Maanis-depressiivisyys

Tulipas katottua wikipediasta tuollaisesta ja huomasin, että kaikki oireethan ovat minulle tuttuja!

Ahfistuneisuus, panikointi, mielialan äkillinen vaihtelu.

Joskus on sellaisia päiviä, jolloin olen iloinen ja odotan tulevaisuutena tapahtuvia asioita. Illalla voinkin olla sitten pahantuulinen, masentunut ja itsemurhaakin ajattelen.

Joskus voin olla "ylivilkas" ilman mitään syytä.

Nykyään kuitenkin enemmän on niitä huonoja, masentavia päiviä. Hyvät hetket ovat olleet viime kuukausina kyllä melko harvassa.

Aluksi ajattelin, että mikä minussa on vikana kun kaikki ahdistaa... Onneksi sentään ahdistus on helpottanut.

Tiedän, että pitäisi hakea apua, sillä ei ole normaalia että lukiolaispoika ajattelee itsemurhaa melkein päivittäin, vaikkei tällä hetkellä oikein ongelmia ole. Ongelmia on kyllä ollut, josta masentuneisuuteni taisi alkaa.

Vaikka tiedostan sen, että tarvitsen apua niin en kuitenkaan siihen pysty.

En pysty kertomaan siitä vanhemmille, tai kenellekään muulle. En vain pysty.

Lääkkeitä luultavasti vaan pistäisivät popsimaan, joissa on ikäviä sivuoireita.
5155
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Ei ne väksin lääkkeitä anna. Kirjoittele vaikka ensin. Onhan sekin jo alku ongelmien ratkaisulle. Jostakin pitää aloittaa. Ei kannata tehdä mitään diagnoosia yhden videon perusteella.
Viittaat, että aavistat jo syytkin murheitesi alulle. Niitä vain sitten purkamaan.

Äänestä

En ole mikään psykiatri mutta enemmänkin oireesi viittaavat minusta epävakaaseen persoonallisuushäiriöön rajatila "mausteella".. Jos olen oikein ymmärtänyt ni maanis-depressiossa on pidempiä kausia jolloin menee ylilujaa ja sit on masennuskausia. Niinkuin sanoin, en ole mikään psykiatri mutta suosittelen googlaamaan epävakaasta persoonallisuushäiriöstä ja rajatila persoonasta.

Joka tapauksessa suosittelisin kuitenki mennä puhumaan koulun terkalle sillä oireesi voivat jopa pahentua jos et saa apua.

Äänestä
  • Jotkin oireet kieltämättä täsmäävät. Esim aina välillä jään vatvomaan mitä turhimpia asioita viikkokausiksi.

    Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa ja osaan jutella niitä näitä.

    Äänestä

  • Ap kirjoitti:

    Jotkin oireet kieltämättä täsmäävät. Esim aina välillä jään vatvomaan mitä turhimpia asioita viikkokausiksi.

    Tulen kyllä toimeen ihmisten kanssa ja osaan jutella niitä näitä.

    Huoh...

    Aamulla oli ihan ok mieliala, mutta sitten se alkoi pahentua iltaa kohti, eikä mitään niin kummallista ole edes tapahtunut.

    Muistelin vain jo tapahtuneita ikäviä asioita ja nykyistä elämäntilannettani... Tekee edelleenkin mieli vain kuolla.

    En tiedä kauanko enään jaksan tätä... :(

    Tuntuu että kaikki hajoaa päälle...

    Tälläista tänään. Normaalipäivä, ikävä kyllä.

    Äänestä

Suosittelen että et kirjoita tänne liian henk.kohtaisia asioita. Sellaisille on paremmat, suljetut fooumit. Tutustu mielentaiteen keskustelupalstaan "mielenpurkupaja". Sinne pitää rekisteröityä, ei joka jannu pääse lukemaan herkimpiä ajatuksiasi. Ja saat oikeeta vertaistukea.

Mitä kommenttiin biposta tulee, kuullostaa todella siltä että ei ihan ole se sairaus kyseessä. Lähinnä epävakaata persoonallisuutta minäkin mietin. Apua voisit aluksi hakea koulusi terveydenhoitajalta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Maanis kirjoitti:

Tulipas katottua wikipediasta tuollaisesta ja huomasin, että kaikki oireethan ovat minulle tuttuja!

Ahfistuneisuus, panikointi, mielialan äkillinen vaihtelu.

Joskus on sellaisia päiviä, jolloin olen iloinen ja odotan tulevaisuutena tapahtuvia asioita. Illalla voinkin olla sitten pahantuulinen, masentunut ja itsemurhaakin ajattelen.

Joskus voin olla "ylivilkas" ilman mitään syytä.

Nykyään kuitenkin enemmän on niitä huonoja, masentavia päiviä. Hyvät hetket ovat olleet viime kuukausina kyllä melko harvassa.

Aluksi ajattelin, että mikä minussa on vikana kun kaikki ahdistaa... Onneksi sentään ahdistus on helpottanut.

Tiedän, että pitäisi hakea apua, sillä ei ole normaalia että lukiolaispoika ajattelee itsemurhaa melkein päivittäin, vaikkei tällä hetkellä oikein ongelmia ole. Ongelmia on kyllä ollut, josta masentuneisuuteni taisi alkaa.

Vaikka tiedostan sen, että tarvitsen apua niin en kuitenkaan siihen pysty.

En pysty kertomaan siitä vanhemmille, tai kenellekään muulle. En vain pysty.

Lääkkeitä luultavasti vaan pistäisivät popsimaan, joissa on ikäviä sivuoireita.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu