Yli 1 v. ulkoilu

Ehkäpä lapsen mielestä ei ole kivaa pukea kun ulkona joutuu vain istumaan rattaissa? Kokeilepas viedä ulos ilman kärryjä ja leiki lapsen kanssa lumessa (lapiolla, pulkalla, lumikokkareilla, porraskiipeilyä, hulluttele!). Lapsi oppii tuossa iässä yllättävän helposti kävelemään lumessa (jos hän sisällä jo liikkuu helposti), kun on pakko eikä heti luovuteta. Kannusta lasta osallistumaan. Näin hän huomaa, että ulkona voi tehdä montaa muutakin asiaa kuin vain istua, eikä pukeminen ole enää niin kamalaa!

Meilla samanikainen ja kavelee jo ulkonakin (tosin taalla ei ole lunta, eli kesakengilla on tietty hieman helpompi kavella). Mutta pointtini siis etta saa tehda ulkona kaikkea kivaa, kavella, leikkia, mita nyt millonkin ja silti vihaa kylla pukemista yli kaiken ja itkee suoraa kurkkua. Yleensa helpottaa kun avaan oven pukemisen ajaksi ja saa samalla katsella ovesta ulos. Mutta jalleen kerran, eihan sita kovin pakkasilla viitsi sita ovea siella pain kylla auki pitaa.. Tama on tammoinen vaihe, kaytiin lapi myos esikoisen kanssa ja tuo reilu 2v ei enaa taistele pukemista vastaan vaan pukee suureksi osaksi itse, eli ei muutakuin sita odotellessa..

Me ei myoskaan ulkoilla joka paiva, omaa laiskuutta, myonnan. Silti ihan normaaleja lapsiapa nuo kai on? Paivaunetkin nukutaan sisalla. Kesalla varsinkin on monta kuukautta niin kuuma ettei tuonne pihalle voi nain pienten kanssa edes menna. Illalla myohaan ehka sitten hetkeksi kun ei aurinko enaa porota, tosin kuuma on usein iltaisinkin. Itse en ota paniikkia ulkoilusta, on paivia jolloin ollaan ulkona useamman kerran paivassa ja paivia, jolloin ei ollenkaan. Silloin tehdaan sisalla muuta kivaa.

mulla on samanikäinen tyttö, ensiksikin toi pukeminen kuulostaa NIIN tutulta.... me käydään pulkkailemassa, en viitsi kans rattaisiin laittaa kun yhdistää sen nukkumiseen, jo pulkan näkeminen rauhoittaa pukemistilannetta! meillä sujuu kävely ihan hyvin ulkonakin, tosin ensin nti pitkään vaan seisoi paikallaan mut rohkaistui ottamaan askeleita pikkuhiljaa. jätä tosiaan ne vaunut pois tai koita vaikka mennä vähän aiemmin jos ei sit väsyttäis.

Ollaan lapsen kanssa oltu syntymästä asti paljon ulkona. Nyt talven tultua ja ikää tultua on tuo oma tahto nostanut NIIIIIIIIIIIIIN päätään tuo pukemisen suhteen. Ei keskity ainoastaan ulkovaatteiden ylle pukemiseen vaan myös pvävaatteiden.

Tilanne on se että olen yksin arjet lapsen kanssa. Teen siis kaiken yksin. Vkonloppuisin mies auttelee kun on vapaalla. Ei siis ole vkolla kotona. Joten tuntuu ahdistavalta että koko pvä olisi yhtä huutoa :o(. Ja puettu on,eikä koskaan ole annettu siinä periksi. Mutta kun ei tykkää niin ei tykkää.

Pulkka on myös käytössä,mytta YLLÄRI... nukahti siihenkin :oD. Täytyy vissiin alkaa ulkoilee klo 08 että pysyy hereillä.

Tänään mentiin himpun verran ennen ysiä ulos,ilman rattaita. Kanniskelemiseksi se meni. Ei tykännyt yhtään kävellä eikä muutenkaan lumessa temmeltää. No,täytyy yrittää taas huomenna uudestaan. Jospa tämä tästä...

Siis ulkonahan möyritään hangessa ja lasketaan mäkeä ja kaivetaan lapiolla eikä istuta rattaissa!? Meillä ulkoillaan kaksi kertaa päivässä; aamupäivällä, ennen lounasta ja iltapäivällä välipalan jälkeen. Ja siellä siis touhutaan kaikenlaista. Mennään leikkarille tai puistoon tai ollaan kotipihassa tai treffataan kavereita jonkun pihassa.

"Siis ulkonahan möyritään hangessa ja lasketaan mäkeä ja kaivetaan lapiolla eikä istuta rattaissa!?"

Niin en missään vaiheessa sanonut että istumme vaan rattaissa,kun ulkoilemme! Jos luit ekan viestini.
Ongelmaksi muodostui se että kun lähdemme ulos NUKAHTAA heti rattaisiin päästyään. En vaan yksin kertaisesti jaksa kanniskella yli 11 kg lasta joka ei suostu kävelemään kauheasti itse ulkona. Ja jotta pääsne hissiin,on lapsi ensin laitettava rattaisiin ja että pääsen pihalle. Yksin on vaikea hissiin viedä sekä lasta että rattaita ja pitää hissin ovea auki.

En tiedä missä te muut asutte,mutta täällä meillä hanget ovat kauhean korkeat ja leikkipuistoon on matkaan joten en sinne asti jaksa lasta kantaa sylissä. Kotipiha on täynnä koirankusta joten siinä en lastani leikitä.

Olisi ihan kiva että luettaisiin ensin ja sitten kommentoitaisiin :o/.

Kyse ei ollut mitä pihalla tehdään vaan nukahtaminen kotiovesta päästyä rattaisiin.

Ainoa vaihtoehto on varmaan lähteä ulos aikaisemmin eli siis suht heti heräämisen jälkeen ettei lapsi vielä ole yhtään väsynyt. Minä lahjon kiukkuavan lapsen välillä pukemisen yhteydessä esim.rusinoilla tai annan hammaskarkin (xylitolpastillin) kun on puettu, ainakin meillä auttaa kummasti.

Osallistuuko lapsi itse pukemiseen? esim. etsimällä omat hanskat ja pipon tms. meillä tyttö ei juurikaan kiukkua mutta jos kiukku iskee siihen auttaa kun yhdessä mietitään mihin varpaat menee ja katsotaan minkä värisiä raitoja on kaulurissa.

Yritä tehdä pukemisesta hauskaa vaikkapa pukemis lorulla tai laululla. Myös jonkun lempi pehmolelun, nuken tms. pukeminen ja rattaisiin mukaan ottaminen voi olla hyvä niksi.

Itse saan puettua vaatteet parhaiten niin, että laitan piirretyn siksi aikaa tulemaan.

Olisiko lapsi väsynyt? Meillä poika herää kuudenmaissa ja alkaa klo 9 maissa olemaan väsynyt. Ottaa pienet unet rattaissa. Väsyneenä pukeminen on aina hankalampaa. Itse menen mieluummin päikkäreiden jälkeen ulos, ennen päikkäreitä vaan pikku-ulkoilu. Vaikka harmittaahan se olla vaan 30 min ulkona, kauhean pukemisen jälkeen.

Otti ensiaskeleensa jo 2 kk sitten, mutta kävely talvikengillä ei edelleenkään suju! Yritän houkutella kävelemään, mutta alkaa huutamaan ja pistää istumaan ja jalat on "makaronina". Alkuun ei suostunut edes seisomaan. Mutta nyt ottaa jonkin verran askelia, kun oikein houkuttelee.

Aika vähän mekin olemme ulkona, pulkassa tykkää jonkin verran istua, joten laskemme mäkeä (poika istuu vauvapulkassaan ja minä pidän narusta kiinni) vedän pulkassa. Pulkassa pysyy paremmin hereillä. Ei viihdy kovin kauaa ulkona, mutta koetetaan oll ainakin vähän aikaa. Hyvähän tuo on, että nukkuu edes ulkona, meillä kun nukkuu sisällä niin ei tule niin paljon ulkona oltua. Toiset lyhyemmät 30 min päikkärit iltapäivällä ottaa kyllä rattaissa ulkona, jos rattaat liikkeellä.

Mä en kyllä ymmärrä mikä ihme siinä on, että sen kakaran kanssa on pakko sinne ulos tunkea. Varsinkin kun selkeästi ei halua lähteä. Josko vaan ottasit aikalisän ja miettisit sitä ulkoilua sitten kesemmällä kun ei tarvii vaatetaistelua käydä.
Yksinhuoltajakaverillani on nyt kymmenvuotias tyttö, jota ei aikanaan ulkoilutettu laisinkaan. Mukaan tuli tietenkin kauppoihin sun muihin menoihin mut muuten oltiin kotona sohvalla ja kateltiin telkkaria tai tyttö touhusi omiaan lelujensa parissa. Nykyään ulkoilee omatoimisesti silloin kun kavereiden kanssa menee jonnekin tms normia kymmenvuotiaan elämää, on täysin terve ja hyvinvoiva lapsi. Eli jos te oikeesti kuvittelette, että vuotiaan pakkoulkoilutus on jotenkin ehdotonta myöhempää elämää varten niin ei se todellakaan ole. Lapsista kasvaa nuoria ja he päättävät itse ulkoilevatko vaiko eivätkö, kyllä se ihan ihmisestä itestään riippuu.
Itse olen ollu vanhempieni kotihoidossa muksuna, meillä asuttiin enempi ulkona kuin sisällä, ja nykyään olen lähestulkoon sisäkissa koska taloudellinen tilanne pakottaa kerrostaloasumiseen eikä kaupunkilähiössä todellakaan ole ulkona mitään mieluisaa puuhaa.
Ihmeellistä väkisinvääntämistä tää nykyajan ulkoilutus, kun aattelee et vielä jokusia vuoskymmeniä sitten lapsia ei tosiaankaan ulkoilutettu, leikitetty eikä edes nukutettu päikkäreille. Elettiin vaan elämää ihan aikuisten rytmin mukaan.

Totta turiset marb. Samaa ihmetellyt kun nykyään monilla jotenkin niin älyttömän kellotettua se elämä jo pikkulasten kanssa vaikka kotona vaan ollaan. Eri asia tietysti jos töissä käy niin pakosta muodostuu jonkunlainen rytmi. Mutta en minä ainakaan nyt kotona ollessa koe mitään pakottavaa tarvetta esim. ulkoilla kaksi kertaa päivässä meidän 1,5v kanssa. Mennään silloin kun siltä tuntuu ja omilla ehdoilla, ei muiden. Monesti vaikuttaa siltä että ihmisillä on joku pakottava tarve seurata muiden tekemisiä ja myötäillä kun luullaan että on vain yksi ja ainoa tapa hoitaa asioita. Ei se pieni lapsi vielä tiedä kellonajoista sun muista mitään joten sille on ihan sama monelta menee ulos, kunhan jossain vaiheessa pääsee raittiiseen ilmaan.

Tottakai jonkunlainen rytmi heräämisten, syömisten, päiväunien ja ulkoilun suhteen on aina, sekai nyt on jokaiselle selvää kauraa. Mutta että sen ei tarvitse olla kellontarkkaa oli se juttu. Jotkut kun katsoo kellosta että jaahas, nyt klo 9.30 on mentävä viimeistään ulos ja ollaan siellä se 2 tuntia ja sitten pikapikaa kotia syömään ja päikkäreille ettei vaan mene rytmit sekaisin jos päätetäänkin olla puoli tuntia pidempään/lyhyempään ulkona tai tehdä jotain aivan muuta sinä päivänä. Että ei tarvitse mennä kuin lampaat laumassa ja silti voi lapsista tulla ihan tasapainoisia ihmisiä. Jokainen siis omalla tavallaan ja omalla ajallaan.

Joo, kyllä meilläkin on ollu sen verran rytmiä, et aamulla herätään, päivällä jossain välis syödään ja tehään jotain muuta ja illal mennään nukkumaan. Usein päikkäritkin pidetään, sijoittuen välille 11-15. Mutta kaikki riippuu lähinnä siitä, miltä milloinkin tuntuu. Ehkä meil on sit vaan helpompi muksu, kun tämä pystyy tosiaan elämään ihan normaalielämää vaihtelevalla rytmillä. Joskus olen ajatellu sitäkin, et kehittys parempi muutoksen- ja stressinsietokyky, kun ei oikeessakaan elämässä sitten kaikki kellon mukaan tapahdu, eikä läheskään aina niinkun on suunniteltu.. Mut en sit tiedä, etusijalle pitää mun mielestä kuitenkin laittaa yksilölliset tarpeet.

Niinpä kaikki me ollaan erilaisia eikä ole yhtä oikeaa tapaa toimia joten muiden tapoja ei voi kritisoida vaikka kuinka olisi erilaiset tavat. Pääasia kai että ne lapset ovat tyytyväisiä ja terveitä.

Meillä kanssa 13 kk lapsi. Ei vielä "ulkoilla" juurikaan. Nukkuu yhä kahdet päikkärit, enimmäkseen ulkona vaunuissa. Leikkiä ja ihmetystä riittää sisätiloissa, niin kotona kuin esim. kaupassakin. Pukemisen kanssa välillä raivareita, mutta väsyneenä antaa pukea, kun tietää pääsevänsä unille. Onko liikaa päällä? Jos ei siksi halua ulos, kun on epäsopivasti vaatetta? Meillä nukutaan jo ilman toppahaalaria...

en jaksa lukea kaikkia kirjoituksia. mieleeni tuli, että entä jos hankkisitte sellaset kärryt, ihan vain tuohon pihalle menemiseen jne. eli mahdollisimman eri näköset kuin vaununne, kuomuttomat, vanhat, vaikka kirpparilta.
jos lapsi ei niin herkästi niihin nukahtais, kun ei oo sitä kuomuakaan pään päällä? kirppareilta saa ihan törkyhalvalla noita "antiikki"kärryjä..

TAIKKA sitten kokeilette ulkoilua aikaisemmin, tai ihan suosiolla vaan iltapäivällä päiväunien jälkeen.

ei kannata mitään stressiä ottaa noista ulkoiluista. esikon aikaan minäkin olin kauheen tarkka, että joka päivä edes piipahdettiin pihalla. nyt tän kuopuksen kanssa oon ottanut rennommin, ja jos ei tuu pukemisesta mitään, ni sitten ollaan sisällä. välillä tuo on niin hankala, eikä antais minun millään pukea. isältään se onnistuu paremmin, kun ei tietty saa vängättyä sen sylissä niin rajusti :D

te heräätte aika aikaisin, haittaisko se tosiaan, jos nukkuis kahdet unet? ja kuitenkin lapsi saa sitä raitista ilmaa joka päivä, kun parvekkeella nukkuu ne päikkärinsä..

meijän esikko oli samanlainen, ei uskaltanut lumessa kävellä ollenkaan, oppi kävelemäänkin vasta 1,5 vuotiaana.

Sen mitä selailin näitä muita vastauksia, niin olen samaa mieltä siitä, että tuon ikäisen kanssa, joka ei vielä kävele kunnolla, on ihan turha mennä sinne pihalle jos nukahtaa heti rattaissa. Ehtii touhuta siellä vielä yllin kylllin ja jos nyt saa nukkua päikkärit parvekkeella noinkin pitkään se riittää ulkoilmasta aivan hyvin. Säästät vain lasta ja itseäsi kun et väkisin raahaa pihalle.

Ja vielä kommentti rytmeihin: meillä myös mennään aika säännöllisen päivärytmin mukaan, vaikka lapsi kotihoidossa, muttei sentään minuutin tarkasti. Huvitti taannoin kun kuulin yhden äidin puistossa selostavan, kuinka he lähtevät ulos "klo 10.10"... Ei jeesus...