jalkojen puutuminen

Jos nuo oireet ovat jatkuvia ja säännöllisiä niin kanntaa hakeutua lääkäriin, En tiedä mitä paniikkihäiriöön kuuluu. Jos oireet ilmenevät paniikkikohtauksen aikana ja menevät pois niin ehkä liitttyvät asiaan. Muussa tapauksessao oma terveysaseman lääkäri voisi lähettää jatkotutkimuksiin joko neurologille tai fysiatrille. Ei kannata yksinään miettiä ja stressata. Asioilla on aina jokin looginen selitys.
Muista liikkua säännölliesti. Ainakin pitkäaikainen istuminen aihetuttaa turvotusta jaloissa jos vielä tuolin reuna painaa takaa polven yläpuolelta.

kyseessä olla että joku hermo on puristuksissa selässä tai joskus hormoonit voivat tehdä tuon kuumotuksen tunteen
itselläni myös kohtauksen aikana häviää tunto koko kropasta siis myös jaloista.

minulla myös menee jalat tunnottomiksi kun saan kohtauksen.tuntuu että jalat painaa ja niitä ei jaksa nostaa sit kun se tunne menee ohi niin jalat on ämmän neuloja täynnä

Mulla alkoi paniikkihäiriö jalkojen / koko alakropan puutumisella yöllä. Mielestäni se kohtaus iski nukahtamishetkellä, ainakin se herätti ja tuli iso paniikki että halvaannun just. Kohtaukseen liittyi raju sydämen muljahdus. "Sähköisku". Oireiden pahetessa jalat katosivat myös päivällä. Lääkäri määräsi 2 viikkoa vuodelepoa välilevyn pullistukseen -tutkimatta asiaa sen kummemmin.

Myöhemmin oireet muuttuivat, tuli huimausta ja muuta. Silloinenkaan lääkäri ei uskonut paniikkioireselitykseen, jota itse tarjosin.. vaan sanoi että joku elimellinen sairaus se on. Määräsi kalliisiin tutkimuksiin mm. aivokuvat, sydänfilmi, selkäydinnäyte. (Ihan hyvä tottakai tietää kerralla onko aivot ja sydän ja selkäydin kunnossa.) Mitään vikaa ei onneksi löytynyt. Mutta edelleenkään lääkäri ei uskonut että kyse voisi olla paniikkioireista. Sanoi, että selvittämättä jää.

Kolmas lääkäri totesi asian olevan päivänselvä. Ja siitä asti oireille on ollut hyväksytty selitys. Cipramil tms. vastaava auttoi, pari vuotta kai söin lääkkeitä (ihan nimellisiä määriä välillä). Nykyisin elän kohtausten kanssa ilman lääkkeitä. Kohtauksia tulee edelleen joskus sängyssä, ihan kuin salaman isku, sydän muljahtaa, jalat puutuu.. olen oppinut hengittelemään rauhallisesti. Kohtaus tuntuu aina tosi ikävältä ja säikäyttää (koska se ei varoita etukäteen). JOtenkin onneksi kokemus on opettanut ottamaan rauhallisesti. Joskus kohtaus tulee päivällä.

Hankalaa työelämässä. Mutta en häpeä tätä enää lainkaan. Sanon suoraan vaan mistä on kyse (sitten kun kohtaus on ohi). Yleensä ihmisillä on vaikeuksia käsitellä tällainenkin tieto.. mutta se on heidän ongelmansa. Itse en aio enää antaa tämän pakottaa minua rajoittamaan tekemisiäni enempää kuin se jo vaatii. Aina se on mielessä, että joku sosiaalinen iso tilanne varsinkin voi laukaista kohtauksen.

Opetelkaa hengittämään. Sitä voi harjoitella koko ajan. Nenän kautta sisään, suun kautta ulos. Keuhkoilla. Vatsalla. Ei se yksin auta mutta väitän että kohtauksia voi itse hallita. Tai ainakin voi rauhoittaa itseään ettei paniikki pahene. En tiedä? Mitä sanotte?

Tuttua on , ei ehkä noin rajuna. Mulla on myös oikeassa kyljessä samantapaisia oireita. Ei ne enää kovasti haittaa kun tietää että ei ole mitään vakavaa.

Et kerro oletko mahdollisesti aloittanut jonkun uudenlääkkeen syömisen, silloin kun sinulla todettiin paniikkihäiriö. Itse olen kärsinyt vastaavasta vaivasta jokunen kuukausi sitten, kun minulla vaihdettiin lääkitystä. Äkillistä puutumista esiintyi jaloissa sekä käsissä. Oireet kuitenkin vähenivät pikkuhiljaa. Ensimmäinen viikko oli kamala, mutta nyt olen jo päässyt helpommalla. Nyt käyttämäni lääkitys on edellistä tehkkaampi ja puutumista esiintyy enää pääasiassa enää öisin.
Paniikkikohtauksen alkaessa menee minulta jaloista voimat pois, mutta minulla kohtauksiin liittyy useankin tunnin mittaisia tajuuttomuusjaksoja. Puhumalla oireista ja vaivoista ne usein myös vähenevät, vaikka puhuminen tuntuu usein raskaalta, niin se kannattaa.
jaksamista!

Kiitos vastauksista!
Tällä ongelmalla oli (yllätysyllätys) luonnollinen selitys...Kävin lääkärissä ja lääkäri totesi ongelmani johtuvan jumittuneista niskoista/ selästä, joita jännitän jatkuvasti. Ja yllätys yllätys, nyt tuntuu jo paljon paremmalta, kun sain taas vakuutteluita siitä, että olen fyysisesti ihan terve...

Joistakin homeopaattisista laakkeista on paljon apua. Minun tapauksessani on ollut apua: Ignatiasta, Argentum Nitricumista ja Kali Phosphoricumista. Lisaksi olen tarvinnut phosphorusta ja sulphuria. Kaikkia olen ottanut 200 potenssissa.
Eri ihmisille voi olla vahan eroja, mutta yleisia paniikkihairioihin ovat Ignatia, Argentum N, Aconitum ainakin.