Onko kellään sama tilanne? ..olen pähkäillyt miksi olen aina yksin..kaikki
kahvipöytä yms..keskustelut päättyvät lyhyeen,en osaa olla riittävän avoin ja
"small talk"tyyppinen.Yritän kyllä olla avoin ja sosiaalinen,mutta siitä huolimatta
kaikki kontaktit tuntuvat kaikkoavan pois. Olen miettinyt olenko tosiaan niin
omituinen ettei tällaisen seura kiinnosta ketään? joskus joistakin voi jo aistia
puhuttaessa että he ikäänkuin haluavat pois. En tee mielestäni mitään mikä
tämän aiheuttaa..olen kiltti,mukava kaikille,en osaa olla töykeä,hymyilen jne...
vapaa-ajan olen käytännössä yksin..muutamaa kontaktia lukuunottamatta.
haluaisin paljon kavereita ja tuttuja mutta en vain tunnu saavan..
joskus harvoin ihmiset tulevat juttelemaan ja silloinkin tuntuu ettei
seura vähän ajan päästä enää kiinnosta..=(
Olenko tuomittu olemaan yksinäinen luuseri jolla ei ole kavereita eikä
poikaystävää?..(jos haluaa poikaystävän on oltava ystäviä)
Tiedän,että olen joistakin h***tin outo..
Osaan olla avoin jos minuun halutaan tutustua ja tunnen että
en ole "se jolle nyt vaan puhutaan paremman puutteessa"..
haluaisin rakentaa elämääni ihan toiseen suuntaan..
tuntuu että sosiaalisen taidottomuuden takia jään ihan täysin
ulkopuolelle,..ja pahimmassa tapauksessa jään yksin yhteiskunnan
ulkopuolelle ja holhottavaksi..
en ole erityisen kaunis,mutten huippurumakaan,jotain siltä väliltä..
meikattaessa ihan ok. Masentaa tietysti etten ole niin kaunis kuin haluaisin.
En odota miesten aloitteita,mutta kai jossain päin maailmaa olisi joku ketä kiinnostaisi tällainenkin nainen?ikää on vasta 26,ja kaikki on pilalla...
kahvipöytä yms..keskustelut päättyvät lyhyeen,en osaa olla riittävän avoin ja
"small talk"tyyppinen.Yritän kyllä olla avoin ja sosiaalinen,mutta siitä huolimatta
kaikki kontaktit tuntuvat kaikkoavan pois. Olen miettinyt olenko tosiaan niin
omituinen ettei tällaisen seura kiinnosta ketään? joskus joistakin voi jo aistia
puhuttaessa että he ikäänkuin haluavat pois. En tee mielestäni mitään mikä
tämän aiheuttaa..olen kiltti,mukava kaikille,en osaa olla töykeä,hymyilen jne...
vapaa-ajan olen käytännössä yksin..muutamaa kontaktia lukuunottamatta.
haluaisin paljon kavereita ja tuttuja mutta en vain tunnu saavan..
joskus harvoin ihmiset tulevat juttelemaan ja silloinkin tuntuu ettei
seura vähän ajan päästä enää kiinnosta..=(
Olenko tuomittu olemaan yksinäinen luuseri jolla ei ole kavereita eikä
poikaystävää?..(jos haluaa poikaystävän on oltava ystäviä)
Tiedän,että olen joistakin h***tin outo..
Osaan olla avoin jos minuun halutaan tutustua ja tunnen että
en ole "se jolle nyt vaan puhutaan paremman puutteessa"..
haluaisin rakentaa elämääni ihan toiseen suuntaan..
tuntuu että sosiaalisen taidottomuuden takia jään ihan täysin
ulkopuolelle,..ja pahimmassa tapauksessa jään yksin yhteiskunnan
ulkopuolelle ja holhottavaksi..
en ole erityisen kaunis,mutten huippurumakaan,jotain siltä väliltä..
meikattaessa ihan ok. Masentaa tietysti etten ole niin kaunis kuin haluaisin.
En odota miesten aloitteita,mutta kai jossain päin maailmaa olisi joku ketä kiinnostaisi tällainenkin nainen?ikää on vasta 26,ja kaikki on pilalla...
Vastaukset 14
Vanhimmat
"(jos haluaa poikaystävän on oltava ystäviä)"
Ei... ei näin.
Jos haluat ylimpään 5-10%:iin kuuluvista YT miehistä poikaystävän (joista naiset vaikka tappaa toisiaan), niin sitten moinen väite saattaa pitää paikkaansa.
"Jos haluat ylimpään 5-10%:iin kuuluvista YT miehistä poikaystävän (joista naiset vaikka tappaa toisiaan), niin sitten moinen väite saattaa pitää paikkaansa."
Pikemminkin niin päin, että jos kelpuuttaa alimpaan 5-10%:iin kuuluvan AT-miehen poikaystäväkseen, ei välttämättä tarvitse ystäviä. Tosin niistäkin AT-miehistä suunnilleen puolet odottaa löytävänsä nuoren, kauniin ja hoikan YT-naisen eikä niille kelpaa mikään yksinäinen tavis...
Olet selvästi miehiä vihaava feministi, kannattaa katsoa peiliin ja miettiä omaa asennetta ennen kaikkea.
Jos haluat poikaystävän, hoida asiasi kuntoon (urheile itsesi hoikaksi, kouluta itsesi hyväpalkkaiseen ammattiin, aloita harrastuksia, hanki ystäviä).
On hyvinkin sama tilanne. Mulla eiole ketään tai mitään. Aina vietän aikaa yksin ja ihmettelen et olenko näin huono ihminen et olenko ansainnut tälläsen kohtalon ettei kukaan nainen minusta ikinä tykkää. Ikää jo 36 vuotta ja olen varmasti tän kaupungin yksinäisin mies.
"Jos haluat ylimpään 5-10%:iin kuuluvista YT miehistä poikaystävän (joista naiset vaikka tappaa toisiaan), niin sitten moinen väite saattaa pitää paikkaansa. "
Ei en katsele niitä 5-10% kuuluvia miehiä. Tuskimpa sellaiset musta olisikaan
kiinnostuneet..ja kävisi kuitenkin ilmi,että olen sosiaalisesti taidoton tumpelo=(
Ongelmana on,että usein kaikilla on jo kauheasti tuttuja entuudestaan jne..
joten ei heitä kiinnosta tutustua tai he ihmettelee miksei ole tuttuja mulla enempää..
Olisihan se kiva,että olisi paljon tuttuja jne..toisaalta en jaksa olla sellainen,että
olisin kokojan menossa jonnekin.Täytyy sanoa,että viihdyn aika paljon kotona.
Toisaalta välillä iskee ahdistus ja haluan ihmisten ilmoille.
Vietän aika paljon aikaa yksin,ei se varmaan ihan normaalia ole tämänikäiselle
naiselle=(?..olisi kiva löytää edes poikaystävä.
"Aina vietän aikaa yksin ja ihmettelen et olenko näin huono ihminen et olenko ansainnut tälläsen kohtalon ettei kukaan nainen minusta ikinä tykkää. Ikää jo 36 vuotta ja olen varmasti tän kaupungin yksinäisin mies. "
Et varmasti ole huono ihminen,kyllä susta joku nainen varmasti tykkäisit kun
katselet ympärille. Mistä kaupungista olet?
Niin, joskus tuntuu että voisiko ihmisillä olla jokin salainen magneettia muistuttava vetovoima sosiaalisissa tilanteissa. Joillakin ihmisillä se magneetti on vaan vääränapainen eli vetovoiman sijasta onkin jokin mystinen poispäin työntävä voima joka karkottaa ihmisiä vaikka miten yrittäisi parhaansa. Jotkut ihmiset selvästikin ovat niitä puoleensavetäviä seuramagneetteja vaikka eivät mitenkään erityisesti edes tee sen eteen mitään.
Niin kyllä joissain se magneetti tuntuu olevan. He saavat seuraa vaikka
eivät tekisi juuri mitään. Kai näillä ihmisillä on jotenkin se joku
joka taas hiljaisemmilta puuttuu,mieluiten puhun silloin kun on oikeasti jotain asiaa. En osaa small talkia vaikka yritän,
ehkä paranemaan päin mutta...
täällä yksi kotkalainen täysin yksinäinen 20 vuotias nainen, jos kaveriseura kiinnpstaa ota yhteyttä 0400-260292
Eipäs levitellä toisten puhelinnumeroita julkisella nettipalstalla!
Olen myös monesti itse pähkäillyt että miksi olen aina yksin. Tavallaan olen vuosien aikana tottunut yksin olemiseen ja en enää nykyään halua vapaa-aikanani edes lähteä ihmisten ilmoille tai nähdä ketään tuttuja. Joskus ihmisten kanssa oleminen on ihan mukavaa, mutta toisinaan masentavaa kun ei itsellä ole välttämättä puhuttavaa/sosiaalisia taitoja puheliaampien tyyppien kanssa. Jään tavallaan alakynteen keskusteluissa vaikkei edes ole mistään väittelystä tai riitelystä kysymys ja vastapuoli olisi mukava ja keskustelutahtoinen. Masentavaa!
Ei välttämättä tarvitse olla ystäviä saadaakseen poikaystävän, mutta elämä on varmasti tasapainoisempaa kun on ystäviä seurustelukumppanin "lisäksi".
Varmasti jossain on mies, joka kiinnostuisi juuri sinusta. Laita kuvallinen ilmoitus vaikkapa Suomi24 Treffipalstalle, voit tavata mukavan miehen, ja jos mielenkiintoista seuraa löytyy saatat päästä useammalle treffille ja sitä kautta rohkeutta sosiaaliseen kanssakäymiseen.
tuttu tunne, paitsi että olen 40, olen ollut yksinäinen kauan ja puhun liikaa sit kun oikein aloitan..yleensä jos jossain olen niin joudun hoitamaan huumori puolen koko paletille koko illan..muut puhuu jotain ihme juttuja mitkä ei kiinnosta ketään. mutta on kiva huomata et ne muut eli yleensä naimisissa olevat tulee puhumaan kaikki, siis kaikki asiat MULLE??!! jotka ei kiinnosta yhtään..juoksevat nakuna risteilylautan käytävillä pettävät ja ties mitä, sitten ollaan marketissa työntäen kärryjä kuin mitkäkin nunnat tai munkit.. ihmisillä mitä minä tiedän menee aika huonosti, sä olet nuori, ajattelet asioista eri tavalla vielä, tuskinpa olet luuseri. ihmiset ovat erilaisia ja sitä paitsi luulen että vika on niissä muissa eikä sussa. löydät aivan varmasti jonkun (kuten myös se löydetty ) ;) saman henkisen. vielä sen verran et olet 26v n, ajattelet jo sen takia noin.. varmasti aliarvioiden itseäsi, pitäisi varmaan olla äijä, 300neliöinen talo, uus mese( bemukin menis mut kun kerran tehdään mersuja niin kannattaa valkata se ) ;), lapsia pino ja sit muka kaikki olis hyvin.älä hyvä ihminen ainakaan rupea väkisin sitä unelmaa tekemään. nimittäin sit menet ja lujaa perse edellä puuhun ja harmittaa myöhemmin. KAIKKI pilalla...HA HAA älä yritä, ei ole.
Niin tuttua mullekin,että jään alakynteen usein keskusteluissa..
saatan vähän aikaa pystyä pitämään keskustelua yllä,mutta sitten
se usein lakkaa..en vaan keksi enää mitään sanottavaa.
Se tekee olon usein stressaantuneeksi kun pitäisi pystyä keksimään
keskustelun jatketta..välillä mietin mistä ne puheliaammat niitä jutunaiheita keksii?
Olisi niin helppoa kun voisi olla luonteva ja sosiaalinen.
Olon tekee masentuneeksi se jos huomaa että jää ihan
ihan ulkopuolelle ,kukaan ei edes noteeraa ja sitten ihmetellään
että voi kun sä olet niin kamalan hiljainen...aarhg..kaipa se tästä..
olisikohan parempi olla oma itsensä eli epäsosiaalinen..
Voi kun löytäisinkin jonkun samanhenkisen...itsetunto on alhaalla.
tulevaisuudessa haluaisin kuitenkin poikaystävän sillä en ole luotu
elämään yksin..
Tuo sosiaalisuus on vähän kuin paritanssi. Mikäli tanssissa koko ajan ajattelee askelsita yms. niin kipsaantuu ja homma ei luista.
Mutta kun antaa vain musiikin viedä niin tansissa on ihan eri juju, tietysti alal pitää olla runsasti tanssikilometrejä ennenkuin näin voi tehdä.
Sama on tuossa sosiaalisuudessakin, kun yritää ja miettii että mitä ja miten niin ei siitä mitään tule, täytyy antaa tilanteen viedä niin sujuu ihan itsestään.
Sosiaalisuus on muutakin kuin puhetta se on kehon kokonaisvaltaista informaatiota.
Monesti sosiaalisesti köpö ihminen on jäykkä kuin puunukke, suu käy mutta muuten on kipsissä, ei hyvä.