Tämän ehkä jatkokertomukseksi sopivan kirjoitelman olen nyt tehnyt, ihan tarinan sepittämisen ilosta ja nyt pistän sen vitsinä tänne. saa kertoa mitä pidit. ihan mitä vaan.
Tunnettu salapoliisi saa salaperäisen kirjeen ja lähtee tutkimaan uutta mysteeriä.
---------
Sähkölamppu valaisi salapoliisi Ashton Hawkesworthin lontoon asunnon olohuoneen ikkunaa kellertävällä loistollaan. Sisällä herra hawkesworth istui nojatuolissa piippu suussaan ja tutkaili uusinta tutkintapyyntöään.
Kirje oli saapunut delvenboroughista ja se oli päivätty 15.elokuuta.
"Delvenborough..." hän tuumaili ja imaisi savut piipustaan. "maaseudun keskellä..." Hän avasi kuoren ja rupesi lukaisi sen nopeasti läpi. Kirjeessä luki koneella kirjoitettuna: "hyvä Herra Hawkesworth, olen saanut ystäviltäni paljon suosituksia salapoliisin kykyjenne suhteen ja toivon, että voitte kiireiltänne auttaa..." "...Casterburyn kartanossa..." "...arkaluontoinen asia..." Hawkesworth laski kirjeen alas ja katsoi kattoa kirjovaa lampunvarjostimen kajoa. Kattotapetin tanssivat hahmot tuijottivat häntä ylhäältä. Hänelle oli taas vähäksi aikaa tekemistä.
Hän otti puhelimen käteensä ja soitti ystävälleen lordi james hamptonille. "James? Huomiseksi olisi töitä." Hän imaisi uudet sauhut ja puhalsi ne kirjeelleen. "kyllä, kyllä - lähdemme huomisaamuna."
***
Pronssinvärinen Rolls - Benton-umpiauto kiisi lontoon-birminghamin maantietä kohti delvenboroughia.
"Rikkailla on taas ongelmia pitää palvelusväkensä tikkaat kunnossa - vai mitä luulet, lordi Hampton?" Hawkesworthin vitsinä heittämä kysymys jäi leijumaan autossa, jolla hän ja hänen työtoverinsa james hampton kulkivat maantietä kohti Delvenboroughia. Syksyinen taivas kiisi pilvisenä auton ikkunassa ja aurinko pilkahteli harvakseltaan kiviaidoilla ja tammirivistöissä.
Hawkesworth painoi äänitorvea ja ohitti hevosrattaat. James hampton sulki tuuletusikkunansa ja käänsi katseensa nopeasti vaihtuvaan maalaismaisemaan.
"Enpä tiedä. Jos Casterburyn herttualla on niinkin arkaluontoinen onglema kuin palvelijoidensa salaperäiset onnettomuudet niin luulisin hänen ottaneen yhteyttä poliisiin. Ehkä siellä pelätään jotain vakavampaa ja meidän halutaan etsivän syyllinen ennenkuin hän ehtii vahingoittaa kartanon omistajia."
James hampton otti lakkinsa pois ja hieroi harmaantuvia hiuksiaan. "Tai jotain vakavampaa on jo tapahtunut - ja meidän tehtävämme on todeta myöhemmin poliisille kartanon väen olevan syyttömiä, Vai kuinka luulet?"
-"Niin kuin westhuntingissa kaksi vuotta sitten?" kysyi ashton. "Se oli helpoimpia keikkojamme jos niin voisi sanoa. Herrasväki maksoi suuret summat etukäteen palkkioita ja lopulta syyllinen olikin itse toimenksiantajamme. Mutta pian saamme nähdä mistä tässä tapauskessa on oikein kysymys - Olemme kohta perilllä"
Hawkesworth hidasti ja kääntyi oikealle. Soratien varrella oli kyltti: Delvenborough - 7 mailia.
Matka jatkui kiviaidan reunustamaa tietä halki peltomaiseman. Salapoliisikaksikon auto ohitti lehmien valloittaman rooman aikaisen vartioaseman. New Imperial Voice - radioasema soitti klarinettimusiikkia. Seuraavaksi säätiedot: Viileähköä säätä luvassa, suuri sateen mahdollisuus loppuviikkoa lähestyttäessä. Ylämäki lähestyi ja Hawkesworth vaihtoi pienemmälle vaihteelle. Mäen laelta näki ympärillä kumpuilevan maiseman: kiviaidoin rajattua peltoa, lampaita ja lehmiä. Harmaat repaleiset pilvet leijuivat hyvin lähellä maanpintaa. Sade oli enemmän kuin todennäköistä.
Noin mailia ennen kylää nuolikyltti ilmoitti sään haalistamilla kirjaimilla: Casterbury manor.
Westhunting tulisi olemaan eväsretki delvenboroughiin verrattuna.
Tunnettu salapoliisi saa salaperäisen kirjeen ja lähtee tutkimaan uutta mysteeriä.
---------
Sähkölamppu valaisi salapoliisi Ashton Hawkesworthin lontoon asunnon olohuoneen ikkunaa kellertävällä loistollaan. Sisällä herra hawkesworth istui nojatuolissa piippu suussaan ja tutkaili uusinta tutkintapyyntöään.
Kirje oli saapunut delvenboroughista ja se oli päivätty 15.elokuuta.
"Delvenborough..." hän tuumaili ja imaisi savut piipustaan. "maaseudun keskellä..." Hän avasi kuoren ja rupesi lukaisi sen nopeasti läpi. Kirjeessä luki koneella kirjoitettuna: "hyvä Herra Hawkesworth, olen saanut ystäviltäni paljon suosituksia salapoliisin kykyjenne suhteen ja toivon, että voitte kiireiltänne auttaa..." "...Casterburyn kartanossa..." "...arkaluontoinen asia..." Hawkesworth laski kirjeen alas ja katsoi kattoa kirjovaa lampunvarjostimen kajoa. Kattotapetin tanssivat hahmot tuijottivat häntä ylhäältä. Hänelle oli taas vähäksi aikaa tekemistä.
Hän otti puhelimen käteensä ja soitti ystävälleen lordi james hamptonille. "James? Huomiseksi olisi töitä." Hän imaisi uudet sauhut ja puhalsi ne kirjeelleen. "kyllä, kyllä - lähdemme huomisaamuna."
***
Pronssinvärinen Rolls - Benton-umpiauto kiisi lontoon-birminghamin maantietä kohti delvenboroughia.
"Rikkailla on taas ongelmia pitää palvelusväkensä tikkaat kunnossa - vai mitä luulet, lordi Hampton?" Hawkesworthin vitsinä heittämä kysymys jäi leijumaan autossa, jolla hän ja hänen työtoverinsa james hampton kulkivat maantietä kohti Delvenboroughia. Syksyinen taivas kiisi pilvisenä auton ikkunassa ja aurinko pilkahteli harvakseltaan kiviaidoilla ja tammirivistöissä.
Hawkesworth painoi äänitorvea ja ohitti hevosrattaat. James hampton sulki tuuletusikkunansa ja käänsi katseensa nopeasti vaihtuvaan maalaismaisemaan.
"Enpä tiedä. Jos Casterburyn herttualla on niinkin arkaluontoinen onglema kuin palvelijoidensa salaperäiset onnettomuudet niin luulisin hänen ottaneen yhteyttä poliisiin. Ehkä siellä pelätään jotain vakavampaa ja meidän halutaan etsivän syyllinen ennenkuin hän ehtii vahingoittaa kartanon omistajia."
James hampton otti lakkinsa pois ja hieroi harmaantuvia hiuksiaan. "Tai jotain vakavampaa on jo tapahtunut - ja meidän tehtävämme on todeta myöhemmin poliisille kartanon väen olevan syyttömiä, Vai kuinka luulet?"
-"Niin kuin westhuntingissa kaksi vuotta sitten?" kysyi ashton. "Se oli helpoimpia keikkojamme jos niin voisi sanoa. Herrasväki maksoi suuret summat etukäteen palkkioita ja lopulta syyllinen olikin itse toimenksiantajamme. Mutta pian saamme nähdä mistä tässä tapauskessa on oikein kysymys - Olemme kohta perilllä"
Hawkesworth hidasti ja kääntyi oikealle. Soratien varrella oli kyltti: Delvenborough - 7 mailia.
Matka jatkui kiviaidan reunustamaa tietä halki peltomaiseman. Salapoliisikaksikon auto ohitti lehmien valloittaman rooman aikaisen vartioaseman. New Imperial Voice - radioasema soitti klarinettimusiikkia. Seuraavaksi säätiedot: Viileähköä säätä luvassa, suuri sateen mahdollisuus loppuviikkoa lähestyttäessä. Ylämäki lähestyi ja Hawkesworth vaihtoi pienemmälle vaihteelle. Mäen laelta näki ympärillä kumpuilevan maiseman: kiviaidoin rajattua peltoa, lampaita ja lehmiä. Harmaat repaleiset pilvet leijuivat hyvin lähellä maanpintaa. Sade oli enemmän kuin todennäköistä.
Noin mailia ennen kylää nuolikyltti ilmoitti sään haalistamilla kirjaimilla: Casterbury manor.
Westhunting tulisi olemaan eväsretki delvenboroughiin verrattuna.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuli ihan mieleen jonku tunnetun englantilaisen kirjailijan kirjoittama dekkari.
Vitsi olisi paljon hauskempi, jos erisnimissä olisi asiaankuuluvat isot alkukirjaimet.
"Sähkölamppu valaisi salapoliisi Ashton Hawkesworthin lontoon asunnon olohuoneen ikkunaa kellertävällä loistollaan."
Aloituslauseesi on ihailtavalla tavalla kuollut. Miten jännittävää, lähteä liikkeelle valaistuksellisista yksityiskohdista.
Ihania kliseitä.
joo, noin lyhyeen juttuun oli melko pakko laittaa vähän kioskikirjallisuutta mukaan, mutta minusta on hienoa jos tekstin ainoat viat ovat vääränkokoiset alkukirjaimet.
Jos en olisi laittanut tätä vielä jakoon, olisin kuitenkin muokannut sen aivan toisenlaiseksi.