Syrjäytynyt vanha nainen

Tuo selviytyminen tuleekin
mielenkiintoiseksi tulevai-
suudessa.
http://www.taloussanomat.fi/politiikka/2011/05/04/suomi-nousi-tuloerojen-kasvun-karkeen/20116355/12

Eikö elämä ole valintoja ja aina vain valintoja? Jokainen valitsee itselleen sen elämäntavan, joka kussakin tilanteessa sopii parhaiten. Jos ansaitsee niukalti, valinnanmahdollisuudet rajoittuvat huomattavasti, mutta eivät yleensä lopu kokonaan. Jos sulla on varaa hevosia pitää, et ole vailla kaikkia mahdollisuuksia.

Miten selviydyn?
No, halusin unohtaa elämän joka antoi mainiot tulot. Suomalaisittain 4000 Euron puhtaana käteen ansiot ovat epätavalliset. Selviydyn elämästä vain silloin kun se tuottaa haasteita. Halu muuntautua, halua nähdä vaikeuksia sekä haasteita pään poksahtamatta niistä on ihan ok. Ne miehet jotka lihovat eivät niitä enää saa työelämässä eivätkä parisuhteessa.
Hyi olkoon, haluan säilyttää atleettisen olemuksen aina arkkuun saakka.

Minulle riittää nykyään se kun saan asua lähes kaupungin keskustassa, kaikki tarvitsemani on lähellä ja tästä on helppo lähteä joka suuntaan. Yksin asuessa voin myös tehdä mitä huvittaa tai olla tekemättä ja mennä ja tulla oman mieleni mukaan. Välillä kun käy humpalla niin jaksaa taas kököttää yksin kotonakin.

Myöhän ei olla hunningolla.

Erin - Vanha nainen hunningolla http://www.youtube.com/watch?v=j2ilU8TcEW0

selviihän siitä, kun jättää matkustamiset, teatterireissut, kirkon järjestämät matkatkin ym.maksulliset niin kyllä kaikesta selviää, minä käyn paljon palvelukeskusten riennoissa ja touhuissa, siellä saa jutella todella paljon, ja saa ottaa osaa kerhotoimintaan, joka piristää melkoisesti niin, että joskus tuntee tarvettakin rauhoittua kotona,
sitten on kaikista mukavinta juuri se, että ei kukaan vaadi mitään, ei kukaan käske, ei kukaan moiti ja marise,
ja minä olen herrana talossa touhuten siellä omia touhujani, joka tuntuu hyvältä lasten lähdettyä ja vain joskus piipahtaessa,
kyllä tähänkin ajanmittaan tottuu

ei kai nää muorikirjoitukset oo viis kuuskymppisten kirjoitteluja vaikutta ihan lähemmäs kahdeksankymppisten tekstiltä eiköhän suurin osa meidän ikäsistä oo vielä työelämässä ja mikä se on siellä kotona ollu se joka vaan vaatii moittii ja marisee täällä meillä ei oo näkyny koskaan sellasta vaikka meitä kaks täällä kotona on kun se kolmas lähti jo noin kuustoista vuotta sitten omiin leipiinsä mutta tää jälkipolvi on täällä tälläkin hetkellä ei muuta kun puuro kiehumaan.

ja ystävätkin kaikki on vielä elossa ainakin mulla mutta jos nekin on kaikki kadonnu vuosien varrella niin voi varmaan itseensäkkin syyttää harvemmin yhteistä aikaa vietetään mutta aina sillon tällön pidetään yllä tyttöjen juttuja kummasti virkisti ystävän kanssa tampereen reissu kirppareita kierreltiin ja maailmaa parannettiin hotellihuoneessa punkun ja pikkusuolaisen kanssa seuraavalla viikolla käytiin tuurin ostos he...ssä toisen ystävän kanssa pieniä reissuja mutta paljon aikaa ystävälle just sillä kerralla.

40% suomen kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Määrä kasvaa kokoajan. Pieni määrä, ehkä parikymmentä prossaa on lapsiperheitä, aikuisia pariskuntia sitten suunilleen loput.

Mutta ihmisen ja hevosen kotitalouksia on kovin vähän. Olet niin harvinainen tapaus, että on erittäin epätodennäköistä, että joku osaa samaistua Sinuun ja antaa rakentavaa kommenttia, etenkään tässä mediassa. Oletko kokeillut mitään hevosfoorumeita?

Koiria on kyllä paljon, koiraihmiset varmaankin osaavat parhaiten kommentoida. Kai sulla rotukoira on? Meinaan vaan sekarotuisten kasvattajilla ei silleen ole kerhoja.


=DW=