Voi elämä, nyt itkettää

Enkä edes tiedä, mitäpä tähän mitään enää sanoisi, muuta kuin että itkettää. Olen niin kauan miettinyt yksin, että olenko hullu/epänormaali/sekaisin muuten vaan ja nyt kun tajusin, että toinenkin oli, niin tunne on aika ihmeellinen. Roihuan, ympärillä kaikki on vain niin epätodellista vai minäkö se olen. Eikä tullut osuma ihan oikeaan aikaan oikeaan ihmiseen. Hulluksi tässä vielä ihan oikeaksi tulee. Mutta kaikkein eniten mua itkettää tämän toisen suru ja huoli, enkä mä voi sille mitään tehdä, että maailma on tällainen ja asiat on näin. Haluaisin suojella häntä ja välillä tuntuu, että parasta, mitä voin tehdä on häipyä, koska sillä tavalla hän pääsee minusta ainakin eroon. Samanlaisen roihun koin kerran hänen kanssaan ihan väärässä paikassa senkin ja olin aivan pihalla sielläkin, enkä muistanut ollenkaan, mitä oltiin edes tekemässä. Minä tyhjäpää en tietenkään tajua, miten tästä eteenpäin tai taaksepäin, on kuin olisi halolla päähän lyöty.
7300
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 7

Vanhimmat

Suojeleminen on väärä lähtökohta. Ole rohkea ja luota itseesi ja siihen toiseen, ota suunta eteenpäin.

Äänestä
  • Kuka lienetkin, et sinä tästä mitään ymmärrä, eli voi olla aika helppo sanoa sitä sun tätä, mutta kiitos kuitenkin.

    Äänestä

Koita jaksaa, kuka lienetkin...et ole syypää toisen ongelmiin, jokainen kantaa ristinsä itse, tukesi riittää varmaan hänelle.Sitä se rakkaus teeettää.

Äänestä
  • Tsoh, tsoh. Kaikella kunnioituksella, mutta usko tai älä, niin kyllä se on mahdollista laittaa toisen elämä solmuun ilman, että toisella on edes mahista puolustatutua. Ei se vaadi alussa kuin yhden petollisen ystävän ja siitä se lähtee. Näin kokemuksella kerrottuna.

    Äänestä

  • toisin on tosielämä kirjoitti:

    Tsoh, tsoh. Kaikella kunnioituksella, mutta usko tai älä, niin kyllä se on mahdollista laittaa toisen elämä solmuun ilman, että toisella on edes mahista puolustatutua. Ei se vaadi alussa kuin yhden petollisen ystävän ja siitä se lähtee. Näin kokemuksella kerrottuna.

    Aloittaja ei ole ainut, joka on pyörryksissä. Samanlaisia tunteita tunnen minäkin eli ihmettelen ja pyörittelen asioita mielessäni ymmärtämättä reittiä eteenpäin.
    Olin kuvitellut itseni älykkääksi asioiden ratkaisijaksi, mutta kontalleen veti. Näitä asioita ei järjellä ratkaista. Ainoastaan yksinäinen ja hiljainen mietiskely antaa valoa eteenpäin ja voimaa päivään. Tulevaa en tiedä. On vain tämä hetki näkyvissä ja se riittää. Avoinna olen kaikille mahdollisuuksille . . . Jaksamista kanssakulkijalle, kyllä selviämme.

    Äänestä

  • Löysätään solmua kirjoitti:

    Aloittaja ei ole ainut, joka on pyörryksissä. Samanlaisia tunteita tunnen minäkin eli ihmettelen ja pyörittelen asioita mielessäni ymmärtämättä reittiä eteenpäin.
    Olin kuvitellut itseni älykkääksi asioiden ratkaisijaksi, mutta kontalleen veti. Näitä asioita ei järjellä ratkaista. Ainoastaan yksinäinen ja hiljainen mietiskely antaa valoa eteenpäin ja voimaa päivään. Tulevaa en tiedä. On vain tämä hetki näkyvissä ja se riittää. Avoinna olen kaikille mahdollisuuksille . . . Jaksamista kanssakulkijalle, kyllä selviämme.

    Kiitos samoin

    Äänestä

Olet siis varattu ja ihastunut toiseen
Miksi hajoittaa perhe ,jonkun hetkellisen ihstuminen vuoksi
No monesti se ruoho on hetken virhrempää

Mutta jos ei oo perhettä ,voit huokaista jo helpotuksesta
Asiat ovat tuhannen kerran yksinkertaisempaa.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


polttaapolttaapoltta kirjoitti:

Enkä edes tiedä, mitäpä tähän mitään enää sanoisi, muuta kuin että itkettää. Olen niin kauan miettinyt yksin, että olenko hullu/epänormaali/sekaisin muuten vaan ja nyt kun tajusin, että toinenkin oli, niin tunne on aika ihmeellinen. Roihuan, ympärillä kaikki on vain niin epätodellista vai minäkö se olen. Eikä tullut osuma ihan oikeaan aikaan oikeaan ihmiseen. Hulluksi tässä vielä ihan oikeaksi tulee. Mutta kaikkein eniten mua itkettää tämän toisen suru ja huoli, enkä mä voi sille mitään tehdä, että maailma on tällainen ja asiat on näin. Haluaisin suojella häntä ja välillä tuntuu, että parasta, mitä voin tehdä on häipyä, koska sillä tavalla hän pääsee minusta ainakin eroon. Samanlaisen roihun koin kerran hänen kanssaan ihan väärässä paikassa senkin ja olin aivan pihalla sielläkin, enkä muistanut ollenkaan, mitä oltiin edes tekemässä. Minä tyhjäpää en tietenkään tajua, miten tästä eteenpäin tai taaksepäin, on kuin olisi halolla päähän lyöty.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu