Tää juttu on maksimimäärän takia tiivis ja monessa osassa
Olen 25-vuotias kotiäiti .
Minulla on 2 lasta, 2v. ja 7.kuinen.
Haluan nyt kysyä ikäänkuin gallupinomaisesti mitä mieltä olette minun päivärutiinista ja kertokaa myös omasta päiväohjelmastanne.
Haluan kysyä tätä, koska olen saanut joskus arvostelevia(negatiivisia) kommentteja päivieni rytmistä ja kulusta. Itsekin olen alkanut uskoa, että teen väärin. Myönnän, että minulla on masennusta ja huono itsetunto/kritiikin sietokyky, joten ne saattavät kyllä värittää hieman näkemyksiäni.
Päiväni kuluvat suunnilleen näin(Huom! Joskus tulee muutoksia rutiineihin, kuten neuvolat,kyläilyt,miehen vapaapäivät yms.):
Klo 6.30-8.00 esikoinen herää omassa huoneessaan ja tulee herättelemään minua ja vauvaa. Useimmiten hän on herännyt jo meitä ennen ja on saattanut puuhastella omassa huoneessaan jotain, mutta saapuu sitten meidän luo.
En jaksa välttämättä heti nousta sängystä vaan loikoilemme siellä yhdessä, saatan myös torkahtaa vielä hetkeksi. Enää en juurikaan niin usein, sillä vauva ei viihdy enää "yksinään",kuten aikaisemmin. Sitten menemme olohuoneeseen ja laitan telkkarin päälle ja katsomme Pikkukakkosen yms. Lapset ovat lattialla viltin ja lelujen kanssa ja minä makaan sohvalla, saatan ehkä torkahtaa minuutiksi pariksi. Useimmiten kuitenkin vauva on sylissäni ja hellittelen häntä ja esikoinen katsoo aamuohjelmiaan ja välillä molemmat ovat sylissäni. Aamun alku on usein verkkaista ja sisältää vain oleilua joko sängyllä tai sohvalla.
8.-8.30 teemme aamupesut ja palaamme olohuoneeseen. Lapset viihtyvät lattialla leikkien ja minä pistän puurokattilan liedelle. Sitten odotellaan sen valmistumista. Sitten syömme yhdessä. Minä syötän vauvaa ja syön myös itse, esikoinen lapikoi itse puuronsa suuhun.
9.-9.30 Siirrytään leikkien ääreen olohuoneeseen. Katson itse digiboxilta tallenteita ja samalla olen lasten kanssa. Siinä samalla valmistelen itseäni pikkuhiljaa ulkoilua varten ja hoidan pikkuaskareita(pyykkiä,astioita,yleistä järjestelyä) Teen näitä juttuja sillä ehdolla, että vauva ei tuskastu ja leikki-ikäinen kyllästy. Teen kaikkea aina yhtäaikaa ja pikkuhiljaa. Joskus lapset joutuvat odottamaan omaa vuoroaan. Esim. jos pesen esikoisen peppua, niin vauva joutuu odottamaan yksinään tai kun imetän vauvaa, niin esikoinen jää vaille leikkikaveria(eli minua). Joskus tunnen itseni monikätiseksi jumalattareksi, joka hoitelee monia asioita yhtäaikaa. Omat vessakäynnit hoituu joko niin, että laitan vauvan sitteriin vessan oven eteen,jotta hän näkee minut(ällöä, tiedän) tai sitten olen häneen näköyhteydessä eteisen peilin kautta ja huutelen pöntöltä, että "äiti tulee kohta". Esikoinen on aina vessassa kanssani :( koska hän tunkee sinne väkisin.
Olen 25-vuotias kotiäiti .
Minulla on 2 lasta, 2v. ja 7.kuinen.
Haluan nyt kysyä ikäänkuin gallupinomaisesti mitä mieltä olette minun päivärutiinista ja kertokaa myös omasta päiväohjelmastanne.
Haluan kysyä tätä, koska olen saanut joskus arvostelevia(negatiivisia) kommentteja päivieni rytmistä ja kulusta. Itsekin olen alkanut uskoa, että teen väärin. Myönnän, että minulla on masennusta ja huono itsetunto/kritiikin sietokyky, joten ne saattavät kyllä värittää hieman näkemyksiäni.
Päiväni kuluvat suunnilleen näin(Huom! Joskus tulee muutoksia rutiineihin, kuten neuvolat,kyläilyt,miehen vapaapäivät yms.):
Klo 6.30-8.00 esikoinen herää omassa huoneessaan ja tulee herättelemään minua ja vauvaa. Useimmiten hän on herännyt jo meitä ennen ja on saattanut puuhastella omassa huoneessaan jotain, mutta saapuu sitten meidän luo.
En jaksa välttämättä heti nousta sängystä vaan loikoilemme siellä yhdessä, saatan myös torkahtaa vielä hetkeksi. Enää en juurikaan niin usein, sillä vauva ei viihdy enää "yksinään",kuten aikaisemmin. Sitten menemme olohuoneeseen ja laitan telkkarin päälle ja katsomme Pikkukakkosen yms. Lapset ovat lattialla viltin ja lelujen kanssa ja minä makaan sohvalla, saatan ehkä torkahtaa minuutiksi pariksi. Useimmiten kuitenkin vauva on sylissäni ja hellittelen häntä ja esikoinen katsoo aamuohjelmiaan ja välillä molemmat ovat sylissäni. Aamun alku on usein verkkaista ja sisältää vain oleilua joko sängyllä tai sohvalla.
8.-8.30 teemme aamupesut ja palaamme olohuoneeseen. Lapset viihtyvät lattialla leikkien ja minä pistän puurokattilan liedelle. Sitten odotellaan sen valmistumista. Sitten syömme yhdessä. Minä syötän vauvaa ja syön myös itse, esikoinen lapikoi itse puuronsa suuhun.
9.-9.30 Siirrytään leikkien ääreen olohuoneeseen. Katson itse digiboxilta tallenteita ja samalla olen lasten kanssa. Siinä samalla valmistelen itseäni pikkuhiljaa ulkoilua varten ja hoidan pikkuaskareita(pyykkiä,astioita,yleistä järjestelyä) Teen näitä juttuja sillä ehdolla, että vauva ei tuskastu ja leikki-ikäinen kyllästy. Teen kaikkea aina yhtäaikaa ja pikkuhiljaa. Joskus lapset joutuvat odottamaan omaa vuoroaan. Esim. jos pesen esikoisen peppua, niin vauva joutuu odottamaan yksinään tai kun imetän vauvaa, niin esikoinen jää vaille leikkikaveria(eli minua). Joskus tunnen itseni monikätiseksi jumalattareksi, joka hoitelee monia asioita yhtäaikaa. Omat vessakäynnit hoituu joko niin, että laitan vauvan sitteriin vessan oven eteen,jotta hän näkee minut(ällöä, tiedän) tai sitten olen häneen näköyhteydessä eteisen peilin kautta ja huutelen pöntöltä, että "äiti tulee kohta". Esikoinen on aina vessassa kanssani :( koska hän tunkee sinne väkisin.
Vastaukset 52
Vanhimmat
jatkoa...
10.30 Alkaa tahtojen taistelu eli molempien pukeminen ja uloslähtö. Puen ensin esikoisen, kunhan olen saanut hänet napattua ja sitten on vauvan vuoro.
Noin kello 11 olemme ulkona. Jos kaikki on mennyt hyvin, niin saatamme olla jopa aiemmin ulkona.
Suuntaamme puistoon, jossa käymme joka päivä, toki vaihtelen välillä leikkipuistoja. Siellä olemme 30minuutista -1h30 riippuen säästä,lasten viihtymisestä tai minun kyllästymisestä ;)
Sitten suuntaamme keskustaan vaunuilla. Siellä hoitelen asioita,tapaan kavereita,kiertelen kaupoissa ja hoidan ostokset.
13.30 Olemme viimeistään kotona ja sitten syömme yhdessä. Joskus venähtää, jos ruoka ei ole valmiina, eli kokkaan ensin. Mutta useimmiten teen ruokaa isoja määriä, joten sitä on sitten valmiina ulkoilun päätteeksi.
14.00 viimeistään esikoinen menee nukkumaan. Olemme vauvan kanssa kahdestaan. Katselen boxilta tallenteita ja istun joko sohvalla tai lattialla hänen kanssaan. Joko leikimme tai sitten hän vain möllöttää sylissäni. Sitten huomaan kuinka häntä alkaa väsyttämään ja hän tulee rinnalle syömään. Siihen hän nukahtaa, ja sitten vien hänet sänkyyn.
Sitten puuhailen omiani, eli useimmiten siivoilen, laitan ruokaa yms. Tai sitten itsekin nukun.
15.30-16 esikoinen herää. Leikimme ja odottelemme isää kotiin. Vauva on useimmiten herännyt ennen esikoista.
17.00 syömme päivällisen kaikki yhdessä
jatkoa...
17.30-19 katselemme televisiota ja olemme kaikki olohuoneessa,leikimme teemme hieman kevyitä kotitöitä jne. Joinain iltoina meillä molemmilla vanhemmilla on omat harrastukset n.kello 18-20, joten silloin toinen meistä on yksin lasten kanssa, mutta se ei tekemisten laatua juuri muuta.
19.30 alkaa iltatoimet joihin kuuluu molempien puurot ja pesut. Vietämme hetken parisänkymme päällä telmien ja viimeistään 20.30 molemmat lapset ovat omissa sängyissään. Vuorottelemme nukuttamista lasten välillä, mutta useimmiten minä nukutan vauvan, koska hän nukahtaa vain rinnalle. Vauvalle annetaan syliä ja silittelyä ja esikoiselle sadut ja laululeikit. Esikoinen nukahtaa itsekseen noiden juttujen jälkeen. Vauva ei nukahda ilman vanhemman läsnäoloa.21--->Alkaa meidän oma aika.
Tällainen on pääpiirteittäin melkein jokainen päivä, lukuunottamatta aluksi mainittuja muutoksia. Kellonajatkaan eivät todellakaan ole piirun tarkkoja, mutta viikon keskiarvo on tuo. Viikonloputkaan eivät juuri muuta rutiineja. Uloslähtö ja päikkäreille meno on se mikä vaihtelee eniten, mutta syömisestä ja yöpuulle menosta en tingi ajallisesti. Kesäaikaan meillä on toki huomattavasti aikaisempi aikataulu ja päivällisen jälkeen mennään vielä toisen kerran ulos, mutta talvella on vain yksi kerta. Keväällä ja kesällähän voi ulos lähteä todella helposti ja usein, mutta talviaikaan ei mielestäni.
Olen siis arvostelijoiden mukaan itsekäs ja laiska. Myönnän kyllä hitauteni ja mukavuudenhalun, mutta en ole vain niitä ihmisiä jotka suuntaavat tasan klo 9 puistoon ja ovat ennen 12 syöneet ja valmiita päikkäreille. Haluan mainita vielä, että olen aika väsynyt. Vauva on ollut täysimetetty 6kk asti ja aluksi heräili tunnin välein ja vielä 7kk iässä herää syömään n.3kertaa yössä. Hän herää huutaen ja rauhoittuu vain rinnalle, eikä suostu enää omaan sänkyyn. Nukun huonosti,sillä vauva nukkuu vieressäni levotonta koiran unta ja saattaa "älähdellä" useita kertoja yössä.
Avauduin tänne siksi, että tunnen koko ajan riittämättömyyttä ja huonoutta äitinä.
Mitä olette mieltä??? Onko ketään vastaavanlaisia äitejä olemassa??
Teksti oli siis sekava ja tiivis, mutta toivottavasti saitte jotain selkoa...väsymyskin painaa, joten kirjoitusvirheistä ja hölmöistä ilmauksista älköötte välittäkö....
Minulla on "vain" 9 kk:n ikäinen vauva.
Mielestäni päiväsi näyttivät oikein hyviltä. Ainut, mikä minulle pistää silmään, on jatkuva tv:n/boxin katsominen.
Meidän vauvalla oli pitkään rytmi, että hän heräsi vasta noin kello 9:n aikaan aamulla. Nukuin tietenkin sitten itsekin yhtä pitkään. Tein kaikki tärkeät kotityöt aamupäivän ja varhaisen iltapäivän kuluessa (meillä ei ole esim. tiskikonetta eikä mikroa, koska keittiö on niin pieni, joten kaikkeen sellaiseen menee enemmän aikaa), joten olimme ulkona päivisin vasta klo 15. En nähnyt siinä syytä pitää itseäni laiskana.
Ole sinäkin armollinen itsellesi!
Näillä palstoilla on paljon kannanottoja isovanhemmista. Päivitellään, miten laiskoja ja saamattomia mummot ovat, kun eivät halua lapsia päivähoitoon ja yökylään, puhumattakaan vanhempien loma-ajoista.
Isoäitinä luin tämän päivärytmityksen.
Kysyn ihan vakavasti, tätäkö odotetaan isvoanhemmiltakin? Isovanhemmat, joiden omat lapset ovat olleet pieniä n. 30 v sitten, eivät todellakaan osaa heittäytyä tällaiseen vuorokausirytmiin. Aikaansa kutakin.
Kyllä muistan omien pikkulapsieni kanssa, että he olivat minulla ensi sijalla aikanaan, ja talous hoidettiin sitten, kun lapset nukkuivat tai olivat puistotädillä.
Siivota ja silittää voi sitten, kun lapsi ei enää tarvitse syliä ja leikkikaveria kaiken aikaa.Olet juuri oikeanlainen äiti,jolle lapset ovat nro 1 ja muu tulee sitten toisena.
Tietysti on niitäkin äitejä, joilta onnistuu täydellinen taloudenpitokin tuossa ohessa, mutta ei kannata ottaa turhaa stressiä. Muutama vuosi tuossa kuluu.
Mutta sitten se aika on ohi. Enää se ei houkuta.
Tarkkaan raapustit joka kellonlyömän, mitä teette:D Joku muukin taisi sanoa, että myöhään syötte päiväruoan. Mutta ehkä lapsilla on pientä evästä mukana ulkoilu/kaupunkireissulla..?
Aloittaja vastaa: Kyllä meillä on aina välipalaa mukana ja muidenkin aterioiden välillä niitä saa. Unohdin vaan mainita ne, kun kerroin vain pääpiirteittäin aikataulusta.
Eli meillä tarjoillaan aina aamupala,välipala,lounas,välipala,päivällinen ja iltapala(viimeksi mainittujen välilläkin lapset saa yleensä jotain, jos heillä on vileä nälkä) Ja vauvahan saa rintaa aina, kun tahtoo ja sohvalla istuskellessa meillä onkin aikamoisia imetysmaratooneja toisinaan.
Mutta tuo telkkari asia on kyllä minuakin alkanut kalvamaan. Myönnän, että korvaan sillä aikuisten seuran puutosta ja yksinäisyyteenkin se on auttanut,surullista kyllä. :(
Nyt lupaan vähentää televisiota, kai sekin voi lamauttaa tavallaan, eikä ainakaan auta masennukseen.....
Ymmärrän mummu, että kaikki ei jaksa tätä rytmiä. Kaikille on varmaan lapsi no.1 mutta eikö lapsen kuulu myöskin nähdä miten se talo siivotaan ja että kodissakin pitää tehdä töitä? Jos kotityöt tekee aina piilossa lapselta, miten he oppivat siivoamaan ja korjaamaan jälkensä? Kun päivään kuulu paljon seurustelua niin eikö lapsi myöskin opi kärsivällisyyttä jos hetken pitää odottaa kun äiti tiskaa tai laittaa ruokaa?
no mäkin, jos muutkin!
ainoa asia, mikä myös sinua itseäsi näköjään vaivaa, on se telkkarin katselu, mutta kun kuitenkin teet lasten kanssa jotain ja teet jotain muutakin sinäkin aikan kun katselet telkkua tai boxia. Käyt puistossa ja niin pis päin. Kokeile joskus hommailevasi niin, että et laita telkkaria päälle tai jos huomaat että et katso sitä ja kuitekin se on päällä, niin laita kiinni. Itselläni oli se tapa että heti töllö auki tuli sieltä jotain tai ei se hälisi, nykyisin, siis opettelun jälkeen, en ekaksi laita töllöä päälle ja jos sieltä ei tule mitään niin kiinni vaan...ja jos hiljaisuus haittaa, laita radio päälle, sitä on helpompi kuunnella ja se ei vangitse niinkuin töllö. Ja nämä olen siis itse kokeillut ja siis vain ehdotuksia ja siksi että sinua vaivaa, minua vaivaisi jos et tekisi muuta koko päivänä. Minun mielestä kuullostaa vain siltä että tarviit kunnolla unta ja kunha sitä alat saamaan löytyy energiaa!
Ja sitten tuo syöminen! Siis se on teidän rytminne miten te syötte ja kyllä sinä omat lapsesi tunnet ja tiedät onko nälkä ja niin edespäin! Minä aikoinani juttelin neuvollassa aiheesta, koska meillä myös syötiin lämmin ateria noin 14.30! Koska silloin isä tuli kotiin ja halusin, että koko perhe syö lämpimän aterian yhdessä!Toki meilläkin välipaloja syötiin, mutta sanoin myös, että minä teen ruokaa kokopäivän jos minä pidän jonkun muun luomasta rytmistä kiinni. Neuvolassa sanottiin, että ei mitään vikaa meidän rytmissä ja että hienoa kun pidät perheen yhteistä ruokahetkeä tärkeänä!
Ehkä minä sitten myös olen sekava äiti, mutta minä sain ihan hyvin selvää teidän päivä rytmistä! Ja ei sinun tarvitse kenenkään muun rytmeistä välittää, tiedän perhe elää teidän rytmiä ja vauhtia tulee lisää kunhan sinä saat lepoa!Ennemmin rikkoisin rutiineja välillä ja taas itse olen välttänyt tarkkoja rutiineja juuri sen takia, että ei niin sanotusti helvetti pääse irti jos joskus ei tapahdukkaan kaikki kellolleen siinä ajassa mitä on totuttu. Ja tällä tarkoitan, että olisiko siinä teidän lähellä joku perhekerho, joka on tarkoitettu vanhemmalla ja pienille lapsille? Voisi toimia!
Työt tehdään ajallaan tietenkin. Toivottavasti kirjoituksestani ei saa sitä mielikuvaa, että äiti pelkästään palluttaa lastaan/lapsiaan!
Järjellisellä rytmityksellä totta kai pitää hommat hoitaa, ruuat tehdä ja pitää puhtautta yllä. Mutta lapsi on nro 1. Ei taloudenpito.
Tuttuni koti oli kolmesta lapsesta huolimatta kuin huonekaluliikkeen näyteikkuna.
Ylpeästi hän esitti minulle poikansa huoneen, jossa autot olivat seinän vieressä vinoparkissa.
"Kaksi kerrallaan leikkiin", sanoi hän.
Kutsuin lapsen oman poikani kanssa leikkimään niin usein kuin mahdollista. Lapsi heitteli palikoita ja hyppi tasajalkaa. Annoin riehua. Joskus häneltäkin piti päästää höyryt pois.
No ei tuo nyt niin kauhealta kuulostanut. Pahempiakin äitejä on olemassa! :)
Ainoa mitä hieman mietin, on nuo ruoka-ajat, kun lasten pitäisi syödä noin viisi kertaa päivässä. Eli puoli 9 ja puoli 2 välillä ei ole ruokaa, ymmärsinkö oikein? Kun meillä syödään klo 11-12 välillä jo pääruoka ja 14-15 välipala (muut ruoka-ajat klo 8, 17 ja 19-19.30, ulkoilemme 9-10.30 ja joskus 15-16.30). Meillä lapset menevät nukkumaan jo viimeistään kahdeksan aikoihin.
Älä nyt suotta stressaa. Ilmeisesti tuttavapiiriäsi häiritsee tv:n katselusi? Masentuneena on tärkeää, että voi käydä niitä ikäviä asioita läpi ja selvitellä solmuja mielestään. Silloin on ihan sama miten se onnistuu, kunhan onnistuu vaikka telkkua tuijottamalla. Kuitenkin olet noin hyvin onnistunut pitämään langat käsissäsi ja selviät kiitettävästi lastesi hoidosta. Se on jo paljon! :)
ole laiska ja kato telkkaria niin paljon kun ittees huvittaa, kunhan lapset saavat riittävästi ruokaa, lepoa ja syliä.Onko sulla kellokortti kun haluat tilittää jokaisen tekemisen? mitäs se kenellekään kuuluu miten teillä asiat hoidetaan, jos kaikki kerran on tyytyväisiä.Väsymys on normaalia kun on pieniä lapsia.Sekin helpottaa ajan kuluessa.Mä oon kanssa hidas, koska se sopii mulle.Mitä h elvettiä mä kiirehdin, jos kerta on aikaa olla myös mukavuudenhaluinen.On ihanaa löhöö sängyllä ja lapset tykkää myllätä peittojen ja tyynyjen kanssa.Suosittelen, että otat entistäkin rennommin ja siivouksen sijaan tee kaikkea mukavaa lasten kanssa.Niiden takiahan kotiäidiksi jäit.
"Niiden takiahan kotiäidiksi jäit."
En itse sanoisi kotiäideiksi kaikkia naisia jotka viettävät äitiyslomaa/vanhempainlomaa=)
Minusta puhutaan kotiäidistä silloin kun äiti on tehnyt valinnan että ei palaa töihin, vaan jää kotiin lapsen/lasten kanssa äitiysloman jälkeen....
Onko pakko äksyillä noin paljon aloittajalle?
Ehkä et olisi väsynyt ja äkäinen jos olisit tähän aikaan nukkumassa eikä netissä kiukuttelemassa? =D
Voit ihan rauhassa olla hidas, mukavuudenhaluinen ja vaikka laiska, kunhan lapsesi hoidat. Ja nähtävästi hoidat, joten kenelläkään ei pitäisi olla mitään valittamista asiaan. Kuten jokun muukin, niin minunkin silmiini pisti se, että televisio on jatkuvasti auki, kun olette kotona. Se ei ole lasten kannalta (eikä sinunkaan), mitenkään ideaalia, mutta eivätpähän nuo siitä varmasti mitään kauhean suuria ongelmia saa. Muuten aamusi voi mennä juuri sen kaavan mukaan kun teille parhaiten sopii.
Sekin kyllä on totta, että jos lapsesi syövät aamupalan jälkeen seuraavaksi vasta klo 13-14, niin aika pitkiä on ruokavälit ja vaikka nyt eivät olisi nälkäisiä, eli pärjäävät, niin tuolla tahdilla on lisätty riskiä, että syömisongelmia (ahmimista) tulee myöhemmin elämässä. Mutta kuten sanottu, kukin tyylillään ja saattaahan olla, että teillä on jotain välipalaa siinä välissä, mitä ei mainittu.
Musta kuulostaa normaalilta. Minulla on 8kk poika ja me ei useinkaan mennä ulos ennen klo 12-13. Vauva ei nuku ulkona ja ennenkuin lähtee minnekään on vauvan nukuttava kahdet päikkärit että olisi loppupäivän tyytyväinen. Ja on kyllä päiviä jolloin ei mennä ulos ollenkaan (hui kamala!!). Asumme 4. kerroksessa ilman hissia ja vavan kanssa ulos meneminen on hankalaa. Useimmiten käymme jossain mutta emme aina.
Mulla on telkku päällä aina, vaikka enimmäkseen taustameluna. Kun vauva nukkuu, katson ohjelmia, olen koneella ja syön. Ne on mun taukoja ja teen slloin mitä huvittaa!
En muuta moitittavaa löydä kuin ruoka-ajoista. Itse tekisin lapsille aamupalan heti kun he heräävät n. klo 7 kieppeissä ja aikaistaisin lounaan klo 11-12. Ennen lounasta tunnin ulkoilu, jolloin vauva voisi nukkua ekat unet vaunuissa.
Ulkoilun jälkeen välipala n klo 14 ja päivällinen klo 17. Ennen päivällistä nukuttaisin vauvan toisille unille ulos vaunuihin. Iltapala lapsille noin klo 19 ja sen jälkeen ipanat pisulle, pesulle ja nukkumaan, jolloin vanhemmille jää pari tuntia aikaa toisilleen. Nukkumaan kävisin itsekin jo klo 21:30, jotta aamulla ei olisi kuin velliä rätissä ja saisin pikkuhiljaa nukuttua univelkaa pois.
Tuollaisella rytmillä meidän kolmilapsinen perhe on elänyt. Lapsilla on ikäeroa 3 vuotta ja 2 vuotta eli kun kuopus syntyi keskimmäinen oli 2- ja esikoinen 5-vuotias.
Olen ollut aina töissä äitiyslomia lukuunottamatta. Myös isompien lasten kerhot rytmittivät päivää olessani äitiyslomilla. Töihin mennessäni, on perhepäivähoitajilla (myöhemmin päiväkodissa) ollut myös samanlainen päivärytmi eli hoitopäivään sisältyi kaksi kertaa ulkoilua. Usein ulkoilimme lasten kanssa myös ilalla. Saatoin vetää heitä pulkassa talvella tai käytiin hiihtämässä tai luistelemassa, kun olivat isompia.
Vähentäkää telkkarin katsomista ja lisätkää ulkoilua ja aterioita, niin kaikilla olo paranee ja väsymys väistyy. Ymmärrän, että helposti ajautuu talven pimeinä kuukausina tuollaiseen lepsumpaan rytmiin, mutta kevätaurinko alkaa paistaa siitäkin pitäisi jo mielen piristyä. Ajattele, että kohta on kesä ja vauva kasvaa, eikä ulos pukeminen ole enää niin rasittavaa taistelua.
Lintsaa ennemmin muista kotiaskareista ja panosta ruokailurytmiin, ulkoiluun ja kunnon yöuneen. Äläkä anna tv:n ja digiboxin varastaa niin paljon aikaasi, niin mielesi piristyy.
Ps. Kun esikoinen syntyi asuimme hissittömän talon 4:ssä kerroksessa, muttei olisi tullut mieleenkään olla viemättä häntä ulos joka päivä. Tosin tuolloin nukutin häntä pääsääntöisesti ulkona vain yhdet unet vahtien 3-4 tuntia vaunujen vierallä hänen untaan (onneksi oli kesä, mutta tulloin minulta jäi melkoisesti kotitöitä rästiin). :D
Onneksi muutettiin pääkaupungista pois pikkukaupunkiin, omakotitaloon, mikä kyllä huomattavasti helpotti lastenhoitoa, kun ei tarvinnut enää raahata niitä pirun emmaljungia vauvoineen sinne kertsin 4:een kerrokseen ja lapsen päiväunien aikana sai edes pyykit pestyä ja päivällisen tehtyä.
Tuohan on heppoa jos vava nukuisi vanuissa mutta kun ei. ei sitä 8kk hirveesti kiinnosta istua jossain leikkipuistossa pakkasella. Parvekekin on mutta kun niihin vaunuihin ei oikeen voi nukuttaa vatsallaan haalarissa pakkasella. Pulkalla mentäis lenkille mutta poika ei osaa vielä istua (kokeiltu on). Eli jos mennään kävelylle mennään turvakaukalossa eikä niissä saa pitkiä aikoja pitää. Kyllä mäkin istuisin mielelläni pihalla 4 tntia auringossa kun vauva nukkuisi vanuissa. Sehän olisi luksusta. Nyt on kuitenkin talvi, eikä kesä niin ei me porukalla hangessa istuta ihmettelemässä. Ja voi kertoa että lapsella on parempi sisällä missä voi ryömiä ja leikkiä äidin kanssa kun ulkona toppahaalarissa vankina. Isompana mennään ulos peuhaamaan.
Miksi vauva ei nuku vaunuissa? kyllä meidän kaikki kolme lasta ovat nukkuneet vuoden vanhoiksi vaunuissa ja myös talvipakkasella. Mutta meillä kyllä olikin isot vaunut, eikä tälläiset rimpulat, mitä nykyään myydään. :(
Miksi lapsen laittaisit vaunuihin vatsalleen? Ei vauvoille saa opettaa tuollaisia tapoja - turvakaukalonukuttamisesta puhumattakaan. Lapsen täytyy saada nukkua selkä suorana ja tuskin itsekään haluaisit nukkua puoli-istuvassa asennossa.
Ilmavaivojen estämiseksi, lukitsin vaunujen pyörät niitä varten tehdylle korokkeelle, jotta pääpuoli oli korkeammalla.
Niin, mutta tosiaan, me muutimme syksyllä omakotitaloon eli sitä vaunujen vieressä istumista oli vain se yksi kesä. Sen jälkeen vauvamme nukkui 3 tunnin päikkärit katetulla kuistilla, johon näki suoraan takkahuoneen ikkunasta. Silloinkin piti kyllä pitää hyvää vahtia, koska naapurustossa oli kissa, joka yritti tunkeutua vaunuihin nukkumaan.
Hienoa huomata Zaidu, että meidän kolmella lapsella on ollut luksusta, kun he ovat aina saaneet nukkua kahdet päikkärit päivässä ulkona. Omakotitaloasumisen hyviä puolia. :)
Eli vauavalla oli vaikea koliikki ja on vieläkin vatsavaivainen, ainoa asia mikä on auttanut on vatsallaan nukkuminen. Vaunuihin kun laittaa haalarissa vauva yrittää koko ajan kääntyä vatsalleen että saisi nukkua. Selällään nukkuu huonosti, eli vaunuissa ei viihdy.
En ole puhunut mistään istuma-asennossa nukuttamiseen - etkö osaa lukea? En nuku puoli-istuvassa asennossa eikä nuku vauvanikaan Ulkoilemme vaununrunkoon kiinnitetyssä turvakaukalossa, vauva on siis hereillä. Nukkuu ainoastaan sisällä vatsallaan. Jos se helpottaa vauvan oloa, en tietenkään laita väkipakolla vaunuihin nukkumaan vain KOSKA NIIN PITÄÄ TEHDÄ. En ole sitä vastaan, monet nukkuu paremmin ulkona ja itsekin nukuttaisin jos toimisi. Vaan ei toimi. Uskomatonta että joku jaksaa arvostella noin typerällä jutulla. Kaikialla muualla maailmassa vauvat nukkuu sisällä eivätkä he ole mitenkään eriarvoisia sen takia. On nää suomen mammat ihme kansaa kun ovat kuplassa eläneet koko elämänsä.
Jos olisi kesä menisimme pihalle/rannalle tms hereilläoloaikana niin vauva voisi liikkua ja nauttia ulkoilmasta. Talvella vauvalla ei vaan hirveästi ole tekemistä kun paksu haalari rajoittaa tekemistä. Menemme siis kaukalolenksulle, kauppaan, asioille mistä vauva näkee mitä ympärillä tapahtuu tai silloin tällöin kokeilemme josko osaisi jo pulkassa istua. Ei se vauva oikein osaa haalarissa leikkiä lumisella maalla.
Haha, muistaakseni se luksus oli siinä että äiti nauttii kerrostalon pihalla auringosta samalla kun vahtii vauvan unta vaunuissa kesä-aikaan. Jäi silloin kotityöt rästiinkin. Ei tarttenut tehdä kun piti vaunuja vahtia :D Kyllä minäkin jos olisi kesä!
Selittelyn makua. :D
Kerropa RR rehellisesti, laittaisitko vaunuun nkkumaan jos siitä seuraisi kovat vatsakivut pienelle vauvalle koko illaksi ja yöksi? Silloin olet aika säälimätön ja välinpitämätön pienelle vauvalle. Olet just tollanen et asiat pitää tehdä niinkun jossain oppaassa lukee etkä osaa ajatella omalla päälläsi :D Voi sua, tossakin huomasi että et osannut kantaasi perustella niin helpompi oli heittää joku asiaankuulumaton komentti!
Ei 8 kk ikäisellä lapsella ole enää koliikkia eli eikö olisi syytä viedä lapsi lääkäriin?
Vatsallaan nukuttamisen haitoista löytyy roppakaupalla tietoa. Kysypä vaikka fysioterapeutilta.
Sinun lapsesi on jo iso, eli hän osaa varmasti kääntää päätään puolelta toiselle, mutta seuraile silti, pitääkö hän enemmän päätä toiselle sivulle käännettynä vai vaihtuuko asento tasapuolisesti molempiin suuntiin?
Ulkona nukuttaminen saattaa auttaa myös vatsakipuihin. Suomalaiset asunnot ovat niin tiiviitä, että meidän asumista ei voi verrata keskieurooppaan, missä asunnot ovat kuin harakanpesiä eli ilmakin vaihtuu ja lapselle on se ja sama nukkuuko ulkona vaiko sisällä. :D
Myöskin saastuneissa suurkaupungeissa kasvaa lapsia, joita ei viedä ensi kuukausina ulos, mikä on oikein hyvä juttu. Ei kaikki lapset pääse nukkumaan päikkäreita raikkaaseen mäntymetsän tuoksuun. ;)
Haha, hassu. Kyllä, vauva on 8kk vielä vatsaongelmainen ja lääkärissä ollaan käyty säännöllisesti. Selitystä ei löydy ja sairaalan kaikki lääkärit ovat suositelleet vatsallaan nukkumista (!). Vastasyntyneenä nukkui aina selällään/kyljellään ja vaihdeltiin asentoa. 3kk-> on nukkunut vatsallaan hälyttimen kanssa. Eikä ulkona nukkuminen tod auta vatsakipuihin :)
Fysioteraputilla ollaan käyty ennenaikaisen syntymän takia eikä siinäkään huolta. On kontannut jo kauan ja nousee seisomaan ja kävelee tukea vasten. Eikä ole vaunuissa opittu :)
Ja keskieuroopassa? Entäs muualla? Pohjoisamerikka? Nukutetaanko ulkona, ei. Koska sillä ei ole mitään väliä, haitta/hyötyä lapsen terveydelle. Ja ulkona ollaan noin muuten joka päivä, joskus harvoin ollaan sisällä ja silloinki mennään ulos illemalla ja isäkin tulee mukaan. Hui kamala! Varmaan vammaiseksi kasvaa!
Yhtä asiaa en ymmärrä, miksi sulle on niin tärkeää että muut tekevät kuin sinä koska sinä olet sitä mieltä, että tapasi on oikea? Luulempa että tässä on kyseessä se että rouva haluaa kirkastaa kuviteltua sädekehää :D
Meillekin sanottiin keskolassa,että vatsallaan nukuttaminen auttaa masukipuihin.Ihan pientä ei vain voi nukuttaa valvomatta vatsallaan,kun kätkytkuoleman vaara.Ja meilläkin loppui vaunuissa nukkuminen ulkona alle vuosikkaana,ei vain lapsi tykännyt,paitsi jos kokoajan työnteli vaunuja.Ja oikeassa olet myös vauvojen ulkona nukuttamisesta,se on suomalainen keksintö,Arvo Ylppö lie keksinnön isä.Tapa ei ole yleinen esimerkiksi muissa pohjoismaissa.
Aivan, siksi meillä ei ole nukuttu vatsallaan ilman valvontaa (hälytin). Ja eipä ole suomessakaan muita älykkäämpää/terveempää/osaavampaa porukkaa tuon ulkona nukuttamisen johdosta :)
No onhan minun tapani tietenkin oikea. Ulkonanukuttamista suositellaan terveelle lapselle. :D
Vauvoja on erilaisia (vaikka sulla kaikki kolme tykkäsi nukkua vaunuissa) on myös niitä, jotka nukkuvat paremmin sisällä. Meillä toinen nukkui aina paremmin sisällä, toinen paremmin vaunuissa.
Tästä ulkona nukuttamisesta oli uutinen vasta,siis tämän vuoden puolella.Oulun yliopistolla oli asiaa tutkittu ja suositus oli,että yli viiden asteen pakkasella ei ulos nukkumaan.Vauvat ovatkin paljon herkempiä kylmälle,kuin on aiemmin luultu.Ja se miksi vauvat nukkuvat yleensä ulkona pidempään ei johdu raittiista ilmasta vaan siitä,että ovat niin kapaloituja peitteisiin,että rauhoittuvat siksi niin pitkäksi aikaa.En osaa linkkiä laittaa,mutta löytyy vaikka Googlettamalla uutinen.
Noniin, siinä todistettiin RR alhainen ÄO.
Totta ja jos toinen on nukkunut vatsallaan koko elämänsä, ei sitä noin vain tökätä vaunuihin selälleen. On todella väsynyt ja kiukkuinen koko loppupäivän jos tollasta yrittää. Mutta RR on nyt lkent jonkun hienon ja tärkeän oppaan ja luulee nyt tietävänsä/osaavansa :) No antaa vinkua!
Mitäs sillä on väliä mitä muut sanoo jos lapset on tyytyväisiä, lapsistani minä ainakin katson palautteen toiminnalleni!!!
ap vielä : Ainiin ja hyvä vinkki oli se, että aamupala kannattaa tehdä heti. Ehkä se saa päivän rullaamaan reippaammin ja karistaa unihiekat silmistä. Nyt ei kyllä ole järki rullannut minulla. Väsymys on ollut aikamoinen.... huoh!
Ilman muuta pitää tehdä heti herättyänne aamupalaa. Ei meillä ainakaan esim. kerhoikäinen jaksaisi, jos ei pian herättyään saisi puuroa :-)
Kuka otti nokkiinsa? Päivänselvää asiaa..
Meillä ollaan aina nukuttu klo 8- 9,jopa 10(jos yöllä on valvonut hampaita,nuhaa tms.) asti,vauva oli keskolassa 6 ensimmäistä viikkoa ja sanoivat,että on aamu-uninen ja luultavasti sellaisena pysyy.No nyt sitten on vielä huono ruokahalu,varsinkin aamulla.Lämmintä maitoa juo ja ehkä jonkun rusinan tai muron.Itse kyllä syön jogurtit ja myslit ym.
Sitten mennään mummolle,kerhoon,uimahallliin,kaupungille asioille.Tai leikkikentälle max 2kert.viikossa,pulkkamäkeen tai tehdään lumitöitä pihassa.Tai on leipomispäivä ja pistäännytään vaan ulkona,jos ennen päiväunia( klo 14.00)keretään.Jotain yritetään syödä,kesällä helpompaa,kun voi olla rasiassa mukana vaikka leipäkuutiota tai hedelmäpaloja,eikä hanskat haittaa.Muuten menisi koko päivä ruuan kanssa temppuiluun,jos yritettäisiin perinteinen ruoka syödä pöydän ääressä.Ennen päiväunia vielä vaikka banaania tarjoan kotona.
Nukkuu 14-16,17 eli pari,kolme tuntia.Päivän pääateria on klo 17.00 ja uppoaa kohtuudella,kun Pikkukakkonen samalla katsotaan.Sitten kylvetään ammeessa tai askarrellaan,tehdään palapelejä ja tv on taustalla auki noin puoli yhdeksään.Iltapalaakin haukataan kahdeksan kieppeillä.Puoli kymmeneltä sänkyyn ja luetaan kirjoja sylikkäin vartti.
Yksin hoidan ok-talon ja lapsen parivuotiaan,viikonloppuna on isällään.Toinen suunnitteilla,päiväohjelma menisi varmaan uusiksi.
Niin,jotkut sukulaiset on arvostelleet nukkumisaikoja,mutta kun on sairaalasta sanottu,että lapsen biologinen rytmi on aamu-uninen,niin enpä ole välittänyt arvosteluista.Muuten ei ole laiskaksi sanottu,vaikka en viitsi mitään ylimääräistä tehdä,siis mukavuudenhaluinen olen,tunnustan.
Paneeko sun ukkos sua? se vois vähän rentouttaa kireyttä.Pyydä miestäsi sormeilemään peräaukkoasi ennenkuin työntää molonsa sinne ja nai.Sekstailkaa kaikki mahdollinen aika.Lapsia ei teidän olisi pitänyt tehdä kun vie sen ajan teiltä pois mikä olisi takapuoleen panemiseen.
Lapseni ovat jo täysi-ikäisiä ja katselen taaksepäin pikkulapsiaikoihin. Mikä kaduttaa? Mikä olisi pitänyt tehdä toisin? Minkä olisi kannattanut tehdä toisin?
Aivan hirveästi ei kaduta mikään. Olin kaukana täydellisestä äidistä, mutta mielestäni kuitenkin riittävän hyvä äiti. Yksi oivallus, minkä sain lasten ollessa jo murrosikäisiä, oli että silloin kannattaa takoa, kun rauta on kuuma.
Murrosiässä lapseni ulkoilivat ja liikkuivat mielestäni liian vähän. Televisio ja tietokone ja pelit kiskoivat voimakkaasti puoleena. Yritimme saada heitä ulos ja monenlaisia vääntöjä käytiin. Silloin ajattelin, että voi kun olisi heidän ollessaan pieniä satsattu enemmän ulkoiluun. Silloin ei tarvinnut patistaa. Aina kelpasi touhuilu ulkona. Ja mitä enemmän olivat ulkona purkamassa energiaa sitä helpommin sujui sisällä.
Toinen juttu on tuo televisio. Mainio kapine niinkuin on tietokone ja pelikoneetkin. Mutta liika on liikaa. Olisin sitä mieltä, että lasten ollessa pieniä asiaan on vielä helppo vaikuttaa. Sekä lapset että aikuiset katsovat telkusta muutamia tarkkaan valittuja ohjelmia ja muuten toosa kiinni. Vaikka vauva ei televisiosta ja sieltä tulevasta sisällöstä vielä mitään ymmärrä, silti vähä vähältä hän poimii sieltä yhtä ja toista. Ja rakentaa niistä palasista pinessä mielessään yhtä ja toista.
Haluatko lapsesi päähän televisiosta tulevan sisällön vai jotakin parempaa? Ja se parempi tulee leikkien ja jutellen ja lukien ja askarrellen ja siivoten ja ulkoillen ja mitä nyt tavalliseen elämään kuuluu. Ei tarvita hienoja harrastuksia, mutta tarvitaan rauhaa ja rakkautta.
Moro
Minusta sinun päiväsi lasten kanssa kuulostaa ihan tavalliselta. Hienoa ettet tngi ruokailusta etkä nukkumaan menosta. Pisä niistä kiinni, koska luot perustaa lasten tavoille isompana. Minulla on jo isot lapset. Mutta tuosta ajasta muistan, että jonkinlaista apeutta minulla oli. Mies oli kaukana töissä ja tuli illalla kotiin.
Kotia ei tarvi puunata koko ajan eikä vaateita silittää. Itse asiassa en ole koskaan ymmärtänyt, kun joku valittaa silitettävää olevan ihan kamalasti - itse en ole koskaan silittänyt kuin pyhäpaidat. Lakanatkin voi rullata nihkeänä rejitetyn muoviputken päälle. Kuivuvat siinä ja taatusti sileitä.
Nauti ajasta lasten kanssa ja anna toisten puhua omiaan. Kuka on toista parempi äiti? (Oikeat ongelmat, esim terveys on eri asia)
Tässä taas näkee näitä paskantärkeitä mammoja jotka luulee et on vain yksi tapa hoitaa lapsia. Rytmiä rutiineihin on just hyvä esimerkki. Ei osaa miettiä asioita muiden kannalta vaan luulee että on vain yksi ainoa oikea tapa tehdä asiat. Todella säälittävää naiset! Olkaa nyt normaaleja!
Ohje olikin normaaleille vauvoille. ;D
Mulla on myös tietty tuntuma ihmisestä, jonka täytyy jotenkin päteä (luullen joko olevansa aina oikeassa) tai selitellä hirveän tarkkaan asioitaan..
Herää kysymys, miksi? :)
Niin ja ei tarvi vetää hernettä..
no eipä epänormaaleja vauvoja ole olemassakaan?
Taitaa RR hakea itsellensä kannustusta ;)
Ap, katso vaan sitä telkkaria jos haluat, ei siinä mitään pahaa ole. Mitä vain että jaksaa päivän touhuja pienten kanssa!
Saa katsoa - ei siinä mitään. Jatkan silti asiasta jauhamista, kun aloittaja nimenomaan kysyi kantaa ja mielipiteitä. Yleensä en aikuisia ihmisiä - omia nuorianikaan - neuvo, paitsi jos neuvoa tai mielipidettä kysytään.
Jokainen taatusti haluaa kasvattaa lapsensa hyvin ja antaa heille hyvät eväät elämään. Ympäristö - yhteiskunta - maailma - sattuma tuo kuitenkin paljon vastaan monenlaista ja huonoakin, minkä tulemisella ja vaikutuksille lapsiimme emme voi yhtään mitään.
Mutta on asioita, joille voi jotakin ja mun mielestäni kannattaa satsata juuri silloin kun vanhempien vaikutusmahdollisuus on lähes ääretön. Joku TV:n paljo katselu ja lähes jatkuva mölinä voi tuntua pikkujutulta, mutta ei se mitätön ja ongelmaton ole. Ja kun on vauvat ja pienet lapset kyseessä - tähän telkkujan määrään vanhempi todellakin voi vaikuttaa.
Uskokaa tai älkää, mutta palkinto tulee. Sekä välittömästi (taustamelua on vähemmän ja se antaa lepoa sekä lasten että vanhempien hermoille) että varsinkin myöhemmin. On mahtava huomata, kuinka nuoremme valikoivat katsottavan kriittisellä seulalla nyt aikuisiksi tultuaan. Heilläkin oli kasvuiässä vaihe, jolloin katsottiin mitä vain ja tuntikausia emmekä me vanhemmat sille juuri mitään voineet, vaikka emme touhusta tykänneet.
Mutta pienen lapsen vanhempi voi paljonkin. Tämä TV nyt oli vain yksi esimerkinomainen yksityiskohta, mutta on paljon keinoja ja työkaluja, joita pienen lapsen vanhempi voi käyttää. Ne tarjotaan kultalautasella - pitää vain ymmärtää ottaa ne käyttöön. Myöhemmin on luultavasti myöhäistä.
ps. lisäkommenttina kerrottakoon, että omista lapsista yksi oli (on) erityislapsi, jonka kanssa mikään ei mennyt niinkuin yleensä. Hänen kanssaan oli vaikeaa ja sain lähipiiriltä tukuttain neuvoja, joilla en tehnyt mitään. Ärsyynnyin vain.
Nyt kun pääsin vauhtiin ja laitanpa vielä, mikä lastenhoidossa on mielestäni se olennaisin juttu - hyvän perushoidon lisäksi. Ydin on se, että lapsi tulee hyväksytyksi omana itsenään. Että hän on hyvä ja arvokas juuri sellaisena persoonana kuin mitä hän on. Hän on hyvä tyyppi ja rakas ja tärkeä vanhemmilleen. Toinen juttu on toivon antaminen. Hänellä on mahdollisuus hyvään tulevaisuuteen. Häntä odottaa tulevaisuus ja aikuisuus, jossa tarvitaan juuri häntä ja hänenlaistaan ihmistä.
Hiukan kedehdinkin teitä nuoret äidit - olette niin elämän keskiössä ja tärkeitä kuin vaan voi olla. Ihan tärkeimmässä ydinkohdassa.
Itse käytän telkkaria taustameluna koska olisi kyllä aika hilkaista kun olen yksin vauvan kanssa. Vauva ei mitään meteliä pidä, ei huuda eikä itke. Naureskelee ja hymyilee kylläkin. Eikä se vauva sitä telkkaria katso vaan äiti silloin tällöin :)
Ei se vauva tajua mitä sinä siellä vessassa puuhaat, miksi se on ällöä? Ja eikös pissiminen, ulostaminen ole ihan luonnollista... Niin minäkin aina tein vauva-aikana, että vauva oli sitterissä ovella. Ja vielä yksivuotiaskin näkee joskus äitinsä pöntöllä...
En nyt tuossa päiväohjelmassasi mitään moitittavaa huomaa. Itse en kyllä juuri katsele telkkaria, katson sitten, kun lapsi on mennyt nukkumaan.
Pikkuhiljaa minäkin kotihommat teet. Esim. imurointi ja pölyen pyyhkiminen on jaettu useammalle päivälle...