Miksi ette syö lääkkeitänne?!?!

Lääkkeet eivät paranna mitään. Pääsääntöisesti ovat vain laastari haavan päälle. Oikeasti paha olo on reaktio, joko aiempiin tai nykyisiin yksilölle vääriin elinolosuhteisiin. Kaikki ihmiset eivät ole niin lampaita, että sulattaisivat nyky-yhteiskunnan epäkohdat.

Oikea parantuminen on sitä, että pystyy muuttamaan oman elämänsä epäkohdat tai virheelliset käsitykset siitä. Eikä mikään lääke muuta elämääsi vaan auttaa sietämään sitä esim. manipuloimalla neuromodulaattoreiden erittymistä tai hajomista.

"It is no measure of health to be well adjusted to a profoundly sick society" -Jiddu Krishnamurti

No just siksi kun ne ei tehoa. Ja ne on tutkimuksissakin todettu lähinnä lumelääkkeiksi.

Oletko kokeillut psykoterapiaa tai ammatilista kuntoutusta tai mukavia harrastuksia ja stressin vähentämistä, perheasioiden selvittelyä yms.?

Lumevaikutus on aika tärkee, koska se toimii.

"Mutta masennus on aivokemiaa. Masennuksen aikana aivot eivät tuota tiettyjä hormooneita sekä välittäjäaineet eivät liiku aivoissa. Tämän takia lääkkeet on keksitty. "

Tämä on ihan lääketeollisuuden propagandaa ei perustu tieteelliseen tietoon.

"Lumevaikutus on aika tärkee, koska se toimii."

Lumevaikutus on aika tärkee, JOS se toimii.

On lisäksi vastuutonta ja törkeää myydä "tehokkaita lääkkeitä", jotka ovat oikeasti lumevaikutteisia - jos ovat sitäkään.

Minulle määrättiin Zyprexaa* valveunieni takia ja sitten ihmetellään, miksen enää suostu syömään mitään mömmöjä. Kerran erehdyin mainitsememaan mitättömästä vaivastani (en vielä silloin tiennyt niiden olevan pelkkiä valveunia) eikä tämä kyseinen asia ole koskaan ollut edes ongelma.

*käytin lääkettä täysin turhaan pari kuukautta ja lihoin 25 kiloa

Eiköhän sinun tektistäsi tullut vastaus siihen, miksei lääkkeitä syödä: itse haluan kokeilla niitä viimeisenä keinona, koska en todellakaan halua siihen lääke helvettiin, jos ensimmäiset eteen annetut eivät toimi. Enkä muutenkaan usko masennuslääkkeisiin omalla kohdallani, koska tiedän, että minulta puuttuu osittain halu parantua. Olen vain taistellut elämässäni niin paljon, etten jaksa taistella enää masennukseni kanssa. Olen sen kolmesti päihittänyt joksikin aikaaa, mutta se tulee aina takaisin, koko ajan helpommin. Masennus saattaa olla aivokemiaa, mutta myös oma tahto ja elämäntilanne vaikuttavat siihen. Ei kukaan ole onnellinen, jos asiat eivät ole elämässä hyvin. Sellaista masennusta ei korjata lääkkeillä.

Lisäksi noiden lääkkeiden kanssa kannattaa käyttää järkeä. Itselleni psykiatri määräsi lääkkeitä, joita psykologini ei koe minun tarvitsen ja joita yleislääkärini sanoi järjettömäksi vaihtoehdoksi. Sen sijaan hän melkein haukkui minut pystyyn, kun en suostunut ottamaan häneltä reseptiä SSRI - lääkkeitä varten. Toki minä harkitsen niiden syömistä, mutta suoraan sanoen olen valmiimpi syömään lääkkeitä silloin, kun oma hyvinvointini ei jaksa kiinnostaa kuin silloin, kun minulla on halua parantua. Ja se saa kyllä miettimään.

No musta on ihan sama mitä ne lääkkeet toimii jos ne toimii. Tottakai on törkeetä myydä kalliita lääkkeitä. Jos niillä on vain lumevaikutus, mutta jos se saa ihmisen voimaan paremmin ja jopa joskus parantumaan. Niin eikö se oo sen arvoista.

En mitenkään komppaa lääketeollisuutta vaan ensisijaisesti ajattelen yksilö eli potilasta ihmistä ja sitä, että inhimillisen kärsimyksen määrä on vähempi.

Itse olen lopettanut lääkkeiden käytön, koska ne ovat tuhonneet mielikuvitukseni, joka on ainoa asia, jonka takia olen jaksanut näinkin pitkälle. En kiellä, etteikö niistä olisi ollut apua tiettyihin asioihin, mutta henkilökohtaisesti en näe mitään järkeä mielikuvituksettomassa elämässä, jonka tarkoitus on lähinnä täyttää yhteiskunnan minulle asettamat tavoitteet.

Itse tiedän, että ilman lääkkeitä olisin ihan varmasti jo mullan alla. Ei ne mitään ihmeitä ole tehnyt, mutta ehkä pitäneet juuri sen verran pinnalla, että olen jaksanut käydä läpi raskaita kuntoutuksia joita käyn edelleen.

Lääkkeistä huolimatta sain pysyvän tk.eläkkeen 30-vuotiaana. En koe menettäväni mitään jos syön lääkkeitä. Ei ole mitään mitä menettää. Tottakai jos niillä on raskaita sivuvaikutuksia niin sitten lääkettä on vaihdettu, mutta parempi kuitenkin toistaiseksi hengissä kuin mullan alla.

Uskon kuitenkin myös itse, että omien ongelmieni kohdalla keskeisintä on käyttäytymisterapia ja se työ mitä teen psykiatrini kanssa. Jos saan joskus epävakaan persoonallisuuteni kuriin niin siinä saattaa olla avain kaikkeen.

Aiheesta tarkemmin.
Lue!

http://www.aitoterveys.fi/Masennus.php

Siis en itse ymmärrä miksi omia lääkkeitä ei voi vaa napostella nätisti. Itselläni on päivittäiset lääkkeet joita joudun ottamaan, en ole sanonut mitään siihen vastaan että miksi minun on syötävä lääkkeitä jne. Lääkkeet vain auttavat olooni kun popsin niitä. En vain ymmärrä miksi se on joillain niin vaikeaa laittaa pillerit suuhun, sitten ne valittavat oloaan jos he eivät ole ottanut lääkkeitä. Ottaisi pilleri säännöllisesti niin olokin paranee huomattavasti. Ei kaikki itsestään "korjaannu". (:

sain uusia diapameja, en ole ennen maistamut ja nyt näemmä tulikin pieni hiprakka kun minä kumosin 40prosemntista&cviinaaa.. :O:D ihan hupaisa oliotila