Sukulaissijoitusmahdollisuutta ei käytetä lastensuojelussa

En käsitä minäkään, miksi sijaishuollon laitosvaltaisuutta ei tälläkin tavoin koetettaisi vähentää. Lapsen sijoittaminen sukulaisen tai läheisen luo on todella tehokas keino vähentää lastensuojelun sijaishuollon tolkuttomiksi paisuneita kustannuksia!! Mutta sosiaalityöntekijät eivät halua tehdä läheisverkoston kartoituksia, vaikka se heille lakisääteisesti kuuluu.

Älytöntä!

Läheisverkostosta löytyisi alalle uusia, hyviä sijaisvanhempia, jotka eivät muuten takuulla tule hommaan mukaan. Mutta moni ottaa mielellään sukulaislapsen sijoitukseen. Sellainenkin, jota muuten ei touhu kiinnostaisi.

Ja hyvä niin.

Sosiaalityöntekijät luistavat järjestelmällisesti läheisverkoston kartoittamisesta.

http://www.sosiaaliportti.fi/Page/4a3fc1d6-ec89-409e-a9d8-f98ac57057b6.aspx

Sosiaalityöntekijät työntävät mieluummin rahaa erilaisiin laitoksiin ja yrityksiin, kuin antavat lapsia sukulaisille. Niinpä lapset joutuvat täysin vieraisiin oloihin ja heidän yhteytensä omaan taustaan katkaistaan julmasti.

Lasta on paljon helpompi "käsitellä", kun hänet on eristetty täysin vieraaseen paikkaan. Tässä on kyse vallasta. Sosiaalityöntekijät haluavat vain käytellä valtaa.

Sukulaissijoitus on niin halpa hoitomuoto, että pari laitosvuorokautta (tai vuorokaudet ammatillisessa perhekodissa) maksavat tyypillisesti sen, mitä kokonainen kuukausi perhehoidossa eli sukulaissijoituksessa.

Vanhemmat ja sukulaiset voivat itse tehdä asian hyväksi sen, että pyytävät sukulaisia mukaan läheisneuvonpitoihin. Jos ei ole kyse kiireellisestiä sijoituksesta, mielipiteitä ehditään hyvinkin kuulla jo silloin kun asiaa vasta harkitaan. Sukulaissijoitukseen voidaan päätyä myöhemminkin, vaikka lapsi olisi ollut jo muualla. Ei pidä odottaa valmista vaan osallistua itse palavereihin.

Hallinto-oikeudessa 2%:a päätöksistä on muuta kuin viranomaisten vaatimaa.

Hallinto-oikeus tutkii vain viranomaismenettelyn oikeellisuuden, ei muuta.

Lastensuojelun kirjaukset tehdään niin, että 98 % päätöksistä säilyy ennallaan.

Sukulaisen pitää päästä heti alkuvaiheessa mukaan prosessiin, muutoin lähiverkostoa ei selvitetä.

Olin tukenut nuorta äitiä hänen raskaus aikana ja sen jälkeen, joten pääsin heti hänen tukenaan lastensuojelun palavereihin. Biologinen isä oli häipynyt kuvioista. Äiti ei saanut mitään tukea kotiinsa vaan hänet ohjattiin ensikotiin , jossa "mukamas" tuetaan nuoria äitejä. Ei siellä ketään tueta, hän ei lapsen hoitoapua saanut, esim. kuumeen ollessa 39 astetta, hoitaja soitti minulle voisinko tulla hoitamaan ensikotiin vauvaa, kun ei ole henkilökuntaa tarpeeksi paikalla. Ilmoitin että haen äidin ja vauvan kotiini hoitoon, johon työntekijä totesi, että se ei ole luvallista. Totesin että mikäs laki sen estää jos äiti suostuu tulemaan vauvan kanssa luokseni ja niin noudin heidät kotiini, vein lapsen äidin lääkäriin jossa todettiin kohtutulehdus ja määrättiin lääkkeet.

Seuraavan kerran kun lapsen äiti sai kovan kuumeen (tulehdus uusi hoitovirheen takia) niin hänet ohjattiin antamaan vauva lastensuojelun tukitoimena hoidettavaksi lastenkotiin. Hänelle oli luvattu, että kun vointi paranee hän saa hakea vauvan takaisin. Lapsi oli ollut 3vrk lastenkodissa, kun lapsen äiti alkoi uuden lääkityksen turvin voida paremmin ja koki vointinsa kohentuneen niin, että halusi itse hoitaa lastaan ja oli ilmoittanut menevänsä hakemaan lastenkodista vauvan ensikotiin.
Ensikodin työntekijä soitti sosiaalityöntekijälle ja tämä teki kiireellisen huostaanotto päätöksen. Samalla hänelle ilmoitettiin, että hänen on poistuttava ensikodista vrk sisällä.

Onneksi hän jaksoi soittaa minulle. Siitä alkoi taistelu.
Ensimmäiseksi minulle ilmoitettettiin lastenkodista, että en saa tavata vauvaa (vaikka olin hoitanut lasta säännöllisesti) koska Stt oli kieltänyt. Pyysin lapsen äidin kirjoittamaan alle paperin, jossa hän antoi luvan lapsen tapaamiseen ja hoitamiseen.
Menein mukaan lastensuojelun kokouksiin ja otin vauvan pois lastenkodista.

Hain käräjäoikeudesta huoltajan oikeudet ja aloin selvittämään lapsen asioita.
Lapselle oli tehty kiireellinen huostaanotto vasta siinä vaiheessa kun bioäiti oli ilmoittanut hakevansa lapsen lastenkodista pois.
Tässä vaiheessa sossut ehdotti, että ottaisin kasvattilapsen.
Enpä tehnyt niin vaan tappelin korvaukset ja päätökset perhehoitoon. En sen takia, että olisin siitä rahaa halunnut vaan sen takia, että pystyin vauvaa hoitamaan, koska en ollut biovanhempi niin en olisi saanut mitään tukea vauvan hoitamiseksi ja päiväkotiin lapsi pääsee vasta vuoden vanhana!

Voitettuani tappelun ja saadessani huoltajuuden ja perhehoito toimeksiantosopimuksen niin sossu oli todennut lapsen bioäidille, että tälläistä ei enää toista kertaa tule tässä kaupungissa tapahtumaan!

Samalla tuin lapsen bioäitiä, tervehtymään, sitten asunnon hankkimisessa, opiskelemaan jne... Tällä hetkellä lapsi ja äiti voi hyvin. Lapsen bioäiti saa olla lapsensa kanssa niin paljon, kuin opiskelultaan pystyy.

Lapsella on bioäiti, perhe, suku ja verkosto johon hän kuuluu.
Tämän kokeeneena voin todeta, että sukulaisijoituksia ei tueta millään lailla. Lisäksi voin sanoa, että sosiaalitoimen huomatessa jäävänsä "alakynteen" he tarjoavat lasta kasvattilapseksi. Mielestäni se ei ole lapsen etu, koska silloin vastuun ottanut jää ilman vanhempainrahaa ja lapsi ilman elatusapua.

Minullakin olisi pitkä tarina kerrottavana miksi sukulaissijoitusta ei hyväksytä. Olen yli kaksi vuotta yrittänyt saada laitossijoitetun sukulaisen lapsen kotiini asumaan, mutta turhaan. Sosiaaliviranomaiset haluavat pitää kiinni omista päätöksistään huolimatta siitä, että muitakin vaihtoehtoja on tarjoilla. Kaikki lailliset keinot on kokeiltu KHO:ta myöten.

Suomessa edelleenkin suositaan laitoshoitoa vaikka lastensuojelulakia on muutettu 1.1.2012. Ei ole väliä, vaikka lapsi on yli 12-vuotias ja itse toivoo pääsevänsä pois laitoksesta.

Kun lapsen läheisverkostoa kartoitetaan, niin sosiaalítyöntekijät saattavat kutsua yhden kerran neuvotteluun, mutta siihen se ainakin minun kohdalla loppuikin. Haetaan kaikki mahdolliset esteet, miksei lasta voida sijoittaa sukulaisen luona, esim. perheen ristiriidat, lapsen erityistarpeet jne... Minulle sanottiin, etteivät voi antaa vastuun lapsesta minulle. Ei siis mitään konkreettista syytä löytynyt.

Kun kerran sukulainen on imoittanut olevansa valmis ottamaan vastuun lapsesta, niin se mitätöidään kuitenkin. Myös huoltajan yli kävellään.

Lakia ei Suomessa noudateta, tämä on valitettava totuus. Viranomaisten harkintavaltaan ei voida vaikuttaa. "Lapsen etu" on vaan myytti!