Jonkinlainen ohjeistusko?

Niin kaikenlaista sitä tulee mieleen tämän narsismi asian suhteen...ja moni pelkää joutuvansa/on joutunutkin suhteeseen narsistin kanssa aina uudelleen...

En tiedä, koinko äsken jonkinlaisen ahaa-elämyksen...

Tyttäreni kertoi eilen, kun jotain menneisyyden kipeistä kokemuksista juteltiin, että hän on kyllä jutellut niistä poikaystävänsä kanssakin jonkin verran...

Kysyin, miten poikaystävä asiaan on suhtautunut...niin tytär kertoi poikaystävän sanoneen, että hänen on vaikea täysin ymmärtää sellaisia asioita, kun itsellä on ollut ns. "helppo elämä"...

Itsekin olen jotain kertonut nykyiselle miesystävälleni...ja saman vastauksen olen saanut...että on vaikea myötäelää kun ei ole itse sellaista kokenut...

Mitäkö tässä nyt sitten yritän todistella...ehkä jotain sellaista, että kun kerrot narsistille kipeistä kokemuksistasi hän sanoo hyvin ymmärtävänsä sinua, saat runsaasti myötätuntoa, hän lupaa elämäsi tulevan onnelliseksi hänen kauttaan/avulla...

Että siinä kohtaa kun toinen sanoo ymmärtävänsä sinua täydellisesti...kannattaisi keskustella enemmän vielä...miten/mistä syystä hän ymmärtää sinua täysin...mistä hänen ymmärryksensä on tullut...

Eikä vain käpertyä toisen kainaloon tyytyväisenä siitä, että vihdoinkin olet löytänyt ihmisen joka ymmärtää sinua täysin, tekee sinut onnelliseksi, eikä koskaan satuttaisi sinua...

kannattaa kysyä onko hänellä samoja kokemuksia, jos kertoo niitä olevan, niin kysy miten ne vaikuttivat häneen...älä tyydy vain kuuntelemaan miten kauhea se eksä oli...tai siihen, että hän on lukenut aiheesta paljon tai tuttavan kumman kaiman kumppani oli sellainen...

tämmöstä, en tiedä, oliko tästä mitään hyötyä,
mutta tulipahan jaettua tämäkin ajatus...