Hei,halusin tulla tänne purkamaan tuntojani kun ei ole oikein ystäviäkään tällä hetkellä lähellä,joille voisin puhua.
Minä ja mieheni olemme kumpikin 24v,meillä on 4v lapsi,minä olisin halunnu toisen lapsen pienellä ikä erolla,ehkä 2vuoden ikäerolla,mutta mies ei ole vieläkään valmis toiseen lapseen,olen aina tuntenut itseni äiti tyypiksi ja toiveissa aina ollut se 4 tai 5 lasta.
Mieheni sanoo että ehkä sitten toinen lapsi kun nykyinen lapsemme on jo koulussa ja hänelle se maksimi lapsi määrä on 2 lasta,mieluiten olisi vain tuon yhden kannsa.
Olen todella surullinen tästä asiasta,haluaisin niin kovasti enemmän lapsia,tottakai rakastan tätä meidän nelivuotiastammekin ja pelkään että tukahdutan hänet rakkaudella,minun siskonikin välillä sanooa että jätä se lapsi jo rauhaan ja anna sen välillä yksinkin leikkiä,mutta lapsi on päivät hoidossa niin illat ja viikonloput paijailen ja leikin lapsen kans koko ajan,aina kun lapsi menee yöksi siskolleni ( kerran tai pari kertaa kuussa)niin minulla on mieletön ikävä lasta ja silloin kerään hänen pehmolelunsa viereeni kun alan nukkumaan(lapsen sänky on täynnä pehmoleluja,hyvä kun lapsi ite mahtuu sinne nukkumaan)
En halua huijata miestäni mitenkään tulemalla raskaaksi,en minä niin voisi tehdä ikinä,mutta en oikeasti tiedä mitä tekisin...välillä mietin eroakin,mutta mitä jos en löydäkään sellasta miestä joka haluaisi lapsia.
Minä ja mieheni olemme kumpikin 24v,meillä on 4v lapsi,minä olisin halunnu toisen lapsen pienellä ikä erolla,ehkä 2vuoden ikäerolla,mutta mies ei ole vieläkään valmis toiseen lapseen,olen aina tuntenut itseni äiti tyypiksi ja toiveissa aina ollut se 4 tai 5 lasta.
Mieheni sanoo että ehkä sitten toinen lapsi kun nykyinen lapsemme on jo koulussa ja hänelle se maksimi lapsi määrä on 2 lasta,mieluiten olisi vain tuon yhden kannsa.
Olen todella surullinen tästä asiasta,haluaisin niin kovasti enemmän lapsia,tottakai rakastan tätä meidän nelivuotiastammekin ja pelkään että tukahdutan hänet rakkaudella,minun siskonikin välillä sanooa että jätä se lapsi jo rauhaan ja anna sen välillä yksinkin leikkiä,mutta lapsi on päivät hoidossa niin illat ja viikonloput paijailen ja leikin lapsen kans koko ajan,aina kun lapsi menee yöksi siskolleni ( kerran tai pari kertaa kuussa)niin minulla on mieletön ikävä lasta ja silloin kerään hänen pehmolelunsa viereeni kun alan nukkumaan(lapsen sänky on täynnä pehmoleluja,hyvä kun lapsi ite mahtuu sinne nukkumaan)
En halua huijata miestäni mitenkään tulemalla raskaaksi,en minä niin voisi tehdä ikinä,mutta en oikeasti tiedä mitä tekisin...välillä mietin eroakin,mutta mitä jos en löydäkään sellasta miestä joka haluaisi lapsia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
aina kun luen täällä muiden äitien juttuja ja he kertovat heidän lapsensa esim tyttö 2v ja poika 8kk.....luen näitä juttuja aina kyynel silmässä...
En halua kymmenen vuoden päästä kirjoittaa itse että lapseni,tyttö 14v ja poika 2v....en jotenki kestä tuota ajatusta...
Miehesi? Miloin aloitte seukkaan, milloin naisimiin menitte jne?
Kuule kaltaisiasi on nähty ennenkin. Nyt haluat lasta, kun suhde ei muuten kanna, eikö? Ikävä kyllä; silti kolmissakymmenissä tulee kriisi ja eroatte, mikäli olet vähänkään ok näköinen ja nainen, jotta saat seuraa baarista ja pääset autoon imemään jortikkaa salaa mieheltäsi alkuun lastenne ollessa päiväkodissa ja sinä "ylitöissä". Älä hanki lapsia nyt, vaan hanki ne uuteen suhteeseen. Tosin yksikin lapsi voi olla liikaa lapsettomalle mihelle, eli kannattaa etsiä joku yhden lapsen isä baarista.
Meidän suhde toimii todella loistavasti,tämä lapsi asia on ainoa joka hiertää välejämme,en todellakaan kuvittele että lapsen avulla saisi kenenkään suhdetta paremmaksi.
Vaikka olen miettinyt eroakin,niin en minä silti oikeasti jättäisi miestäni tälläisen takia,onhan meillä jo yksi ihana lapsi ja mies on luvannut että ehkä tulevaisuudessa toinen lapsi,toivossa on hyvä elää.
Sylini vain kaipaisi enemmän niitä pieniä ja isojakin.
Aloimme seurustelemaan 18vuotiaina,ja tiedän että lapsi tuli todella nopeasti,emme ole naimisissa,kihloissa olemme,tarkoitus olisi mennä naimisiin syksyllä 2012.
Noniin. Sinä et tyttö tajua nyt asioista yhtään mitään, vaikka luulet tajuavasi.
"....mieletön ikävä lasta ja silloin kerään hänen pehmolelunsa viereeni kun alan nukkumaan."
Haet selvästi lapselta jotain läheisyyttä ja turvaa, ja olet riippuvainen lapsestasi. Eikö sinulla ole muuta elämää? Tuollainen lapseen takertuminen ei ole hyväksi kenellekään. Uusi vauva ei korjaa tilannetta, koska ongelma on sinun.