Tuo toteamus on mielestäni yleisempi kuin tiedetään. Sellaisetkin henkilöt, jotka eivät ole ns. uskovaisia, joutuvat tunnustamaan tuon.
Usein on kuitenkin niin, että noin todetaan ainoastaan myönteisessä käänteessä kun kaikki yhtäkkiä kääntyy hyväksi.
Entäs päinvastoin? Mikään asia ei suju vaan menee "päin Prikkalaa" tai vielä pahempaa. Paneeko silloin tuo suurempi ikäänkuin kapuloita rattaisiin suunnan ja tekojen muuttamiseksi.
Käytän nykyään sanaa Luoja tuosta suuremmasta voimasta.
Usein on kuitenkin niin, että noin todetaan ainoastaan myönteisessä käänteessä kun kaikki yhtäkkiä kääntyy hyväksi.
Entäs päinvastoin? Mikään asia ei suju vaan menee "päin Prikkalaa" tai vielä pahempaa. Paneeko silloin tuo suurempi ikäänkuin kapuloita rattaisiin suunnan ja tekojen muuttamiseksi.
Käytän nykyään sanaa Luoja tuosta suuremmasta voimasta.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kyllä son korkiammaas kärees niin hyvääs ku pahaaski.
Vai nii -- minä taas en ole kenenkään käres ..
Sitä niittää mitä kylvää.
Näi sano viisaat eikä siinä tarvita kun oma käsi.
Kaikki on suuremman käress, kyllä sinäkin ullamirjami.
Luoja on suonut ihmiselle järjen käytön, sillä yrittää parhaimpansa.
Luojakin auttaa ahkeraa yrittäjää.
Itse ihminen on teoistaan vastuussa.
Mehän olemme suomalaisia!
Siksi aina odotamme, että jo-
ku, vaikkapa Soini, kääntelis
päätämme, ja sanois: Hei, kat-
soppas tuonne!
Huitaisumaailma hipaisunäppäimillä nykymaailman elämäntyyli.Siinäei ole mahdollista ihmisen elää moninaisten tarpidensa mukaan.
talo ilman vaimoa on ruumis vailla sydäntä.Mukava yhdessä ilta rukous lukea.
KIITOS RUUNE ALOITUKSESTA,voimme varmaan kaikki tunnustaa.
Koskela niin muistan kuljetti ruokaa aseveljilleen hevosellaan
kuularuiskujen seassa, ja hän lohdutti hevostaan, joka oli peloissaan: "Se on Korkiammas käres."
Tämä siis Väinö Linnan "Tuntematon sotilas"-teoksessa.
Samaa olen sanonut itselleni silloin, kun olen toiselle kymmenelle päästyäni yksin outoihin oloihin mennyt vuokra-asuntoa etsimään. Luoja oli kanssani ja auttoi aina.
Asunto oli vaikea löytää, kun se ei saanut maksaa palon mitään. Kesäksi aina sanoin sen irti samasta syystä, siksi syksyllä oli uusi asunto aina hankittava. Sodan jälkeisessä koulukaupungissani oli huutava pula halvoista asunnoista.
Joskus katsoin perheen 2-vuotiasta iltaisin, että vanhemmat pääsivät ulos tuulettumaan. Yhtenä vuotena opetin suomea ruotsinkieliselle lapselle...jne, kunnes sisareni sai viran sieltä, ja pääsin hänen luokseen asumaan ilmaiseksi.
Väinö Linnan kirja ilmestyi vuonna 1954 ja elokuva siitä tehtiin ppian sen jälkeen, eli seuraavana vuonna.
Kyllä Luoja varmaan oli turvana noille sotaan viedyille nuorille miehille. Olemme varmaan kaikki kiitollisia heille, henkensä tai terveytensä nuorina uhranneille suomalaisille miehille!
:)
Tuntemattomassa sotilaassa on myös uskovaisen laihialaisen aliupseeri Mäkilän sanat . Katsoin tämän Wikipediasta, en tiedä mihin tapaukseen liittyy.
Mennähän rauhas, ei soo ihmises, soon korkeemmas käres. (Mäkilä)
Sota-aikana käännyttiin Korkeimman puoleen, kirkoissa, kodeissa ja rintamalla rukoiltiin varjelusta kotimaalle, sen asukkaille ja varsinkin sen puolesta taisteleville. Käsi on vertauskuva varjelusta ja ohjaamisesta. "Sun kätes Herra voimakkaan suo olla turva synnyinmaan."
Lasten kanssa lauletaan
.
Jumalan kämmenellä
ei pelkää lintunen,
Jumalan kämmenellä
ei pelkää ihminen.
Kaikille tilaa riittää,
kaikille paikkoja on.
Jumalan kämmenellä
ei kukaan ole turvaton.
Kaunista!
http://www.youtube.com/watch?v=fvVfPyserJM
Minua liikutti ja naurattikin vähän, kun pieni Jari-poika oli käynyt pyhäloulua ja saamaansa oppia noudattaen lauloi wessan pöntöllä istuen: "Jumalan kämmenellä ei pelkää ihminen" Jumalan kämmen ehkä tuossakin lapsen mielessä.
Huomenia kaikil....
Isäni oli syntynyt -14 ja hän oli 5 vuotta sodassa.
Isäni kuoli hevos onnettomuudessa Jokimaalla -81 saamiinsa vammoihin 66 vuotiaana.
Muutama vuosi sitten sain kirjekopioita isäni sisarelleen kirjoittamia sodan ajalta ja sen jälkeisestä ajasta kun rakentelivat sitä harmaata mökkiään äidin kanssa pohjoisessa.
Yksi kirje oli kirjoitettu Rukajärvellä ja korsu oli heidän majapaikkansa tuolloin....."Kyllä me pojat nyt uskomme että Jumala on olemassa kun olemme vielä hengissä tässä tykkien jyskeessä".
Muistan erään jouluaamun kun olin pieni tyttö.....isosisareni puhui kait liian kovaa ja isäni hermostui aivan täysin ja sanoi: On se kumma kun ei saa edes Jumalan palvelusta kuunnella rauhassa".
Isäni ei koskaan puhunut sodasta...ei "Herran kämmenellä" elostaan.....ei varmaankaan ollut aikaa työnteolta....vanhempana olisi tietty ollut mutta eihän kaikkea tarvitse julistaa mitä aattelee.
Isäni kuoli rakkaan harrastuksensa vuoksi.....
Minä olen aina tykännyt virrestä, Maan korvessa kulkevi lapsosen tie.
Kaunis laulu ja ajatus vallan ihana, mutta miten on mailmassa, miljoonat lapset näkevät nälkää ja suuri osa heista kuolee siihen, heitä käytetään hyväksi ja sodat ei katso kuka kuolee. Missä ne Enkelit nyt ovat.
Lauloin ensi karaokeni muutama vuosi sitten Helsingissä Pelastus Armeijan Vappu juhlan jälkeisessä hengellisten laulujen karaokessa:
Lyhyt ja kaunis oli laulamani virsi: "Tule kanssani Herra Jeesus...." joskus hyräilen sitä lenkilläkin....
Lapsuudesta muistan hyvin: Enkeli taivaan lausui näin.....
sellasi, Sishill, varmaan monia meitä, jotka olemme aivan pieninä niitä äidin rukouksia poikiensa puolesta kuunnelleet.
Liian suuri urhraus vaadittiin niiltä miehiltä!
Eivät suomalaiset miehet paenneet Somaliaan, kun henki oli uhattuna omassa maassa.
Olen aina rukoillut Jumalaa, Luojaa, Herraa, Taivaan Isää, sillä äitini tai isäni eivät ''jeesustelleet'' koskaan.
Avun ja rohkaisun olen aina saanut.
["Tosin ei vielä liene selvinnyt, sinäkö loit mun, - vai sinut ihmisen kaipuu..." (Hellaakoski) ]
Joissain lauluissa jeesuskin on mennyt, mutta ei sillai
merkitse mitään.
Eräässä vastauksessa kirjoittaja ihmettelee missä ovat enkelit kun lapsia kuolee?
Ihmisiä on paljon ja koulut ovat jääneet käymättä tai opit oppimatta, kyllä yleissivistykseen kuuluu kunnioittaa elämää ja hoivata heikoimpia ja puolustuskyvyttömiä.
Maissa joissa ei ole oppivelvollisuutta opitaan pelkästään toisten tekemisistä ja teoista, näissä maissa käydään sotaakin raiskaamalla ja tappamalla lapsia ja naisia.
Näin ohjelman jossa eräässä valtiossa opetettiin sopeutumaan sodan jättämiin vaurioihin, valvojat seurasivat raiskaanjan tapaamista, piti pyytää anteeksi ja luvata elää sovussa.
Moni raiskattu nainen kuitenkin menetti oikeuden asua kotonaan ja joutui elättämään lapset niukkaakin niukemmin, koska maan tapa on ettei vieras mies saa koskeakaan vaimoon.
Paha (saatana) ja hyvä (Luojamme) etenkin ensinmainittu tekee tilanteita joista on vaikea valita, ja liian moni valitsee helpomman jonka kiusaaja ehdottaa.
Kyllä ne enkelit on mukana niitä vain ei osaa pyytää ja huomata kulloisessakin tilanteessa.
Alku oli pohjustusta tälle lopulle.
Tällaisia ajatuksia sain tuotua esille ja toivon hartaasti että kaikissa maissa saisivat myös tyttövauvat ja -lapset tasa-arvon poikiin nähden, etenkin koulutusta.
todellakin, viimein ja vihdoin!
Islamilaisissa maissakin on edelleen nainen kuin tavaraa,
jota omistetaan niin paljon kuin varaa on.
Suomi oli edelläkävijä naisten äänioikeuden saannissa.
Ja paljossa muussakin suhtautumisessa.
Kun saataisiin vielä uskonnosta siivottua Lähi-Idän opit pois!
Meidän oma uskontomme on ollut paljon turvallisempi.
´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´´