Bipo ja Paniikkihäiriö

Minä en ainakaan pelkää mitään. Ja miksi pelkäisinkään, kyllä bipoilla suurempi ongelma on yltiöpäisyydestä, uhkarohkeudesta, tuhlailusta ja pelottomuudesta. Maanisuutensa ansiosta bipot tunnetaan martyyreina - kuten mm Jeanne d,Arc. Tässähän kyse on tyhmän rohkeudesta, mihin bipot tahtomattaan helposti sotkeutuu.
Kait sitten on olemassa toisenlaisiakin bipoja jotka pelkää, kuten sinä.

Mulle ainakin tuttu tämä paniikkihäiriö & bipo yhdistelmä. En ole mielestäni koskaan nuorempanakaan ollut pelokas tms. vaan yleensä iloinen, puhelias ja sosiaalinen. Kuitenkin yläasteen loppupuolella iskivät paniikki kohtaukset päälle ja muistan vieläkin kuinka hirveitä nuo ajat olivat kun omaa sairauttaan ei osannut hallita. Xanoreita ja muita bentsoja tuli syötyä ja paljon, näistä tuli sitten jatkossa hiukan ongelmiakin ja mm. päihdeongelmien kanssa tuli painittua vuosikausia kun yritin itse lääkitä itseäni, tosin huonoin tuloksin.

Muutaman vuoden kuluttua jouduin opiskelut jättämään kesken vakavan masennuksen vuoksi ja paniikkihäiriökin paheni kun ei jaksanut oikein liikkua missään ihmisten ilmoilla. Pari sairaalajaksoakin tuli tähän väliin kun oikein pahojen olojen keskellä tuli pari kertaa yritettyä itsaria...

Taas pari vuotta eteenpäin ja niimpä ilmestyi mania oireita jotka varmisti jo sairaalassa epäillyn kaksisuuntaisen...
Lopulta siis on diagnoosina näin 36 vuotiaana paniikkihäiriö kaksisuuntainen :)

Paniikkihäiriö on itsellä helpottanut iän myötä, tosin vieläkin esim. huonosti nukuttu yö tai alkon käyttö altistaa sille että alkaa ahdistaan kaupassa jossa paljon ihmisiä. Lisäksi mulla liittyy tuo paniikki häiriö aina jotenkin masennukseen eli ajatukset kun on valmiiksi hiukankin alavireiset niin alkaa paniikki ja ahdistus iskemään. Vastaavasti jos mieliala on hiukankin ylävireessä en välttämättä muista koko asiaa eikä ihmisjoukossa liikkuminenkaan tunnu missään.

Mulla on paniikkihäiriööön ollu apua noista masis lääkkeistä esim. zoloft ja Venlafaksiini, mutta aika helposti tahtoo ainakin itsellä lähteä noista kierrokset vähän turhankin korkealle ja siksi en pitkiä aikoja ole pystynyt noita syömään vaikka toisaalta auttaisivat. Seronil nyt ollut kokeilussa ja ei ainakaan vielä ole yliaktiivinen olo.

Lääkityksiä on itsellä vaihdeltu moneen kertaan viimeisten 15 vuoden aikana ja joskus osuu kohdalleen pitkäksi aikaa, joskus ei. Jotkut lääkkeet on itselläkin vaan pahentaneet olotilaa eli olo on mennyt ihan tokkuraiseksi tai vaikutukset muuten jotain aivan muuta kuin mitä pitäisi...

Nyt lääkkeenä Lamictal Seronil, Ketipinor varalla odottamassa jos alkaa kierrokset nousta. Temestaa tai Opamoxeja olen välillä joutunut käyttämään jonkin aikaa jos oikein on alkanu ahdistaan, mutta mahdollisimman harvoin yritän noita ottaa... Temesta ainakin itselle lähes yhtä paha koukuttaja kuin Xanor... Nyt olo ainakin talven pysynyt kohtalaisen samanlaisena.
Ilman lääkkeitäkin on tullut välillä oltua, mutta pidemmän päälle aiheuttaa kyllä ongelmia sekä itselle, että ympäristölle...

Kaikkien näiden häiriöiden kanssa on vaan oppinut pikku hiljaa elämään ja töissä käyntikin onnistuu vaihtelevalla menestyksellä, vaikka onhan noita sairaslomiakin kertynyt aika paljon...

Tärkeintä on oppia kuuntelemaan itseään ja tehdä asioita siihen tahtiin mitä oma korvien väli kestää. Joskus vaan on huonoja aikoja ja joskus vähän liikaakin, onneksi kuitenkin välillä myös niitä hyviä :)

Jaksamista sinulle !!

Paniikkihäiriö on bibon ennakko-oireita ja yleensä ilmenee sairauden alussa.

Paniikkihäiriöstä voisi ajatella, että se on toisen puolen äärimmäinen tunne, kun kyse on kaksisuuntaiseksi kutsutusta sairaudesta. Tarkoitan sitä, että näillä sairailla kaikki tunteet ovat ääripäistä, joita voisi olla pelkokin.
Itse nyt jos itse jotain pelkään, niin töihin menemistä. En pelkää ihmisiä, enkä esimiehiä, vaan sitä etten kykene hillitsemään itseäni. Jos esim koen, että minua kohdellaan huonosti- " haistatan paskat ", eli kerron heti miltä minusta tuntuu. Olin koko ikäni työelämässä käyttäytynyt esimerkillisesti. Vaan nyt en enää jaksa salata pahaa oloani, jos kohtaan kiusaamista.
Paniikki on usein turhaa ylireagoimista, mikä vuoksi olisi syytä pohtia, minkä vuoksi näin tunnet ?

Tuolla lääkitykset ketjussakin kun katsoo viestejä niin aika monella (itseni mukaan lukien) bipolla menee mömmöjä ainakin tarvittavana paniikkihäiriöön...

Itsellä ainakin kuuluu sairauden kuvaan että välillä viihdyn todella hyvin ihmisten joukossa ja olen erittäin sosiaalinen, mutta "mörkökauden" iskiessä päälle ahistaa jo pienessä lähikaupassa käyminenkin ja paniikin iskee päälle jos joutuu jonnekkin pitkään kassajonoon seisoskelemaan....