Tilanne on siis seuraava: poikaystäväni veli sai
lapsen ja he pyysivät myös minua kummiksi.
Poikaystäväni veli on aivan ihana ihminen, mutta
lapsen äitin kanssa emme ole koskaan olleet
mitenkään läheisiä, emme oikeastaan edes ystäviä.
Tästä syystä minä en ole kovinkaan innostunut
kummin roolista enkä edes kauhean
kiinnostunut/tykästynyt vauvasta. Tilanne on aika
vaikea, koska poikaystävääni häiritsee se, että
olen niin "neutraali" asian kanssa...hän jopa
luulee että inhoan vauvaa.
Tietenkään minulla ei ole lasta vastaan mitään,
mutta en voi sille mitään, että lapsi ei ole
minulle niin tärkeä. Asian taustalla on lisäksi
se, että olen halunnut itse jo vauvaa jonkin
aikaa, mutta poikaystäväni siirtää projektia koko
ajan...tekee niin pahaa, kun oma vauva ei ole
tulossa. Siinä tapauksessa, jos oma olisi jo
tilauksessa, minun suhtautuminen kummityttööni
olisi varmasti erilainen. En ole kovin lapsirakas
ihminen (omaa tietysti rakastaisin yli kaiken!)
enkä ollut paljon tekemisissä vauvojen kanssa,
joten asia selittyy hieman silläkin. Pakko
myöntää että kateuskin liittyy asiaan...koska
itsekin haluaisi vauvan. Mutta todella, koska en
ole lapsen äitin kanssa mitenkään läheinen, myös
lapseen tutustuminen ei minua kauheasti
kiinnosta, ikävä kyllä...Mikähän auttaisi????
lapsen ja he pyysivät myös minua kummiksi.
Poikaystäväni veli on aivan ihana ihminen, mutta
lapsen äitin kanssa emme ole koskaan olleet
mitenkään läheisiä, emme oikeastaan edes ystäviä.
Tästä syystä minä en ole kovinkaan innostunut
kummin roolista enkä edes kauhean
kiinnostunut/tykästynyt vauvasta. Tilanne on aika
vaikea, koska poikaystävääni häiritsee se, että
olen niin "neutraali" asian kanssa...hän jopa
luulee että inhoan vauvaa.
Tietenkään minulla ei ole lasta vastaan mitään,
mutta en voi sille mitään, että lapsi ei ole
minulle niin tärkeä. Asian taustalla on lisäksi
se, että olen halunnut itse jo vauvaa jonkin
aikaa, mutta poikaystäväni siirtää projektia koko
ajan...tekee niin pahaa, kun oma vauva ei ole
tulossa. Siinä tapauksessa, jos oma olisi jo
tilauksessa, minun suhtautuminen kummityttööni
olisi varmasti erilainen. En ole kovin lapsirakas
ihminen (omaa tietysti rakastaisin yli kaiken!)
enkä ollut paljon tekemisissä vauvojen kanssa,
joten asia selittyy hieman silläkin. Pakko
myöntää että kateuskin liittyy asiaan...koska
itsekin haluaisi vauvan. Mutta todella, koska en
ole lapsen äitin kanssa mitenkään läheinen, myös
lapseen tutustuminen ei minua kauheasti
kiinnosta, ikävä kyllä...Mikähän auttaisi????
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kummiksi ei väkipakolla ketään laiteta, mutta eikö
olisi hyvää harjoitusta vauvanhoito jos omaakin
aiot ilmoille pian pukata? Kyllä se nyytti sinun
sydämesi valloittaa jos tutustut häneen omana,
ihanana itsenään ja unohdat ne negatiiviset tunteet
hänen äitiään kohtaan. Ethän sinä sen muijan
kummiksi ole ryhtymässä, eikä se ole lapsen vika
jos ette tule toimeen.
Sitäpaitsi miksi luulet heidän pyytäneen sinua?
Ehkä tätä naista häiritsee tilanne ja hän haluaisi
tästä teitä lähentävän tekijän. Eikä kaikkien
sukulaisten tarvitse niin ystäviä ollakaan,
sivistynyt toimeentuleminenkin on joskus paljon.
Jos olet jo kummiksi suostunut niin älä ihmeessä
lasta rankaise tilanteesta. Elet halua kamalasti
olla lapsen äidin kanssa tekemisissä, hae muksu
vaikka omaan kotiisi tai mene heille lapsenvahdiksi
ja käske vanhemmat ulos. Olisivat varmaan aika
mielissään jopa vapaaillasta.
Eikä ketään voi rakastaa tuntematta. Anna aikaa
itelles ja lapselle, kyllä se siitä jos oikeasti
vaan haluat satsata. Pelkäätkö jopa että vauvakuume
vaan pahenee, jos alat pitää kummivauvasta..? Tai
luuletko että kummilapsen rakastaminen olisi
jotenkin omalta tulevalta pois.. kyllä sitä
rakkautta sydämeen mahtuu, se ei jakamalla vähene.
Sekavia hörinöitä..
niin et kelpaa kummiksi
..ihmeessä otit vastaan kummin vastuun ja
tehtävän, jos et sitä halunnut?? Kyllä pitäisi
osata sanoa ei - nyt toimeettomuudestasi tulee
kärsimään pieni lapsi. Kummi on lapselle todelle
tärkeä ja samoin lapsen vanhemmille. Kummeihin
voi luottaa ja tukeutua, niin lapsi kuin
vanhemmat. Jos vanhemmille tapahtuu jotain (siis
kuolevat), ottaa kummi "vanhan tavan" mukaan
lapsen huostaansa..
OLISIT AJATELLUT AJOISSA! Kanna nyt vastuusi ja
koeta tutustua vauvaan. Eiköhän välit lämpene!
kyllä kieltäytyäkin kummin vastuullisesta
tehtävästä, minun mielestäni.
Itse kieltäydyin viime kesänä.
Mutta se johtui siitä että minulla on jo
ennestään neljä kummilasta ja koen siinä
olevan riittävästi minulle.
Pienokaisen vanhemmat(jos ovat fiksuja)ei
varmaan suutu sinulle jos kohteliaasti kiel-
täydyt kummiudesta!
Mielestäni sinun ei olisi pitänyt ryhtyä
kummiksi, jos et olisi sitä halunnut. Minulla on
yksi kummi, joka ei ole minuun pitänyt yhteyttä
ja se harmittaa kovasti. Omalle lapselleni sain
maailman parhaat kummit, eli he huolehtivat ja
välittävät. mielestäni kummin ei ole tarkoitus
avustaa rahallisesti eikä lahjoilla vaan auttaa
lapsen kehittymisessä ja seurata häntä pienestä
pitäen. Toivon, että voisit olla lapsella hyvä
kummi ja viettää aikaasi hänen kanssaan.
Ajatteleppas kun jonain päivänä teet omia lapsia
ja heidän kumminsa eivät pitäisi yhteyttä.
Tuntuisi varmaan pahalta. Yritä ajatella lapsen
parasta. kaikkea hyvää
Sano poikaystävällesi että jos pidetään
kummilasta "harjoituskappaleena" ja tehdään oma
sitten vaikka vähän ajan päästä. Jos hän on
myöntyväinen niin suostu kummiksi ja osoita lasta
rakastamalla miten hyvä äiti sinusta tulisi.
Hänkin ehkä ihastuu vauvaan ja kohta teillä on
jo "pullat uunissa". Käytä siis naisellisia ja
viekkaita keinoja!
Itselläni on 1v vauvva joka merkitsee minulle kaikkea.Muiden vauvat ei juuri herätä minkäänlaisia tunteita joten.........
kaikille vastanneille! Tilanne kääntyikin hyvään
suuntaan, pienen alkukankeuden jälkeen.
Poikaystäväni ihastui/tykästyi kummilapseemme
niin paljon, että haluaa oman vauvan!!! Joten
tässä aletaan kohta omaa yrittämään!! :) Minun
suhtautumiseni kummilapseeni parani myös
kummasti, ei tee enää pahaa katsella toisen
vauvaa/onnea!!! Siitä oppii tykkäämään, kun sen
kanssa viettää aikaa...ja samalla haaveilee
omasta nyytistä...!!
No hei!
Itse olen ollut jo kummi 3 vuoden ajan ja olen sitä mieltä ettei sinun ole pakko suostua kenellekään kummiksi.
Kummilla on vastuu ja täytyyhän lasta muistaa joka juhlapäivä. Suosittelisin että juttelisit ja selittäisit tilanteesi poikakaverillesi ja lapsen vanhemmille, luulen että he ymmärtävät tilanteen oikein hyvin!Puhua kannattaa aina! Ketään EI VOI PAKOTTAA KUMMIKSI!
Se on sinun päätettävissäsi.