Karvat?

kyllä ne salissa sitte sheivailee tarpeen mukaan :D

No ei mun karvat ainakaan tiellä ollu, vaikka aikamoinen pusikko onkin. Kyllä ne siellä sit siistii, jos sellaiselle on tarvetta. Tuskinpa karvat kuitenkaan tiellä on, ellet sitten ole letittänyt niitä yhteen ;)

Mun mielestä on kivempi siistiä alapää synnytystä varten ihan hygieniasyistä. Runsas ensimmäisten päivien jälkivuoto voi tahrata ja tahmata alapään karvoitusta ikävästi, vaikka kuinka yrittäisi huuhtoa. Ihan heti seuraavina päivinä synnytyksen jälkeen ei tule mieleen mennä ronkkimaan höylällä tms alapäätä siistimmäksi, vaikka se helpompaa olisikin ilman suurta vatsaa :)

No olen yrittänyt sheivata karvoja koko raskauden ajan, koska niin tein myös ennen raskautta. Alkaa vaan olemaan vähän vaikeaa kun maha edessä ja ei nää sinne alas, niin ei tuu niin tarkasti ajeltua. Kyllä mulla oli karvoitusta kun esikoista menin synnyttämään, eipä se mitään haitannu tai edes sitten kun oli vuotoa, mulla vuoto oli samaa mitä jos ois ollu menkat, ainut vaan mikä oli inhottavaa, niin jos side ei kunnolla edestä kiinni, niin karvat meni sinne siteen väliin ja kun meni vessaan ja otti housut alas, niin vähän kirpas, kun repäs karvoja mukana. Siis se että on karvat ei tarkoita että olisi huono hygienia, mutta kyllä se on hygienisempaa, jos niitä ei ole. Alapää ei ala haista niin helposti. Siis ei tartte olla ihan posliini, mutta pitää karvat lyhyenä ja on se siistimmän näköstäkin, kun ei rehota. kyllä mulla ainakin sillon kun oli pitkät karvat, niin valkovuoto jäi niihin helposti ja kovettu, vaikka pesin alapääni kerran päivässä, kun liika peseminen ei ole hyväksi myöskään.

En todellakaan näe mitään "suojaavaa" tms. etua karvoistani, vaan jopa toisinpäin siistimpi olo ilman niitä. Esikoisen synnytykseen sheivasin edellisenä iltana. Nyt pikkukakkonen tulossa ja olen kahdesti käynyt sokeroinnissa (kaikki pois) ja aion mennä pari viikkoa ennen l:a vielä kerran. Olen samaa mieltä tuosta pesuaineista, että niitä ei tarvitse emättimeen mennäkään. Kivaa kevättä kaikille masuille!

Ei se henkilökunta ainakaan kovin innoissaan ole sellaisesta puskasta josta ei läpi näe!

Itsekin yritän siistiä alapäätä mutta alkaa olee turhan vaikeeta :/ yhtä säheltämistä ja sit saa vaan haavoja aikaseks.

en kyllä ymmärrä miten ennen on pärjätty elämässä karvojen kanssa..ja miten lapset on syntynyt vaikka äideillä on karvat....tällaiset kysymykset ei ois tulleet mieleenkään 80-luvulla :)))

Kun eletään 2000-lukua niin sieltä luola-ajalta on paljon muuttunut asiat. Mielestäni karvat voi tai pitääkin poistaa ennen synnytyksee tuloa. Keinoja on monia ja pitää olla sellainen jolla ei ihoa rikota.

yhtään karvaa ei täydy poistaa jos itse ei halua.

Kannattaa ajaa kotona muutamasta syystä:

1. kotona ajoissa ajaminen ehkäisee sitä, ettei karvatupet pääse tulehtumaan.

2. jos sairaalassa joudutaan ajamaan ompelua varten, niin karvoja joutuu helposti kudoksen sisään aiheuttamaan ärsytystä.

3. ompelu on helpompaa eli sitämyöten nopeampaa, kun ei tarvitse langanpäitä etsiä karvoituksen seasta.

4. ompelu on kivuttomampaa, kun ei tule kätilö nykineeksi karvoista lankaa tavoitellessa neulankuljettimilla.

5. synnytyksen jälkeiset päivät ovat mukavampia, kun veri ei hyydy jatkuvasti kiinni karvoitukseen. Jälkivuotoahan tulee se 4-6viikkoa normaalisti.

Voihan se vähän haitata synnytyksen jälkeen, jos ei ole tottunut ennen synnytystä sheivailemaan ja tekee sen yhtäkkiä sitä ennen. Sitten kun menee jokin vähän vikaan, tulee ihoon haavaa tai se ärtyy karvanpoistosta muuten ja menee hiukan tulehtuneille näpyille vaikkapa häppäreistä, on tosi hienoo jos joudutaan tekemään synnytyksessä eppari ja/tai repeää enemmän. Siinä sitten tikataan sitä tulehtunutta ja valmiiksi ärtynyttä ihoa, jolloin voi tulehtua lopulta vielä pahemmin kuin jos olisi ollut alun perin ehjä ja terve iho.

Tästä syystä kaikki synnytyksen ammatti-ihmiset eivät suosittele että sheivataan ennen synnytystä. Ei ainakaan jos iho ei ole tottunut siihen jo ennestään ja homma ei suju niin, ettei varmasti tule haavoja, sisäänkasvaneita karvoja, tulehtuneita karvatuppia ja muita ihon ärsytyksiä. Ne ei nimittäin ainakaan edistä alakerran synnytyksestä toipumista. Ja tosiaan jos ei ole ennestään tottumusta, niin näppylöille ärtynyt ja/tai kutiseva iho synnytyksen jälkeisinä päivinä kun alakerta on muutenkin kipeä, on varmasti tosi mukava lisä omaan oloon siellä terveyssiteen alla hautumassa.

Mutta kukin tekee niin kuin parhaaksi näkee.

Itse sheivasin ennen ensimmäista raskautta ja koko raskauden ajan eli synnytin myös posliinina. Ei isompia ongelmia. Toisen raskauden aikana alakerta käyttäytyi ihan eri tavalla kuin ikinä ennen. Kun maha laskeutui ihan loppuraskaudesta alemmas lapsen pään ns. kiinnityttyä muutama viikko ennen synnytystä, niin sitten ei parhaatkaan keinot enää auttaneet ja posliinin ylläpitämisestä oli pakko luopua. Siistin sitten enää bikinirajaa.

Ai miksi? No siksi että iho ja isot häppärit oli toisessa raskaudessa siinä lopussa jotenkin niin löllöt, että kaikki uudetkin terät tahtoivat repäistä helposti ihon rikki, vaikka oli miten varovainen, käytti apuna peiliä, venytti ihoa ja harjoitti kaikenlaista akrobatiaa mitä siinä tilanteessa vielä pystyi. Sen mahan kanssa ei tosiaan hirveästi taivu ja kun se repsahti alemmas jo useita viikkoja ennen synnytystä, niin näköyhteys heikkeni. Peilin kautta toki näkyi vielä jotenkin, mutta haavoja rupesi tulemaan siihen malliin että totesin, että nyt riittää. Ja kokemusta sheivaamisesta oli vuosien ajalta, että ei ollut taitamattomuudesta ja tottumuksen puutteesta kysymys, vaan löysää ja poimuista ihoa vain oli hankala ajella kun samalla oli näköyhteyden kanssakin vähän niin ja näin. Peilistä huolimatta.

Viimeisen sheivauksen jälkeen kävi myös ylllättäen niin, että ulompien häppäreiden ja reisien välinen alue jolta karvat oli ajeltu, ärtyikin molemmilta puolilta muutama päivä sheivauksesta vähän samannäköisesti kuin vaippaihottumainen vauvan peppu. Siis se poimu tai taive, mikä lie... Tuntui melko karulta ja näytti myös, kun tulin lopulta vilkaisseeksi sinne peilin kautta, että mikä on vikana. Muutaman päivän sinkkivoidekuurilla se katosi, mutta noihin kokemuksiin lopetin sen raskauden osalta sheivaamisen. Silloin oli raskausviikkoja kasassa muistaakseni 38 eikä syynä todellakaan ollut mikään liiallinen läskiys. Olin hoikka ennen raskautta, painoindeksi 21, ja painoa tuli koko raskaudesta yhteensä 10 kg. Alakerran muoto ja iho vain yllättivät muuttumalla tosi paljon silloin lopussa.

Ei niistä karvoista kukaan mitään sanonut synnärillä. Oletan että jos ne pitäisi poistaa itse etukäteen, niin siitä sanottaisiin neuvolassa tai perhevalmennuksessa tai edes joissain lappusissa, joita jaetaan ainakin ensisynnyttäjille? En ole nähnyt niistä missään ainuttakaan mainintaa karvoista eikä neuvolassakaan otettu asiaa puheeksi.

Eli synnytin kerran posliinina ja kerran karvoilla. Eipä siinä mitään suurta eroa ollut. Eppari tehtiin molemmilla kerroilla ja lisäksi repesin ensimmäisessä synnytyksessä 3.:nnen asteen verran mistä tuli hurja määrä tikkejä (korjausleikkaus heti synnytyksen jälkeen leikkaussalissa, lääkärin tekemänä). Epparihaavaa piti suihkuttaa saamieni ohjeiden mukaan joka tapauksessa jokaisen vessareissun jälkeen, ja sen verran usein kuitenkin tuli käytyä pissalla että niitä suihkutuskertojakin riitti. Veri ei ehtinyt siinä välissä (toisen synnytyksen jälkeen) hirveästi kuivua mihinkään kiinni eli ei haitannut. En tietysti tiedä olisiko poistettu miten paljon karvoja silloin ekan synnytyksen jälkeen, kun tuli ne pahat repeämät. Silloin oli nimittäin valmiiksi sheivattu. Toisella kerralla ei mitään poistettu epparin takia.

Ei tartte sun ajaa mitään pois mutta synnärille mukaan tulevan miehesi on hyödyllistä ajella munakarvansa pois edellisenä iltana.