Olen 25-vuotias vakaasti ja onnellisesti
kihloissa oleva nainen. Asuntoasiat ovat
kunnossa , minulla on vakituinen työsuhde ja
mieheni opiskelee vielä puolentoista vuoden ajan.
Kaikki muu on hyvin, mutta toivoisin kovasti,
että voisimme saada lapsen. Miehelläni ei
kuitenkaan ole mikään kiire asian suhteen. Hänen
mielestään asian voi lykätä vuosien päähän ja jos
sitten ei tärppää ajoissa, niin se on sitten sen
ajan murhe. Itse ymmärän, että on järkevää
odottaa mieheni valmistumista, mutta sen
pidemmälle en haluaisi odottaa missään
tapauksessa, sillä haluaisin useampiakin lapsia,
jos niitä meille suodaan. Olen myös kuullut
pareista, jotka ovat ryhtyneet myöhään lapsen
hankintaan ja huomanneet, että se ei onnistukaan.
He ovat joutuneet käymään läpi pitkäaikaisia
hoitoja ja aika on käynyt vähiin. Onko
kenelläkään omakohtaisia kokemuksia tällaisesta?
Miten saisin mieheni yrittämään kanssani lapsen
hankintaa ehkä vuoden tai parin, eikä kymmenen
vuoden kuluttua? Onko painostaminen väärin?
Pitäisikö vaihtaa miestä tai luopua
lapsenhankkimisajatuksesta (nämä vaihtoehdot
tuntuvat kyllä todella huonoilta)? Onko olemassa
konsteja miehen vauvakuumeen herättämiseen?
Neuvoista kiitollinen
kihloissa oleva nainen. Asuntoasiat ovat
kunnossa , minulla on vakituinen työsuhde ja
mieheni opiskelee vielä puolentoista vuoden ajan.
Kaikki muu on hyvin, mutta toivoisin kovasti,
että voisimme saada lapsen. Miehelläni ei
kuitenkaan ole mikään kiire asian suhteen. Hänen
mielestään asian voi lykätä vuosien päähän ja jos
sitten ei tärppää ajoissa, niin se on sitten sen
ajan murhe. Itse ymmärän, että on järkevää
odottaa mieheni valmistumista, mutta sen
pidemmälle en haluaisi odottaa missään
tapauksessa, sillä haluaisin useampiakin lapsia,
jos niitä meille suodaan. Olen myös kuullut
pareista, jotka ovat ryhtyneet myöhään lapsen
hankintaan ja huomanneet, että se ei onnistukaan.
He ovat joutuneet käymään läpi pitkäaikaisia
hoitoja ja aika on käynyt vähiin. Onko
kenelläkään omakohtaisia kokemuksia tällaisesta?
Miten saisin mieheni yrittämään kanssani lapsen
hankintaa ehkä vuoden tai parin, eikä kymmenen
vuoden kuluttua? Onko painostaminen väärin?
Pitäisikö vaihtaa miestä tai luopua
lapsenhankkimisajatuksesta (nämä vaihtoehdot
tuntuvat kyllä todella huonoilta)? Onko olemassa
konsteja miehen vauvakuumeen herättämiseen?
Neuvoista kiitollinen
Vastaukset 9
Vanhimmat
minä halusin lapsen enkä odottaa,minulla oli/on
mies jonka tiesin olevan hyvä isä.hankkiuduin
raskaaksi ja ajattelin että mikäli on lähteäkseen
niin lähteköön...ei lähtenyt oli todella
onnellinen ja on kuten arvelinkin todella hyvä
isä.mieheni on muuten 25v ja minä nuorempi mutta
koska haluan lisää lapsia oli mielestäni tämä
hyvä ikä aloittaa...
Niin, sitten on myös olemassa näitä miespuolisia
"olentoja", jonka koko loppuelämä on hunningolla,
ja sen takia että "nainen" halusi lapsen konstilla
millä hyvänsä; mutta jättipä sitten kertomatta
minulle...Ei todellakaan ole sen arvoista
lapselle, eikä minulle.
Lapsi on varmaan jo syntynyt, eikä tule koskaan
näkemään "oikeaa" isäänsä. Ja
maailmannäkemykseni/-kokemukseni oli täysin tämän
naisen tiedossa, joten tämä lopputulos ei ole
hänelle mikään yllätys.
Eikö äiti haluakkaan lapselleen parasta? Tai edes
läsnäolevaa ja rakastavaa isää? Aika omituista jos
näin on, koska tiedostaen tilanteen ja tyrmäävän
kielteisen asenteeni lapsentekoa kohtaan, minulle
tehdään lapsi väkisin. Olen isäksi pakotettu.
Jos haluaa lapsen, senhän saa ihan helpolla. Mutta
kannattaa käyttää edes hieman järkeä lapsen isän
valitsemisessa. Nainenhan tekee kaikki päätökset
lapsen teon suhteen...siis 100%. KAIKKI.
Kuulkaas nyt: ainakin minun kokemuksen mukaan
lapsia voi tarpeen tullen tehdä ihan missä vaan,
milloin vaan, miten vaan ja kenen kanssa tahansa.
Kunhan vaan "äidinvaisto" jumputtaa tarpeeksi.
Mutta yrittäkää nyt herranjumala miettiä vähän
tarkemmin, älkääkä nyt ainakaan tehkö sitä lasta
sellaisen miehen kanssa, joka ei lasta halua.
Lapsia saa tehtyä ihan milloin vaan, mutta pois
niitä ei saa millään.
Ja katsokaa uutisia, lukekaa lehtiä jne. Onko tämä
maailma niin hieno paikka, että tänne kannattaa
synnytää uutta elämää, joka elää kuitenkin sen
65-75 v. Ei täällä olo ole mitään herkkua nytkään,
saatika sitten 50 vuoden päästä. :(
vahingossa minä raskaaksi tulin mutta olin
päättänyt lapsen pitää vaikka kysyinkin miehen
milipidettä. Joten pakolla en hänestä isää tehnyt.
ja olemme yhä yhdessä,rakastamme toisiamme ja
meillä on ihana 9kk vanha lapsi..
En missään tapauksessa halua lapselleni isää,
joka ei halua olla isä lapselleen. Tämän takia
haluan saada mieheni vauvakuumeen heräämään,
jotta hänkin olisi isä omasta halustaan...
On sitten kumminkin parempi ootella ja
tunnustella. Annoin vain esimerkin miten voi myös
käydä...
Väkisin ei varmaan kenellekään vauvakuumetta saa
aikaiseksi, joten ei muuta kuin pitkää pinnaa;)
Mulla on sama ongelma. Tosin meillä on jo yksi
lapsi, 6-vuotias jo. Mä haluaisin toisen lapsen,
mutta mieheltäni löytyy aina jokin selitys sille
miksei juuri nyt voida sellaista edes ajatella.
Yksi syistä on yövalvomiset vauvan kanssa.
Esikoisemme kun alkoi nukkua kokonaisia öitä
vasta 2-vuotiaana.
Sitten alkaa tulla jo ikääkin. Olen kohta 30-v.
Olen yrittänyt selittää asiaa miehelleni, mutta
hän on edelleen sitä mieltä, että yksikin lapsi
riittää. En kuitenkaan halua tulla raskaaksi,
jollemme molemmat halua lasta.
Ei painostamisesta ainakaan vauvakuumetta tule.
Ja vaikka hankkiutuisitkin raskaaksi, miehesi ei
silti välttämättä innostuisi. Tässä pitää myös
ajatella lasta.
Jos olet harkinnut miehen vaihtamista tämän asian
takia, voi olla ettei miehesi ole se oikea.
Voithan aina hieman yrittää lämmitellä miestäsi
esim. pyytää tarpeen tullen tuttavien pieniä
lapsia hoitoon teille, jolloin saisitte yhdessä
hoivata pikkuista vähän aikaa. Näin ollen miehesi
saisi nähdä sinut lapsen kanssa ja huomaa ehkä
miten tärkeä asia se sinulle on. Ja ehkä ihastuu
itsekin.
Kyllä sinun on kunnioitettava toisen
mielipidettä. Älä jyrää häntä ja ohjaa häntä
suuntaan, johon hän ei ole itse valmis. Vaikka
kykenisitkin siihen ja vaikka kuinka haluaisit.
Ymmärrän, että sinulla on monta hyvää ja
perusteltua syytä, mutta kunnioita kuitenkin
toisen mielipidettä ja tuntemuksia. Meillä
naisilla ei aina riitä tuntosarvia siihen vaan
tuppaamme turhaan tekemään yksipuolisia päätöksiä
tällaisissa asioissa.
Ehkä voisitte molemmat jutella erikseen jollekin
ulkopuoliselle, joka sitten voisi saada teidät
ymmärtämään toistenne kantoja tässä asiassa. Tai
sitten miettimään tarkemmin omiaan.
Kyllä se on vaikeaa hyväksyä, ettei toinen halua
lapsia. Mulla on niitä kylläkin jo kaksi 7 ja 5
vuotiaat ja haluaisin vielä yhden ennenkuin "aika
loppuu" olen 32v. Mies on tylysti ilmoittanut haluttomuutensa ja pelkäänkin katkeroituvani täysin.