Olen koko elämäni kärsinyt punastelusta ja näkyvistä jännitysoireista (tärinä, hikoilu ym.). Ja korostan vielä, että punastelu on minulla todella näkyvää.
Olen pitkään miettinyt, että itsetuntoni aleneminen ja siten paheneva punastelu onkin kokonaan ihanien kanssaihmisten vika!
Koko elämäni ajan olen törmännyt sellaiseen ilmiöön, että kun punastun, jonkun on aina huomautettava siitä - ja mahdollisimman kuuluvasti. Joskus ajattelin, että kyse on vain tyhmistä möläyttelijöistä, joille ei ole opetettu käytöstapoja ja jotka eivät totea asiaa pahantahtoisesti.
Nykyisin olen kuitenkin sataprosenttisesti sitä mieltä, että nämä huomauttelijat ovat kiusaajia. He ovat sosiaalisesti kehittymättömiä henkilöitä, jotka eivät osaa peitellä vahingoniloaan ja jotka iskevät toisen heikkoon kohtaan. Jännä juttu, että nykyaikana näitä hyökkääviä ja primitiivisiä viettejään seuraavia ihmisiä pidetään jotenkin parempina.
Tottakai minäkin näen jos joku punastuu tai jännittää, mutta ei tulisi mieleenikään kommentoida asiaa. Tunnen lähinnä empatiaa punastujaa kohtaan, sillä itseäni on asiasta kiusattu niin kauan.
Mielestäni nämä huomauttelijat ovat niin typeriä, että vaikka olisin pitänyt henkilöä ensin ihan mukavana, kunnioitukseni häntä kohtaan vain kertakaikkiaan romahtaa ensimmäisen huomautuksen jälkeen.
Onko muita, jotka ajattelevat samoin? Olisi mielenkiintoista kuulla myös joltain huomauttelijalta, että miksi he näin tekevät..
Olen pitkään miettinyt, että itsetuntoni aleneminen ja siten paheneva punastelu onkin kokonaan ihanien kanssaihmisten vika!
Koko elämäni ajan olen törmännyt sellaiseen ilmiöön, että kun punastun, jonkun on aina huomautettava siitä - ja mahdollisimman kuuluvasti. Joskus ajattelin, että kyse on vain tyhmistä möläyttelijöistä, joille ei ole opetettu käytöstapoja ja jotka eivät totea asiaa pahantahtoisesti.
Nykyisin olen kuitenkin sataprosenttisesti sitä mieltä, että nämä huomauttelijat ovat kiusaajia. He ovat sosiaalisesti kehittymättömiä henkilöitä, jotka eivät osaa peitellä vahingoniloaan ja jotka iskevät toisen heikkoon kohtaan. Jännä juttu, että nykyaikana näitä hyökkääviä ja primitiivisiä viettejään seuraavia ihmisiä pidetään jotenkin parempina.
Tottakai minäkin näen jos joku punastuu tai jännittää, mutta ei tulisi mieleenikään kommentoida asiaa. Tunnen lähinnä empatiaa punastujaa kohtaan, sillä itseäni on asiasta kiusattu niin kauan.
Mielestäni nämä huomauttelijat ovat niin typeriä, että vaikka olisin pitänyt henkilöä ensin ihan mukavana, kunnioitukseni häntä kohtaan vain kertakaikkiaan romahtaa ensimmäisen huomautuksen jälkeen.
Onko muita, jotka ajattelevat samoin? Olisi mielenkiintoista kuulla myös joltain huomauttelijalta, että miksi he näin tekevät..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Samasta asiasta kärsivänä olen törmännyt juuri vastaavaan tilanteeseen ja noita huomauttelijoita kyllä riittää,ei voi olla kysymys ihmisestä jolla on normaali ajatusmaailma,siis tuolla huomauttajalla,jokin on pakko olla pielessä sellaisella.Itse häpeäisin "silmät päästäni"jos menisin asiasta kärsivälle vielä ilkkumaan.
joka lähtöön, jotku ehkä eivät huomaa loukkaavansa ja onkai niitäkin jotka huomauttelevat tahallaan. Punastelu on epävarmuutta, häpeän tunnetta, huonoa itsetuntoa. Terapia on yksi hoitomuoto jossa pyritään tunnistamaan oman epävarmuuden ja itsensä häpeämisen juuret, eli asiat/elämän tilanteet joissa tätä häpeää on syntynyt esim nolot tilanteet, läheisten mitätöinti, haukkuminen ym.
Näkyväksi suostuminen häpeänsä kanssa selättää häpeän, se menettää voimansa, jolloin oiretta (punastelua) ei koeta enää niin pelottavana. Pelko ja punastelu kun ruokkivat toisiaan. Opettele hyväksymään itsesi. Ole armollinen itseäsi kohtaan. Sinut on armahdettu ja hyväksytty jo kauan sitten:)
En kyllä usko, että minut olisi armahdettu kun minua asiasta kiusataan. Terapia ja lääkkeet on kokeiltu ja aina selitetään, että ole armollinen itsellesi. En oikeastaan jaksaisi enää jatkuvasti huolehtia asiasta, mutta "toipuminen" keskeytyy aina siihen kun joku alkaa aukoa päätään. Ei se punastuminen, vaan se, että kanssaihmiset sen takia hyljeksivät.
Itse olen havainnut, että jos joku huomauttaa punastumisesta, niin kannattaa keksiä siltä varalta itselle joku napakka vastakommentti jonka sitten heti läväyttää. Sillä tavoin huomauttelija itsekin tajuaa omat hölmöt kommenttinsa. Niitä voisi olla esim. et "Vaikeuttaako minun punastumiseni jotenkin sinun elämääsi?" tai "Tunnetko nyt itsesi minua paremmaksi ihmiseksi?" Jos ihminen on ihan täysjärkinen hän menee itse noloksi tai ainakin vähän hiljaiseksi. Kokeileppa ihan huvikseen ensi kerralla. Keksi itse nasevia vastaväitteitä lisää!
Sellaisilla huomauttelijoilla on heikko itsetunto,yrittävät huomautuksilla itse päteä.Sellaiset ihmiset eivät ole minulle enää olemassa.
Täällä myös huomattu vastakommenttien teho! Kyllä on huomauttelijat hiljaista poikaa kun tokaisee ylipainosta yms ulkonäöstä takaisin.