Hyvää

Sitähän se on:) Arjessa ei olisi kauneutta ilman kukkasia.

Ilta lehdossa

Kasvanut on juuret syvään,
lehdon poveen, multaan syvään.
Sade lehdet puhdistaa,
luontoäiti illoin uneen tuudittaa.

Aurinko kun painuu taa,
päivän paisteen jättää maa.
Kukka pieni nuppupää,
unen valtaan yöksi jää.

Kaunista, hienoa että kukalla on juuret syvällä ja luontoäiti tuudittamassa.

Kukkalehto

Kielot katsoo varjojen takaa,
sorsaemo pesässänsä makaa,
aurinko tekee aamun eleen,
aika nousta päivän heleen.

Kukkalehtoon kesän tuonut,
lintukodon sinne luonut,
siellä kukka päivän kohtaa,
suloposket aamus hohtaa.

Suloista. Sorsaemo poikasineen on helyyttävä näky.

Hunajainen

Mettiäinen mettä kerää,
ammuin aikaisin se herää,
surraa söpöin siipinensä,
kukan luokse liitimensä.

Humaltuu jo kastemeteen,
huomaamatta riisuu heteen,
hienohelma hunajainen,
olipa siinä kelpo nainen.

Söpöistä, niin kohtasivat kukan ja mehiläisen tiet.

hyvä että selvisi

Käärme katala

Menetti mataja maineensa,
kauan sitten katala uskon.
Tunsiko tunnon tuskansa,
koitteessa aamun ruskon.

Kuiskivat kuismat kedolla,
missä on suhinalempi.
Tiesi totuuden lehdossa,
kukka jata ainokaisnaan empi.

se kolikon toinen puoli... :)

Hämmentävää. Käärmeet ovat katalia.

Sammakko

Heinikossa sinne tänne hyppää,
kielellänsä pienen kirpun nyppää.
Saduissa suudelmalla muuttuu,
prinssiksi joka monelta puuttuu.

Ympärillään monta kukkaa,
sirosäärtä, tummaa sukkaa.
Yksi vain on lehdossaan,
unelmana uinuu tuutukehdossaan.

Ihana, sai hymyilemään näin varhais aamuna. Sammakot ovat suloisia otuksia.

Sirkat soittaa

Päivän lämpö koittaa,
silloin heinikossa soittaa,
jouhillansa monta somaa,
sointua kesän omaa.

Kukka kuulee sen,
tuntee tutun sävelen,
haaveidensa valssin,
unelmiensa sylitanssin.

Toivottavasti kukka saa unelmiensa sylitanssin.
http://www.youtube.com/watch?v=rbTozgoj9OQ

Murkku

Laulaa puussa kultakurkku,
maassa ahertelee murkku.
Oppinut on keon tekoon,
neulasta nytkin kantaa kekoon.

Raataa pitkän päivän täyden,
illan tulleen pesään käyden.
Kuulee kuhnureiden kuvitelman,
lentää ylös perään hienohelman.

Unelmissaan ne kieltä lipoo,
haaveet taivasta jo hipoo.
Mut muurahaisen mainen tie,
kukan luokse usein vie.

Muurahaiset ovat ahkeria, taitavia ja tarpeellisia.

Kuoriainen

Pienen pieni sittiäinen,
turpeen alla turilainen,
pehmyt sisus, kova pinta,
maailmansa suojan hinta.

Tuntosarvin pintaa koittaa,
rohkeutensa viimein voittaa.
Kukan varsi taipuvainen,
katsoo sitä kuoriainen.

Nipistäen pihtiottein,
kiipee ylös ottein rohkein,
kurkottaen kukan luo,
hänelle pienen suukon suo.

Ihana :) Kuoriainen voi paljastaa kukalle herkän sisuksensa.

Hämähäkki

Ojentelee pitkii säärii,
kukan ympärillä häärii,
viimein olkapäätä peitti,
hienon hieno hopeaseitti.

Silkki huntu harteil makaa,
siinä valvoo kulman takaa,
että suojassa on pystypäinen,
lehdon luomus yksinäinen.

http://www.youtube.com/watch?v=3HUDVgdCBSQ&feature=related

Hämäkin seitti on kaunis kimaltaessaan auringonvalossa. Kaunis suoja kukalle. Kauniita unosia myös runoilijalle.

Toukka

Kääntyy ylös pilviin,
katse osuu silmiin,
aivan kuin arvannut ois,
niin kaunista nähdä vois.

Tähän pienen pulmaan,
kyynel vain silmäkulmaan,
minkä sille voi,
kun luoja toukaksi loi.

Toukasta voi kuoriutua, auringon lämmössä perhonen. Ei kannata toukan surra.

Ihania unia..nuku hyvin :)

Siili

Minne menet menninkäinen,
piikkiselkä yksinäinen.
Onko ystävä kadonnut sulta,
kysyi kaunis kukkakulta.

Mennyt matkoihinsa hän,
elämää se vain, tiedäthän.
Niin on kesken meillä matka ain,
vaikka kohden käymme vain.

Siili parka. Mutta ehkä se kohtaa vielä toisen siilin, yhtä aran ja piikikkään, mutta hellämielisen ja herkän. Voi sen kanssa käpertyä lehtikasan alle.

Ihania unia, nuku hyvin :)

Vikkelä päästäinen

Ei keltään lupaa kysynyt,
kauaa paikoillansa pysynyt.
Pieni vikkelä harmaaturkki,
kannon kolosta kun kurkki.

Häntä ei täällä usein nää,
miettii pieni kukan pää,
jos saikalle kutsumaan kävis,
no, silloin se jo taas hävis.

Hiiret ja päästäiset ovat vikkeliä ja uteliaita. Olen jakanut asuntoni kerran pienen metsähiiren kanssa. Aluksi pelkäsin sitä, mutta sitten kiinnyin siihen. Annoin sille jopa nimen Hipsu:) Kiva runo, pienestä päästäisestä.

Etana

Aika kulkee omaa rataa,
nilviäinen maassa mataa.
Kuljettelee kuorta kovaa,
ohimennen säätä povaa,

Tuoksu kukan lumoaa,
rauhattomaksi olon saa.
Huumaa tuoksu arominen,
liekö sitä varominen.

Jos maasta ponnistaisi,
ja oikein hyvin onnistaisi,
saisi maistaa kukan mettä,
miten kävi, voi että.

pitkä matka ponnistaa...

Etanat ovat hyviä ennustamaan säätä. Ompa kukalla monta ötökkää ympärillä pyörimässä. Se voi hämmentää kukkaa joka ajattelee vain yhtä ja ainoaa.

Korento

On kultanauhat, kaunis katseeltaan,
lentää keijukainen harsosiivillään.
Hienohelma huntu harteillaan,
katsoi kaunistusta ympärillään.

Niin on soma, niin on hento,
lennollansa kesäpäivän korento,
hetken hurma tunteen salaa,
kunnes ikävä taas palaa.

Kaunista, tuli mieleen kesäilta, auringonlasku ja korentojen tanssi kesäisellä rannalla. Korrennot ovat kauniita katsella, varsinkin silloin kun valo heijastuu sen hennoista, läpikuultavista siivistä. Keijukaiset taas ovat oikukkaita mutta pohjimmiltaan hyväsydämisiä olentoja.

Hyvää yötä..nuku hyvin :)

Onko kaunis korento,
vain hetken ihailtava olento
Häntäkö ikävoit
ja täällä vaikeroit
tuo hento soma
on vallan toisen oma

Huhuu!

Puhuu metsä huhuellen,
viesti vieden, tiedä kellen.
Piilottelee päivän päällä,
liihottelee illan säällä.

Kukan luokse nytkin vie,
haaveilijan unen tie,
lentää mielen unelmissa,
armaan luokse aatoksissa.

Kukka kummissaan kuuntelee, kenelle metsä huhuilee? Kukka sään pieksemä ja kohmeinen, näkee unta kulkijasta. Miettii minne vie kulkijan tie. Tuoko se kulkijaa kukan luo.

hyvää yötä ja kauniita unia

Kaunis onni

Haaveet mielessä elää,
onnen sanoissa helää,
määrä on vertaansa vailla,
uinuen unelmien mailla.

Tahto jos taipuu yhteiseen hyvään,
henki vaipuu unelmaan syvään.
Mikä on mahti avata tie,
joka armonsa antaa ja perille vie.

Luulen että se mahti on siinä että molemmat tulevat toisiaan puolitiehen vastaan voidakseen jatkaa matkaa yhdessä. Unelmat ovat tärkeitä mutta vielä tärkeämpää on niiden toteuttaminen.

Eipä ole enää unelmia, eikä haaveitakaan.

Kuvajainen

Kaihoisa katse lammen vees,
kuvajainen silmien ees.
Henkäyksen puissa kun kuulen,
kuiskauksia lehdossa tuulen.

Ei tarvita sanoja lain,
mieleen painuvaa tunnetta vain,
peilipinta sen sanoo,
mitä sielu syvyyksissä anoo.

Haikean kaunista. Joskus kun katsoo silmiin peilissä, näkee kaipuun ja surumielisyyden.

Kaunista
kaunista, sanaton olen.

Kauniita unia :)

Janoiset

Pinnasta lammen tuon,
vettä raikasta juon.
Sammutan mieleni janon,
sille kiitoksen sanon.

Se oli elämän vettä,
tunteen kuohuvaa mettä,
jota juuretkin juo
ja kukan kauneimman luo.

Kaunista tosiaan. Onnellinen hän kenelle nänä kaikki kauniit sanat ovat kirjoitettu.

Puilla on lehdet
taivaalla tähdet.

Minulla ei mitään
kun sinä lähdit.

Ihania unia :)

Unimaahan

Tummu taivas, aika juokse,
ota vastaan unen luokse.
Tullut päivään rauhan hetki,
päätä lepoon illan retki.

Paina pääsi lehdon kukka,
kiedo jalkaan unisukka,
unimaassa tuolla puolen,
pidän sinusta hyvän huolen.

Suloisia ja rentouttavia unosia runoilijalle.

Unien maahan tie käy.
Sulla kaunis uninuttu.
Mutta..
Mulla on se unijuttu.

Kuuletko

Oletko katsonut kaukaisuuteen,
haaveita siirtänyt aamuun uuteen.
Kun aurinko viime säteitään luo
ja unelmille tilaa tuo.

Ummistat uupuneen silmäluomen,
pimeän takan uusi kukkiva huomen.
Se puhuu, kuiskii onnensa kieltä,
kuuletko kaunista unesi mieltä?

Haave kulkee mukana Se on olemassa mutta ei siirrettynä kauas. Hyvää yötä rentouttavia unia, uupuneelle matkaajalle.

Kadoksissa

Haaveita harteilla kantaa,
kumarassa kuviaan vie,
unelmat unia antaa,
totta, tarua, mitä lie.

Väliin on hukassa rukka,
kadoksissa lehdon kukka,
taivaalla pilviä, poutaa,
sydämellään häntä noutaa.

Kukka huhuilee lehdossa ja odottaa kulkijaa luokseen. Se on unelma jonka kukka haluaisi toteuttaa.

Kulku

Kulkenut kulkunsa vuotta,
kaihoissaan etsinyt suotta.
Unelmaa yössä kun valvoo,
kukkaansa kaunista palvoo.

Lennätä tuulella tuoksu,
alkaa jo keväinen juksu.
Linnut jo lehdossa lauulaa,
ojentelee siroa kaulaa.

Ehkäpä kukan tuoksu johdattaa kulkijan luokseen. Tuulessa on jo keväinen tuoksu. Aurinko lämmittää niin kukkia, kulkijoita ja lintuja.