Perätilan käännöksen jälkeen

Jos kääntyy takaisin, niin kai sitä voi vielä yrittää kääntää uudestaan. Tilaa kuitenkin löytyy, jos on itsekin mahtunut kääntymään. Jos ei enää käännetä, niin sitten edessä on perätilasynnytys alateitse tai sektio.

Muihin en osaa vastata, koska mun vauvaa ei saatu käännettyä.

Tuo jatkuva pissitys ja menkkamainen jomotus on kyllä normaaleja tuntemuksia jo tossa vaiheessa eikä se niillä lähde syntymään, vaan kyllä siihen enemmän tarvitaan yleensä.

Miten se kätilö käski toimia, jos ne vedet menee?

Jos kääntyy taas perätilaan, sulle tehdään (jos ei oo jo tehty) synnytystapa-arvio, ne kuvaa magneettikuvauksella lantion ja tutkii, mahtuisiko lapsi syntymään edes alateitse. Sit jos niiden mielestä mahtuu, niin se on sun itsesi päätettävä, alatko synnyttämään niin. Käsittääkseni siinä on kovempi urakka ponnistusvaiheen kanssa, kun se pää tulee viimeisenä ja kun se ei tuu päälaki edellä (jolloin se veis vähiten tilaa). Ja siis riski siihen, että ei onnistukaan, on tietysti isompi kuin että jos ois raivotarjonnassa se lapsi. Silloin voidaan joutua kesken synnytyksen hätäsektioonkin. Jos taas et voi / et päätä synnyttää alateitse, sektio stten taas voidaan tommosessa tapauksessa kaiketi tehdä ihan sovittuna aikana, joten se ei ole silloin kiireellinen ja se voidaan tehdä puudutuksessakin eikä tarvi nukuttaa. Hätäsektiossahan nukuttavat kaiketi kun se on nopeinta. Kiireellinen sektio on sitten taas siltä väliltä.

Nykyään tutkitaan hyvin tarkkaan lantio, vauvan koko yms. perätilasynnytystä varten. Suurin osa pt-synnytyksistä alateitse menee hyvin.
Mun lantio mitattiin ja vauvasta tehtiin painoarvioita. Vauvan paino ei saanut olla yli neljä kiloa ja pään läpimitta korvasta korvaan tuli olla alle 10cm.
Jos olisin suoraan halunnut sektion, lantiota ei olisi kuvattu lainkaan.

Mutta alateitse perätilavauvan synnyttäminen vaatii ennen kaikkea suurta motivaatiota synnyttäjältä. Sitä täytyy itse haluta, muuten ei kannata.

Onneksi tämä on asia, jossa synnyttäjä saa aina halutessaan sektion. Ketään ei pakoteta alatiesynnytykseen.

Itselläni oli vauva yllätysperätilassa. Sanoin lääkärille, että "juu, sektion haluan ehdottomasti". On siinä kuitenkin aikamoiset riskit jos perätilaa lähtee alakautta yrittämään. Yleensä sitä ei edes suositella ensisynnyttäjille.

Mulla tyttö oli aluksi "oikein" päin, mutta sitten noin rv 36 hän kiepsautti itsensä perätilaan. Itse siis muistan sen illan kun vauva liikkui jotenkin oudosti, tuntui että vauva oli poikittain. Tästä tuli itselleni epäilys, että onkohan se vauva nyt varmasti edelleen oikein päin ja asiaa varmistelin vielä neuvolassa. Neuvolassa todettiin, että on raivotarjonnassa :). Myös synnyttämään mennessä kätilö sanoi, että pää on laskeutunut hyvin lantioon :). Sitten yhdellä toisella kätilöllä vasta alkoi "raksuttaa" kun sanoin, että vauvan liikkeitä tuntuu paljon alhaalla. Luulin siis itse, että kädet ne siellä heiluu.

Mulla alkoi siis synnytys vesien menolla. Vesi oli kirkasta joten ei ollut kiire sairaalaan ja jäin kotiin odottelemaan supistuksia. No supistuksia en koskaan saanut vaan lähdin sitten sairaalaan kun tuntui, ettei liikkeitä tule enää kunnolla se 10/ tunti. Sitten jäin yöksi tarkkailuun ja kun todettiin että tyttö on perätilassa niin leikattiin sitten yöllä. Ja kaikki meni oikein hyvin! MUTTA jos olisi ollut tiedossa, että vauva on perätilassa ja synnytys alkaa vesien menolla niin oikeaoppisesti pitäisi sairaalaan mennä kylkiasennossa ambulanssi kyydillä, koska silloin on riski, että napanuora tulee esiin ja näin heikentää verenkiertoa napanuorassa. No itselläni oli onneksi paikat vielä täysin kiinni ja kohdunkaulaakin jäljellä eli kalvot vain puhkesivat.

En mäkään olisi perätilaista alateitse synnyttänyt, jos se olisi yllärinä tullut. Mutta kaikki oli etukäteen tutkittu ja kaikki meni juuri niin kuin pitikin.