Ongelman nimi on vastakkainen sukupuoli (ja minä itse).
Olen harrastanut yhden illan juttuja itseäni vuotta vanhemman jätkän kanssa kolme kertaa. Ensimmäisen kerran ihan vahingossa yksissä diskoissa päädyttiin tanssimaan ja kismailemaan. Otin myöhemmin yhteyttä tyyppiin ja tekstailimme niitä näitä.
Toinen "juttu" olikin sitten vappuna. Tällä kertaa alku oli kankeaa, mutta kumottuani muutaman lasin vodkaa (ystävieni kuvailujen mukaan) suorastaan hyökkäsin pojan kimppuun. Meillä oli kieltämättä todella hauskaa, vaikka kaduin jälkeenpäin ettemme ottaneet omaa huonetta. Toiset kun joutuivat väkisinkin näkemään touhumme x)
Vapun jälkeisenä aamuna kylmäsin jätkän. Pää oli todella sekaisin ja olin illan aikana katsellut muitakin SILLÄ SILMÄLLÄ.
Poika oli jo ehtinyt ihastua minuun syvästi. Hän kyseli kavereiltani mikä minulle oli tullut ja luvannut unohtaa minut, jos todella sitä halusin. En oikeastaan selvittänyt tilannetta vaan kerroin pojalle ainostaan olevani sekaisin. Viesteily loppui siihen.
Koulun loputtua join itseni pöydän alle ja riehuin kylillä. Sama poika yritti puhua kanssani ja hän roikkui jopa repussani ja yritti saada minuun kontaktia. Turhaan. Minä "juoksin" pakoon.
Sen jälkeen poikaa nähtyäni tekeydyin viileäksi ja olin kuin en oli huomannut tyyppiä. Oikeastaan ONNI ettemme törmänneet monta kertaa. Ehkä pari kertaa ja silloinkin olimme reilun välimatkan päässä toisistamme.
Viikkoa ennen juhannusta päädyin taas juomaan ja lähettelin pojalle viestejä ja kinusin tulemaan kylille. Sanoin tykkääväni hänestä ja lopulta sovimme näkevämme juhannuksena. Tarkoitin todella kaikkea mitä silloin sanoin.
Kolmas kerta oli sitten juhannuksena. Meillä oli hauskaa..ja minä olin kännissä. Molemmat olimme. Juttelimme tavallista enemmän, vaikka en muista puoliakaan keskuteluidemme aiheista.
Juhannuksen jälkeen emme nähneet, mutta viestejä lenteli puolelta toiselle.
Tämän viikon lopulla olimme todella tiheässä yhteydessä ja aloin uskoa, että ehkä jutusta voisi kehittyä muutakin, kuin kännisiä sekoiluja ja hauskanpitoa.
Tällä sekunnilla haluan kirota itseni pahimpaan helvettiin. Poika ei jostain syystä taaskaan enää kiinnosta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kadun sitä että olen mutkitta paljastanut tuntemukseni. (Tänään haluan jotain mitä en halunnut eilen ja huomenna en voi sietää sitä mitä haluan tänään.) Mieleni muuttuu nopeasti.
EN kertakaikkiaan VOI nyt sanoa jätkälle että : "Sori, ei mulla tänään enää kiinnostakaan."
Mulla ei ole sydäntä sellaiseen...
Ei olla yhdessä..vaikka ehkä vähän sinnepäin annoin ymärtää ja siihen suuntaan olimme menossa. Mitään ei kuitenkaan ole "sovittu".
Eikö ole aika todennäköistä, että heppu ajattelee mun leikkivän, jos sanon ettei kiinnosta enää p*skan vertaa? En TODELLAKAAN suunnitellut muuttavani mieltäni seuraavana aamuna. Enkä tahdo satuttaa tyyppiä sikamaisella käytökselläni, varsinkaan kun tiedän hänen tunteensa.
Sekin vielä, että saatan ihan hyvin haluta pojasta jotain jo huomenna tai vaikka ylihuomenna..
Ainoa häiritsevä piirteeni ei ole tämä tiuhaan vaihtuva mieli. En tunne häpeää tai syyllisyyttä enää niin mistään. Useimmiten se on hyvä asia, mutta joskus siitä on haittaa.
Katselen nykyään niin paljon enemmän miehiä, etten pysy mieltymyksissäni itsekään perässä. Kaksi yksilöä olen saanut (vakavissani) kiikariin, mutta toinen on liian kaukainen tapaus ja toisesta ei ehkä riittäisi seuraa kuin yhdeksi illaksi..
Mulla on varsinainen juoksuaika meneillään xP
Jos joku on samassa jamassa tai haluaa tarjota viisaita mielipiteitään, neuvojaan tai vaikka kritisoida rankasti, niin kirjoittakaa ihmeessä ;)
Niistä voisi olla jatkossa ISOKIN hyöty minulle...
Olen harrastanut yhden illan juttuja itseäni vuotta vanhemman jätkän kanssa kolme kertaa. Ensimmäisen kerran ihan vahingossa yksissä diskoissa päädyttiin tanssimaan ja kismailemaan. Otin myöhemmin yhteyttä tyyppiin ja tekstailimme niitä näitä.
Toinen "juttu" olikin sitten vappuna. Tällä kertaa alku oli kankeaa, mutta kumottuani muutaman lasin vodkaa (ystävieni kuvailujen mukaan) suorastaan hyökkäsin pojan kimppuun. Meillä oli kieltämättä todella hauskaa, vaikka kaduin jälkeenpäin ettemme ottaneet omaa huonetta. Toiset kun joutuivat väkisinkin näkemään touhumme x)
Vapun jälkeisenä aamuna kylmäsin jätkän. Pää oli todella sekaisin ja olin illan aikana katsellut muitakin SILLÄ SILMÄLLÄ.
Poika oli jo ehtinyt ihastua minuun syvästi. Hän kyseli kavereiltani mikä minulle oli tullut ja luvannut unohtaa minut, jos todella sitä halusin. En oikeastaan selvittänyt tilannetta vaan kerroin pojalle ainostaan olevani sekaisin. Viesteily loppui siihen.
Koulun loputtua join itseni pöydän alle ja riehuin kylillä. Sama poika yritti puhua kanssani ja hän roikkui jopa repussani ja yritti saada minuun kontaktia. Turhaan. Minä "juoksin" pakoon.
Sen jälkeen poikaa nähtyäni tekeydyin viileäksi ja olin kuin en oli huomannut tyyppiä. Oikeastaan ONNI ettemme törmänneet monta kertaa. Ehkä pari kertaa ja silloinkin olimme reilun välimatkan päässä toisistamme.
Viikkoa ennen juhannusta päädyin taas juomaan ja lähettelin pojalle viestejä ja kinusin tulemaan kylille. Sanoin tykkääväni hänestä ja lopulta sovimme näkevämme juhannuksena. Tarkoitin todella kaikkea mitä silloin sanoin.
Kolmas kerta oli sitten juhannuksena. Meillä oli hauskaa..ja minä olin kännissä. Molemmat olimme. Juttelimme tavallista enemmän, vaikka en muista puoliakaan keskuteluidemme aiheista.
Juhannuksen jälkeen emme nähneet, mutta viestejä lenteli puolelta toiselle.
Tämän viikon lopulla olimme todella tiheässä yhteydessä ja aloin uskoa, että ehkä jutusta voisi kehittyä muutakin, kuin kännisiä sekoiluja ja hauskanpitoa.
Tällä sekunnilla haluan kirota itseni pahimpaan helvettiin. Poika ei jostain syystä taaskaan enää kiinnosta. Ei ole ensimmäinen kerta, kun kadun sitä että olen mutkitta paljastanut tuntemukseni. (Tänään haluan jotain mitä en halunnut eilen ja huomenna en voi sietää sitä mitä haluan tänään.) Mieleni muuttuu nopeasti.
EN kertakaikkiaan VOI nyt sanoa jätkälle että : "Sori, ei mulla tänään enää kiinnostakaan."
Mulla ei ole sydäntä sellaiseen...
Ei olla yhdessä..vaikka ehkä vähän sinnepäin annoin ymärtää ja siihen suuntaan olimme menossa. Mitään ei kuitenkaan ole "sovittu".
Eikö ole aika todennäköistä, että heppu ajattelee mun leikkivän, jos sanon ettei kiinnosta enää p*skan vertaa? En TODELLAKAAN suunnitellut muuttavani mieltäni seuraavana aamuna. Enkä tahdo satuttaa tyyppiä sikamaisella käytökselläni, varsinkaan kun tiedän hänen tunteensa.
Sekin vielä, että saatan ihan hyvin haluta pojasta jotain jo huomenna tai vaikka ylihuomenna..
Ainoa häiritsevä piirteeni ei ole tämä tiuhaan vaihtuva mieli. En tunne häpeää tai syyllisyyttä enää niin mistään. Useimmiten se on hyvä asia, mutta joskus siitä on haittaa.
Katselen nykyään niin paljon enemmän miehiä, etten pysy mieltymyksissäni itsekään perässä. Kaksi yksilöä olen saanut (vakavissani) kiikariin, mutta toinen on liian kaukainen tapaus ja toisesta ei ehkä riittäisi seuraa kuin yhdeksi illaksi..
Mulla on varsinainen juoksuaika meneillään xP
Jos joku on samassa jamassa tai haluaa tarjota viisaita mielipiteitään, neuvojaan tai vaikka kritisoida rankasti, niin kirjoittakaa ihmeessä ;)
Niistä voisi olla jatkossa ISOKIN hyöty minulle...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Huora... mitä muuta vois sanoa?
No toi on aika monilla nuorilla tytöillä ongelmana, varsinkin siinä 14-16 vuoden iässä.
Parempi sanoa sille pojalle ihan suoraan miten asiat on kun se että leikit sillä, ja oletko kokeillut nähdä SELVÄNÄ häntä?
Mikähän minusta huoran tekee? Sekö että satun kattelemaan miehiä? Vai se että olen parit kerrat jonkun saman tyypin kanssa pelehtiny? Vai se että en jaksa olla kiinnostunu yhdestä tyypistä kauan? Tai vain yhdestä kerrallaan?
Mulla kun on ihan toisenlainen käsitys sanasta HUORA...
Senkin haluaisin sanoa, että HUORITTELU on sitä itteään. NAISET ei vissiin saa kattelle miehiä, saati sitten olla niiden kanssa ilman että on (automaattisesti) HUORA. Miehet..phah..nehän on vain KOVIA JÄTKIÄ ku pääsevät pukille kymmenen kertaa viikossa...
Mutta oikein paljon kiitoksia sinulle, kun vaivauduit tarjoamaan minulle, ah niin MIELETTÖMÄN VIISAAN ja ARVOKKAAN, mielipiteesi.
Olen ihan selvänäkin nähnyt heppua :) Tuosta varmaan saa sen kuvan että oon ihan toivoton juoppolalli..
Suoraan on tosiaan varmaan paras sanoa sanottavansa..tackar :))
mutta en suosittele juomista... eiks noihi kaikkiin jossain määrin kännäys liittyny? tykkäsit jätkästä kännipäissäs.. mutta sit ku alat taas nähä selkeemmin, ni katos: tyyppi ei ookkaa se ihana, pelastava prinssi vaan tavallinen jannu.
mul on melkein sama juttu muijien kans, oon usein parin-kolmen muijan kans samaan aikaan aika läheisis väleis... Emmä voi sille mitään ku en osaa valita..
Joo..aika juhlameininki on melkeen aina ollu päällä ku olen hemmoa nähny.
Kännipäissäni en kuitenkaan ole tyyppiä prinssinä nähny. Enkä selvänäkään yhtään sen enempää ;) Onneksi en etsikään mitään sadun ihanaista prinssiä, joka valkealla ratsullaan syöksyy pelastamaan. Tavalliset ne parhaita on.
Kännäys ei kannata, tiiän kyllä. Terveellisemmät elämäntavat ja vähän säännölisempää elämää, niin eiköhän kaikki ala kulkea paremmin :))
Nii. Valita on vaikeaa..oli sitte melkeen mistä vaan kyse.
Mulla ahistaa pelkkä ajattelu, että olis "jonkun oma". Ja siinä vaiheessa ei silläkään (kenet on "valinnu") ole mitään merkitystä..
Parempi varmaan pysyä ihan yksinään...ainakin niin kauan että asiat pään sisällä selkiintyy.