voitko luottaa hänen pysyvän rinnallasi jos sairauden tai työtttömyyden vuoksi tulee vaikea aika?
Kysytkö koskaan kumppanisi omista menoista missä, mihin, kenen kanssa?
Oletko varma että olet hänelle se ainoa?
Kysytkö koskaan kumppanisi omista menoista missä, mihin, kenen kanssa?
Oletko varma että olet hänelle se ainoa?
Vastaukset 21
Vanhimmat
luotan täysin häneen enkä usko että niin vaikeeta aikaa tulee että ei rinnallani pysyis ei tartte koskaan kysyä mistään menoista hän kertoo itse jos on jonnekkin menossa ja kenen kanssa jos nyt joskus ehkä kerran vuodessa jossain käy olen varma olevani ainoa.
En ajattele tuollaisia. Hän on pysynyt rinnallani lähes 50 vuotta.
koskaan ei ole tullut mieleen että hän häviäisi jonnekin. Sairaus tai kuolema erottavat, yksin jää se joka pysyy terveenä ja elää pidempään.
Ei sairaus eroita tietenkään, mutta voi sairastua niin että joutuu hoidettavaksi sairaalaan.
Mitä jos joutuu psykiatriseen sairaalaan?
Minusta terveen ihmisen kannattaa jatkaa elämäänsä. Jo ja kun kumppani tervehtyy voi asiat katsoa uudelleen.
Itse olen mielenterveysongelmaisen puoliso, joten tiedän mistä puhun.
Samoin minäkin luotan täysin kumppaniini. Olemme olleet yhdessä kolmekymmentä vuotta. Luottamukseen tämä meidän avioliittomme on perustettu.
Ensimmäinen aviomieheni petti ja siksi erosimme. Tiedän myös sen, miltä tuntuu, kun on pettävä kumppani rinnalla.
Olettepa luottavaisia. Omakohtaista kokemusta on. Hoidin miestäni hänen pitkän ja vaikean sairauden ajan loppuun asti. Jäin jopa varhennetulle eläkkeelle jotta pystyisin siihen. Mieheni sanoi minulle viimeisen elinvuoden aikana, että jos osat olisi vaihtuneet ja minä olisin se joka olisi sairastunut, hän olisi jättänyt.
Kyllä kirpasi, jäi tunne, että olin heittänyt yhteiset 34 vuotta täysin hukkaan.
Niin ja lähipiirissäni minulla on kaksi rintasyöpään sairastunutta naista, jotka aviomies jätti, lähti etsimään uutta onnea kun oli niin paljon tarjokkaita "sinulla kun on niin raskasta tyyliin".
aika hurjalta tuntuu että hän on noin sanonut oliko hän katkeroitunut sairautensa aikana se ehkä selittäs sen että on niin katkeroitunu että haluaa loukata toista jos on luonteeltaan sellainen että pystyy siihen en mää usko että kenenkää persoona niin muuttuu sairastaessa jos ei sit oo kysymys aivoihin vaikuttavista sairauksista eikä varmaan tässä tapauksessa ollu koska siinä tapauksessahan sää olisit ymmärtänyt ja jos joku jättää jonkun sairauden takia uskoisin että se on vaan hyvä syy onhan sellaisiakin tapauksia jos mies sairastuu eturauhassyöpään niin tulee avioero nää on aika vaikeita sairausksia kestää varmaan itsekkin ja vaatii itseltäkin paljon pystyäkseen jatkamaan avioliittoaan kaikki konee ne niin erillä lailla.
Hoidin miestäni yli kymmenen vuotta. En edes kuvitellut että hän olisi pystynyt samaan.Hän ei ollut sellainen luonteeltaan että olisi kestänyt omaishoitajuuden sitovuutta.Ei meillä otettu edes puheeksi asiaa.
Sanon ihan vilpittömästi että en itsekään uskonut hoitavani kuin muutaman kuukauden. Se vain alkoi sujumaan, alkuun kävin töissäkin, sitten jäin kokonaan hoitajaksi.
En pidä itseäni sankarina enkä uhrautujana. Se vain sattui meille.
Kyllä luottamus on ja pysyy. Ehkä siksi asiasta voi herkästi vaikkapa heittää huulta. Näkisin jo puoliskon jalkaterän asennosta silmänilmeestä puhumattakaan jos oisi edes ajatus joskus vierailla vesillä.
Mutta koskaan ei voi TIETÄÄ. Elämässä voi tulla eteen mitä vain. Ja sitten on vain sopeuduttava uuteen tilanteeseen.
Mottoni on silti: En omista ketään, eikä kukaan omista minua.
37 vuotta luotin ja uskoin kunnes sen hetkinen kakkonen antoi minun saada tietää asioita joita en olisi koskaan voinut kuvitella mieheni minun selän takanani tekevän.
Ukko meni, uusi suhde tuli, luotto ei kuitenkaan koskaan enää keneenkään 100%
Monenlaista on nähty ja eletty.
Taloudellista puutetta, työttömyyttä, vakavia sairauksia ja muuta vähäisempää.
Hetkeäkään ei ole epäilyttänyt, että kumpikaan liukenisi linjasta.
Emme oikeastaan kysele menoista. Ei tarvitse koska ne ovat osa arkista keskusteluamme.
Pitempikestoisen menon aikana soittelemme ja lyhyemmiltä palattua keskustelemme kuulumisista.
Vaimoni on sanonut minulle, että minä olen paras mahdollinen mies hänelle.
Se oikeastaan riittääkin kun vielä käytännön toimet vahvistavat väitteen.
Eipä kumppania. Riittää että luotan itseeni.
Upeita lintuja sulla kuitenkin. Uusi taaaaas ;-D
Ellen voi luottaa, ei ole kumppanuuttakaan.
Totta kai kysyn, niiltä osin kun hänen omat menonsa vaikuttavat minunkin elämääni ja suunnitelmiini. Yksityiskohdista en ole kiinnostunut.
Olen, jos hän niin sanoo kun kysyn. Ja minähän kysyn, koska en edes halua suhdetta johon toinen ei ole valmis sitoutumaan.
Miksipä en, ei ole ollut syytä miksen? Eipä meillä kovin moninaisia ´menoja´ ole joten kyllä niistä ehdimme keskustelemaan. :)
Sain sp-taudin tallinnassa ja pelkäsin kovasti, enkä uskaltanut koskea vaimoani ainakaan silä tavalla. Työkaverini sanoi,että ala syyttämään vaimoasi tartunnan
aiheuttajaksi. Syytin ja syytin päivästä toiseen "sinulta olen saanut tämän".
Yhtenä iltana vaimoni puhkesi itkuun,samalla paljasti käyneensä vieraissa
erään kapakkareissun jälkeen.
HYPIN ILOSTA !
Äikkistä, etpä ollut ainoa pettäjä. Luuletko että onnistuisi enää nuorempiin vaimoihin tuollainen. Montavuotta sitten jo luin samaisen vastauksen tälläpalstalla, jäikö levypäälle?
Olet oikeassa-. Uusinnasta oli kyse. Ja sen farssin jälkeen otin eron.
Nyt käytän kumia .
Entisvanhaan tiesi ukkovainaan käyneeen/käyvän vieraissa kun kotona loppui seksi. Hommat jatkui taas kun ukko oli syönyt lääkkeet tai saanut labrasta puhtaat paperit.
Ei syytellyt eikä tartuttanut, siitä hänelle pisteet.
Meillä on kumppanin kanssa sopimus, että vastaamme yhdessä omasta ja toisen turvallisuudesta. Jos jompi kumpi olisi käynyt suojaamattomana vieraissa, silloin pitää suojautua kotona. Halpamaista, vastuuntunnotonta ja raukkamaista on tuoda tauteja tuliaisiksi!
Itse olen luvannut, etten kysele jos kumppani haluaisi yhtäkkiä alkaa käyttää kondomia. - Ei ole toistaiseksi tarvinnutkaan, ei puolin eikä toisin.
Jos itse haluaisin vierasta, lopettaisin ensin nykysuhteen.
Kyllä, monesti on jo koeteltu.
Olen.