Olen 16v. poikaystäväni (17v.) vanhemmat saivat vasta äskettäin tietää raskaudestani. He eivät hyväksyneet asiaa vaan rupesivat heti puhumaan abortista meille molemmille tuli inhottava olo. Heillä on jo ennestään 3 lastenlasta joten miksi tämä on ongelma?? poikaystäväni isoveljellä (20v.) on nimittäin 3 poikaa vanhin 5v. joten nuorena hänkin isäksi tullut. Oma äitini asian hyväksyi eikä missään tapauksessa toivoisi aborttia tai keskenmenoa toisin kuin siskoni joka ei minulle lasta olisi edes ikinä halunnut (hän on alkoholisti). Äidilläni on vakava sairaus joten hän voi kuolla koska vain joten toivoin myös että hän saisi kokea mummona olon ennen kuolemaansa siinä yksi syy lapseen näin nuorena ettei kenenkään tarvitse sitä kysellä ja muutenkin poikaystäväni toivoi lasta. Voisiko joku auttaa siinä että miksi raskauttani ei hyväksytä missä vika???? :(
paha olla...
syrjitty
57567
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 57
Vanhimmat
Onko poikaystäväsi vanhemmat miten paljon hoitaneet tätä vanhinta lapsenlasta?
Jos ovat lähinnä pettyneitä siihen että lapset eivät elää nuoruuttaan, hankkii koulutuksen jne vaan perustavat perheen, ja tietävät että joutuvat auttamaan taas paljon lastenhoidossa?
Kun heillä olisi vihdoinkin sitä omaa aikaa enemmän, mutta kuitenkin tuntevat velvolliuudekseen siitten auttaa teitä, jopa taloudellisesti.
Missä aiotte asu avauvan kanssa?
Kuka huolehtii tesitä?
Jne...
Kyllä varmaan syntynyttä lasta rakastaa, mutta eivät ehkä tajua miksi teille oln nyt näin nuorena pakko jo lasta hankkia.
ovat olleet lastenlasten kanssa paljon ja myös heidän omat nuorimmat lapsensa ovat 8v , 10v ja 11v joten he kyllä ovat lapsiin tottuneet vaikka yhdellä adhd ja toisella aivokasvain joten ei heilläkään helppoa ole. en ole odottanut mitään sen kummempaa avustusta heiltä mutta voisivat edes olla iloisia asiasta eikä heti ruveta abortista selittelemään heidän pitäisi ymmärtää kuinka raskasta on menettää oma lapsi kun heiltäkin yksi kuollut 2v ikäisenä joten miksi he toivoisivat jollekkin muulle ns. samanlaista kokemusta ja varsinkin omalle lapselle?? he eivät katso asiaa minun eikä poikansa kannalta siltä minusta ainakin tuntuu. mutta hyviä pointteja sinulla kuitenkin. muuttamista ollaan suunniteltu eikä rahakaan ole ongelma, poikaystäväni opiskelee vielä mutta se ei ole hänelle este vaikka vauva siinä olisikin :)
Uskon kyllä että alkujärkytys sai heidät ajattelemaan aborttia.
Itse kyllä kannatan aborttioikeutta, mutta naisen pitää itse olla varma siitä että aborttion hänelle oikea ratkaisu.
Monet nuoret kuitenkin päätyvät siihen, ehkä poikastäväsi vanhemmat luuli että se olisi teillekin helppo ratkaisu.
Onnea kuitenkin vanhemmuuteen, ei se tule helppoa olemaan, mutta ei se perhe-elämä ruusuilla tanssimista ole joka päivä muissakaan perheissä =)
Tee abortti!!
Tee itse?
Tein jo.
Sä olet teinikersa itekin vielä, lapsi abortioon ja vähän äkkiä sitenkin!
Hiton älykääpiöt täällä taas huutamassa, prkl.
Tehkää ite se abortti, ei tommosia geenejä kannata siirtää eteenpäin, sääliksi käy muksujanne.
Hitto sentään, vaikka kannatankin aborttioiektuta, tuollainen saa kyllä näkemään punaista...
On se niin hemmetin hienoa päteä ja huudella anonyyminä anonyymille Suomi24ssä!
Kasvakaa ite aikuisiksi enneku rupeette niitä lapsia tekemään...
Prkl......
Älä hiilly läski! Faktat faktoina!!
ei missään nimessä aborttia! minusta aloittaja oli viksu ja järkevänoloinen.hänellä on suku apunaan toisin kun minulla aikanaan.sain 18v tietää olevani raskaana. nyt poika on jo 20v. jos olisin tappanut lapseni silloin ,olisin muistanut sen aina.
aloittajalle voimia, ei se elo aina ole ruusuillatanssimista kellään,oli lapsia tai ei.. onnea vielä teille :D
On ihan sama kuka minulle abortista tulisi selittämään sitä en silti ikinä tekisi enkä sitä muillekkaan ehdottaisi. minäkin olen tyytyväinen avun saannista se on todella tärkeää tässä iässä ja myös näillä blogi kirjoituksilla on merkityksensä. Kiitos onnitteluista:D
Tuota, kai sinä tiedät mikä ero on blogilla ja keskustelupalstoilla? Nämä juttusi täällä eivät ole blogikirjoituksia. Ei millään pahalla, ja tiedän ettei tämä liity asiaan, mutta pisti vain silmään.
Syrjitty mee hoitoon - nuorisopsykiatriselle.
ei oo tarvetta sellaselle mut joillaki muilla tääl tuntuu olevan vakaviakin ongelmia
No onneksi noista ei tarvitse välittää... Niillä ei ole vain muuta elämää ku arvostella ja haukkua muiden tekemisiä... Ja ei niillä ole näköjään mitään muuta tekemistä kuin lueskella odotus sivuja ja kirjotella jotain tarpeeksi tyhmää... Jotenki toivois että ne joilla ei ole tänne oikeesti asiaa tekisivät jotain ihan muuta... Mutta ei jotain typerää niillä on pääkopassa...:) Paljon näitä aivottomia ihmisiä täällä netissäkin näyttää pyörivän...
syrjitty: Uskon että asiat järjestyy ja poikaystäväsi vanhemmat alkavat tottua ajatukseen... Voimia sinne... Onnea raskaudesta! :)
totta voisivat pysyä tältä sivulta poissa jos ei ole muuta asiaa kuin haukkua toisia :/ miettisivät miltä heistä tuntuu jos heitä haukuttaisiin jos he odottaisivat tai heidän tyttöystävänsä odottaisi.
pipsukka18 : niin minäkin toivon asioiden järjestyvän... kiitos onnitteluista :) niitä en ole edes omalta suvultani kuullut ainoastaan ystäviltä :)
Kuules teini: Hommahan on niin, että faktan kertominen esitettyyn kysymykseen vastauksena ei ole haukkumista. Parasta kun nyt vaan teette sen abortin!
Jos ei kiinnosta ohjeita kokeneemmilta kuulla, niin älä tule kyselemään. Tsemppiä vaan ja hauskaa yksinäistä ja köyhää loppuelämää!
aborttia en missään nimessä tekisi ja raskaaksi tuleminen ei ollut edes vahinko ja vaikka olisikin ollut niin lapsen olisin silti pitänyt. en tullut kysymään tänne kannattaako tehdä abortti vaan kysymään neuvoja siitä miksi raskautta ei hyväksytä...
its up to you: ei hän sitä täällä kysynytkään, pitäisikö hänen teettää abortti vai ei, vaan hän ihmetteli, miksi asia on niin hankala hänen appivanhemmilleen. Opettele lukemaan ennen kuin kommentoit.
syrjitty: sä muistutat mua itseäni nuorempana - mullekin oli jo silloin selvää, että en mä aborttia missään nimessä menisi tekemään, jos vahinko kävisi - ja pidin tarkasti huolen, että ei käynyt. Mutta nyt vanhempana tultiin ukon kanssa yllätysraskaaksi (me ollaan oltu kymmenkunta vuotta yhdessä eikä oltu haaveiltu lapsista, ei olla oltu kovin vauvarakkaita tms.). Vaikka ei ole ollut vauvahaaveita ja asia tuli yllätyksenä, niin me on suhtauduttu siihen alusta asti sillä tavalla, että lapsia ei tehdä, vaan niitä saadaan ja nyt meille on annettu sellainen ja ollaan asiasta lähinnä nöyrällä mielellä kiitollisia ja mielellään otetaan haaste vastaan. Ei odoteta, että tämä helppoa tulisi olemaan - meidän koko elämähän muuttuu tämän myötä. Mutta ilolla odotetaan, mitä tuleman pitää.
Kyllä paras aika lapsille on silloin, kun on itsekin vielä nuori ja jaksaa paremmin. Käytiin synnytysvalmennuksessa, niin siellä oli lähinnä tämmöstä kolmikymppistä sakkia ja jopa vanhemmankin näköisiä (sehän on lähinnä ensisynnyttäjille). Yksi ainoa ns. teinipari oli siellä - kyllä te taidatte vähemmistössä nykyään olla. Mutta mä ajattelin niin lämmöllä niitä kahta. Sen kun tietää, että ei ole luvassa helppoa elämää, mutta ne kaksi oli selvästi päättäneet kantaa vastuunsa nuoresta iästä huolimatta. Mä todella kunnioitan sellaista. Samaa sanon teillekin, että todella nostan hattua ja toivon kaikkea hyvää ja jaksamista. Toiset elää todellisuuden kautta, toiset sen kautta, miltä niistä milloinkin sattuu tuntumaan. Ihanaa, että on tuollaisia positiivisia realisteja nuorissakin vielä!
olen itse ollut aina lapsi rakas ja kokemustakin pienistä lapsista on. olemme muutenkin henkisesti sekä fyysisesti valmiita kantamaan vastuun tästä pienestä ihmisestä, onhan hänestä loppujen lopuksi paljon iloakin ja tuo sisältöä elämään ja on jo näin odotus vaiheessa lähentänyt minun ja poikaystäväni välejä.
minusta abortti on vain niille jolla on elämässä sellainen tilanne että siihen ei voi pientä lasta ottaa tai sellaisille jotka eivät ole tarpeeksi kypsiä siihen. itse en missään nimessä lastani voisi tappaa niin eli ei tarvitse kenenkään minulle tulla abortista tänne selittelemään.
mykiäinen: olen kyllä tuossa asiassa samaa mieltä että nuorena jaksaa paremmin kuin ehkä sitten vanhempana. nuoria äitejä on kyllä aika harvakseltaan mutta ei silti tarvitse väittää että nuoret ovat huonoja äitejä, osa on parempia osa huonompia on nuori tai vanha ei se ikää katso. jokainen teke asiat omalla tavallaan eikä muilla pitäisi olla siihen valittamista että "teet väärin tuon, näin se kuuluisi tehdä" . minä en ainakaan haluisi että joku tulisi neuvomaan esim. miten lapsi pitää laittaa nukkumaan tai muuta. me olemme kaikki erillaisia eikä kenelläkään pitäisi olla siihen sanomista .
Toivottavasti aloitus on joku huono vitsi.
Anteeksi vain, mutta ei ole MITÄÄN syytä olemassa miksi kenenkään pitäisi tehdä lapsia tarkoituksella 16-vuotiaana. Ensin pitää hankkia koulutus, ammatti, koti. Oppia elämään ja elättämään itsensä ja huolehtimaan itsestä, elää nuoruuttaan, kasvaa aikuiseksi. Lapset on kivoja, mutta niitä ehtii aikuisenakin hankkia. Taas huoletonta nuoruuutta ei voi elää kuin nuorena. Appivanhemmat tämän ilmeisesti tietää, mutta eivät ole näköjään pystyneet lapsilleen opettamaan.
No, tehty mikä tehty. Nyt sun pitää vain yrittää pärjätä, ja kyllähän sä varmasti tulet pärjäämään, ja ihan hyvä elämä sulle luultavasti tulee. Raskasta kuitenkin ottaa vastuuta lapsesta, kun on itsekin vielä lapsi. Raskasta olisi myös tehdä abortti vastoin omaa tahtoa tai antaa lapsi adoptioon.
Appivanhempien ei periaatteessa kuulu olla teidän lapsestanne vastuussa, varsinkaan, kun se on tarkoituksella tehty. Tosin en tiedä, mitä teidän alaikäisyys vaikuttaa asiaan, joutuvatko he sitä kautta jotenkin viralliseen holhoussuhteeseen lapseen. Isovanhemmille ei kuulu, pidättekö lapsen vai ei, mutta et myöskään voi odottaa heidän huolehtivan lapsestanne siten kuin he huolehtivat omista lapsistaan, esimerkiksi teistä. Te olette lapsen vanhemmat.
Ok. MItä vttua sitten kyselet täältä? Pidä se toukka ja good luck! Elämä on valintoja!
Kyllä kerkeät myöhemminkin lapsia hankkimaan, olet nuori! - Voin kokemuksesta kertoa, hyvää kannattaa odottaa....
Syrjitty: joo pidä tuo linja, että rohkeasti otat itse selvää vauvanhoidosta ja kaikista asioista. Nykynuoret on niin hyviä tiedonhaussa verrattuna esmes siihen sukupolveen, mitä mun vanhemmat oli (60-luvulla syntyneet) ja tietoa saa nykyään kun vaan sitä haluaa hakea. Tuo on just oikea asenne, että te ootte vastuussa ja itse pidätte huolen, että osaatte hoitaa oikein! Mulla on tuplasti ikää sinuun nähden, mutta en väitä tietäväni vauvanhoidosta yhtään sen enempää, vaan mulle ne on aivan yhtä uusia asioita kuin sullekin. Ja oot aivan oikeassa siinä, että ikä ei ole täysin vain niitä ikävuosia. Minä olin jo 16-vuotiaana hyvin vastuullinen, harkitseva ja jopa pikkuvanhakin - moni minun tutuista taas on edelleen nyt kolmikymppisenä vastuuttomampi ja lapsellisempi kuin itse olin sun ikäisenä. Jotkuthan taas ei kasva koskaan sillä tavalla aikuisiksi, että niille kehittyisi vastuuntuntoa ja epäitsekkyyttä siinä määrin kuin ihmiselle olisi hyvä kehittyä. Mutta aivan loistavaa, että sulla on noita piirteitä ja uskon kyllä, että susta tulee tosi hyvä äippä. Olen itse sitä mieltä, että monesti onnistujan ja epäonnistujan erottaa motivaation lisäksi se, että onnistujat ottavat asioista selvää ja heillä on tietoakin, miten hommat toimivat.
Ja se kuule on oikeasti niin, että nuorena jaksaa paremmin. Mää huomasin sen jo tässä vaiheessa kun se kolmekymmentä alkoi lähestyä, että ei sitä enää jaksa yhtä hyvin kuin nuorempana. Kyllä se kroppa vanhenee vaan tasaista vauhtia.
Ja opiskelemaan pääsee kuule minkä ikäisenä tahansa, ei se lapsi sylivauva kovin kauan ole, että urahommat ei kyllä sulta karkaa, jos vaan tahtoa on. Ja toivon, että on. Uskon myös, että lapsi kypsyttää itseäkin huomaamaan paremmin, mikä voisi olla itselle hyvä ala eikä tule sitten tehtyä niin kuin monet tekevät, että käyvät ensin jonkin koulutuksen ja huomaavat, että ala olikin väärä - ja sitten ei muuta kuin uudelleen kouluun taas. Eli harkitse rauhassa. Työtä ehtii tekemään sitten vuoskymmenet.
4 12:lle: Anteeksi vain, mutta ei ole MITÄÄN syytä olemassa, miksi kenenkään pitäisi jättää lapsensa synnyttämättä 16-vuotiaana, kun kerran itse sitä haluaa. Koulutuksen hankkiminen ei ole mikään "pitää"-juttu eikä itsetarkoitus, vaan kannattaa hankkia rauhassa koulutus sellaiselle alalle, joka kiinnostaa itseä ja jolla on työnäkymiäkin. Koti ei ole vain seiniä ja materiaa. Vuokra-asunto käy aivan hyvin kodiksi. Kouluun ehtii sitten, kun lapsi on kasvanut ja voi mennä päivähoitoon. Koulutus on välttämätön, mutta ei lapsensaanti sitä ole ennenkään estänyt. Huoleton nuoruus taas on illuusio ja joillekin se on vain loputtomasti jatkuvaa vastuun välttelemistä: jotkut ikinuorethan eivät koskaan kasva vastuullisiksi aikuisiksi.
Siitä olen samaa mieltä, että todennäköisesti syrjitylle tulee tosiaan ihan hyvä elämä.
Itse en ainakaan saa hänen puheistaan sellaista kuvaa, että hän olisi sysäämässä vastuun lapsestaan isovanhemmille.
Mykiäiskä, pointtihan tässä oli se, että "Syrjitty" ei ole tullut vahingossa raskaaksi, vaan sanoo, että on TARKOITUKSELLA halunnut lapsen 16-vuotiaana. Sinusta se on sitten tosi hyvä idea, vai? Kannustatko sellaiseen? Aloittajan tapauksessahan mitään ei ole enää tehtävissä, mutta nyt kun joku 16-vuotias lukee tätä keskustelua ja päättää hommata lapsen, niin etkö todella näe siinä mitään ongelmaa?
Mykiäiskä, anteeksi vain, mutta sä tunnut olevan ihan todellisuudesta irti. Kouluun pitää mennä, jotta voi saada työpaikan ja elättää sen lapsen sekä saada sen vuokra-asunnon. Luuletko että vuokra-asunnot on halpoja? Luuletko, että peruskoulun käynyt saa helposti töitä? Sossu tietysti elättää, mutta ei sellaisen varaan kannata perhettä perustaa. 16-vuotias ei ole sen ikäinen, että olisi hyvä aika "miettiä rauhassa", vaan pitää ottaa selvää mihin elämässä haluaa. Sitä perheenperustamista kylläkin voi miettiä rauhassa vielä kymmenen vuotta!
Ja huoleton nuoruus ei ole illuusio, vaan se tarkoittaa mm. sitä ettei tarvitse ottaa vastuuta pienestä ihmisestä silloin, kun on liian nuori vastaamaan edes omasta elämästään. Taas se, että jotkut eivät ole vielä keski-iässäkään vastuuntuntoisia ihmisiä ei mitenkään puhu sen puolesta, että pitäisi tehdä lapsia yläasteikäisenä. Ehkä jollekin voi olla hyvä saada lapsi vaikka 25-vuotiaana juuri siksi, että oppii vastuuntuntoa, koska sen ikäinen on jo aikuinen, kaikki eivät kyllä ole vielä silloinkaan kypsiä vanhemmiksi, jotkut voivat olla nuorempinakin. Mutta on ihan absurdia väittää, että alaikäisenä eli itsekin lapsena on hyvä saada lapsia jonkun epämääräisen vastuuntuntojutun takia. 16-vuotiaana pitäisi keskittyä ottamaan vastuu vaikka siitä, mihin aikoo mennä peruskoulun jälkeen. Siinä on sopiva vastuu sen ikäiselle.
Tietysti koulua voi käydä, vaikka on lapsiakin, ja jos siihen tilanteeseen joutuu, niin varmaan siinä hyvinkin selviää. Kyllähän työssäkin käydään vaikka on lapsia, niin miksipä ei koulua käydessä. Mutta miksi tehdä tarkoituksella kaikki vaikeimmalla mahdollisella tavalla? Paljon paljon helpomalla selviää, kun ensin käy koulut ja aikuistuu, sitten vasta alkaa perustaa perhettä. Lapset ovat kivoja, mutta niitä ehtii hankkia aikuisenakin.
Sitten vielä se, että teini-iässä ihminen muuttuu paljon, ja siksi teininä perustettu parisuhde voi katketa aikuisena. Tietysti kaikki parisuhteet voi katketa, mutta teinisuhteissa riski on aika iso. Kun muutenkin voi olla raskasta kasvattaa lasta, erityisen raskasta kasvattaa sitä teininä ja hyvin raskasta olla yksinhuoltaja, niin siinä on äkkiä tilanteessa, että kaikki kolme rasitustekijää yhtä aikaa.
Niin kuin joku tuolla ylempänä sanoi, niin appivanhemmat tietävät, että jos jokin menee vikaan, heidän on venyttävä auttamaan, jaksoivat tai eivät. Koska kyse on heidän rakkaasta lapsenlapsestaan. Ja he ovat varmaan itse aika kovalla rasituksella jo nyt. Ehkä he ajattelevat, etteivät ehkä jaksakaan auttaa, ja pelkäävät kuinka sitten käy.
Mutta onnea kuitenkin aloittajalle. Itse olet tehnyt päätöksen ja itse kannat seuraukset. Rankkaa voi olla, mutta loppujen lopuksi varmaan kaikki sujuu ihan hyvin. Onnea!
Aaaaaziaaaaaa..,.
Kyllä mä periaatteessa olen samaa mieltä noista asioista, mitä esität, en mä niin naiivi ole että olisin jotenkin suosittelemassa tuota kohtaloa laajemmalti varsinkaan alaikäisille, eli sikäli samaa mieltä ollaan - ja mähän kirjoitankin vain ja ainoastaan tälle Syrjitylle ja hänellekin nimenomaan rohkaistakseni, kun hän vaikuttaa olevan selvä kannastaan. Kun hän nyt joka tapauksessa sattuu jo olemaan raskaana ja haluaa lapsen. Ei se nyt mun mielestä sellainenkaan valinta häneltä ole, että mä osaisin sitä pitää ehdottomasti jotenkin "vääränä" automaattisesti, vaan ajattelen silläkin perusteella, minkälainen itse olin tuossa iässä, että sepä voi sopia hyvinkin. Ja on noita paljon muitakin, kenelle se on passannut oikein hyvin siinä iässä jo - sitten on taas roppakaupalla varsinkin nuoria miehiä, kenelle ei kyllä missään tapauksessa!
Mitä tulee ensisynnyttämisen keski-ikään, niin kyllä se vähän epänormaalisti hilautuu koko ajan vaan korkeammaksi. Suuri osa ihmisistä aloittaa nykyään lapsenteon kyllä ihan realistisesti liian myöhään. Osalla on isojakin vaikeuksia tulla raskaaksi, kun hommaan lähdetään hedelmällisyyden jo laskettua roimasti. Mutta se on tätä nykyaikaa, kun kaikki pitää olla valmiiksi pedattuna ennen kuin voi miettiäkään lasten hankkimista ja nykyajan ihmiset laskelmoivat hyvin tarkasti elämänsä ja suunnittelevat.
Niin tuosta kouluttautumisen merkityksestä vielä sen verran, että kyllähän mä alalla toimivana tiedän hyvin sen merkityksen - ja tiedän senkin, miten yleistä on se, että käydään monta koulutusta ennen kuin töitä löytyy. Eli jos tää syrjitty nyt tavallaan sun mielestä "hukkaa" opiskeluaikansa, niin huolella valitsemalla oikean alan hän on kyllä kuuden vuoden sisään samalla viivalla näiden monta koulutusta käyneiden kanssa, paitsi että hän on ehtinyt tehdä jo lapsenkin. Muillahan se on edessä vasta sitten sen pätkätyöhelvetin alkaessa, jolloin he murehtivat vakipaikan saamista ja lapsenteko siirtyy ja siirtyy ja siirtyy...
Ja mä näen tätä jatkuvasti töissä, että ei kannata väittää siinä mielessä mitenkään epärealistiseksi.
Edelleenkään, se että moni siirtää lapsentekoa liian kauan ei ole hyvä perustelu sille, että lapsia pitäisi tehdä alaikäisenä. Samoin noitten opiskeluperustelujen kanssa. Jos "syrjitty" olisi kaksikymppinen, eli edelleen aika nuori ensisynnyttäjä mutta kuitenkin täysi-ikäinen ja edes jonkun koulun käynyt, niin sitten sun perustelusi olisivat paikallaan.
Kyllä se niin on, että jos on vain peruskoulu käytynä, niin jatko-opiskeluun lähteminen on paljon vaikeampaa. Sitten kun on ollut kotona lapsen kanssa, niin pitäisikin lähteä lukiota tahkoamaan tai samalle ammattikoulun linjalle peruskoulusta päässeiden kanssa. Varsinkin jos huomaa parin vuoden päästä, että haluaisikin yliopistoon (16-vuotiaana ei kukaan vielä sellaista ajattele), niin tuntuu raskaalta ajatukselta ensin käydä lukiota kolmisen vuotta ja sitten vielä monta vuotta korkeakoulua ennen kuin pääsee työelämään. Niin paljon helpommalla pääsisi, kun kävisi kouluja lapsettomana siihen parikymppiseksi asti ainakin. Mutta kyllähän silti lapsenkin kanssa voi opiskella, en mä sitä sano. Toivottavasti tämä ketjun aloittaja on päättäväinen ihminen ja selviää siitä.
20-vuotiaalla ja 16-vuotiaalla on ihan huikea kehitysero, vaikka voivat ulkoisesti näyttää samalta. Vaikka on yksilöllisiä eroja, niin kyllä jokainen on 20-vuotiaana kypsempi kuin oli 16-vuotiaana, joten miksi ei odottaisi siihen asti? Ei kyllä moni kaksikymppisenäkään olisi vielä valmis äidiksi henkisesti, vaikka fyysisesti se on varmaan paras ikä. Mutta en mä sitä sano, että vanhat vanhemmat on aina pätevämpiä, koska kova opettelu siinä on joka iässä, ja nuoret voivat oppia ja sopeutua helpomminkin. Mutta en edelleen käsitä, miksi kenenkään olisi parempi hommata lapsi 16- kuin vaikka 20-vuotiaana? Miksi?
Sitä mä en myöskään ymmärrä, että miten voit sanoa, että aloittaja vastuuntuntoisen oloinen. Minusta nämä kaksi teiniä on toimineet aivan vastuuttomasti, lapsellisesti ja ajattelematta nenäänsä pidemmälle. Siis kuten tuon ikäiset usein toimivat. Esimerkiksi millä ihmeen rahalla he olivat ajatelleet tulla toimeen? Tuskin he sitä miettivät, tuli vain mieleen, että vauvat ovat söpöjä, joten tehdäänpä vauva! He eivät myöskään yhtään pysty tajuamaan isovanhempien näkökulmaa. Lapsiperheethän tarvitsevat tukiverkkoa, ja noin nuoret vanhemmat vielä muitakin enemmän, mutta näillä isovanhemmilla on jo ennestään hirveästi tekemistä.
Mutta kyllä uskon, että pärjäävät, koska ensinnäkin on pakko pärjätä ja toiseksi nyky-Suomessa ei anneta lasten kuolla nälkään tai asua kadulla. Ja iloahan lapsista on (mutta olisi niistä ollut iloa vaikka ne olisi myöhemminkin hankittu). Ja varmaan lapsi kasvattaa vastuuntuntoa (vaikka senkin olisi kerinnyt myöhemminkin).
ÄLÄ TEE ABORTTIA! Itse tein kun olin vielä tosi nuori ja nyt kärsinyt lapsettomuudesta 3 vuotta. Arvaa onko mielessä ihan joka päivä, vaikka asiasta on jo 8 vuotta. Kaduttaa ja tekisin mitä vaan, että saisin tekemättömäksi. Eipä käynyt silloin teininä mielessä, että joskus olisin tässä tilanteessa. Pidä lapsi, vaikutat kaikin puolin ihan vastuulliselta!
en ole edes aborttia miettinyt! ens kuun alusta saadaan kalustettu asunto jossa hyvin tilaa näin aluksi. loppujen lopuksi poikaystäväni vanhemmat olivat iloisia asiasta ja he meille sen asunnon hommasivatkin, asunto on heidän vanhimman lapsen joka siitä pois muuttaa joten hyvä tuuri kävi :D olen aina ollut hyvin vastuullinen lasten suhteen ja olen hyvin pärjännyt 4 lapsen kanssa joten tiedän ettei se helppoa ole, varsinkin kun pitää syömiset, pyykit, siivous ja yhden vaipan vaihto ja myös ulkoilu hoitaa. hoitaessani näitä kaverini lapsia niin alkoi huvittaa se että kaupassa käyntikin sujui ongelmitta vaikka juoksevat oman äidinsä kanssa ympäriinsä :)
abortti on aina raskas kokemus vaikka sellaista en ikinä ole kokenut, oma siskoni minun iässä ollessaan abortin teki koska ei halunnut lasta ja oli sen verran humalassa suojaamatonta seksiä harrastaessaan. isoäitini kuoleman jälkeen siskoni ei ole enää ollut päivääkään selvin päin, eikä hän hyväksy minulle tätä lasta vaan toivoisi että se kesken menisi :/ se on hyvin rankkaa myös minulle kun en voi omalle siskolleni mistään puhua kun ei hän ymmärrä asioita, mutta onneksi minulla on äiti ja isä jotka kuuntelevat ja ymmärtävät ja ystävät tietenkin. :)
Ongelmanahan on se, että te nuoret luulette tietävänne kaikesta kaiken, mutta todellisuudessa ja ymmärrettävästi elämänkokemukseenne suhteutettuna ette tiedä mistään mitään. Itekin nuorena muistan, kun olin kaikkitietävä ja pidin muita kalkkiksina. Nyt vanhemmalla iällä voin sanoa, että kalkkikset puhuivat totta kokemuksen rintaäänellä. Ei tämä maailma juoksemalla ja hätäilemällä paremmaksi ja valmiimmaksi tule.
Kyllä tilanteessasi on kova riski monellakin tapaa. Abortti kannattaa ottaa vaihtoehtona. Mutta jos pidät lapsen, niin lykkyä tykö, muuta en voi sanoa!
Myöhemminkin olisit ehtinyt - mutta ajatusmaailmahan on se, että ensin tehdään ja sitten ajatellaan "mulle mulle kaikki mulle ja nyt heti".
Daddy-bear: Ääh, kalkkikset ei tätä maailmaa rakenna! Se on kuule aivan sama, mitä sieltä montun reunalta huudellaan enää, kun joka sukupolvi elää itse elämänsä. Jokaisen on päätökset tehtävä itse ja kun kerta toinen on rohkea ihminen ja päättää itse elämästään ja kantaa vastuunsa toistenkin elämästä, niin ei silloin voi kukaan enempää kyllä vaatia!
Syrjitty, se on rohkea veto, että elätte elämänne kokemalla sen - eikä niin, että sätkyilisitte joka tuntemuksen kanssa ja mitään ette uskaltais tehdä ettei vain tule tehtyä vääriä valintoja. Mitä suotta hermoilemaan, kun kerta on hyvät hermot näköjään, an mennä vaan. Kyllä asiat lutviutuu päivä kerrallaan aina silloinkin kun on hankalaa. Ja nythän toi teidän kämppäasiakin on järjestynyt jo noin näppärästi!
Tosi pahoillani siskosi puolesta. Ehkä toi on hänelle kovempi pala nieltäväksi kuin sinulle itsellesi?
Ihanaa, että on isovanhemmat joihin voi turvautua joka asiassa ja että he yhä jaksavat. Ihanaa, että on hyvinvointiyhteiskunta, jossa lapsista huolehditaan yhteisvastuullisesti.
Kalkkiksena pidin itse aikoinaan ihmisiä joilla päälle 30 elonvuotta lasissa, eli ei ne ihan montunreunalta huudelleet. Tuo vastuunkantaminen ei ole ihan niin selkeä asia mitä luulet, eli avaahan silmäsi ja katso ympärillesi - vai mistä korvesta, lintukodosta kirjoittelet?
Kyllä totuus on se, että nuoruus pitää elää, ennemmin tai myöhemmin ja sihen ei lapset kuulu!
Kyl se nuoruus tulee elettyä ihan varmasti, jos ei satu kuolemaan vahingossa liian aikaisin.
Sitä on niin yksilöllisiä ihmisillä toiveet ja tavoitteet ja elämänpolut, että ei voi automaattisesti sanella kenellekään, mitä sen pitäis missäkin elämänvaiheessa tehdä.
Jaksamisia syrjitty! Mukavaa että olet myös mukana toisessa viestiketjussa, ei tarvitse yksin miettiä kaikkea :) vaikka itsekin olen pian "jo" 23v, ensimmäinen lapsi tulossa, olen teinistä asti tiennyt että lapsia haluan ja tekisin mitä vain pienen vuoksi. Miehen kanssa ollaan oltu kohta jo 6v yhdessä, 2 niistä naimisissa, ja alusta asti on ollut puhetta että ei haittaa vaikka vahinko tai muu kävisi, lapsi on aina tervetullut. Mutta hoidin kuitenkin itselleni ensin ammatin työpaikan, sekä ostettiin oma kämppä, koska itse niin halusin että kaikki on varmasti valmiina sitten. Abortti ei olisi ikinä käynyt mielessäkään, lapsi on lahja eikä kaikki ole niin onnekkaita että siihen olisi mahdollisuus. Mm. Mieheni suvussa monilla ei ole ollut mitään helppoa saada lasta vaikka sitä kuinka olisi toivottu ja odotettu. Joten paljon jaksamisia! Ja onnea tulevasta perheenlisäyksestä! :)
Aika heikko turvaverkosto jos tää palsta.
Parempi se kun ei mitään, vaikkei tässä tapauksessa asia ihan niin olekaan. Hänellä on kuitenkin poikaystävä, ja vanhemmatkin alkavat pikku hiljaa ymmärtää tilannetta.
Ymmärrän vanhempisiasi 100 %:sti.
Masentuisin, jos oma 17-vuotias tyttäreni kertoisi olevansa raskaana. Hän on vasta lukion 2:lla luokalla ja sen jälkeen pitäisi vielä kouluttautua ammattiin (n. 4 vuotta siihen menee), hankkia työpaikka ja mielellään ostaa oma asunto. Vasta sitten voisin iloita tulevasta lapsenlapsesta.
Vanhempasi halusivat sinulle ja tuleville lapsillesi paremman tulevaisuuden, kuin mitä te nyt poikaystäväsi kanssa suunnittelette.
Toivottavasti vielä seuraat tätä ketjua. Katsopa yle areenasta dokumentti nimeltä " katri ja kaitsu". Se kertoo juuri teidän ikäisestä pariskunnasta, jotka saavat vauvan ja jota lähimmäiset eivät helpolla sulattaneet. Pariskunnan elämää seurataan 10 vuoden ajan. Minusta dokkari oli tosi opettavainen ja voin paljastaa, että ko.dokkarissa on onnellinen loppu!
http://areena.yle.fi/video/1330431576336
Tuossa linkki. Jos ei aukea niin laita googleen Katri ja kaitsu. Esitysaikaa on jäljelläenää4 pv.
Provoa pukkaa, ensin ei hyväksytä raskautta (29.2.) ja jo 2.3 ollaan niin onnellisia raskaudesta, siis poikaystävän vanhemmat.
Muissakin kohdin huomaa että kyseessä on provo, outoa miten ihmiset kerta toisensa jälkeen lankeavat provohin;((
Eipä valitettavasti ole promo, sillä henkilö kirjoittelee kyllä monessakin paikassa raskaudestaan. Ollut poikaystävänkin kanssa yhdessä peräti 8 6 kk, välissä ollut ero. Sääliksi käy...
Heippa! Pystyttekö ihan oikeasti ottamaan vauvasta vastuun? Onko teillä hyvä ja vakituinen asunto? Onko teillä vakituiset työpaikat ja siten tarpeeksi tuloja, jotta voitte kustantaa kaikki perhe-elämästä aiheutuvat menot? Pystyttekö sitoutumaan vauvaan seuraavaksi 18 vuodeksi?
Ei voi olettaa ja pitää itsestään selvänä, että muut ihmiset ottavat kantaakseen vastuuta mahdollisesti syntyvästä lapsesta. Niin sinun (aloittajan) vanhemmilla ja poikasystävän vanhemmilla on ihan oma elämä, johon ei välttämättä kuulu teiniäidin ja -isän ja heidän lapsensa hoitaminen. Mutta jos teillä on rahkeissa varaa sataprosenttisesti ottaa vastuu lapsesta, niin siitä vaan. Mutta toisen kontolle ei pidän laskea mitään. Ymmärrän vanhempiasi 150 %:sti. Niin, tuskin teidän iässänne nuo työpaikka-asiat ja en myötä vakituiset tulot ja asunnot ovat ihan selvillä. Vai miten olette ajatelleet selvitä?
Jokuhan tuossa kirjoitti että ammatti ja työ pitäisi olla ehdottomasti ennen kakaroiden hankkimista... Totta se olisi kyllä oikea tapa ja olisi se turva ja tuki elämälle... Mutta tokihan sen ammatin pystyy hankkimaan vaikka se lapsi on siinä vieressä.. Ei se sitä sano... Tuntuu välillä niin naurettavalta että sitten ollaan täällä aukomassa päätä niin ylenpalttisesti että elämä menee pilalle jne... Toki se joillakin menee mutta joillekkin se on vaan se juttu mitä ne haluaa ja ne on onnellisia ja menee elämässään eteenpäin... Olen itse 18-vuotias ja odotan lasta joka oli tosin yllätys mutta olen iloinen asiasta ja koulu jää hetkeksi kesken mutta jatkan sitä kuitenkin sitten vuoden jälkeen... En näe ongelmana että en voisi opiskella vaikka muksu ois vieressä... Monilla on lapsi ja ne opiskelee... Toki monilla on omat mielipiteet ja sillä selvä... Mutta ei sitten tarvitse vaan ruveta pätemällä pätemään asiaa... Ei se johda mihinkään....
Et jumalauta elä likikään todellisuutta pimu. Kasva aikuiseksi ja sitten lapset. Kohdallasi ja ajatusmaailmastsi päätellen olet aikuinen suunnilleen kolmivitosena aikaisintaan.
Koulunkynti on raskasta ihan ilman lapsiakin nykyaikana, kun kotonakin väännetään kirjallista koulun jälkeen.
Eiköhän ole eri asia tulla vahingossa raskaaksi ja päättää pitää lapsi kuin hankkiutua tarkoituksella tuollaiseen lelämäntilanteeseen. Ja äiti jää vielä yksinkin, isähän lähtee jossain vaiheessa armeijaan.
On se niin mukava ku tullaan sitten haukkumaan kaiken lisäksi sitten vielä... Oi kyllä tiedän että elämä on ihan helvetin raskasta.. JOKAINEN tekee itse omat päätöksensä sanoit itse mitä sanoit.. Minä ja mieheni kasvatetaan lapsi sano kuka mitä sano tai oli kellä tahansa mikä vaan mielipide tahansa.. Minä tiedän mikä on minulle hyväksi ja sinä et tule sitä minulle sanomaan.. Aikamoinen mielipide itseltäsi.. Et itse voi tietää millainen ihminen todellisuudessa olen... Ja sitä mun ei tarvitse todistaa...
Mut kiitos mukavasta neuvosta... Valaisi elämääni niin paljon...
Provo tai ei, niin muiden vastaavien tapauksien kannalta minunkin on pakko sanoa, ettei kukaan kypsä nuori hanki lasta 16- vuotiaana, vaan ymmärtää olevansa vielä liian nuori. Täällä puhuttiin myös paljon tukiverkosta, niin minusta lasta ei todellakaan pitäisi hankkia, jos sen hoitamiseen ei kykene yksin. Apua tarvitsee jokainen ihminen ja vahinkoraskaudet ovat oma juttunsa, mutta tarkoituksellinen lapsen hankkiminen tilanteessa, jossa siihen ei vielä ole täysin valmis, kuulostaa vain teinimäiseltä halulta leikkiä kotia. Itse olen 23, enkä koe vieläkään olevani valmis ottamaan vastuuta toisen ihmisen, vaikka siskoni lapsia -vanhin 10- olenkin hoitanut usein, pidän heistä todella paljon ja haluan jonakin päivänä itsekin lapsen. Eikä kahden opiskelijan tuloilla siihen edes kyettäisi.
Koulutuksen yms. lisäksi mietin, että millä todennäköisyydellä tuo suhde tulee kestämään? Omasta tuttavapiiristäni ystäväni pikkusisko, joka oli ollut viisi vuotta yhdessä poikaystävänsä kanssa (tavanneet 15-vuotiaina), kihloissa ja asunto hakusessa, erosi, koska armeija muutti poikaa niin paljon, ettei suhteesta tullut mitään. Ongelmia oli ollut tosin muutenkin, sillä he yksinkertaisesti muuttuivat molemmat niin paljon, että vaikka rakkautta oli, niin ihminen rinnalla ei vain ollut enää yhtä arvostettava ja ihana kuin teini-iässä. Aina sitä luulee, että oma suhde on niitä harvoja, jotka kestävät, mutta totuus on, että mitä nuorempi on, sitä todennäköisempää on, että henkilöt kasvavat erilleen.
Minua ainakin säälittää lapsen kohtalo, näkee, että hän päätyy huonosti koulutettuun perheeseen ja saa sitä kautta huonot eväät elämäänsä. Jos kirjoittaja nimittäin on todellinen, niin hän on todella tyhmä, sillä kukaan fiksu ja vähänkään koulunkäyntiin panostanut ihminen ei kirjoita noin huonosti. Jos kyseessä on oikea henkilö, niin toivotan kuitenkin onnea valitsemalleen tielle. Hänellä ei enää ole vaihtiehtoja, koska vaikka kannatan abortteja tarpeen tullen, niin raskaaksi hankkiutuminen tarkoituksella ja sitten katumapäälle tuleminen olisi mielestäni murha. Toivottavasti joku muu kuitenkin lukee tätä ja harkitsee kahdesti samassa tilanteessa.
Mutta kyllä jotain tästä suomi24 nettikirjoittelusta opin... Tänne ei kannata kirjoitella ollenkaan koska tänne sitten tulee pätemään semmoset ihmiset että he muka tietävät elämästä kaiken... On se kyllä niin että tää elämä on yhtä ripulia välillä... Minä en tänne tullut ketään tuomitsemaan mutta heti saa joltain semmosen viestin että joo o...
Onneksi ei itse tarvitse näitä ajatuksia miettiä kun ei tarvitse seurata koko paskaa.... Adios!!!
Itse olen kanssa 16 ja odotan lasta nyt rv 13. Minun vanhempani järkyttyivät aluksi kans tosi pahasti kun vielä peruskoulu kesken eikä lapsen isä ole paljoa kuvioissa mukana. Oma isäni ehdotti aborttia minulle tosi suoraan ja olen tosi katkera hänelle vieläkin siittä, enkä usko että hän on vieläkään hyväksynyt asiaa. äiti otti tilanteen paljon rauhallisemmin ja hyväksyy että pidän lapsen. Eli kaikki järjestyi lopulta hyvin. Todella paljon onnea teille :)
Kasvakaa penikat aikuisiksi. Sitten kolmikymppisinä alatte lapsia suunnitella jos enää kiinnostaa.
Yhtä valmis 16-vuotias on äidiksi kuin 30-vuotias.
Tuskinpa on. Kyllä ne vuodet opettavat elämästä paljon. On ihan eri asia ottaa vastuu toisesta elämästä otettuaan vastuun ensin itsestään kuin vasta opetellessaan itsenäiseen elämään. Ei 16-vuotias pysty tarjoamaan samanlaista elämää lapselle kuin oikeasti aikuinen ihminen.
Ihmiset älkää analysoiko ja miettikö asioita liikaa. Kerran me eletään ja jokainen elää tavallaan! Turha siinä ruveta muita tuomitsemaan.
Aborttiin painostaminen on aivan kamalaa, itse sain tällä vkolla tietää olevani 5. vkolla raskaana. Isosiskon kanssa oli puhe lähteä viihteelle tänä vkonloppuna, mutta koska en nyt halua juoda, enkä halunnut siskolleni valehdella, päätin laittaa tekstaria hänelle. Aloitinkin viestin jo lauseella: "En kaipaa mitään saarnoja nyt tähän tilanteeseen, halusin kuitenki olla rehellinen..." Siskoni vastasi muka ymmärtäväisesti, ettei todellakaan halua saarnata kun on itse joskus kokenut saman ja päätyi aborttiin. Soitti kuitenki myöhemmin samana päivänä ja suoraan sanoen haukkui minut täysin epäkelvolliseksi äidiksi. Olenhan nuori ja vasta alkanut seurustelemaan - totta kyllä nuo ovatkin - mutta tukea oisin mieluummin ottanut kuin saarnaa. Ystävällisesti lupautui jopa maksamaan mulle sen abortinkin, ja toiselle siskolleni oli soittanut tunnin pituisen puhelun haukkuakseen mua. Innolla jään odottamaan siskoni ilmettä kun tajuaa että aion pitää tämän ipanan. ;)
Mutta, mutta. Vielä en ole kerennyt/uskaltanut omille vanhemmilleni kertoa, eikä olla kerrottu poikaystävän vanhemmillekkaan. Toivottavasti saatte ratkaistua ongelmanne. Jotkut ajattelevat tunteilla, toiset järjellä. Ja mää en todellakaan kuulu tohon viimesimpään. :)
Minäkin tulin raskaaksi 17vuotiaana ja oli siinä sulattelemista vanhemmilleni ja saatika mieheni äidille. Ajan mittaan kaikki meni parempaan päin ja lapsemme on kaikkien silmäterä :)