee kivasti isoissa asunnoissa/omakotitaloissa. Voi olla parikin autoa jne.

LordBoredom kirjoitti:

Asunto on kyllä oma, autoa en sen sijaan omista. Olen kyllä samaa mieltä, sekin jotenkin tuntuu kuuluvan ylempään keskiluokkaan. Jos olisi vaimo ja ennen kaikkea lapsia, niin sitten varmaan tulisi hankittua samantien sekin (ja ajettua ajokortti).

Toisaalta - oma mielikuvani ylemmästä keskiluokasta palautuu paitsi näihin Suomi-filmien pikkurikkaisiin jotka eivät kuitenkaan ole yläluokkaa, niin myös idoliini, TV-hahmo Frasier Craneen. Hänellähän ei ollut perhettä. Hän on kuitenkin hyvätuloinen (ymmärtääkseni), ja hän on juuri sen verran sivistynyt ja kultturelli, jollaiseksi miellän oikean ylemmän keskiluokan edustajan (sikäli kuin Suomessa nyt oikeasti voi puhua mistään sosiaaliluokista, ja Frasier nyt on amerikkalainen hahmo). Jos oma asuntoni olisi vähän laitetumpi, kuukausitulot pari tonnia enemmän kuin nyt, ja konsolipelaamisen ja vetelehtemisen sijasta sivistäisin itseäni vapaa-ajalla vähän enemmän kuin nyt, niin voisin kuvitella kuuluvani ainakin samaan viiteryhmään kuin Frasier. Minulla oli tästä aiheesta jopa viestiketju tällä palstalla pari vuotta sitten. Pitää palauttaa se mieleen, ottaa pieni Frasier-maraton ja asettaa jälleen kerran tavoitteet elämälle. Hyvä kun tuli puheeksi.

Lue lisää

Mies parhaassa iässäkin olet eli miks sulla ei ole naista?

Ei vakkari kirjoitti:

Omistat Frasier tyyppisen asunnon sillä näköalalla?
Sori, tuskin... :D

Ehkä olet itseasiassa keski-keskiluokkaa jos sulla on oma asuntokin, mutta vähän riippuu.
Ei siihen perhettä tarvita että on keski-keskiluokkaa.
Olen itse tosiaan alempaa keskiluokkaa ja vaikuttaisi että olet varmaan minua hieman ylempänä.

Ylempi keskiluokka on jo aika vaurasta ja elelee kivasti isoissa asunnoissa/omakotitaloissa. Voi olla parikin autoa jne.

Lue lisää

Ei, siis ei ole Frasier-tyyppistä asuntoa. Olisikin - hänhän ei kuitenkaan kai omistanut asuntoaan, vaan (yhdysvaltalaiseen tapaan) asui vuokralla. Minulla sen sijaan on kerrostalokaksio sellaiselta alempi-/keski-keskiluokkaiselta alueelta.

Ylempi keskiluokka tosiaan tarvitsisi perheen, kaksi sellaista keski- tai hyvätuloista aikuista, jotta olisi varaa isoon asuntoon ja pariin autoon, joista ainakin toinen on ns. hyvä (toinen voi olla käytännöllinen "kauppakassikotterokin"). Tosin nähdäkseni myös jonkinlainen Frasier-tyyppinen oleminenkin riittäisi, mutta yksineläjänä pitäisi sitten kompensoida aidolla sivistyksellä ja paikan työelämäsi pitäisi olla jokseenkin korkeaprofiilinen (ts. mediaseksikäs, toisin kuin vaikka minun työni).

Ei vakkari kirjoitti:

Mies parhaassa iässäkin olet eli miks sulla ei ole naista?

Koska olen vähän ruma ja lihava, ja toisekseen huono antamaan ensivaikutelmia - minun pitäisi oppia tuntemaan ihmistä ennen kuin voin rentoutua tämän seurassa, ja siinä vaiheessa olen tippunut joko hyypiö- tai "ollaan vaan kavereita"-kategoriaan.

LordBoredom kirjoitti:

Koska olen vähän ruma ja lihava, ja toisekseen huono antamaan ensivaikutelmia - minun pitäisi oppia tuntemaan ihmistä ennen kuin voin rentoutua tämän seurassa, ja siinä vaiheessa olen tippunut joko hyypiö- tai "ollaan vaan kavereita"-kategoriaan.

Lue lisää

Okei.
Ehkä kannattaa yrittää pudottaa ainakin painoa hieman. Tosin en lupaa että se tuo tuloksia koska kuten sanoin tuolla sosiaaliluokalla on merkitystä.

Toisekseen en ole minäkään mikään komistus enkä osaa tehdä sitä seksikästä esnvaikutelmaa. Valitettavasti se miehessä tulkitaan "epävarmuudeksi" vaikka sitä samaa naiset tekevät itsekin Suomessa eli ovat varautuneita.

Silloin herkästi putoaa sinne kaveri-kategoriaan jos ulkoisesti ole joko luonteen tai komeuden puolesta millä mällätä.

LordBoredom kirjoitti:

Ei, siis ei ole Frasier-tyyppistä asuntoa. Olisikin - hänhän ei kuitenkaan kai omistanut asuntoaan, vaan (yhdysvaltalaiseen tapaan) asui vuokralla. Minulla sen sijaan on kerrostalokaksio sellaiselta alempi-/keski-keskiluokkaiselta alueelta.

Ylempi keskiluokka tosiaan tarvitsisi perheen, kaksi sellaista keski- tai hyvätuloista aikuista, jotta olisi varaa isoon asuntoon ja pariin autoon, joista ainakin toinen on ns. hyvä (toinen voi olla käytännöllinen "kauppakassikotterokin"). Tosin nähdäkseni myös jonkinlainen Frasier-tyyppinen oleminenkin riittäisi, mutta yksineläjänä pitäisi sitten kompensoida aidolla sivistyksellä ja paikan työelämäsi pitäisi olla jokseenkin korkeaprofiilinen (ts. mediaseksikäs, toisin kuin vaikka minun työni).

Lue lisää

Ei mielestäni ylempi keskiluokka tarkoita perheellistä. Kyllä siinä hyvät tulot ja koulutus auttaa.

Lopusta olen ihan samaa mieltä, mutta Frasier tuskin ihan pikkuvuokraa siitä asunnosta maksoi. :D

Plus koulutus taisi olla aika korkeatasoista yms.

Frazierin huumorihan perustui juuri tuohon ylempään keskiluokkaisuuteen sekä siihen että hänen isänsä oli tavallinen suht yksinkertainen duunari.

Ei vakkari kirjoitti:

Okei.
Ehkä kannattaa yrittää pudottaa ainakin painoa hieman. Tosin en lupaa että se tuo tuloksia koska kuten sanoin tuolla sosiaaliluokalla on merkitystä.

Toisekseen en ole minäkään mikään komistus enkä osaa tehdä sitä seksikästä esnvaikutelmaa. Valitettavasti se miehessä tulkitaan "epävarmuudeksi" vaikka sitä samaa naiset tekevät itsekin Suomessa eli ovat varautuneita.

Silloin herkästi putoaa sinne kaveri-kategoriaan jos ulkoisesti ole joko luonteen tai komeuden puolesta millä mällätä.

Lue lisää

Sinuna yrittäisin hankkiutua tuosta ylipainosta eroon ja yrittäisin pukeutua edukseni.

Se että ei ole omaa autoa on kyllä naisten mielestä miinusta, pyörittelipä asiaa kuinka järkevästi itse omassa mielessään nii naisilla se ei toimi niin.

LordBoredom kirjoitti:

Ei, siis ei ole Frasier-tyyppistä asuntoa. Olisikin - hänhän ei kuitenkaan kai omistanut asuntoaan, vaan (yhdysvaltalaiseen tapaan) asui vuokralla. Minulla sen sijaan on kerrostalokaksio sellaiselta alempi-/keski-keskiluokkaiselta alueelta.

Ylempi keskiluokka tosiaan tarvitsisi perheen, kaksi sellaista keski- tai hyvätuloista aikuista, jotta olisi varaa isoon asuntoon ja pariin autoon, joista ainakin toinen on ns. hyvä (toinen voi olla käytännöllinen "kauppakassikotterokin"). Tosin nähdäkseni myös jonkinlainen Frasier-tyyppinen oleminenkin riittäisi, mutta yksineläjänä pitäisi sitten kompensoida aidolla sivistyksellä ja paikan työelämäsi pitäisi olla jokseenkin korkeaprofiilinen (ts. mediaseksikäs, toisin kuin vaikka minun työni).

Lue lisää

Ei kai perheellisyydellä ole mitään tekemistä sosiaaluokkien kanssa?

Aiemmin luokat olivat selkeämpiä, kun toimistotyöstä työstä maksettiin enemmän kuin suorittavasta työstä, joten luokat menivät selkeästi tulojen ja varallisuuden mukaan.

Kyllä sinä kuulut ylempään keskiluokkaan, vaikka et sitä tässä ehkä haluaisi niin ajatella. Se on aika pieni prosentti kolmekymppisistä suomalaisista, joilla on akateeminen tutkinto, viiden tonnin tulot ja oma asunto (vaikkakin velkaa vielä). Käsittääkseni useimmilla teknistaloudellisten alojen ihmisilläkin, vaikka olisivat työllistyneet heti valmistumisesta, menee johonkin kolmevitoseksi- nelikymppiseksi, ennen kuin ollaan viiden tonnin tuloissa.

LordBoredom kirjoitti:

Ei, siis ei ole Frasier-tyyppistä asuntoa. Olisikin - hänhän ei kuitenkaan kai omistanut asuntoaan, vaan (yhdysvaltalaiseen tapaan) asui vuokralla. Minulla sen sijaan on kerrostalokaksio sellaiselta alempi-/keski-keskiluokkaiselta alueelta.

Ylempi keskiluokka tosiaan tarvitsisi perheen, kaksi sellaista keski- tai hyvätuloista aikuista, jotta olisi varaa isoon asuntoon ja pariin autoon, joista ainakin toinen on ns. hyvä (toinen voi olla käytännöllinen "kauppakassikotterokin"). Tosin nähdäkseni myös jonkinlainen Frasier-tyyppinen oleminenkin riittäisi, mutta yksineläjänä pitäisi sitten kompensoida aidolla sivistyksellä ja paikan työelämäsi pitäisi olla jokseenkin korkeaprofiilinen (ts. mediaseksikäs, toisin kuin vaikka minun työni).

Lue lisää

Lisäyksenä vielä, että jos olisit sellainen panoeinotyyppinen nilkero, niin kyllä noilla sun spekseillä saisi helposti 18v mallitypyjä jatkoille jostain Helsingin yökerhoista.

sillitrooli kirjoitti:

Ei kai perheellisyydellä ole mitään tekemistä sosiaaluokkien kanssa?

Aiemmin luokat olivat selkeämpiä, kun toimistotyöstä työstä maksettiin enemmän kuin suorittavasta työstä, joten luokat menivät selkeästi tulojen ja varallisuuden mukaan.

Kyllä sinä kuulut ylempään keskiluokkaan, vaikka et sitä tässä ehkä haluaisi niin ajatella. Se on aika pieni prosentti kolmekymppisistä suomalaisista, joilla on akateeminen tutkinto, viiden tonnin tulot ja oma asunto (vaikkakin velkaa vielä). Käsittääkseni useimmilla teknistaloudellisten alojen ihmisilläkin, vaikka olisivat työllistyneet heti valmistumisesta, menee johonkin kolmevitoseksi- nelikymppiseksi, ennen kuin ollaan viiden tonnin tuloissa.

Lue lisää

Ei ne minun tulot nyt ihan viittä tonnia ole, vaikka hyvällä tuurilla ja ripauksella pyrkyryyttä ja ahkeruutta siihen voisinkin ehkä parissa-kolmessa vuodessa - ennen kolmevitosta joka tapauksessa - yltää. Siis jos ei tule mutkia matkaan enkä yliarvioi itseäni ihan liikaa.

Minusta perheellisyys on kyllä ainakin Suomessa jotenkin leimallista ylemmälle keskiluokalle, vaikkakin aiempaa pointtiani korostaakseni on mahdollista myös Frasier-poikamiehuus, joka on luettavissa ylemmäksi keskiluokaksi. Siihen ei kuitenkaan pelkät tulot riitä, vaan pitäisi olla paitsi ehkä aavistuksen paremmat puitteet (asunto keskustasta tai herraskaiselta pientaloalueelta, jälkimmäinen ei tosin ole varsinaisesti poikamiehelle hyvä vaihtoehto). Joka tapauksessa vaatisi enemmän hienostuneisuutta (mieluummin ilman snobismia, mutta tarpeen vaatiessa sen kera) ja tiettyä oppineisuutta ja sanavalmiutta. Tietysti se on vain minun määritelmäni poikamiestyypin keskiluokkaisuudelle.

sillitrooli kirjoitti:

Lisäyksenä vielä, että jos olisit sellainen panoeinotyyppinen nilkero, niin kyllä noilla sun spekseillä saisi helposti 18v mallitypyjä jatkoille jostain Helsingin yökerhoista.

Lue lisää

Pitäisi olla komea ja sanavalmis, ja sitten siihen päälle vielä panoeino, eli röyhkeä.

LordBoredom kirjoitti:

Ei ne minun tulot nyt ihan viittä tonnia ole, vaikka hyvällä tuurilla ja ripauksella pyrkyryyttä ja ahkeruutta siihen voisinkin ehkä parissa-kolmessa vuodessa - ennen kolmevitosta joka tapauksessa - yltää. Siis jos ei tule mutkia matkaan enkä yliarvioi itseäni ihan liikaa.

Minusta perheellisyys on kyllä ainakin Suomessa jotenkin leimallista ylemmälle keskiluokalle, vaikkakin aiempaa pointtiani korostaakseni on mahdollista myös Frasier-poikamiehuus, joka on luettavissa ylemmäksi keskiluokaksi. Siihen ei kuitenkaan pelkät tulot riitä, vaan pitäisi olla paitsi ehkä aavistuksen paremmat puitteet (asunto keskustasta tai herraskaiselta pientaloalueelta, jälkimmäinen ei tosin ole varsinaisesti poikamiehelle hyvä vaihtoehto). Joka tapauksessa vaatisi enemmän hienostuneisuutta (mieluummin ilman snobismia, mutta tarpeen vaatiessa sen kera) ja tiettyä oppineisuutta ja sanavalmiutta. Tietysti se on vain minun määritelmäni poikamiestyypin keskiluokkaisuudelle.

Lue lisää

Eihän yksin asuva ihminen tee mitään jollain kartanolla. Hermothan siinä menee varmaan poikamieheltäkin, jos pitäisi imuroida 200 neliötä, vaikka yksin asuu.

Ja tuo perheellisyysvaatimus, no itse en pitäisi sitä määreenä sosiaaliluokassa, mutta ei sillä oikeastaan ole väliä, koska sanoisin, että varmaankin muutaman vuoden sisään alat tavata akateemisia naisia, joilla biologinen kello kilkattaa, ja silloin ne suorastaan taistelevat sinusta. Kannattaa kyllä varmaan sitten pitää jonkinlaista kriteeristöä naisille siinä vaiheessa. Muuten voi käydä se palstalla ankarasti kauhisteltu tarina, jossa nainen vaihtaa rentut elättäjämieheen.

sillitrooli kirjoitti:

Eihän yksin asuva ihminen tee mitään jollain kartanolla. Hermothan siinä menee varmaan poikamieheltäkin, jos pitäisi imuroida 200 neliötä, vaikka yksin asuu.

Ja tuo perheellisyysvaatimus, no itse en pitäisi sitä määreenä sosiaaliluokassa, mutta ei sillä oikeastaan ole väliä, koska sanoisin, että varmaankin muutaman vuoden sisään alat tavata akateemisia naisia, joilla biologinen kello kilkattaa, ja silloin ne suorastaan taistelevat sinusta. Kannattaa kyllä varmaan sitten pitää jonkinlaista kriteeristöä naisille siinä vaiheessa. Muuten voi käydä se palstalla ankarasti kauhisteltu tarina, jossa nainen vaihtaa rentut elättäjämieheen.

Lue lisää

Luulen, että juuri tuossa on Lordin ongelma. Fiksu ja hyvätuloinen mies, hyvä koulutus ja työpaikka, oma asunto, kenties kultturelleja (?) harrastuksia, ja ikää kuitenkin vasta 29 vuotta. Moni samanikäinen tai varsinkaan nuorempi nainen ei ole päässyt lähellekään samaan elämänvaiheeseen. Itsekin miettisin, että mitä tarjottavaa minulla on tuollaiselle miehelle. Itseni tietysti, mutta riittääkö se? Odottaako hänkin että olisin yhtä menestynyt.

sillitrooli kirjoitti:

Eihän yksin asuva ihminen tee mitään jollain kartanolla. Hermothan siinä menee varmaan poikamieheltäkin, jos pitäisi imuroida 200 neliötä, vaikka yksin asuu.

Ja tuo perheellisyysvaatimus, no itse en pitäisi sitä määreenä sosiaaliluokassa, mutta ei sillä oikeastaan ole väliä, koska sanoisin, että varmaankin muutaman vuoden sisään alat tavata akateemisia naisia, joilla biologinen kello kilkattaa, ja silloin ne suorastaan taistelevat sinusta. Kannattaa kyllä varmaan sitten pitää jonkinlaista kriteeristöä naisille siinä vaiheessa. Muuten voi käydä se palstalla ankarasti kauhisteltu tarina, jossa nainen vaihtaa rentut elättäjämieheen.

Lue lisää

Niin, se on toki totta ettei tässä kartanoa tarvitakaan. Ajattelin vain sellaista Frasier-luksusta, komeat näköalat ja viimeisen päälle laitettu murju.

En ymmärrä, missä minä niitä akateemisia naisia edes kohtaisin. Pariutuneet miestuttavani, jotka pitivät itseään ehkä ATM-kategoriaan kuuluvina, pariutuivat jo (varsin onnistuneesti) opiskeluaikoinaan. Se aika on takana.

Tyttönen_82 kirjoitti:

Luulen, että juuri tuossa on Lordin ongelma. Fiksu ja hyvätuloinen mies, hyvä koulutus ja työpaikka, oma asunto, kenties kultturelleja (?) harrastuksia, ja ikää kuitenkin vasta 29 vuotta. Moni samanikäinen tai varsinkaan nuorempi nainen ei ole päässyt lähellekään samaan elämänvaiheeseen. Itsekin miettisin, että mitä tarjottavaa minulla on tuollaiselle miehelle. Itseni tietysti, mutta riittääkö se? Odottaako hänkin että olisin yhtä menestynyt.

Lue lisää

Tuota noin. Luulenpa, ettei se ole ongelmani. Kukaan nainen ei näe "menestystäni", vaan kun he kävelevät minua vastaan, niin he katsovat että tuossapa on joku teppo tavis, vähän vain rumempi ja hyi miten lihava eikä hurmaa supliikilla (noin niin kuin kärjistäen). Kaikkiaan tuo kuulostaa vähän siltä tutulta "olet liian hyvä minulle"-selittelyltä, jolla kaunistellaan vain sitä faktaa, etteivät "kemiat kohtaa", eikä haluta loukata miestä.

Sitä paitsi, eikö naisetkin kuvittele, että miehet haluavat "naida alaspäin"? :P Silloin ei näennäisen menestyksen pitäisi olla ongelma. (On tosin itse sanottava, etten erityisemmin piittaa mahdollisen... siis kuvitteellisen tyttöystäväni menestyksestä, lähinnä toivoisin jonkinlaista keskinäistä ymmärrystä, jota kuvittelen saavani todennäköisimmin yliopistotytöistä, jotka eivät välttämättä näe tutkintoani ja työtäni joutavana paperinpyörittelynä ja nörttitouhuna, ja naura minulle selkäni takana kun en tee "miesten töitä").

Tyttönen_82 kirjoitti:

Luulen, että juuri tuossa on Lordin ongelma. Fiksu ja hyvätuloinen mies, hyvä koulutus ja työpaikka, oma asunto, kenties kultturelleja (?) harrastuksia, ja ikää kuitenkin vasta 29 vuotta. Moni samanikäinen tai varsinkaan nuorempi nainen ei ole päässyt lähellekään samaan elämänvaiheeseen. Itsekin miettisin, että mitä tarjottavaa minulla on tuollaiselle miehelle. Itseni tietysti, mutta riittääkö se? Odottaako hänkin että olisin yhtä menestynyt.

Lue lisää

"Luulen, että juuri tuossa on Lordin ongelma. Fiksu ja hyvätuloinen mies, hyvä koulutus ja työpaikka, oma asunto, kenties kultturelleja (?) harrastuksia, ja ikää kuitenkin vasta 29 vuotta. Moni samanikäinen tai varsinkaan nuorempi nainen ei ole päässyt lähellekään samaan elämänvaiheeseen. Itsekin miettisin, että mitä tarjottavaa minulla on tuollaiselle miehelle. Itseni tietysti, mutta riittääkö se? Odottaako hänkin että olisin yhtä menestynyt. "

Voi jumalauta,tarviiko sitä olla muuta tarjottavana kuin itsensä.
Ihmiset jotka odottavat tulevalta kumppanilta tietynlaista perhe - , koulutus -, tai ammattitaustaa ovat aivan hukassa itse parisuhteen idealogian kanssa.Toisen luonteeseenhan ja siihen kuka se on,sinun tulee rakastua.Koulutusta saa opiskelemalla ja rahaa tekemällä,ei se kerro ihmisestä yhtään mitään.

kaii keskiluokkainen kirjoitti:

"Luulen, että juuri tuossa on Lordin ongelma. Fiksu ja hyvätuloinen mies, hyvä koulutus ja työpaikka, oma asunto, kenties kultturelleja (?) harrastuksia, ja ikää kuitenkin vasta 29 vuotta. Moni samanikäinen tai varsinkaan nuorempi nainen ei ole päässyt lähellekään samaan elämänvaiheeseen. Itsekin miettisin, että mitä tarjottavaa minulla on tuollaiselle miehelle. Itseni tietysti, mutta riittääkö se? Odottaako hänkin että olisin yhtä menestynyt. "

Voi jumalauta,tarviiko sitä olla muuta tarjottavana kuin itsensä.
Ihmiset jotka odottavat tulevalta kumppanilta tietynlaista perhe - , koulutus -, tai ammattitaustaa ovat aivan hukassa itse parisuhteen idealogian kanssa.Toisen luonteeseenhan ja siihen kuka se on,sinun tulee rakastua.Koulutusta saa opiskelemalla ja rahaa tekemällä,ei se kerro ihmisestä yhtään mitään.

Lue lisää

Kumma kuitenkin, että tuo koulutustausta nousee usein esille. Monilla on se käsitys, että saman koulutustason omaavat ihmiset ymmärtävät toisiaan paremmin, kuten muuten Lordikin tuossa kirjoitti. Eihän se tietenkään aina niin mene, mutta väittäisin että aika moni katselee ensisijaisesti saman koulutustason omaavia. Tai sanotaanko näin, että jos itsellään on yliopistokoulutus, niin toisen yliopistokoulutus lasketaan plussaksi. Olen kyllä itsekin törmännyt tähän ongelmaan. Minullekin yksi ammattikoulun käynyt ja käytännön töissä oleva mies sanoi suoraan, että hän halveksii kaikkia paperinpyörittäjiä, tai alan opiskeluja. No minähän opiskelen paperinpyörittäjäksi myöskin, vähän vaikea tästä lähtökohdasta on alkaa mitään yhteistä rakentamaan.

Missä Lordi voisi naisen tavata...jos et ole mukana missään alaasi liittyvässä toiminnassa (niitähän on myös valmistuneille), eikä kaveripiiristä ole apua tässä asiassa, niin jäljelle jää kai sitten netti tai toive siitä että työn kautta voisi tavata jonkun. Mun entinen poikaystävä löysi naisen sinkkujen tanssikurssilta kolmekymppisenä, mutta en tiedä uskaltaisitko mennä sellaiselle. :o)

Tyttönen_82 kirjoitti:

Kumma kuitenkin, että tuo koulutustausta nousee usein esille. Monilla on se käsitys, että saman koulutustason omaavat ihmiset ymmärtävät toisiaan paremmin, kuten muuten Lordikin tuossa kirjoitti. Eihän se tietenkään aina niin mene, mutta väittäisin että aika moni katselee ensisijaisesti saman koulutustason omaavia. Tai sanotaanko näin, että jos itsellään on yliopistokoulutus, niin toisen yliopistokoulutus lasketaan plussaksi. Olen kyllä itsekin törmännyt tähän ongelmaan. Minullekin yksi ammattikoulun käynyt ja käytännön töissä oleva mies sanoi suoraan, että hän halveksii kaikkia paperinpyörittäjiä, tai alan opiskeluja. No minähän opiskelen paperinpyörittäjäksi myöskin, vähän vaikea tästä lähtökohdasta on alkaa mitään yhteistä rakentamaan.

Missä Lordi voisi naisen tavata...jos et ole mukana missään alaasi liittyvässä toiminnassa (niitähän on myös valmistuneille), eikä kaveripiiristä ole apua tässä asiassa, niin jäljelle jää kai sitten netti tai toive siitä että työn kautta voisi tavata jonkun. Mun entinen poikaystävä löysi naisen sinkkujen tanssikurssilta kolmekymppisenä, mutta en tiedä uskaltaisitko mennä sellaiselle. :o)

Lue lisää

Vain komeat, pitkät, urheilulliset ja supliikit miehet löytävät naisia tanssikurssilta.

Tyttönen_82 kirjoitti:

Kumma kuitenkin, että tuo koulutustausta nousee usein esille. Monilla on se käsitys, että saman koulutustason omaavat ihmiset ymmärtävät toisiaan paremmin, kuten muuten Lordikin tuossa kirjoitti. Eihän se tietenkään aina niin mene, mutta väittäisin että aika moni katselee ensisijaisesti saman koulutustason omaavia. Tai sanotaanko näin, että jos itsellään on yliopistokoulutus, niin toisen yliopistokoulutus lasketaan plussaksi. Olen kyllä itsekin törmännyt tähän ongelmaan. Minullekin yksi ammattikoulun käynyt ja käytännön töissä oleva mies sanoi suoraan, että hän halveksii kaikkia paperinpyörittäjiä, tai alan opiskeluja. No minähän opiskelen paperinpyörittäjäksi myöskin, vähän vaikea tästä lähtökohdasta on alkaa mitään yhteistä rakentamaan.

Missä Lordi voisi naisen tavata...jos et ole mukana missään alaasi liittyvässä toiminnassa (niitähän on myös valmistuneille), eikä kaveripiiristä ole apua tässä asiassa, niin jäljelle jää kai sitten netti tai toive siitä että työn kautta voisi tavata jonkun. Mun entinen poikaystävä löysi naisen sinkkujen tanssikurssilta kolmekymppisenä, mutta en tiedä uskaltaisitko mennä sellaiselle. :o)

Lue lisää

"Kumma kuitenkin, että tuo koulutustausta nousee usein esille. Monilla on se käsitys, että saman koulutustason omaavat ihmiset ymmärtävät toisiaan paremmin, kuten muuten Lordikin tuossa kirjoitti. Eihän se tietenkään aina niin mene, mutta väittäisin että aika moni katselee ensisijaisesti saman koulutustason omaavia. Tai sanotaanko näin, että jos itsellään on yliopistokoulutus, niin toisen yliopistokoulutus lasketaan plussaksi. Olen kyllä itsekin törmännyt tähän ongelmaan. Minullekin yksi ammattikoulun käynyt ja käytännön töissä oleva mies sanoi suoraan, että hän halveksii kaikkia paperinpyörittäjiä, tai alan opiskeluja. No minähän opiskelen paperinpyörittäjäksi myöskin, vähän vaikea tästä lähtökohdasta on alkaa mitään yhteistä rakentamaan."

Niin, no ainahan sitä saa itselleen luoda mielikuvan,minkälaisia tietyn koulutus - tai ammattiryhmän edustajat ovat.Ja ei sillä,voi se joskus osuakkin kohdalleen mutta edellenkään vaikka suurin osa olisi sellaisia niin ei se ikinä tarkoita kaikkia.Eli aina voi osua kohdalleen joku poikkeus.Tietenkin,jos tuntee että itse kun on maisteri että toisenkin pitää jotta päästään samalle palkkatasolle tai jotta saa luotua tarpeeksi arvokkaat "kulissit" ympärilleen niin se onkin sitten ihan jokaisen oman pinallinen näkemys asiasta.
Tai vastaavasti jos joku duunari on niiin allemuudentuntoinen ettei voi olla korkeakoulun käyneen kanssa,niin on senkin ehkä syytä katsoa peiliin.

Pääpointti on edelleen se,että kyseisenlaiset jutut ovat hyvin pinnallisia,eikä mielestäni lainkaan merkityksellisiä parisuhteen kannalta.Ainoastaan sillä on merkitystä että molemmat tekevät töitä,ei kenenkään kuitenkaan tule ketää ilmaisiksi kuitenkaan elättää.

Onko suomessa muka elitistisiä yliopistoja? Ei taida olla.... Ehkä nuorten hakijoiden keskuudessa haluttuja opiskelupaikkoja, mutta elitismiä se ei taida olla.

Missäs opiskelet? kirjoitti:

Onko suomessa muka elitistisiä yliopistoja? Ei taida olla.... Ehkä nuorten hakijoiden keskuudessa haluttuja opiskelupaikkoja, mutta elitismiä se ei taida olla.

http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/1135263707541?ref=lk_ts_om_2

Ja onneksi sulla ei ole paineita,isä investointipankiiri ja äiti toimitusjohtaja,lapsesta pitää silloin tulla vähintään sama.Luojan kiitos omat vanhemmat on olleet ns.melko taviksia vaikka isä olikin ylempitoimihenkilö mut anyway,tavis kuiteki.

Niinhän se tulee myöhään - sitä varten onkin kaikki jaksot DVD:llä ;-)

Mikä sinut saa eristäytymään yhteiskunnasta? Surullista, että nuori fiksu kundi joutuu ajattelemaan noin :-(

Itse uskon, että omaan elämäänsä voi vaikuttaa voimakkaasti.Työtä se toki vaatii ja on huomattavan helpompaa, jos on saanut synnyinlahjaksi henkisestä tukea antavat vanhemmat ja tukiverkon. Harvalla, edes oikeasti rikkaalla, vanhemmat kustantavat aikuistuvien/aikuisten lastensa elämää eli taustan rahallinen merkitys ei ole niin iso.

Usein apatia ja se ettei koe voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä, luetaan masennuksen oireistoon (myös lievän). Jos alakuloa on, kannatta yrittää hoitaa asia ensin kuntoon. Elämäänsä pystyy muuttamaan paremmin, kun pilkkoo sen mitä haluaa pienempiin osiin. Jos haluaa töitä, esim. hoitaa koulun loppuun. Ja pienempinä osina se tarkoittaa vaikka yhden kurssin suorittamista tsi vaikka alaa lähellä olevan kesätyöpaikan etsimistä (auttaa myöhemmin työllistymisessä vaikka olis saman alan linjahommia). Jos haluaa tyttöystävän, voi ensiksi aloittaa vaikka kaverisuhteesta/kirjekaverista ja opetella miten naiset ajattelee ja toimii.

Elämä voi yllättääkin, jos et itse pistä tarkoituksellisesti vastahankaan!

ENFP-nainen kirjoitti:

Mikä sinut saa eristäytymään yhteiskunnasta? Surullista, että nuori fiksu kundi joutuu ajattelemaan noin :-(

Itse uskon, että omaan elämäänsä voi vaikuttaa voimakkaasti.Työtä se toki vaatii ja on huomattavan helpompaa, jos on saanut synnyinlahjaksi henkisestä tukea antavat vanhemmat ja tukiverkon. Harvalla, edes oikeasti rikkaalla, vanhemmat kustantavat aikuistuvien/aikuisten lastensa elämää eli taustan rahallinen merkitys ei ole niin iso.

Usein apatia ja se ettei koe voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä, luetaan masennuksen oireistoon (myös lievän). Jos alakuloa on, kannatta yrittää hoitaa asia ensin kuntoon. Elämäänsä pystyy muuttamaan paremmin, kun pilkkoo sen mitä haluaa pienempiin osiin. Jos haluaa töitä, esim. hoitaa koulun loppuun. Ja pienempinä osina se tarkoittaa vaikka yhden kurssin suorittamista tsi vaikka alaa lähellä olevan kesätyöpaikan etsimistä (auttaa myöhemmin työllistymisessä vaikka olis saman alan linjahommia). Jos haluaa tyttöystävän, voi ensiksi aloittaa vaikka kaverisuhteesta/kirjekaverista ja opetella miten naiset ajattelee ja toimii.

Elämä voi yllättääkin, jos et itse pistä tarkoituksellisesti vastahankaan!

Lue lisää

Eipä tässä ole enää moneen vuoteen tarvinnut aktiivisesti olla vastarannankiiski, vaan syrjäytyminen on edennyt ihan omalla painollaan. Kolmenkymmenen rajapyykki on koko ajan lähempänä, ja työkokemus-CV:ni on edelleenkin tyhjä arkki. Kun opiskelualanikin on vielä sellainen, että siltä valmistuminen on täysin yhtä tyhjän kanssa töidensaannin kannalta, ei siinä ole paljonkaan tehtävissä.

Ei minulla ole enää mitään mahdollisuuksia saada minkäänlaisia töitä. Olen liian hyväosainen (korkeakouluopiskelija, hyvät arvosanat; ei päihdeongelmia, rikostaustaa tai muuta millä voisi saada yhteiskunnalta jonkinlaisen alkusysäyksen raiteille pääsyyn) enkä siten näy tilastoissa, mutta junani meni jo kauan sitten. Asian myöntäminen ei silti tarkoita että muuten täysin apaattiseksi ryhtyisin. Työstän graduani - en pelkästään päässäni vaan olen jotakin jo kirjoittanutkin - ja teen omia projekteja harrastuspohjalta siksi, että asioiden eteneminen per se tuottaa hyvää mieltä, en siksi, että uskoisin niillä olevan mitään merkitystä.

Kun ei ole mitään odotuksia, ei joudu myöskään pettymään.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Eipä tässä ole enää moneen vuoteen tarvinnut aktiivisesti olla vastarannankiiski, vaan syrjäytyminen on edennyt ihan omalla painollaan. Kolmenkymmenen rajapyykki on koko ajan lähempänä, ja työkokemus-CV:ni on edelleenkin tyhjä arkki. Kun opiskelualanikin on vielä sellainen, että siltä valmistuminen on täysin yhtä tyhjän kanssa töidensaannin kannalta, ei siinä ole paljonkaan tehtävissä.

Ei minulla ole enää mitään mahdollisuuksia saada minkäänlaisia töitä. Olen liian hyväosainen (korkeakouluopiskelija, hyvät arvosanat; ei päihdeongelmia, rikostaustaa tai muuta millä voisi saada yhteiskunnalta jonkinlaisen alkusysäyksen raiteille pääsyyn) enkä siten näy tilastoissa, mutta junani meni jo kauan sitten. Asian myöntäminen ei silti tarkoita että muuten täysin apaattiseksi ryhtyisin. Työstän graduani - en pelkästään päässäni vaan olen jotakin jo kirjoittanutkin - ja teen omia projekteja harrastuspohjalta siksi, että asioiden eteneminen per se tuottaa hyvää mieltä, en siksi, että uskoisin niillä olevan mitään merkitystä.

Kun ei ole mitään odotuksia, ei joudu myöskään pettymään.

Lue lisää

Itse opiskeluajan lopussa koin turhautumista. En uskonut saavani mielenkiintoisia töitä, vaan löytäväni itse "kumileimasimena" jostain toimistosta. Sain kesätyöpaikansaman alan suorittavalta portaalta. Palasin opiskelemaan, kunnes muutaman kk jälkeen soittivat ja tarjosivat töitä. Työ oli alku polulle, jolla pääsin tekemään mielenkiintoisia alani töitä. Ainakin omalla alallani, noita kesätöitä on arvostettu paljon ja jos työn hoitaa hyvin se on hyvä tapa saada jalka oven väliin. Asioita kannattaa katsoa myös pitkäjänteiseltä kantilta ja asenteella on vaikutusta.

Olen tiennyt alusta saakka mitä haluan tehdä ja kokosin koko ajan kokemusta&koulutusta sen mukaan, että ne tukisivat tavoitettani. Koin, että prosessi, jossa opin ja kehityn on tärkeämpi kuin lopputulos. Nyt olen unelmatyössäni, josta en uskaltanut edes unelmoida. Se vaati mm. sen, että lähdin hyvästä vakityöstä osaamistani enemmän kehittävään määräaikaiseen työhön (palkkakin tippui melkein tonnilla).

Kolmekymppinen on työnantajien silmissä hyvä ikä. Ei valmistumisaika ketään kiinnosta, jos CV.stä näkyy kesätöitä TAI muuta aktiivisuuden osoituksia esim. harrastuspuolessa. Jos oman alan työllisyysnäkymät on huonot, voiko samalla koulutuksella tehdä jotain muuta kiinnostavaa tai aikanakin siedettävää?

Stemppiä vaan siihen graduun! Muista, että vaikkei sillä saisi töitä niin ainakin voit olla itsestäsi ylpeä ja ainakin yksi tavoite matkalla johonkin isompaan on täytetty.

ENFP-nainen kirjoitti:

Itse opiskeluajan lopussa koin turhautumista. En uskonut saavani mielenkiintoisia töitä, vaan löytäväni itse "kumileimasimena" jostain toimistosta. Sain kesätyöpaikansaman alan suorittavalta portaalta. Palasin opiskelemaan, kunnes muutaman kk jälkeen soittivat ja tarjosivat töitä. Työ oli alku polulle, jolla pääsin tekemään mielenkiintoisia alani töitä. Ainakin omalla alallani, noita kesätöitä on arvostettu paljon ja jos työn hoitaa hyvin se on hyvä tapa saada jalka oven väliin. Asioita kannattaa katsoa myös pitkäjänteiseltä kantilta ja asenteella on vaikutusta.

Olen tiennyt alusta saakka mitä haluan tehdä ja kokosin koko ajan kokemusta&koulutusta sen mukaan, että ne tukisivat tavoitettani. Koin, että prosessi, jossa opin ja kehityn on tärkeämpi kuin lopputulos. Nyt olen unelmatyössäni, josta en uskaltanut edes unelmoida. Se vaati mm. sen, että lähdin hyvästä vakityöstä osaamistani enemmän kehittävään määräaikaiseen työhön (palkkakin tippui melkein tonnilla).

Kolmekymppinen on työnantajien silmissä hyvä ikä. Ei valmistumisaika ketään kiinnosta, jos CV.stä näkyy kesätöitä TAI muuta aktiivisuuden osoituksia esim. harrastuspuolessa. Jos oman alan työllisyysnäkymät on huonot, voiko samalla koulutuksella tehdä jotain muuta kiinnostavaa tai aikanakin siedettävää?

Stemppiä vaan siihen graduun! Muista, että vaikkei sillä saisi töitä niin ainakin voit olla itsestäsi ylpeä ja ainakin yksi tavoite matkalla johonkin isompaan on täytetty.

Lue lisää

Free Fanny on kohdannut voittajansa.

ENFP-nainen kirjoitti:

Itse opiskeluajan lopussa koin turhautumista. En uskonut saavani mielenkiintoisia töitä, vaan löytäväni itse "kumileimasimena" jostain toimistosta. Sain kesätyöpaikansaman alan suorittavalta portaalta. Palasin opiskelemaan, kunnes muutaman kk jälkeen soittivat ja tarjosivat töitä. Työ oli alku polulle, jolla pääsin tekemään mielenkiintoisia alani töitä. Ainakin omalla alallani, noita kesätöitä on arvostettu paljon ja jos työn hoitaa hyvin se on hyvä tapa saada jalka oven väliin. Asioita kannattaa katsoa myös pitkäjänteiseltä kantilta ja asenteella on vaikutusta.

Olen tiennyt alusta saakka mitä haluan tehdä ja kokosin koko ajan kokemusta&koulutusta sen mukaan, että ne tukisivat tavoitettani. Koin, että prosessi, jossa opin ja kehityn on tärkeämpi kuin lopputulos. Nyt olen unelmatyössäni, josta en uskaltanut edes unelmoida. Se vaati mm. sen, että lähdin hyvästä vakityöstä osaamistani enemmän kehittävään määräaikaiseen työhön (palkkakin tippui melkein tonnilla).

Kolmekymppinen on työnantajien silmissä hyvä ikä. Ei valmistumisaika ketään kiinnosta, jos CV.stä näkyy kesätöitä TAI muuta aktiivisuuden osoituksia esim. harrastuspuolessa. Jos oman alan työllisyysnäkymät on huonot, voiko samalla koulutuksella tehdä jotain muuta kiinnostavaa tai aikanakin siedettävää?

Stemppiä vaan siihen graduun! Muista, että vaikkei sillä saisi töitä niin ainakin voit olla itsestäsi ylpeä ja ainakin yksi tavoite matkalla johonkin isompaan on täytetty.

Lue lisää

Et oikein käsitä. "Kumileimasimeksi" toimistoon joutuminen - tai ylipäänsä ihan mikä tahansa itsenäisen elämän ja minimitoimeentulon omillaan mahdollistava - olisi enemmän kuin uskaltaisin toivoa. Alallani ei ole olemassakaan kesätöitä, tai jos on niin en ainakaan sellaisista ole kuullut. Pitäisi olla suhteita ja verkostoja, niin tietäisi enemmän, mutta en osaa sellaisia luoda. Hädin tuskin on muitakaan työpaikkoja, joten en noista kesätöistä menisi sittenkään takuuseen. Tällä koulutuksella ei liioin ole paljoakaan painoarvoa niitä muita "kiinnostavia tai ei" -työpaikkoja katsellessa.

"Ei valmistumisaika ketään kiinnosta, jos CV.stä näkyy kesätöitä TAI muuta aktiivisuuden osoituksia esim. harrastuspuolessa."

Vaan kun ei näy. Ei mitään. Harrastuksetkin ovat sellaisia, ettei niitä parane mainita. ("Huonon nettihuumorin viljely" ei välttämättä ole kummoinen meriitti millään alalla.)

En tunne olevani matkalla mihinkään tai usko mitään isompaa olevan olemassa, joten gradu ei tunnu miltään välietapilta. Se on vain jotakin mikä pitää tehdä, jotta saa mielenrauhan eikä tuota sukulaisille pettymystä.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Et oikein käsitä. "Kumileimasimeksi" toimistoon joutuminen - tai ylipäänsä ihan mikä tahansa itsenäisen elämän ja minimitoimeentulon omillaan mahdollistava - olisi enemmän kuin uskaltaisin toivoa. Alallani ei ole olemassakaan kesätöitä, tai jos on niin en ainakaan sellaisista ole kuullut. Pitäisi olla suhteita ja verkostoja, niin tietäisi enemmän, mutta en osaa sellaisia luoda. Hädin tuskin on muitakaan työpaikkoja, joten en noista kesätöistä menisi sittenkään takuuseen. Tällä koulutuksella ei liioin ole paljoakaan painoarvoa niitä muita "kiinnostavia tai ei" -työpaikkoja katsellessa.

"Ei valmistumisaika ketään kiinnosta, jos CV.stä näkyy kesätöitä TAI muuta aktiivisuuden osoituksia esim. harrastuspuolessa."

Vaan kun ei näy. Ei mitään. Harrastuksetkin ovat sellaisia, ettei niitä parane mainita. ("Huonon nettihuumorin viljely" ei välttämättä ole kummoinen meriitti millään alalla.)

En tunne olevani matkalla mihinkään tai usko mitään isompaa olevan olemassa, joten gradu ei tunnu miltään välietapilta. Se on vain jotakin mikä pitää tehdä, jotta saa mielenrauhan eikä tuota sukulaisille pettymystä.

Lue lisää

Etkö harrasta musiikkia ja kirjallisuutta? Ainakin joskus on näkynyt jotain linkkejä ja aloituksia.... Älä aliarvioi itseäsi! Viittatko nettihuurori blogiin? Kyllä sekin kannattaa mainita, jos sisältö ei ole työpaikan saamisen kannaltaa murhaa ;-) Harrastuksiakin pystyy myös aloittamaan. Hakeudu mukaan vaikka vpk:n tai spr:n toimintaan tai urheiluseuraan ohjaajaksi (aiheeseen pitää tietysti olla joku kiinnostus), niin heti näytät aktiivisemmalta ja samalla saa lisää kontakteja.

Jos sinulla on ex-opiskelukavereita, jotka ovat työllistyneet, kysele heidän kauttaan kesätyöpaikkoja. Työllistyminen on helpompaa, kun "joku tuntee jonkun". Tietysti, jos paikkoja ei ole, ei niitä ole.

Oletko koskaan miettinyt mitä haluat elämältä? Unelmat ja tavoitteet ovat tosi tärkeitä, vaikka osa niistä ei koskaan toteutuisi. Ja tosiaan, elämä voi joskus yllättää ja alamäki voi vaihtua nopeastikin ylämäeksi.

ed. kirjoitti:

Etkö harrasta musiikkia ja kirjallisuutta? Ainakin joskus on näkynyt jotain linkkejä ja aloituksia.... Älä aliarvioi itseäsi! Viittatko nettihuurori blogiin? Kyllä sekin kannattaa mainita, jos sisältö ei ole työpaikan saamisen kannaltaa murhaa ;-) Harrastuksiakin pystyy myös aloittamaan. Hakeudu mukaan vaikka vpk:n tai spr:n toimintaan tai urheiluseuraan ohjaajaksi (aiheeseen pitää tietysti olla joku kiinnostus), niin heti näytät aktiivisemmalta ja samalla saa lisää kontakteja.

Jos sinulla on ex-opiskelukavereita, jotka ovat työllistyneet, kysele heidän kauttaan kesätyöpaikkoja. Työllistyminen on helpompaa, kun "joku tuntee jonkun". Tietysti, jos paikkoja ei ole, ei niitä ole.

Oletko koskaan miettinyt mitä haluat elämältä? Unelmat ja tavoitteet ovat tosi tärkeitä, vaikka osa niistä ei koskaan toteutuisi. Ja tosiaan, elämä voi joskus yllättää ja alamäki voi vaihtua nopeastikin ylämäeksi.

Lue lisää

Oletko sinäkin yksi näistä naisista jotka ovat saaneet oman alan töitä jo ennen opiskeluja lukioaikoina kun suhteilla pääsit ja nyt sitten kerrot kaikille että se on ihan helppoa?Jostain syystä naiset usein pääsevät jo lukioaikoina töihin ihan liian hienoihin paikkoihin. Ehkä juuri siitä syystä naisista ei tule ikinä menestyviä yrittäjiä. Naiset saavat työpaikat niin helpolla että he eivät ikinä joudu laittamaan itseään likoon.

ed. kirjoitti:

Etkö harrasta musiikkia ja kirjallisuutta? Ainakin joskus on näkynyt jotain linkkejä ja aloituksia.... Älä aliarvioi itseäsi! Viittatko nettihuurori blogiin? Kyllä sekin kannattaa mainita, jos sisältö ei ole työpaikan saamisen kannaltaa murhaa ;-) Harrastuksiakin pystyy myös aloittamaan. Hakeudu mukaan vaikka vpk:n tai spr:n toimintaan tai urheiluseuraan ohjaajaksi (aiheeseen pitää tietysti olla joku kiinnostus), niin heti näytät aktiivisemmalta ja samalla saa lisää kontakteja.

Jos sinulla on ex-opiskelukavereita, jotka ovat työllistyneet, kysele heidän kauttaan kesätyöpaikkoja. Työllistyminen on helpompaa, kun "joku tuntee jonkun". Tietysti, jos paikkoja ei ole, ei niitä ole.

Oletko koskaan miettinyt mitä haluat elämältä? Unelmat ja tavoitteet ovat tosi tärkeitä, vaikka osa niistä ei koskaan toteutuisi. Ja tosiaan, elämä voi joskus yllättää ja alamäki voi vaihtua nopeastikin ylämäeksi.

Lue lisää

Harrastan musiikkia ja kirjallisuutta. Miljoonat muutkin ihmiset harrastavat, eikä se tuo heille toimeentuloa. En pidä blogia; nettihuumorini ei ole paikkaan sidottua. Lähinnä tarkoitin tuolla kommentillani musiikkiprojektiani, jonka salaaminen omia lähisukulaisia myöten on ollut välttämätöntä, sillä ei moisia mauttomuuksia ja typeryyksiä voisi omalla nimellään ja naamallaan tehdä. Sisältö nimenomaan olisi työpaikan saamisen kannalta murhaa.

Paikkoja ei luultavasti ole, se on vain mielikuvani, mutta eipä ole niitä ex-opiskelukavereitakaan. Eilen viimeksi istuin seminaarissa, ja ennen sen alkua jouduin kuuntelemaan muiden ryhmäläisten keskustelua. He ovat iloisia ja sosiaalisia, heillä on ystäviä ja töitä ja paikka maailmassa ja siivet joiden voi luottaa kantavan tulevaisuuteen. Minulla ei ole heidän kanssaan mitään yhteistä. Mitäpä siinä muutakaan osasi kuin olla hiljaa, raapustella paperiin merkkejä ilman merkitystä ja toivoa professorin saapuvan mahdollisimman nopeasti tekemään jutustelusta lopun.

En osaa haluta elämältä mitään. Kärsimys syntyy halusta, sanoo Buddha: lakkaa haluamasta niin kärsimyskin loppuu! En koe olevani alamäessä tai ylämäessä, vaan elämäni on hyvin tasaista. Joskus vielä halusin kovasti päästä omilleni asumaan ja yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi; nyt se on haaveena samalla viivalla täpötäydelle Wembleyn stadionille soittamisen kanssa eli "olisihan se ihan kiva mutta ei niin vaan tule käymään, deal with it".

FFn valittava aave kirjoitti:

Oletko sinäkin yksi näistä naisista jotka ovat saaneet oman alan töitä jo ennen opiskeluja lukioaikoina kun suhteilla pääsit ja nyt sitten kerrot kaikille että se on ihan helppoa?Jostain syystä naiset usein pääsevät jo lukioaikoina töihin ihan liian hienoihin paikkoihin. Ehkä juuri siitä syystä naisista ei tule ikinä menestyviä yrittäjiä. Naiset saavat työpaikat niin helpolla että he eivät ikinä joudu laittamaan itseään likoon.

Lue lisää

Lukioikoina, ja jo huomattavasti ennen, tein vaatimattomia hommia: kuorin perunoita tiskasin ja poimin mansikoita, molempia kaksi kesää samassa paikassa peräkkäin. Opiskelukesinä olin töissä liukuhihnalla, tein hyvin yksinkertaisia labratöitä ja -tiskausta (myös kahtena kesänä), ja tein jatkuvasti opiskelun ohessa >20h/vko töitä lasten parissa. Minusta lista kuulostaa enemmänkin siltä, että on valmis tekemään töitä kuin töitä, kuin liian hienoilta.... Ensimmäisenä kesänä rippikouluvuonna sain apua paikan hankkimisessa, mutta sen jälkeen olen hankkinut työni itse.

Ensimmäinen alan kesätyöpaikka, suorittavalta portaalta eli ei-koulutustani vastaavaa myöskään, aukeni kun olin suorittanut n.120/160 ov. Tästä paikasta myöhemmin soittivat ja tarjosivat töitä, joka johti lopulta koulutusta vastaaviin töihin ja vakinaistamiseen (ennen kuin olin valmistunut). Omassa "työurassani" on onnea ja sattumaa, mutta ilman että olisin laittanut itseäni likoon (=tehnyt vaatimattomatkin hommat hyvin), ei onni olisi kantanut kuin yhden kesän.

Myönnän, että nykyään sen ekan työpaikan saaminen on vaikeampaa kuin vajaa 15v sitten. Paras mahdollisuus on saada jalka oven väliin työharjoittelu/lopputyöpaikan avulla tai saada hyvät suositukset työstä.

ed. kirjoitti:

Lukioikoina, ja jo huomattavasti ennen, tein vaatimattomia hommia: kuorin perunoita tiskasin ja poimin mansikoita, molempia kaksi kesää samassa paikassa peräkkäin. Opiskelukesinä olin töissä liukuhihnalla, tein hyvin yksinkertaisia labratöitä ja -tiskausta (myös kahtena kesänä), ja tein jatkuvasti opiskelun ohessa >20h/vko töitä lasten parissa. Minusta lista kuulostaa enemmänkin siltä, että on valmis tekemään töitä kuin töitä, kuin liian hienoilta.... Ensimmäisenä kesänä rippikouluvuonna sain apua paikan hankkimisessa, mutta sen jälkeen olen hankkinut työni itse.

Ensimmäinen alan kesätyöpaikka, suorittavalta portaalta eli ei-koulutustani vastaavaa myöskään, aukeni kun olin suorittanut n.120/160 ov. Tästä paikasta myöhemmin soittivat ja tarjosivat töitä, joka johti lopulta koulutusta vastaaviin töihin ja vakinaistamiseen (ennen kuin olin valmistunut). Omassa "työurassani" on onnea ja sattumaa, mutta ilman että olisin laittanut itseäni likoon (=tehnyt vaatimattomatkin hommat hyvin), ei onni olisi kantanut kuin yhden kesän.

Myönnän, että nykyään sen ekan työpaikan saaminen on vaikeampaa kuin vajaa 15v sitten. Paras mahdollisuus on saada jalka oven väliin työharjoittelu/lopputyöpaikan avulla tai saada hyvät suositukset työstä.

Lue lisää

Hyh, hanttihommia. En kyllä itse ainakaan suostuisi mitään hanttihommia tekemään. Omaan tarpeeseen voi toki tehdä, jos siinä säästää, mutta muuten ei. Itse olen hämmästynyt siitä mitä asioita ihmiset oikein suostuvat tekemään oman palkkansa eteen :)

m36-intj kirjoitti:

Hyh, hanttihommia. En kyllä itse ainakaan suostuisi mitään hanttihommia tekemään. Omaan tarpeeseen voi toki tehdä, jos siinä säästää, mutta muuten ei. Itse olen hämmästynyt siitä mitä asioita ihmiset oikein suostuvat tekemään oman palkkansa eteen :)

Lue lisää

Niiden hanttihommien takia olen nyt unelmatyössäni ja ehtinyt kerätä oman alan töistä n. 14 v:n työkokemuksen. Nykyinen työpaikkani on arvostettu, kehittymismahdollisuuksia on moneen suuntaan, kollegat on erittäin osaavia (paras tapa kehittää osaamistaan) ja teemme merkittävää työtä monelta kantilta mitattuna. Siis mielestäni kannatti.

Minusta vaatimattomimmissa töissä ei ole sinänsä mitään pahaa, kyllä duunariakin tarvitaan tässä yhteiskunnassa. Kannattaa miettiä asiaa: aika harva työnantaja on valmis palkkaamaan ihmistä, jonka motivaatio loppuu, kun eteen tulee joku pitkäjänteistä puurtamista vaativa osuus. Myös niissä kaikkein hohdokkaimmissa töissä tulee joskus. Ja työelämän perussäännöt oppii ihan yhtä hyvin hanttihommissa kuin alansa töissä. Sitäkin osataan monissa paikoissa arvostaa.

Hämärän rajoilta kirjoitti:

Harrastan musiikkia ja kirjallisuutta. Miljoonat muutkin ihmiset harrastavat, eikä se tuo heille toimeentuloa. En pidä blogia; nettihuumorini ei ole paikkaan sidottua. Lähinnä tarkoitin tuolla kommentillani musiikkiprojektiani, jonka salaaminen omia lähisukulaisia myöten on ollut välttämätöntä, sillä ei moisia mauttomuuksia ja typeryyksiä voisi omalla nimellään ja naamallaan tehdä. Sisältö nimenomaan olisi työpaikan saamisen kannalta murhaa.

Paikkoja ei luultavasti ole, se on vain mielikuvani, mutta eipä ole niitä ex-opiskelukavereitakaan. Eilen viimeksi istuin seminaarissa, ja ennen sen alkua jouduin kuuntelemaan muiden ryhmäläisten keskustelua. He ovat iloisia ja sosiaalisia, heillä on ystäviä ja töitä ja paikka maailmassa ja siivet joiden voi luottaa kantavan tulevaisuuteen. Minulla ei ole heidän kanssaan mitään yhteistä. Mitäpä siinä muutakaan osasi kuin olla hiljaa, raapustella paperiin merkkejä ilman merkitystä ja toivoa professorin saapuvan mahdollisimman nopeasti tekemään jutustelusta lopun.

En osaa haluta elämältä mitään. Kärsimys syntyy halusta, sanoo Buddha: lakkaa haluamasta niin kärsimyskin loppuu! En koe olevani alamäessä tai ylämäessä, vaan elämäni on hyvin tasaista. Joskus vielä halusin kovasti päästä omilleni asumaan ja yhteiskunnan täysivaltaiseksi jäseneksi; nyt se on haaveena samalla viivalla täpötäydelle Wembleyn stadionille soittamisen kanssa eli "olisihan se ihan kiva mutta ei niin vaan tule käymään, deal with it".

Lue lisää

"Kärsimys syntyy halusta, sanoo Buddha: lakkaa haluamasta niin kärsimyskin loppuu!"

...mutta toisaalta, unelmat pitää hengissä. Joskus matka voi tärkeämpi kuin itse lopputulos. Myös prosessi, jossa tavoittelee jotain itselleen todella tärkeää, voi tuottaa tyydytystä vaikka tulos ei olisi se sama mitä alussa ajatteli.

Jos unelma ilmenee haluna saada jotain, se voi aiheuttaa pettymyksen ja katkeruuden. Jos unelman näkee valona tunnelin päässä (tai paremminkin hajavalona labyrintin toisessa päässä), on helpompi lutvia valoa kohti ja olla tyytyväinen jokaisesta edetystä metristä. Ja jos ymmärtää labyrintin perimmäisen luonteen, ei maailma kaadu virhevalintaan. Suuntaa voi korjata koska vaan.

Myöhäistä on vasta kun kuolema korjaa.

ed. kirjoitti:

Niiden hanttihommien takia olen nyt unelmatyössäni ja ehtinyt kerätä oman alan töistä n. 14 v:n työkokemuksen. Nykyinen työpaikkani on arvostettu, kehittymismahdollisuuksia on moneen suuntaan, kollegat on erittäin osaavia (paras tapa kehittää osaamistaan) ja teemme merkittävää työtä monelta kantilta mitattuna. Siis mielestäni kannatti.

Minusta vaatimattomimmissa töissä ei ole sinänsä mitään pahaa, kyllä duunariakin tarvitaan tässä yhteiskunnassa. Kannattaa miettiä asiaa: aika harva työnantaja on valmis palkkaamaan ihmistä, jonka motivaatio loppuu, kun eteen tulee joku pitkäjänteistä puurtamista vaativa osuus. Myös niissä kaikkein hohdokkaimmissa töissä tulee joskus. Ja työelämän perussäännöt oppii ihan yhtä hyvin hanttihommissa kuin alansa töissä. Sitäkin osataan monissa paikoissa arvostaa.

Lue lisää

Et sitten enempää väsyneitä kliseitä keksi?

"Olen unelmatyössäni" kuulostaa jo sinänsä aivan hirveältä, ellei ole esimerkiksi taiteilija tai vastaava, tai tee työkseen asioita, joita tekisi vapaa-aikanaan omaksi ilokseen muutoinkin.

ed. kirjoitti:

"Kärsimys syntyy halusta, sanoo Buddha: lakkaa haluamasta niin kärsimyskin loppuu!"

...mutta toisaalta, unelmat pitää hengissä. Joskus matka voi tärkeämpi kuin itse lopputulos. Myös prosessi, jossa tavoittelee jotain itselleen todella tärkeää, voi tuottaa tyydytystä vaikka tulos ei olisi se sama mitä alussa ajatteli.

Jos unelma ilmenee haluna saada jotain, se voi aiheuttaa pettymyksen ja katkeruuden. Jos unelman näkee valona tunnelin päässä (tai paremminkin hajavalona labyrintin toisessa päässä), on helpompi lutvia valoa kohti ja olla tyytyväinen jokaisesta edetystä metristä. Ja jos ymmärtää labyrintin perimmäisen luonteen, ei maailma kaadu virhevalintaan. Suuntaa voi korjata koska vaan.

Myöhäistä on vasta kun kuolema korjaa.

Lue lisää

Mitä virkaa on unelmoida joutavia jos ei kuitenkaan saa pillua?

m36-intj kirjoitti:

Hyh, hanttihommia. En kyllä itse ainakaan suostuisi mitään hanttihommia tekemään. Omaan tarpeeseen voi toki tehdä, jos siinä säästää, mutta muuten ei. Itse olen hämmästynyt siitä mitä asioita ihmiset oikein suostuvat tekemään oman palkkansa eteen :)

Lue lisää

"Hyh, hanttihommia. En kyllä itse ainakaan suostuisi mitään hanttihommia tekemään. Omaan tarpeeseen voi toki tehdä, jos siinä säästää, mutta muuten ei. Itse olen hämmästynyt siitä mitä asioita ihmiset oikein suostuvat tekemään oman palkkansa eteen :) "

jooo, et ole vissiin vielä tohon ikään menessä tajunnut että kaikki ihmiset ei voi tehdä siistiä ja mukavaa toimisto hommaa.Täällä tosiaan tarvitaan "vähä pätöisimpiä" työntekijöitä kuin maisterit.Taii,olis se sunkin ikävä mennä töihin kun kukaan ei olis siivonnut,roskikset vaan täyttyisi taikka kaupaan kun menisit niin hyllyissä ei olis mitään ostettavaa koska kukaan ei täyttänyt niitä.
Se on vaan niin että KAIKKIA TARVITAAN! Tuollaiset maisterin ketkalleet tuollaisineen mielipiteineen voi tunkea ittensä sinne missä ei aurinko paista.

piip-piip-piip kirjoitti:

Et sitten enempää väsyneitä kliseitä keksi?

"Olen unelmatyössäni" kuulostaa jo sinänsä aivan hirveältä, ellei ole esimerkiksi taiteilija tai vastaava, tai tee työkseen asioita, joita tekisi vapaa-aikanaan omaksi ilokseen muutoinkin.

Lue lisää

Sitten elän klisettä... Teen työkseni asiota, joita tekisin vapaa-aikana omaksi ilokseni muutenkin. Paitsi ilman työpaikkaa minulla ei olisi resursseja tehdä samoja asioita.

, kirjoitti:

Mitä virkaa on unelmoida joutavia jos ei kuitenkaan saa pillua?

Ehkä kun on tyytyväinen itseensä ja elämänsä, näyttää ulospäinkin viehättävämmältä ja ainakin tilastollinen todenäköisyyys saada sitä p'llua paranee. Jos jos jää ilman, onpahan ainakin vähemmän kurja elämä elettävänä.

ed. kirjoitti:

Ehkä kun on tyytyväinen itseensä ja elämänsä, näyttää ulospäinkin viehättävämmältä ja ainakin tilastollinen todenäköisyyys saada sitä p'llua paranee. Jos jos jää ilman, onpahan ainakin vähemmän kurja elämä elettävänä.

Lue lisää

Onko sinulla isot rinnat?

piip-piip-piip kirjoitti:

Et sitten enempää väsyneitä kliseitä keksi?

"Olen unelmatyössäni" kuulostaa jo sinänsä aivan hirveältä, ellei ole esimerkiksi taiteilija tai vastaava, tai tee työkseen asioita, joita tekisi vapaa-aikanaan omaksi ilokseen muutoinkin.

Lue lisää

""Olen unelmatyössäni" kuulostaa jo sinänsä aivan hirveältä, ellei ole esimerkiksi taiteilija tai vastaava, tai tee työkseen asioita, joita tekisi vapaa-aikanaan omaksi ilokseen muutoinkin."

=) Kyllä se kuulostaa vaan aivan hirveältä. Käsitykseni paskaduunista tai hanttihommista on varmasti erilainen kuin ihmisillä keskimäärin. Se leima tulee nimittäin minulta aika herkästi, osittain varmaan siksi, koska rahantarpeeni on varsin pieni. Mutta muutenkaan en pidä tästä työkulttuurista.

Mielestäni esim. kaverini tekee paskaduunia, saa maksuksi 3200 €/kk, matkusteli ainakin aikaisemmin viikoiksi Englantiin työhommissa, asentelee bugisia ohjelmistoja asiakkaille viikottain, ja pakertaa koodin kimpussa päivästä toiseen pitkiä päiviä. Käteen jää tuosta sitten noin 2400 €/kk verojen jälkeen. Jos työttömyyskorvauksella ja muilla tuilla elelee, voi saada jopa 1400 €/kk käteen, vaikka omistaisi asuntonsa itse (kuten minä teen).

En käsitä miksi tekisin jotakin tuollaista tuollaiseen hintaan, ja olen sanonut kaverilleni, että hän on varsin hullu, mutta hän vain jatkaa. Ilmeisesti tuota se rahantarve tekee. Jos joku tuollaista vaatisi minulta, niin palkan täytyisi olla siinä 4000-5000 €/kk, tai sitten terve vaan. Ei minun ole pakko saada mitään työtä. Eikä oikeastaan kenelläkään muulla.

Olen argumentoinut vähän sen puolesta, että tulee yhteiskunnalle halvemmaksi pitää suurin osa ihmisistä työttöminä (ja maksaa näin vähemmän) kuin järjestää jokaiselle työpaikka, jolla tehdään jotakin järjetöntä työtä, joka ei lainkaan ole sen arvoista. Voisi luulla, että työn arvo määräytyy oikein automaattisesti työmarkkinoiden avulla, mutta näin ei ole. Siitä pitää huolen mm. erilaiset valtion tuet, ja kuluttajien epärealistiset kulutustottumukset (ts. ei ole olemassa vapaita markkinoita). Tällä hetkellä ei voi olettaa että mikään määräytyisi oikein itsestään, sillä kaikkia markkinoita manipuloidaan joka suunnasta. Niin työmarkkinoita, kuin talouttakin.

Joka tapauksessa kaiken tuotannon rationalisointi ja tehostaminen on siinä pisteessä, että verrattuna aikaisemmin, läheskään kaikkien ei tarvitse tehdä työtä, jotta yhteiskunta pysyisi pystyssä. Johtuu myös siitä, että aikaisemmin tehty työ jää meille käteen jossakin muodossa pysyvästi. Huonoilla aloilla ei tuoteta mitään pysyvää, joka jäisi jälkipolville käteen. Ja mitä on tapahtunut? Pitää nykyään tehdä jopa enemmän töitä kuin aikaisemmin. Työtä, josta suurinta osaa ei oikeastaan tarvitakaan.

Myös työntekijöiden ajanpuute on kroonista. Voisi sanoa, että monien ihmisten älykkyysosamäärä laskee noin 20 pisteellä, kun ovat vapaa-ajalla työn jälkeen. Jos heitän vaikka muutamia kymmeniä tutkimuksia kommentoitavaksi jollekin, niin voi olla varma, että mitään palautetta ei tule ("en nyt ehtinyt"). Tai jos haluaa keskustella jostakin vähän vaativimmista aiheista. Ei tule mitään.

Minun käsitykseni hyvästä elämisestä on sitä että tekee suunnilleen mitä huvittaa. Tähän sopii opiskelu - esim. sopivat jatko-opintotasoiset kurssit piristävät arkea. Sitten tietenkin omat tutkimukset - ja tässäkin mielestäni oma tutkimukseni lyö hyvinkin laudalta sellaisia asioita mitä tehdään tutkimusryhmissä, ja hyöty on itselleni tulosten puolesta tietenkin ihan eri luokkaa, kuin jossakin random-tutkimusryhmässä. Jos akateemisella alalla on tehnyt tutkimustyötä, niin huomaa varsin pian että silloin kuin mennään metsään, ei voi lopettaa työtä, vaan siitä on kuitenkin väännettävä jotakin väkisin. Tuloksia, joilla ei kukaan tule tekemään mitään, kunhan näyttää siltä, että päällisin puolin on tullut tehtyä jotakin.

toimihenkilö kirjoitti:

"Hyh, hanttihommia. En kyllä itse ainakaan suostuisi mitään hanttihommia tekemään. Omaan tarpeeseen voi toki tehdä, jos siinä säästää, mutta muuten ei. Itse olen hämmästynyt siitä mitä asioita ihmiset oikein suostuvat tekemään oman palkkansa eteen :) "

jooo, et ole vissiin vielä tohon ikään menessä tajunnut että kaikki ihmiset ei voi tehdä siistiä ja mukavaa toimisto hommaa.Täällä tosiaan tarvitaan "vähä pätöisimpiä" työntekijöitä kuin maisterit.Taii,olis se sunkin ikävä mennä töihin kun kukaan ei olis siivonnut,roskikset vaan täyttyisi taikka kaupaan kun menisit niin hyllyissä ei olis mitään ostettavaa koska kukaan ei täyttänyt niitä.
Se on vaan niin että KAIKKIA TARVITAAN! Tuollaiset maisterin ketkalleet tuollaisineen mielipiteineen voi tunkea ittensä sinne missä ei aurinko paista.

Lue lisää

"jooo, et ole vissiin vielä tohon ikään menessä tajunnut että kaikki ihmiset ei voi tehdä siistiä ja mukavaa toimisto hommaa.Täällä tosiaan tarvitaan "vähä pätöisimpiä" työntekijöitä kuin maisterit.Taii,olis se sunkin ikävä mennä töihin kun kukaan ei olis siivonnut,roskikset vaan täyttyisi taikka kaupaan kun menisit niin hyllyissä ei olis mitään ostettavaa koska kukaan ei täyttänyt niitä.
Se on vaan niin että KAIKKIA TARVITAAN! Tuollaiset maisterin ketkalleet tuollaisineen mielipiteineen voi tunkea ittensä sinne missä ei aurinko paista."

En tarkoittanut sitä, etteivätkö hanttihommat VOISI olla arvokkaita. Itselleni ne eivät vaan sovi. Pitää aina tutkia työn hyödyllisyyttä. Roskakuskeille, ja alemman tason työntekijöille voisi hyvinkin maksaa 3000 €/kk, jos voidaan osoittaa, että heidän työnsä on oikeasti korvaamatonta. Ja samalla erottaa vaikka ylemmän tason työntekijöitä, joiden työ ei ole tarpeellisia yhteiskunnan kannalta. Tähän ei ikinä tosin tulla, koska hyvä-veli verkosto pitää siitä huolen. Oikeasti monen ylemmän tason työntekijöiden töiden tarpeellisuus on yhteiskunnan kannalta kuvitteellista. Usein näistä johtajista eri aloilla on lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä kun pyörittävät jotakin omaa agendaansa rahastusmielessä, joka on tulppana vapaalle kehitykselle.

m36-intj kirjoitti:

"jooo, et ole vissiin vielä tohon ikään menessä tajunnut että kaikki ihmiset ei voi tehdä siistiä ja mukavaa toimisto hommaa.Täällä tosiaan tarvitaan "vähä pätöisimpiä" työntekijöitä kuin maisterit.Taii,olis se sunkin ikävä mennä töihin kun kukaan ei olis siivonnut,roskikset vaan täyttyisi taikka kaupaan kun menisit niin hyllyissä ei olis mitään ostettavaa koska kukaan ei täyttänyt niitä.
Se on vaan niin että KAIKKIA TARVITAAN! Tuollaiset maisterin ketkalleet tuollaisineen mielipiteineen voi tunkea ittensä sinne missä ei aurinko paista."

En tarkoittanut sitä, etteivätkö hanttihommat VOISI olla arvokkaita. Itselleni ne eivät vaan sovi. Pitää aina tutkia työn hyödyllisyyttä. Roskakuskeille, ja alemman tason työntekijöille voisi hyvinkin maksaa 3000 €/kk, jos voidaan osoittaa, että heidän työnsä on oikeasti korvaamatonta. Ja samalla erottaa vaikka ylemmän tason työntekijöitä, joiden työ ei ole tarpeellisia yhteiskunnan kannalta. Tähän ei ikinä tosin tulla, koska hyvä-veli verkosto pitää siitä huolen. Oikeasti monen ylemmän tason työntekijöiden töiden tarpeellisuus on yhteiskunnan kannalta kuvitteellista. Usein näistä johtajista eri aloilla on lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä kun pyörittävät jotakin omaa agendaansa rahastusmielessä, joka on tulppana vapaalle kehitykselle.

Lue lisää

Juuri näin.

Esimerkiksi prostituoidun työ on takuulla hyödyllisempää ja tärkeämpää kuin yhdenkään Ely-keskuksen projektipäällikön.

m36-intj kirjoitti:

""Olen unelmatyössäni" kuulostaa jo sinänsä aivan hirveältä, ellei ole esimerkiksi taiteilija tai vastaava, tai tee työkseen asioita, joita tekisi vapaa-aikanaan omaksi ilokseen muutoinkin."

=) Kyllä se kuulostaa vaan aivan hirveältä. Käsitykseni paskaduunista tai hanttihommista on varmasti erilainen kuin ihmisillä keskimäärin. Se leima tulee nimittäin minulta aika herkästi, osittain varmaan siksi, koska rahantarpeeni on varsin pieni. Mutta muutenkaan en pidä tästä työkulttuurista.

Mielestäni esim. kaverini tekee paskaduunia, saa maksuksi 3200 €/kk, matkusteli ainakin aikaisemmin viikoiksi Englantiin työhommissa, asentelee bugisia ohjelmistoja asiakkaille viikottain, ja pakertaa koodin kimpussa päivästä toiseen pitkiä päiviä. Käteen jää tuosta sitten noin 2400 €/kk verojen jälkeen. Jos työttömyyskorvauksella ja muilla tuilla elelee, voi saada jopa 1400 €/kk käteen, vaikka omistaisi asuntonsa itse (kuten minä teen).

En käsitä miksi tekisin jotakin tuollaista tuollaiseen hintaan, ja olen sanonut kaverilleni, että hän on varsin hullu, mutta hän vain jatkaa. Ilmeisesti tuota se rahantarve tekee. Jos joku tuollaista vaatisi minulta, niin palkan täytyisi olla siinä 4000-5000 €/kk, tai sitten terve vaan. Ei minun ole pakko saada mitään työtä. Eikä oikeastaan kenelläkään muulla.

Olen argumentoinut vähän sen puolesta, että tulee yhteiskunnalle halvemmaksi pitää suurin osa ihmisistä työttöminä (ja maksaa näin vähemmän) kuin järjestää jokaiselle työpaikka, jolla tehdään jotakin järjetöntä työtä, joka ei lainkaan ole sen arvoista. Voisi luulla, että työn arvo määräytyy oikein automaattisesti työmarkkinoiden avulla, mutta näin ei ole. Siitä pitää huolen mm. erilaiset valtion tuet, ja kuluttajien epärealistiset kulutustottumukset (ts. ei ole olemassa vapaita markkinoita). Tällä hetkellä ei voi olettaa että mikään määräytyisi oikein itsestään, sillä kaikkia markkinoita manipuloidaan joka suunnasta. Niin työmarkkinoita, kuin talouttakin.

Joka tapauksessa kaiken tuotannon rationalisointi ja tehostaminen on siinä pisteessä, että verrattuna aikaisemmin, läheskään kaikkien ei tarvitse tehdä työtä, jotta yhteiskunta pysyisi pystyssä. Johtuu myös siitä, että aikaisemmin tehty työ jää meille käteen jossakin muodossa pysyvästi. Huonoilla aloilla ei tuoteta mitään pysyvää, joka jäisi jälkipolville käteen. Ja mitä on tapahtunut? Pitää nykyään tehdä jopa enemmän töitä kuin aikaisemmin. Työtä, josta suurinta osaa ei oikeastaan tarvitakaan.

Myös työntekijöiden ajanpuute on kroonista. Voisi sanoa, että monien ihmisten älykkyysosamäärä laskee noin 20 pisteellä, kun ovat vapaa-ajalla työn jälkeen. Jos heitän vaikka muutamia kymmeniä tutkimuksia kommentoitavaksi jollekin, niin voi olla varma, että mitään palautetta ei tule ("en nyt ehtinyt"). Tai jos haluaa keskustella jostakin vähän vaativimmista aiheista. Ei tule mitään.

Minun käsitykseni hyvästä elämisestä on sitä että tekee suunnilleen mitä huvittaa. Tähän sopii opiskelu - esim. sopivat jatko-opintotasoiset kurssit piristävät arkea. Sitten tietenkin omat tutkimukset - ja tässäkin mielestäni oma tutkimukseni lyö hyvinkin laudalta sellaisia asioita mitä tehdään tutkimusryhmissä, ja hyöty on itselleni tulosten puolesta tietenkin ihan eri luokkaa, kuin jossakin random-tutkimusryhmässä. Jos akateemisella alalla on tehnyt tutkimustyötä, niin huomaa varsin pian että silloin kuin mennään metsään, ei voi lopettaa työtä, vaan siitä on kuitenkin väännettävä jotakin väkisin. Tuloksia, joilla ei kukaan tule tekemään mitään, kunhan näyttää siltä, että päällisin puolin on tullut tehtyä jotakin.

Lue lisää

Jos itselle sopivaa työtä ei ole tarjolla, opiskelut on hyvä vaihtoehto (muutenkin on). Myös työnantajillekin opiskelu on plussaa ja osoittaa aktiivisuutta.

Jos on asiantuntijatehtävissä, aika harva saa neljää tonnia ilman kohdistettua näyttöä osaamisesta (=työkokemus tai vakuuttavat tutkimusnäytöt). Neljä tonnia on kuitenkin ihan realistinen palkka, kun osaamisensa on näyttänyt käytännössä. Jos et ole valmis aloittamaan oman alan vaatimattomista töistä ja aloituspalkoista, ei mielenkiintoisia töitä tulla luultavasti tarjoamaan. Sen sijaan fiksu ja osaava henkilö, voi aika nopeastikin edetä "asteelta" toiselle.

Sen sijaan käsityksesi tutkimusmaailmasta ei ole totuus. Katsot sinne ulkopuolisena, ja vedät johtopäätöksiä rajoitetun kokemusmaailmasi kautta. Tutkimusta on hyvin monen tasoista. On yliopistopaikkoja, jossa tutkimus on lähinnä ideoiden kopioimista ja julkaisuiden tekoa sen takia, että rahoitus juoksee ja väitöskirjoja valmistuu. Tämä vaihtoehto on se, jonka mainitset. On kuitenkin yliopistopaikkoja, jossa tehdään merkittävää perustutkimusta, vaikka myös niissä väitöskirjajulkaisut on tärkeitä. Perustutkimuksen hyötyä ei nää heti vaan se vie tiedettä eteenpäin ja hyöty voidaan nähdä 15-30v päästä innovaatioina. Lisäksi on paikkoja, jossa tutkimuksen tavoitteet on mm. kansantaloudellinen hyöty, taloudellinen hyöty innovaatioiden kautta tai vaikka ihmishenkien pelastaminen/terveyshyöty. Itse en lähtisi ilman omaa kompetenssia, arvoimaan mikä ala on toista parempi. Ulkopuolelta on vaikea tietää mihin tulosta tarvitaan, jos ei ymmärrä kokonaisuutta pitkällä aikavälillä. "Turhaa" tutkimusta on toki joukossa paljon.

Tutkimuksen taso on helppo haarukoita ryhmän julkaisujen tasosta (mm. lehtien impact factor), myönnetty EU-, Tekes- ja suomenakatemian rahoitus, tutkimusryhmän koulutustaso (phD vs MS), huippuyksikköstatus, yhteistyö kv.huippututkimusyksiköiden kanssa. Mitään näistä ei saa peruspuuhastelulla.

Vaikka olisi hyväkin hypoteesi, ja olisi sitä itsellään tai kavereilla testannut se ei ole vielä tutkimusta. Koehenkilöitä pitäisi olla kymmeniä ja satoja, jotta voisi sulkea pois sattuman, mitata onko tulos tilastollisestikin merkittävä eikä vain koehenkilön subjektiivinen kokemus. Samoin muiden tutkimusten lukeminen ei ole tutkimusta, se on referoimista. Tutkimuksiin tutustuminen on sinänsä kyllä hyödyllistä ja tärkeää, koska ilman tietopohjaa hypoteesit on luultavasti jo testattuja ja eikä hypoteesesissä ole välttämättä järkeä.

mietiskelempä kirjoitti:

Onko sinulla isot rinnat?

Mitä se sinua kiinnostaa ja miten se mielipiteisiini liittyy?

++++++++++ kirjoitti:

Juuri näin.

Esimerkiksi prostituoidun työ on takuulla hyödyllisempää ja tärkeämpää kuin yhdenkään Ely-keskuksen projektipäällikön.

Mikäs siinä jos tykkää työstänsä.

ed. kirjoitti:

Mitä se sinua kiinnostaa ja miten se mielipiteisiini liittyy?

Sen takia kyselee kun äiti imetti liian vähän aikaa ja kaipuu jäi. Itsekin jäi sen takia vähän pikkupoikatasolle.

m36-intj kirjoitti:

""Olen unelmatyössäni" kuulostaa jo sinänsä aivan hirveältä, ellei ole esimerkiksi taiteilija tai vastaava, tai tee työkseen asioita, joita tekisi vapaa-aikanaan omaksi ilokseen muutoinkin."

=) Kyllä se kuulostaa vaan aivan hirveältä. Käsitykseni paskaduunista tai hanttihommista on varmasti erilainen kuin ihmisillä keskimäärin. Se leima tulee nimittäin minulta aika herkästi, osittain varmaan siksi, koska rahantarpeeni on varsin pieni. Mutta muutenkaan en pidä tästä työkulttuurista.

Mielestäni esim. kaverini tekee paskaduunia, saa maksuksi 3200 €/kk, matkusteli ainakin aikaisemmin viikoiksi Englantiin työhommissa, asentelee bugisia ohjelmistoja asiakkaille viikottain, ja pakertaa koodin kimpussa päivästä toiseen pitkiä päiviä. Käteen jää tuosta sitten noin 2400 €/kk verojen jälkeen. Jos työttömyyskorvauksella ja muilla tuilla elelee, voi saada jopa 1400 €/kk käteen, vaikka omistaisi asuntonsa itse (kuten minä teen).

En käsitä miksi tekisin jotakin tuollaista tuollaiseen hintaan, ja olen sanonut kaverilleni, että hän on varsin hullu, mutta hän vain jatkaa. Ilmeisesti tuota se rahantarve tekee. Jos joku tuollaista vaatisi minulta, niin palkan täytyisi olla siinä 4000-5000 €/kk, tai sitten terve vaan. Ei minun ole pakko saada mitään työtä. Eikä oikeastaan kenelläkään muulla.

Olen argumentoinut vähän sen puolesta, että tulee yhteiskunnalle halvemmaksi pitää suurin osa ihmisistä työttöminä (ja maksaa näin vähemmän) kuin järjestää jokaiselle työpaikka, jolla tehdään jotakin järjetöntä työtä, joka ei lainkaan ole sen arvoista. Voisi luulla, että työn arvo määräytyy oikein automaattisesti työmarkkinoiden avulla, mutta näin ei ole. Siitä pitää huolen mm. erilaiset valtion tuet, ja kuluttajien epärealistiset kulutustottumukset (ts. ei ole olemassa vapaita markkinoita). Tällä hetkellä ei voi olettaa että mikään määräytyisi oikein itsestään, sillä kaikkia markkinoita manipuloidaan joka suunnasta. Niin työmarkkinoita, kuin talouttakin.

Joka tapauksessa kaiken tuotannon rationalisointi ja tehostaminen on siinä pisteessä, että verrattuna aikaisemmin, läheskään kaikkien ei tarvitse tehdä työtä, jotta yhteiskunta pysyisi pystyssä. Johtuu myös siitä, että aikaisemmin tehty työ jää meille käteen jossakin muodossa pysyvästi. Huonoilla aloilla ei tuoteta mitään pysyvää, joka jäisi jälkipolville käteen. Ja mitä on tapahtunut? Pitää nykyään tehdä jopa enemmän töitä kuin aikaisemmin. Työtä, josta suurinta osaa ei oikeastaan tarvitakaan.

Myös työntekijöiden ajanpuute on kroonista. Voisi sanoa, että monien ihmisten älykkyysosamäärä laskee noin 20 pisteellä, kun ovat vapaa-ajalla työn jälkeen. Jos heitän vaikka muutamia kymmeniä tutkimuksia kommentoitavaksi jollekin, niin voi olla varma, että mitään palautetta ei tule ("en nyt ehtinyt"). Tai jos haluaa keskustella jostakin vähän vaativimmista aiheista. Ei tule mitään.

Minun käsitykseni hyvästä elämisestä on sitä että tekee suunnilleen mitä huvittaa. Tähän sopii opiskelu - esim. sopivat jatko-opintotasoiset kurssit piristävät arkea. Sitten tietenkin omat tutkimukset - ja tässäkin mielestäni oma tutkimukseni lyö hyvinkin laudalta sellaisia asioita mitä tehdään tutkimusryhmissä, ja hyöty on itselleni tulosten puolesta tietenkin ihan eri luokkaa, kuin jossakin random-tutkimusryhmässä. Jos akateemisella alalla on tehnyt tutkimustyötä, niin huomaa varsin pian että silloin kuin mennään metsään, ei voi lopettaa työtä, vaan siitä on kuitenkin väännettävä jotakin väkisin. Tuloksia, joilla ei kukaan tule tekemään mitään, kunhan näyttää siltä, että päällisin puolin on tullut tehtyä jotakin.

Lue lisää

Olen koulutukseltani ekonomi ja teen kaikkia niitä töitä, jotka ei tahdo sen paremmin duunareille kuin maistereille maistua.

En voisi kuvitella liittyväni ammattiliittoon tai kortistoon, vetäen tukia. Itseasiassa olen antanut kenkää kaltaisillesi, vaikka koulututeille henkilöille. On paljon parempi ottaa sellaisia tunnollisia ja jalat maassa olevia henkilöitä tekemään hommia, kaikilla on paljon mukavampi olla.


Juuri tämä loisiminen aiheuttaa maasta firmojen, pääoman ja työpaikkojen pakoa. Jäljelle jääneiden kuorma kun loisimisen ja byrokratian johdosta kasvaa.


"Huonoilla aloilla ei tuoteta mitään pysyvää" - Varmaan luet monet suorittavat työt, kuten siivouksen ja kunnossapidon huonoihin aloihin ? Haloo.



Itse nostan hattua siivojille ja muille perustyön tekijöille, perustyöntekijät pitävät maan pyörimässä!



Mutta kuten sanottu, jokainen on oman onnensa seppä.

ed. kirjoitti:

Jos itselle sopivaa työtä ei ole tarjolla, opiskelut on hyvä vaihtoehto (muutenkin on). Myös työnantajillekin opiskelu on plussaa ja osoittaa aktiivisuutta.

Jos on asiantuntijatehtävissä, aika harva saa neljää tonnia ilman kohdistettua näyttöä osaamisesta (=työkokemus tai vakuuttavat tutkimusnäytöt). Neljä tonnia on kuitenkin ihan realistinen palkka, kun osaamisensa on näyttänyt käytännössä. Jos et ole valmis aloittamaan oman alan vaatimattomista töistä ja aloituspalkoista, ei mielenkiintoisia töitä tulla luultavasti tarjoamaan. Sen sijaan fiksu ja osaava henkilö, voi aika nopeastikin edetä "asteelta" toiselle.

Sen sijaan käsityksesi tutkimusmaailmasta ei ole totuus. Katsot sinne ulkopuolisena, ja vedät johtopäätöksiä rajoitetun kokemusmaailmasi kautta. Tutkimusta on hyvin monen tasoista. On yliopistopaikkoja, jossa tutkimus on lähinnä ideoiden kopioimista ja julkaisuiden tekoa sen takia, että rahoitus juoksee ja väitöskirjoja valmistuu. Tämä vaihtoehto on se, jonka mainitset. On kuitenkin yliopistopaikkoja, jossa tehdään merkittävää perustutkimusta, vaikka myös niissä väitöskirjajulkaisut on tärkeitä. Perustutkimuksen hyötyä ei nää heti vaan se vie tiedettä eteenpäin ja hyöty voidaan nähdä 15-30v päästä innovaatioina. Lisäksi on paikkoja, jossa tutkimuksen tavoitteet on mm. kansantaloudellinen hyöty, taloudellinen hyöty innovaatioiden kautta tai vaikka ihmishenkien pelastaminen/terveyshyöty. Itse en lähtisi ilman omaa kompetenssia, arvoimaan mikä ala on toista parempi. Ulkopuolelta on vaikea tietää mihin tulosta tarvitaan, jos ei ymmärrä kokonaisuutta pitkällä aikavälillä. "Turhaa" tutkimusta on toki joukossa paljon.

Tutkimuksen taso on helppo haarukoita ryhmän julkaisujen tasosta (mm. lehtien impact factor), myönnetty EU-, Tekes- ja suomenakatemian rahoitus, tutkimusryhmän koulutustaso (phD vs MS), huippuyksikköstatus, yhteistyö kv.huippututkimusyksiköiden kanssa. Mitään näistä ei saa peruspuuhastelulla.

Vaikka olisi hyväkin hypoteesi, ja olisi sitä itsellään tai kavereilla testannut se ei ole vielä tutkimusta. Koehenkilöitä pitäisi olla kymmeniä ja satoja, jotta voisi sulkea pois sattuman, mitata onko tulos tilastollisestikin merkittävä eikä vain koehenkilön subjektiivinen kokemus. Samoin muiden tutkimusten lukeminen ei ole tutkimusta, se on referoimista. Tutkimuksiin tutustuminen on sinänsä kyllä hyödyllistä ja tärkeää, koska ilman tietopohjaa hypoteesit on luultavasti jo testattuja ja eikä hypoteesesissä ole välttämättä järkeä.

Lue lisää

"Sen sijaan käsityksesi tutkimusmaailmasta ei ole totuus. Katsot sinne ulkopuolisena, ja vedät johtopäätöksiä rajoitetun kokemusmaailmasi kautta. Tutkimusta on hyvin monen tasoista. On yliopistopaikkoja, jossa tutkimus on lähinnä ideoiden kopioimista ja julkaisuiden tekoa sen takia,"

Olen kyllä tutustunut tutkimusmaailmaan jonkin verran, siis sitä mitä on ollut TKK:ssa ja HY:ssä, ollut myös työsuhteissa muutaman kerran TKK:ssa. Olen myös ollut yhdessä HY:n "huippuyksikössä" tekemässä gradua tavallisena opiskelijana, mutta aihe ei ollut kiinnostava, enkä tiedä oliko tutkimus siellä oikeastikaan laadukasta. Myös toisesta yksiköstä, eli HIP:stä (Helsinki institute of physics) on jonkin verran kokemusta, yksi kavereistani on ollut siellä jo kauan töissä, ja kerran saimme yhdellä kurssilla avustaa kyseisen laitoksen johtajaa hänen omassa tutkimustyössään puolen vuoden verran. Lopputuloksena kaverini totesi että hänen tutkimustyöstään tulee ehkä jotakin sovelluksia 600 vuoden päästä (teki myös väitöskirjan).

Siis summana voisi sanoa että olen tutustunut tutkimukseen varsin monipuolisesti, ja myös eritasoisiin tutkimusyksikköihin. Yksikään niistä yksiköistä ei vakuuttanut, enkä haluaisi työskennellä niissä varsinkaan niillä nälkäpalkoilla, joita on tarjolla (jopa alle 3000 €/kk). Roskakuski tienaa jopa saman verran. Ero työttömyyskorvaukseen muihin tukiin on pahimmillaan selvästi alle tonnin kuussa. Eläkkeen suhteen ei kannata olla kovinkaan optimistinen, sillä ennenkuin sen aika koettaa, on yhteiskunnassa tapahtunut suuria mullistuksia, ja jo nykyään ollaan tultu siihen tulokseen, ettei tulevaisuudessa ole mitenkään rahaa eläkkeiden maksamiseen.

Markkinatalous taas on tehnyt tietotekniikka-alan töistä myös ikäviksi käytännössä, onneksi opeistani on ollut hyötyä myös omassa elämässäni, ohjelmointia kun tulee harrastettua myös itse, ja säästöä syntyy kun on ilmainen Linux-järjestelmä. Windowsin käyttäminen onkin yhtä helvettiä, jos on tottunut kunnollisiin järjestelmiin. Ja toisaalta ette te osaakaan käyttää mitään Linuxia, kun teillä on se peukalo keskellä kämmentä.

En muuten ole tekemässä mitään tutkimusta koehenkilöaineistolla, vaan se olisi puhtaasti teoreettinen tutkimus, jonka perustana olisi kuitenkin ollut jotakin kokeellista aineistoa, jonka ei edes tarvitse olla edustava. Lääketiedeala on täysin naurettavalla tasolla mitä tulee sairauksien ymmärtämiseen, joten siellä saa helposti uutta merkittävää tutkimusta aikaiseksi.

Jokainen voi muuten ryhtyä tutkijaksi tällä allaolevalla tekeleellä, joka pulauttaa uuden tietotekniikka-alan tutkimuksen nimissäsi:
http://pdos.csail.mit.edu/scigen/

Ilmeisesti tekijät ovat onnistuneet pääsemään johonkin konferenssiin näillä tutkimuksillakin, eli esittelemään niitä.

minä vaan,,,, kirjoitti:

Olen koulutukseltani ekonomi ja teen kaikkia niitä töitä, jotka ei tahdo sen paremmin duunareille kuin maistereille maistua.

En voisi kuvitella liittyväni ammattiliittoon tai kortistoon, vetäen tukia. Itseasiassa olen antanut kenkää kaltaisillesi, vaikka koulututeille henkilöille. On paljon parempi ottaa sellaisia tunnollisia ja jalat maassa olevia henkilöitä tekemään hommia, kaikilla on paljon mukavampi olla.


Juuri tämä loisiminen aiheuttaa maasta firmojen, pääoman ja työpaikkojen pakoa. Jäljelle jääneiden kuorma kun loisimisen ja byrokratian johdosta kasvaa.


"Huonoilla aloilla ei tuoteta mitään pysyvää" - Varmaan luet monet suorittavat työt, kuten siivouksen ja kunnossapidon huonoihin aloihin ? Haloo.



Itse nostan hattua siivojille ja muille perustyön tekijöille, perustyöntekijät pitävät maan pyörimässä!



Mutta kuten sanottu, jokainen on oman onnensa seppä.

Lue lisää

"En voisi kuvitella liittyväni ammattiliittoon tai kortistoon, vetäen tukia. Itseasiassa olen antanut kenkää kaltaisillesi, vaikka koulututeille henkilöille. On paljon parempi ottaa sellaisia tunnollisia ja jalat maassa olevia henkilöitä tekemään hommia, kaikilla on paljon mukavampi olla."

Miten koulutettuja nuo olivat? Jos tohtoriksi asti ovat kouluttautuneet niin ovat koulutetumpia kuin minä, jos pelkkiä maistereita ovat, niin todennäköisesti eivät, elleivät sitten ole suorittaneet maisterin tutkintoja vähintäänkin kolmelta eri alalta.

"Juuri tämä loisiminen aiheuttaa maasta firmojen, pääoman ja työpaikkojen pakoa. Jäljelle jääneiden kuorma kun loisimisen ja byrokratian johdosta kasvaa."

Niin, toivotan teille onnea kaikille töissänne. Ehkä joskus teette jotakin, mistä on hyötyä muillekin. Nimittäin jos vaikka valtion virassa työskentelette, ja teette jotakin tutkimusta, josta ei ole iloa kenellekään, niin veronmaksajat sen kustantavat ihan täysin :) Paljon kalliimmaksi se tulee, yhteiskunnan kannalta kuin työttömien tukeminen. Samaten muilla aloilla, joita valtio tukee joku suoraan, tai epäsuoraan, ja työ ei ole sen arvoista mitä siitä maksetaan.

""Huonoilla aloilla ei tuoteta mitään pysyvää" - Varmaan luet monet suorittavat työt, kuten siivouksen ja kunnossapidon huonoihin aloihin ? Haloo."

Niin no, kieltämättä kaikki alat eivät tuota mitään pysyvää, vaikka niistä olisikin jotakin hyötyä.

m36-intj kirjoitti:

"jooo, et ole vissiin vielä tohon ikään menessä tajunnut että kaikki ihmiset ei voi tehdä siistiä ja mukavaa toimisto hommaa.Täällä tosiaan tarvitaan "vähä pätöisimpiä" työntekijöitä kuin maisterit.Taii,olis se sunkin ikävä mennä töihin kun kukaan ei olis siivonnut,roskikset vaan täyttyisi taikka kaupaan kun menisit niin hyllyissä ei olis mitään ostettavaa koska kukaan ei täyttänyt niitä.
Se on vaan niin että KAIKKIA TARVITAAN! Tuollaiset maisterin ketkalleet tuollaisineen mielipiteineen voi tunkea ittensä sinne missä ei aurinko paista."

En tarkoittanut sitä, etteivätkö hanttihommat VOISI olla arvokkaita. Itselleni ne eivät vaan sovi. Pitää aina tutkia työn hyödyllisyyttä. Roskakuskeille, ja alemman tason työntekijöille voisi hyvinkin maksaa 3000 €/kk, jos voidaan osoittaa, että heidän työnsä on oikeasti korvaamatonta. Ja samalla erottaa vaikka ylemmän tason työntekijöitä, joiden työ ei ole tarpeellisia yhteiskunnan kannalta. Tähän ei ikinä tosin tulla, koska hyvä-veli verkosto pitää siitä huolen. Oikeasti monen ylemmän tason työntekijöiden töiden tarpeellisuus on yhteiskunnan kannalta kuvitteellista. Usein näistä johtajista eri aloilla on lopulta enemmän haittaa kuin hyötyä kun pyörittävät jotakin omaa agendaansa rahastusmielessä, joka on tulppana vapaalle kehitykselle.

Lue lisää

Itse asiassa roskakuskeille maksetaan nykyään lähemmäs 3000 €/kk palkkaa (riippuen myös työn suorittajan kyvyistä, tulee tehdyn työn mukaan), joten ei pitäisi olla valittamista.

Olet sitten valtakunnan ensimmäinen suomenruotsalainen, joka on köyhä ja ei-menestynyt. ;)

Huumorilla sanon kirjoitti:

Olet sitten valtakunnan ensimmäinen suomenruotsalainen, joka on köyhä ja ei-menestynyt. ;)

Kannattaisikohan sinun lukea vaikkapa Kjell Westön Missä kuljimme kerran?

Suomenruotsalainen isoisäni, köyhä renki, taisteli punakaartissa. Kellään hänen lapsistaan (osa ruotsin- osa suomenkielisiä) ei ollut mahdollisuutta käydä kouluja kansakoulua enempää, ja varsin köyhiä on useimmat meistä kolmannesta polvestakin.

Eli kyllä Suomessa on iät ajat ollut myös ruotsinkielinen työväenluokka.

Punikinpentu kirjoitti:

Kannattaisikohan sinun lukea vaikkapa Kjell Westön Missä kuljimme kerran?

Suomenruotsalainen isoisäni, köyhä renki, taisteli punakaartissa. Kellään hänen lapsistaan (osa ruotsin- osa suomenkielisiä) ei ollut mahdollisuutta käydä kouluja kansakoulua enempää, ja varsin köyhiä on useimmat meistä kolmannesta polvestakin.

Eli kyllä Suomessa on iät ajat ollut myös ruotsinkielinen työväenluokka.

Lue lisää

Suomenkielisistä omistavaa luokkaa on 5%, ja 95% ansiotyötä tekeviä ml. yksinyrittäjät.

Ruotsinkielisillä melkein sama juttu, prosenttiosuudet vain vaihtuvat päittäin.

Sympaattista. Kunhan pätkätyösi päättyy, voit jutella kepeästi Derridasta ja mannermaisen filosofian tulevaisuudesta leipäjonossa sekä soittaa vaneriviululla Bachia asematunnelissa kerjätäksesi alaluokalta kolikoita hengenpitimiksi, mutta ei anneta olosuhteiden häiritä: kaikesta huolimatta olet yläluokkaa.

Olen monetaarisesti alempaa keskiluokkaa, mutta intellektuaalisesti ylempää keskiluokkaa, ellen jopa yläluokkaa. Olen keskiluokkaisesta kodista, tosin kulttuurisellaisesta, ja olen saanut vahvan kulttuuripohjan, tietynlaisen sosiaalisen pääoman kotoani. Tämä pääoma on kantanut minua ja on minusta se erottava tekijä minun ja ns. alaluokan välillä, vaikka akateeminen (kyllä, olen akateeminen!) työni on ainakin tällä hetkellä varsin vaatimattomasti palkattua.

Nykyisin tuo luokkajako ei minusta menekään ensisijaisesti (aina?) rahan perusteella. Moni ns. duunari ansaitsee paremmin kuin minä tai vanhempani, mutta juuri se tietty perspektiivi ja sosiaalinen pääoma voikin rahan sijasta olla se luokkajaossa ratkaiseva tekijä."

Olet siis luokkaretken alaspäin tehnyt porvari. Englannissa sanottaisiin että luisut alamäkeä. Saarivaltakunnassa on muinoin mahtavien aatelissukujen jälkeläisiä jotka ovat päätyneet täyttämään marketien hyllyjä tai johonkin muuhun matalapalkkaiseen vähänarvostettuun duunarin työhön.

Voi sanoa että suvun alamäki on ollut päätähuimaava aateliskartanosta alaluokkaan ja köyhällistöalueella sijaitsevaan kaupungin vuokra-asuntoon. Mutta siltikin näilä köyhtyneillä aatelisilla on vielä jäljellä aatelisarvonsa jolla saattaa olla arvoa avioliittomarkkinoilla.

Kyllä rahallakin on merkitystä luokka-aseman määrittelyssä sillä keskiluokkainen elämä vaatii rahaa. Jos duunarit hankkivat paremmin olet tosiaan huonopallakkainen akateemiseksi sillä keskinkertainen insinöörikin menee duunareiden palkoista ohi.

Haluaisitko varakkaan miehen panonaiseksi?

varakas mies kirjoitti:

Haluaisitko varakkaan miehen panonaiseksi?

luulet notta sun alla makoilus vaikuttas ihmisen statukseen yhteiskunnassa. Eikä sulla toi varallisuus ainakaan ole korvien väliin pesää rakentanu.

Aidosti,,,vaikutat kommenttisi pohjalta äärettömän tyhjältä henkisiltä varoiltas. Alkaisitko köyhän miehen panoksi? Et haluais vai,,, outoa.

Missä asut? Pidetään bileet.

Suomi on tosiaan niin säälittävä maa, että täällä 70 k€:lla kuuluu aika ylhäiseen luokkaan.

Nimim. n. 50 k€ / v.

Jos olisit lukenut ketjun, niin olisit huomannut, että tilanne on kuvailtu parissa kommentissa paljon tarkemmin kuin tuo sinun 100-vuotta vanha kuvauksesi. Suomi on luokkayhteiskunta, mutta luokat ovat muuttuneet. Pohjalla on ihan muuta väkeä kuin "työväki".

Olet täysin oikeassa!Ja yleensä ne jotka tuollaista paskaa puhuvat ovat a. rikkaita tai b. keskituloisia. Suomi kun on niin suvaitsevainen maa,ja hyvinvointivaltio vieläpä.Hyvinvointivaltiossa voi moni ihminen PAHOIN.

Olen työläinen, enkä missään tapauksessa silloin kokoomuslainen.

Systeemi toimii vain jos systeemiin uskoo. Tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä että uskoo elämänsä muuttuvan sitä onnellisemmaksi/paremmaksi mitä korkeammelle asteikolle nousee ja tekee kaikkensa myös sen eteen. Ns. downshiftaajat eivät tähän kuvioon sovi.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Downshifting

Ihan hyvä kuvio. Samaa harrastin itsekin aikoinaan, elelin naisten siivellä. No itsehän halusivat lempeä ja lämpöä. Vieläkin kaipailevat mutta nyt ei enää voi kun on vakiinnuttu. Ja ikääkin on että ei enää jaksaisikaan kaikkia...
Mikä luokka ? Kukas sen voi sanoa, en luokittele ihmisiä joita en tunne eikä kukaan oikasti tunne minuakaan.