Aluksi piirrä kaltoinkohtelijan profiili, mitä ominaisuuksia ja piirteitä häneen liittyy. Ota sitten pensseli käteesi ja ala muuttaa häntä mieleisemmäksi.
Mitä muuttaisit ja miksi?
Muutostöitä
14
96
Vastaukset
- 6+14=20
Ensimmäinen ajatus joka tuli mieleen on että toivoisin,
että hän tiedostaisi itse olevansa esim. narsisti ja kertoisi siitä...ja vaatisi toista ensin ottamaan selvää aiheesta ennenkuin enempää kanssakäymistä syntyisi..
Sen vuoksi, että toisella olisi mahdollisuus valita haluaako hän sellaista ihmistä elämäänsä...
Näin vältyttäisiin monelta pahalta...- 5+5=10
elisakettu kirjoitti:
Okei. Onko paha aina samanlaista toisen kokemana?
Ei ole...toisen hyvä voi olla myös toisen paha...
ja kunkin kokemus siitä mikä on hyvää tai pahaa on hänen omansa...
Jos saisin pensselin käteeni, maalaisin negatiivisuuden postiivisemmaksi, riidankylväjän suvaitsevammaksi, mitätöijän kannustavammaksi ja katkeruuden sijalle piirtäisin toivon kasvot.
*terveisiä YAK:lle. mietin sitä sun vierailuasi*
Miksi tekisin niin? Koska kaikki tuo negatiivisuus syö elämän, ilon ja toivon. Se tuo masennuksen, toivottomuuden ja tyhjyyden.
Pahoinvoivat käyttävät tehokkaasti tätä saadakseen oireilemaan kokonaisen yhteisön. "Koska Minä koen huonosti, niin sinäkin saat luvan tehdä." Mitään tunnustamatta, oikeutenaan vain itse.- 2+5=7
No ihmisellä on oikeus olla sitä mitä hän on...
en minä ajattele esim. mielenterveysongelmaisia kohdatessani , että he pilaavat minun iloni, vaikka kertovatkin voivansa huonosti...
ei toisen tunteet tartu...vaikka hetken myötäelääkin...
täältä on lupa lähteä missä kunnossa tahansa...Irwinin biisin sanoin...ollaan hengissä horjuttu läpi elämän helvetin, sisulla loppuun asti ja rinta kaarella maaliin...
kukin taaplaa tyylillään...Oletko ajatellut, miksi potilaasi ei pilaa iloasi, vaikka he valittavatkin ongelmistaan? Miksi sinulla ei ole myöskään tarve muuttaa heitä?
- 4+20=24
elisakettu kirjoitti:
Oletko ajatellut, miksi potilaasi ei pilaa iloasi, vaikka he valittavatkin ongelmistaan? Miksi sinulla ei ole myöskään tarve muuttaa heitä?
No kukin ihminen on erillinen yksilö ja hänellä on oikeus tunteisiinsa, jotka syntyvät omasta kokemusmaailmasta käsin...
Tunteita voi ehkä tavallaan jakaa/ymmärtää jos itsellä on samanlaista kokemustaustaa...ikäänkuin myötäelää...asettuen hetkeksi toisen asemaan...
Mutta ei voi olla se toinen ihminen ja kokea hänen tunteitaan...
Tilanteen mentyä ohi...voi palata taas itsekseen...ihmiseksi jolla on omat tunteensa...liittyen hänen omaan kokemusmaailmaansa...
jos puhutaan hoitotyöstä...niin eihän siitä mitään tulisi jos omisi kaiken kärsimyksen osaksi itseään...
kuten oli puhetta...kärsimys on kunkin ihmisen oma kokemus...ei toisen puolesta voi kokea kärsimystä...mutta toisen vuoksi voi toki kärsiä...
(kärsiä, hirvittävä sana, tulee sika mieleen)
muutenkin aika vaikea aihe käsitellä näin pintapuolisesti... 4+20=24 kirjoitti:
No kukin ihminen on erillinen yksilö ja hänellä on oikeus tunteisiinsa, jotka syntyvät omasta kokemusmaailmasta käsin...
Tunteita voi ehkä tavallaan jakaa/ymmärtää jos itsellä on samanlaista kokemustaustaa...ikäänkuin myötäelää...asettuen hetkeksi toisen asemaan...
Mutta ei voi olla se toinen ihminen ja kokea hänen tunteitaan...
Tilanteen mentyä ohi...voi palata taas itsekseen...ihmiseksi jolla on omat tunteensa...liittyen hänen omaan kokemusmaailmaansa...
jos puhutaan hoitotyöstä...niin eihän siitä mitään tulisi jos omisi kaiken kärsimyksen osaksi itseään...
kuten oli puhetta...kärsimys on kunkin ihmisen oma kokemus...ei toisen puolesta voi kokea kärsimystä...mutta toisen vuoksi voi toki kärsiä...
(kärsiä, hirvittävä sana, tulee sika mieleen)
muutenkin aika vaikea aihe käsitellä näin pintapuolisesti...Luulisin käsittäväni mitä tarkoitat. Muuta luulen myös, etteivät potilaat ongelmillaan tai kärsimyksillään voi pilata iloasi tai viedä sitä sinulta, koskei sinulla ole tunnesiteitä heihin. Empatiaa voi tuntea, mutta se ei ole sama asia kuin ihminen, jolta haluaa jotain. Siksi myös se muutostyö... niin, itsensähän vuoksihan he tekevät sen, minkä tekevät, eikö niin?
Kärsimykset myös. Et kärsi heidän kauttaan (ei pidäkään) koska et kärsi heidän m u k a n a a n. Sama tilanne on kaltoinkohdellulla uhrilla. Tämän vuoksi ympäristön on joskus hyvin vaikea käsittää kaltoinkohdellun kokemuksia. Ja siksi niistä on vaikea puhua; ei saa sitä vastakaikua mitä odottaa saavansa. Myötätuntoa, kyllä, ehkä, mutta ei aina ymmärrystä.
Mutta asia mitä ajattelin. Tunneside. Se on se kaikenkokoava voima joka saa meidät toivomaan muutosta. Että toinen myös muuttuisi asettamiimme raameihin ja täyttäisi omat odotteemme. Tunneside johon sisältyy omat narsistiset odotteemme.
Kun tämä ei pysty siihen (tai kykene tai ei halua tai ei emmärrä; sisäinen arvomaailma on toinen) petymme. Emmekä saa haluamaamme.
Kärsiä : :D *röh nöf* *on lupa myös nauraa vakavillekin asiolle* Tulla taas ihmiseksi pettymysten jälkeen.- nisse..
elisakettu kirjoitti:
Luulisin käsittäväni mitä tarkoitat. Muuta luulen myös, etteivät potilaat ongelmillaan tai kärsimyksillään voi pilata iloasi tai viedä sitä sinulta, koskei sinulla ole tunnesiteitä heihin. Empatiaa voi tuntea, mutta se ei ole sama asia kuin ihminen, jolta haluaa jotain. Siksi myös se muutostyö... niin, itsensähän vuoksihan he tekevät sen, minkä tekevät, eikö niin?
Kärsimykset myös. Et kärsi heidän kauttaan (ei pidäkään) koska et kärsi heidän m u k a n a a n. Sama tilanne on kaltoinkohdellulla uhrilla. Tämän vuoksi ympäristön on joskus hyvin vaikea käsittää kaltoinkohdellun kokemuksia. Ja siksi niistä on vaikea puhua; ei saa sitä vastakaikua mitä odottaa saavansa. Myötätuntoa, kyllä, ehkä, mutta ei aina ymmärrystä.
Mutta asia mitä ajattelin. Tunneside. Se on se kaikenkokoava voima joka saa meidät toivomaan muutosta. Että toinen myös muuttuisi asettamiimme raameihin ja täyttäisi omat odotteemme. Tunneside johon sisältyy omat narsistiset odotteemme.
Kun tämä ei pysty siihen (tai kykene tai ei halua tai ei emmärrä; sisäinen arvomaailma on toinen) petymme. Emmekä saa haluamaamme.
Kärsiä : :D *röh nöf* *on lupa myös nauraa vakavillekin asiolle* Tulla taas ihmiseksi pettymysten jälkeen.Joskus sitä tosiaankin miettii kumpi on auttaja ja kumpi autettava, olen ollut molemmissa rooleissa, mutta useimmiten se apu on tullut ihan muuta kautta kuin odotin. Monesti olen myös joutunut auttamaan auttajaa enkä luultavasti ole ainoa.
- 1+20=21
elisakettu kirjoitti:
Luulisin käsittäväni mitä tarkoitat. Muuta luulen myös, etteivät potilaat ongelmillaan tai kärsimyksillään voi pilata iloasi tai viedä sitä sinulta, koskei sinulla ole tunnesiteitä heihin. Empatiaa voi tuntea, mutta se ei ole sama asia kuin ihminen, jolta haluaa jotain. Siksi myös se muutostyö... niin, itsensähän vuoksihan he tekevät sen, minkä tekevät, eikö niin?
Kärsimykset myös. Et kärsi heidän kauttaan (ei pidäkään) koska et kärsi heidän m u k a n a a n. Sama tilanne on kaltoinkohdellulla uhrilla. Tämän vuoksi ympäristön on joskus hyvin vaikea käsittää kaltoinkohdellun kokemuksia. Ja siksi niistä on vaikea puhua; ei saa sitä vastakaikua mitä odottaa saavansa. Myötätuntoa, kyllä, ehkä, mutta ei aina ymmärrystä.
Mutta asia mitä ajattelin. Tunneside. Se on se kaikenkokoava voima joka saa meidät toivomaan muutosta. Että toinen myös muuttuisi asettamiimme raameihin ja täyttäisi omat odotteemme. Tunneside johon sisältyy omat narsistiset odotteemme.
Kun tämä ei pysty siihen (tai kykene tai ei halua tai ei emmärrä; sisäinen arvomaailma on toinen) petymme. Emmekä saa haluamaamme.
Kärsiä : :D *röh nöf* *on lupa myös nauraa vakavillekin asiolle* Tulla taas ihmiseksi pettymysten jälkeen.Niin...mutta ajattelisin ettei ilman myötätuntoa, ymmmärrystä, kykyä asettua hetkeksi toisen asemaan...voi olla jos ei ole asiasta minkäänlaista omaa kokemuspintaa...
Jos ei koskaan ole tuntenut esim.kärsimystä...niin miten sitä voisi kärsivää ihmistä ymmärtää, kokea myötätuntoa...saati kyetä asettumaan hetkeksi toisen asemaan...katsella hetken mailmaa hänen silmillään...
Mutta muuten...meillä on myös lupa toivoa kanssaihmisiltämme jotain, vaikkapa rakkautta...
jos petymme odotuksissamme niin pettymys on sitten meidän oma tunteemme... jonka joutuu itse käsittelemään...
mutta jos pettymykseen sisältyy kaltoinkohtelua niin siitäkin on lupa olla vihainen, surullinen yms....kärsiä sen toisen vuoksi...nöf, nöf...
Itsesäälikin on joskus tervehdyttävää, tilapäisesti... nisse.. kirjoitti:
Joskus sitä tosiaankin miettii kumpi on auttaja ja kumpi autettava, olen ollut molemmissa rooleissa, mutta useimmiten se apu on tullut ihan muuta kautta kuin odotin. Monesti olen myös joutunut auttamaan auttajaa enkä luultavasti ole ainoa.
Niin. Me ollaan lopulta vain ihmisiä. Inhimillisiä ihmisiä, jotka erottuvat juuri sillä, että uskaltautuvat tuoda esille heikkoutensa ja vahvuutensa.
Tarvitseeko nisse mielestäsi silloin pensseliä? Vai tekeekö ihminen sen juuri itse silloin?1+20=21 kirjoitti:
Niin...mutta ajattelisin ettei ilman myötätuntoa, ymmmärrystä, kykyä asettua hetkeksi toisen asemaan...voi olla jos ei ole asiasta minkäänlaista omaa kokemuspintaa...
Jos ei koskaan ole tuntenut esim.kärsimystä...niin miten sitä voisi kärsivää ihmistä ymmärtää, kokea myötätuntoa...saati kyetä asettumaan hetkeksi toisen asemaan...katsella hetken mailmaa hänen silmillään...
Mutta muuten...meillä on myös lupa toivoa kanssaihmisiltämme jotain, vaikkapa rakkautta...
jos petymme odotuksissamme niin pettymys on sitten meidän oma tunteemme... jonka joutuu itse käsittelemään...
mutta jos pettymykseen sisältyy kaltoinkohtelua niin siitäkin on lupa olla vihainen, surullinen yms....kärsiä sen toisen vuoksi...nöf, nöf...
Itsesäälikin on joskus tervehdyttävää, tilapäisesti...Muistankohan oikein, siitä oli puolisen vuotta N-suhteestasi? Miten aiot valmistautua tämän kaiken ymmärtämäsi jälkeen seuraavaan? Kuinka pystyt madaltamaan pettymyksen tunteitasi tai koetko edes tarvetta siihen?
- 20+2=22
elisakettu kirjoitti:
Muistankohan oikein, siitä oli puolisen vuotta N-suhteestasi? Miten aiot valmistautua tämän kaiken ymmärtämäsi jälkeen seuraavaan? Kuinka pystyt madaltamaan pettymyksen tunteitasi tai koetko edes tarvetta siihen?
Muistat kyllä oikein...
mutta olen kyllä pettynyt jo aiemminkin ihmissuhteessani...ja tietyllä lailla toipunut siitäkin...siten, että en ole jäänyt kiinni vihaan ja katkeruuteen...
Mutta ehkä "paranemisen" merkki onkin sitä, että kaikesta huolimatta uskaltaa luottaa toiseen ihmiseen...
En ns. varaudu pettymykseen millään lailla...kukin suhde on omanlaisensa, ei niitä voi verrata...kun ihmiset ovat erilaisia...ja pettymyskin tunteena on erilainen...
tuurilla ne seilaa valtamerilaivatkin...
kyytiin ei uskalla mennä jos pelkää uppoamista...jää kaikki se hyvä kokematta, mitä matkalla voi sattua... - 2+1=3
nisse.. kirjoitti:
Joskus sitä tosiaankin miettii kumpi on auttaja ja kumpi autettava, olen ollut molemmissa rooleissa, mutta useimmiten se apu on tullut ihan muuta kautta kuin odotin. Monesti olen myös joutunut auttamaan auttajaa enkä luultavasti ole ainoa.
Niin hyvä kirja aiheesta on Martti Lindqvistin...Auttajan varjo...
Tietyllä lailla jos...
auttamisen(lahjan) perässä on naru...niin auttaminen on vääränlaista...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 174666
Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin1942545Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja731667Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella291575- 211299
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon221255Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o641217- 1341025
Toivoisin etten jännittäisi
niin kauheasti. Hassua tässä on se, että en varmaan olisi niin ihastunut sinuun, jos et olisi niin älykäs, ja henkisesti42952- 171924