Mitä ootta mieltä pitäskö avioparin esim nukkua samassa huoneessa? Meille tuli vieraita ja ne nyt nukkuu sängyssä jossa rouvani ruukaa nukkua! Olin hyvilläni että nyt saan nukkua kultamussuni vieressä,mutta mitävielä painui viimeyönä niinkö nytkin lastenhuoneeseen nukkuun :-( Saunassaki muka käytiin yhessä tosin rouva meni hiukan minua ennen sinne ja mun saunaan tullessa kiiruhti pesulle,ettei tarttis hetkeäkään mun kans olla :-(
Avioero on käynyt useammin kuin monesti mielessä,oikeestaan vain nuo mukulat sitä on jarruttaneet 7 ja 9 vuotiaat. 10 vuotis hääpäiväkin pian koittaa ja ollaan puhuttu matkasta,mutta se matka ja hotelli tuntus rouva 36.ttä vain kiinnostavan. Taidan perua koko matkan,mitä sinne yksin kaksin lähtiä,vituttaa,vituttaa,vituttaa. Ps. koskaan en ole lyönytkään häntä ja alkoa kuluu todella maltillisesti,mitä mä teen?? Ero tulee mulle kyllä maksaan maltaita mutta jospa se poistais yksinäisyyden elämästäni!?!?
Avioero on käynyt useammin kuin monesti mielessä,oikeestaan vain nuo mukulat sitä on jarruttaneet 7 ja 9 vuotiaat. 10 vuotis hääpäiväkin pian koittaa ja ollaan puhuttu matkasta,mutta se matka ja hotelli tuntus rouva 36.ttä vain kiinnostavan. Taidan perua koko matkan,mitä sinne yksin kaksin lähtiä,vituttaa,vituttaa,vituttaa. Ps. koskaan en ole lyönytkään häntä ja alkoa kuluu todella maltillisesti,mitä mä teen?? Ero tulee mulle kyllä maksaan maltaita mutta jospa se poistais yksinäisyyden elämästäni!?!?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Siis voi hemmetti et kuulostuit tutulta! Meillä vain roolit toisinpäin! Ja ero myös minulla käynyt mielessä. Meillä on kanssa kaksi pientä lasta, jotka ovat ainoat asia, jotka minua pidättelee tässä suhteessa!!! Meillä on välillä hyviä HETKIÄ (siis vain hetkiä) ja yritän jaksaa niiden voimalla, mutta kun kohta en todellakaan jaksa!
En kelpaa mihinkään mieheni seuraksi, en juuri kotona, mistään "ulkoilusta" puhumattakaan! Myöskään perheenä ei tehdä mitään yhdessä. Mies kun haluaa mennä omia menojaan, onhan se helpompaa kulkea kavereiden kanssa, kun koko perheen voimin!!
Tekis mieli alkaa jonkuu kanssa vaikka "nettisuhde" niin paljon olen kotona ja yksin (lasten kanssa), kun miehellä on paljon parempaa tekemistä, kuin viettää aikaa kanssani.
Mun siipalla on vain yks päämäärä,että saa omiin harrastuksiinsa käyttää koko vapaa aikansa.Eikä mulle ja perheelle juuri jää aikaa no lapsille hän sitä hieman suo mutta mulla ei oo oikeutta pyytää mitään kun se on harrastuksistaan pois!!! Lenkilläkin käynti on aika toivotonta! Kelpaisinko minä m37 v nettikaveriksi? :-)
..mikä ettei. Laitatko osoitteesi? En tiedä teenkö oikein vai väärin, mutta alan olla niin epätoivoinen, että miksipä en yrittäisi edes kirjoittamisella parantaa mielialaa? Mies kun ei puhu eikä kommentoi minun puheitani.
Laita tähän tulemaan ! [email protected] Omalleni olen jo niin monet kerrat samasta asiasta motkottanut ja aina viikon oltu kuin pariskunta ikään,mutta sitten sen taas unohtanut!!
Moi mulla sama tilanne..mies on niin täynnä omaa napaasa ettei tajua että sillä on olemassa perhe...Nettisuhde on oivallinen alku..;) Ja siitä saan iloa energiaa ja on MIES joka haluaa kuunnella minua..jakaa kanssani murheet jne...Puhelinnumeroitakin ollaan jo vauhdettu enää ajankysymys kun tavataa...Ainakin minä sain itsetuntoani hieman paikkailtua tämän miehen avulla..Miksi suomalaiset avoipuolisot ovat niin tyhmiä etteivät tajua mitä heillä on ennekuin sen menettää..??????Sitten varsinkin miehet ihmettelevät kun vaomo lähtee että mikä sille tuli meillähän meni hyvin???hohoijaa=/
Vuosia sitten, kun lapsemme olivat pienempiä, kohtelin miestäni niinkuin vaimosi sinua nyt. Enkä huomannut itse mitään.
Eräänä iltana, kun jälleen käänsin selän miehelleni, hän alkoi puhua kuinka pahalta hänestä tuntuu.
Siitä alkoi muutos. Ymmärsin häntä. Aloin satsata enemmän parisuhteeseen, sillä rakkauteni häneen ei missään vaiheessa ollut kadonnut. Olin vain väsynyt.
elin pitkään avioliitosssa.Eron jälkeen elämääni ilmestyi tosi ihana mies siis luotettava rehellinen ja uskollinen. Mutta minä en halua saman katon alle, koska en jaksaisi olla aina hänen kanssa joten on mielekästä pitää molemilla omat asunnot voi olla omissa oloissa ja sit taas jaksaa olla toisen vierellä. Minulla on 3 lasta mutta ei ne minua hidasta lapset on tietysti silloin mun kanssa "kotona" kun minulla on tunne että haluan irti muutamaksi päiväksi suhteesta. Onneksi kultani ymmärtää kun olen selittänyt hänelle. Hän ikävöi, minä en.
Luulenpa että pelkkä alkottomuus tai väkivallattamuus ei riitä. Lapset vievät kyllä tuossa iässä vielä paljon äidin huomiosta, varsinkin jos hän on aina kotona. Kokemani mukaan ainakin huomioiminen naisena, ulkonäön kiittely ja seksikkääksi kehuminen saavat paljon aikaan. Ihmeitä ei tapahdu yhdessä yössä, vaan pikemminkin muutaman vuoden aikana. Kannattaa. Vaihtamalla ei tilanne ainakaan parane.