Vai onko? Olen itse aina vähän naureskellut ihmisten kummitustarinoille. Mutta olen myös ollut innokas kummitustarinoiden googlaaja. Esim. kymmeniä vuosia sitten Lahdessa tapahtunut kummittelu. Silti vaikka olenkin naureskellut niille asioille, niin kyllä ne silti sellainen pieni pelokkuutta aiheuttava asia on ollut.
Omakohtaisesti tapahtunut kummittelu...
Olen ollut siitä turvallisin mielin, kun olen lukenut että kummajaiset yleensä hakeutuu vanhoihin taloihin. Meidän omakotitalossamme on tömissyt ja kolahdellut muutamia kuukausia, mutta ne on mennyt tuulessa heiluvien markiisien piikkiin aina. n. kuukausi sitten yläkerrasta suoraan makuuhuoneemme yläpuolelta, poikamme huoneesta kuului töminää mikä muistutti nopeilta kävelyaskelilta, sen jälkeen kolahteli joitakin kertoja. Hetken päästä taas kolisi. Sitten soitin avopuolisolleni ja kysyin, että kuka ei lähtenyt kouluun. Hän sanoi, että kyllä kaikki on lähtenyt, myös poika. En uskonut vaan menin katsomaan ylhäältä samalla kun puhuin puolisoni kanssa luurissa. Kun avasin oven niin poikamme todella oli lähtenyt kouluun. Lattailla oli paljon tavaroita jotka oli kirjahyllyssä, kirjoituspöydällä ja tv-tasolla. SAmantien niskavillat nousi pystyyn ja juoksin ulko-ovelle ja sitten kerroin puolisolleni mitä näin.
Kuuntelin vähän aikaa ja sanoin hänelle että lähden samantien ulos jos jotain kuuluu. Hiljaista oli. Jatkoin tietokoneella istumista ja sitten kuului pitkä laahaava ääni niinkun jotain olisi siirretty. Juoksin totaalisen kananlihalla ulko-ovelle taas. Myöhemmin kävin katsomassa niin kirjoituspöydän tuoli oli toisessa päässä parvekkeen ovea vasten. Olin siitäkin ihan kananlihalla.
Sen jälkeen oli jonkunaikaa ihan rauhallista. Istuin alkuillasta koneella. Olin flunssassa, pipo päässä ja villapaita päällä kun paleli. Yhtäkkiä pipo nousi ylöspäin korvien päälle. Käännyin ympäri ja olin sanomassa tyttärellemme että lopettaa häiritsemisen. Hän oli vähän aiemmin ollut takanani sängyllä enkä huomannut missä vaiheessa hän oli poistunut. Katoin sängyn alle ja sitten huusin häntä nimellä ja vastaus tuli hänen omasta huoneestaan yläkerrasta. Taas olin ihan kananlihalla ja menin ulko-ovelle. Vasta kun puoliso tuli iltavuorosta niin uskalsin mennä takaisin makkariin.
Oma 18 v. poikani (aiemmasta avioliitosta) oli käymässä meillä ja istuttiin tässä koneella. Avokkini poika oli yökylässä ja tytöt katsoi olkkarissa Disney XD:ltä tallennettua shaissea. Puhuttiin uuden pc:n rakentamisesta kun ylhäältä kuului taas se laahaava ääni ja sen päälle pamahdus. Katottiin hetken toisiamme silmät selällään ja poikani kuittas että "et sä taidakkaan puhua pskaa". Poikani juoksi ylös ja kertoi että tuoli oli parvekkeen ovea vasten, eli samassa paikassa mihin se silloin aiemminkin siirtyi. Kananlihalla taas vaihteeksi.
Seuraava tapahtuma oli taas muutamien päivien päästä. Avokkini katsoi telkkaria muutama päivä sitten kun kaikki laitteet sammuivat peräkanaa. Hän huusi mulle että tuu kattomaan, kaikki laitteet sammu. Sulakkeessa ei vikaa kun virran merkkivalopaloi kaikissa laitteissa ja jatkorasiassa oranssi valo katkaisijassa. Sitten kun oli tarkoitus laittaa ne takas päälle,niin kaukosäätimet oli pois. Yksi löyty makkarista, toinen keittiöstä ja kolmas eteisestä kenkätelineen päältä.
Muita tapahtumia asunnossamme: avaimet pöntön päällä. Kaukosäätimet jääkapissa. Kirjapinorakennelma ikkunalaudalla. Pallon lentäminen huoneen poikki seinään kovalla voimalla mun silmien edessä kun olin moppaamassa lattiaa. itsestään syttyvät valot jne. Muutamia kertoja on koiramme murisseet rappusten alapäässä ja tuijotellu ylös korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Se jos mikä pistää miettimään, että jotain täällä on.
Tarinoiden mukaan murrosikäiset lapset vetää puoleensa näitä tapahtumia. Meidän vanhimmalla tytöllä on ollut erittäin vaikea murrosikä, ja luonnollisesti aloin miettimään, että onkohan niissä jopa perää.
olemme etsimässä uutta asuntoa, kun tällaiset asiat ei todellakaan miellytä ja saa vaan tuntemaan itsensä mielenvikaiseksi. Mutta niintainäin niin joko murrosikäinen lapsi tai sit meidän mielenvikaisuus saa tapahtumat mukaan myös uuteen kotiin:)
Omakohtaisesti tapahtunut kummittelu...
Olen ollut siitä turvallisin mielin, kun olen lukenut että kummajaiset yleensä hakeutuu vanhoihin taloihin. Meidän omakotitalossamme on tömissyt ja kolahdellut muutamia kuukausia, mutta ne on mennyt tuulessa heiluvien markiisien piikkiin aina. n. kuukausi sitten yläkerrasta suoraan makuuhuoneemme yläpuolelta, poikamme huoneesta kuului töminää mikä muistutti nopeilta kävelyaskelilta, sen jälkeen kolahteli joitakin kertoja. Hetken päästä taas kolisi. Sitten soitin avopuolisolleni ja kysyin, että kuka ei lähtenyt kouluun. Hän sanoi, että kyllä kaikki on lähtenyt, myös poika. En uskonut vaan menin katsomaan ylhäältä samalla kun puhuin puolisoni kanssa luurissa. Kun avasin oven niin poikamme todella oli lähtenyt kouluun. Lattailla oli paljon tavaroita jotka oli kirjahyllyssä, kirjoituspöydällä ja tv-tasolla. SAmantien niskavillat nousi pystyyn ja juoksin ulko-ovelle ja sitten kerroin puolisolleni mitä näin.
Kuuntelin vähän aikaa ja sanoin hänelle että lähden samantien ulos jos jotain kuuluu. Hiljaista oli. Jatkoin tietokoneella istumista ja sitten kuului pitkä laahaava ääni niinkun jotain olisi siirretty. Juoksin totaalisen kananlihalla ulko-ovelle taas. Myöhemmin kävin katsomassa niin kirjoituspöydän tuoli oli toisessa päässä parvekkeen ovea vasten. Olin siitäkin ihan kananlihalla.
Sen jälkeen oli jonkunaikaa ihan rauhallista. Istuin alkuillasta koneella. Olin flunssassa, pipo päässä ja villapaita päällä kun paleli. Yhtäkkiä pipo nousi ylöspäin korvien päälle. Käännyin ympäri ja olin sanomassa tyttärellemme että lopettaa häiritsemisen. Hän oli vähän aiemmin ollut takanani sängyllä enkä huomannut missä vaiheessa hän oli poistunut. Katoin sängyn alle ja sitten huusin häntä nimellä ja vastaus tuli hänen omasta huoneestaan yläkerrasta. Taas olin ihan kananlihalla ja menin ulko-ovelle. Vasta kun puoliso tuli iltavuorosta niin uskalsin mennä takaisin makkariin.
Oma 18 v. poikani (aiemmasta avioliitosta) oli käymässä meillä ja istuttiin tässä koneella. Avokkini poika oli yökylässä ja tytöt katsoi olkkarissa Disney XD:ltä tallennettua shaissea. Puhuttiin uuden pc:n rakentamisesta kun ylhäältä kuului taas se laahaava ääni ja sen päälle pamahdus. Katottiin hetken toisiamme silmät selällään ja poikani kuittas että "et sä taidakkaan puhua pskaa". Poikani juoksi ylös ja kertoi että tuoli oli parvekkeen ovea vasten, eli samassa paikassa mihin se silloin aiemminkin siirtyi. Kananlihalla taas vaihteeksi.
Seuraava tapahtuma oli taas muutamien päivien päästä. Avokkini katsoi telkkaria muutama päivä sitten kun kaikki laitteet sammuivat peräkanaa. Hän huusi mulle että tuu kattomaan, kaikki laitteet sammu. Sulakkeessa ei vikaa kun virran merkkivalopaloi kaikissa laitteissa ja jatkorasiassa oranssi valo katkaisijassa. Sitten kun oli tarkoitus laittaa ne takas päälle,niin kaukosäätimet oli pois. Yksi löyty makkarista, toinen keittiöstä ja kolmas eteisestä kenkätelineen päältä.
Muita tapahtumia asunnossamme: avaimet pöntön päällä. Kaukosäätimet jääkapissa. Kirjapinorakennelma ikkunalaudalla. Pallon lentäminen huoneen poikki seinään kovalla voimalla mun silmien edessä kun olin moppaamassa lattiaa. itsestään syttyvät valot jne. Muutamia kertoja on koiramme murisseet rappusten alapäässä ja tuijotellu ylös korvat luimussa ja häntä koipien välissä. Se jos mikä pistää miettimään, että jotain täällä on.
Tarinoiden mukaan murrosikäiset lapset vetää puoleensa näitä tapahtumia. Meidän vanhimmalla tytöllä on ollut erittäin vaikea murrosikä, ja luonnollisesti aloin miettimään, että onkohan niissä jopa perää.
olemme etsimässä uutta asuntoa, kun tällaiset asiat ei todellakaan miellytä ja saa vaan tuntemaan itsensä mielenvikaiseksi. Mutta niintainäin niin joko murrosikäinen lapsi tai sit meidän mielenvikaisuus saa tapahtumat mukaan myös uuteen kotiin:)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yht'äkkiäkö nämä alkoivat? Voisit kysyä herttaisilta lapsukaisiltasi, onko tullut pelattua spiritismiä. Jos asia on näin, ja muutoinkin, voitte kysyä seurakunnasta kodinsiunaajan. Sekä ev.lut., että varsinkin ortodoksisesta kirkosta tullaan varmasti mielellään hoitamaan haamu takaisin hautaansa.
Videokamera päälle ja sitten dokumentoit kokemuksesi. Jos et trollaa niin tutki asia kunnolla.
Videokamera päälle ja sitten dokumentoit kokemuksesi. Jos et trollaa niin tutki asia kunnolla.
Videokamera päälle ja sitten dokumentoit kokemuksesi. Jos et trollaa niin tutki asia kunnolla.
En osaa tarkkaan sanoa alkoiko se yhtäkkiä, ja yleensä milloin, kun ääniin en aluksi osannut reagoida mahdollisena kummitteluna. Vasta ne askeleet ja tavaroiden tippuminen herätti. Lapset vannoo että spiritismin kanssa ei ole leikitty.
Kyllä tässä on huoli, että kestääkö naureskelijan pää sitten enää kun tarpeeksi itse kokee. Jatkuvasti mietin, että miten sen kanssa sitten oppii elämään, muuttuuko elämä, joutuuko terapiaan tms hoitoon, ja kaikenlaisia kauhuskeenaarioita riivauksista jne. Tarvittaessa vois puhua jollekin tutkijalle näistä, ja kutsua vaikka sellaisia paikalle. Ja jos saa hyvää videomateriaalia niin niitä voisi julkaista jossain. Youtube tai johonkin asiaan perehtyneelle saitille.
Trollauksesta ei ole kyse. Toivon sydämenipohjasta, että näille kaikille löytyy luonnollinen selitys. Ihan normaalia elämää haluan viettää ilman tällaisia juttuja. Harmittaa isolla V:llä että on pitänyt tuijotella silmät tapilla kaikkia paranormal acitivityjä, manaajia, amityvillejä ja muita vastaavia. Niistää saa nyt mukavaa lisämaustetta fiiliksiin.
Entäs jos kauhuelokuvat jo yksin riittävät avaamaan kanavan? Miksi yleensä ihmiset pelkäävät kauhuelokuvia? Jos ihmisellä onkin sisäinen tieto pahoista henkivalloista?
Kuulostaa poltergeistilta. (Mikäli kyseessä ei siis ole trolli)
Aihepiiriin liittyvä teos netissä:
http://www.paranet.fi/paradocs/tutkimuksia/tikkala1993.pdf