Moi kaikki!
Kirjoittelin tänne aikaisemmin, viimeaikoina ilmenneestä ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä joka on ruvennut pahenemaan niin voimakkaaksi että en voinut enää liikkua ulkona ja kotona oleminenkin teki pahaa.
Tässä siis vinkki teille jotka kärsitte samasta, eli suorinta tietä vaan lääkärille! Itse ilmoittauduin terveyskeskukseen ja sain ajan jo seuraavalle viikolle. Siitä sitten pääsin eteenpäin, sain rauhottavia lääkkeitä ja ajan psykologille.
Kävin toissapäivänä psykologin juttusilla ja jo ensimmäisen kerran jälkeen huomaan oloni helpottuneen :) Mun psykologi oli todella mukava nuori nainen joka kertoi että tästä lähtien näemme kerran viikossa, tietyn ajan, ja sen jälkeen yritetään saada sitä kelan tarjoamaa terapiatukea. itselläni köyhänä opiskelijana ei ole varaa maksaa kalliita terapiasessioita.
Olo on niin helpottunut kun uskalsin hakea apua ja puhua tästä, se ei enää tunnu päässänikään niin isolta ongelmalta. Ja tärkeintä kaikista on se kun vihdoin käsittää että tässä ei ole mitään hävettävää, vaan se on sairaus. Myös oma äitini kärsi kyseisestä ongelmasta minun ikäisenä ja elää nykyään normaalisti.
Hakekaa siis apua, ei saa jäädä tuleen makamaan tai tilanne pahenee :)
Kirjoittelin tänne aikaisemmin, viimeaikoina ilmenneestä ahdistuksesta ja paniikkihäiriöstä joka on ruvennut pahenemaan niin voimakkaaksi että en voinut enää liikkua ulkona ja kotona oleminenkin teki pahaa.
Tässä siis vinkki teille jotka kärsitte samasta, eli suorinta tietä vaan lääkärille! Itse ilmoittauduin terveyskeskukseen ja sain ajan jo seuraavalle viikolle. Siitä sitten pääsin eteenpäin, sain rauhottavia lääkkeitä ja ajan psykologille.
Kävin toissapäivänä psykologin juttusilla ja jo ensimmäisen kerran jälkeen huomaan oloni helpottuneen :) Mun psykologi oli todella mukava nuori nainen joka kertoi että tästä lähtien näemme kerran viikossa, tietyn ajan, ja sen jälkeen yritetään saada sitä kelan tarjoamaa terapiatukea. itselläni köyhänä opiskelijana ei ole varaa maksaa kalliita terapiasessioita.
Olo on niin helpottunut kun uskalsin hakea apua ja puhua tästä, se ei enää tunnu päässänikään niin isolta ongelmalta. Ja tärkeintä kaikista on se kun vihdoin käsittää että tässä ei ole mitään hävettävää, vaan se on sairaus. Myös oma äitini kärsi kyseisestä ongelmasta minun ikäisenä ja elää nykyään normaalisti.
Hakekaa siis apua, ei saa jäädä tuleen makamaan tai tilanne pahenee :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
mukava lukea viestiäsi, että olet saanut apua. Avun hakemisessa ja sairauden toteamisessa ei todellakaan ole mitään hävettävää. Löytämällä avun ja kertomalla siitä toisille voi näin rohkaista myös toisia apua hakemaan:)
Todella kannustava viesti! Ihanaa, että olet löytänyt apua, ja kiitos, että jaat kokemuksesi kanssamme. :)
Täältä harvoin pääsee lukemaan mitään positiivista... Itse voin täysin yhtyä tekstiisi, tuntuu kuin se olisi suoraan minunkin elämästäni! :D Mukava kuulla, että olet ollut noin rohkea, ja hakenut apua ihan itse, se on oikea tie tervehtymiseen :)
Jes Psykolokin terapiassa olen käynyt noin kymmenen kertaa.Päätettiin pyytää psykiatrilta lausunto kela korvaukseen.Nii vastaan otolla psykiatri tosiaan kuulusteli ja selvitti asiaa .Loppu tulos ei kela korvausta kannata edes yrittää.
Syy että et ole vaarassa menettää työkykyäsi loppullisesti.Siihenpä se tyssäsi.
Mutta jatketaan terkkari Psykön kanssa ja selvitellään asioitani juurta jaksain .se kyllä taitaa auttaa.Omaan hyvin vointiini.