ei kyllä yhtään lohduta lukea täältä toisten onnettomien tarinoita. Masentuu vain entisestään. Jossain vaiheessa havahduin siihen, että sosiaaliset fobiat ja masennus olivat johtaneet tilanteeseen, että elämä oli valunut ohi.
Nuoremmat: hakekaa apua tai ryhtykää toimiin heti! Se ei todellakaan helpotu tulevaisuudessa.
Vaikeinta se on, jos ette ole ns. taviksia. Tavisten on aina helppo löytää kaltaistaan seuraa.
Nyt pohdin vakavissani päivieni päättämistä. Elämästäni olisi voinut tulla hyvinkin onnistunut, mutta toisin kävi. Kivuton ja helppo ja vaivaton keinokin on jo mietitty. Ehkä yritän vielä kertaalleen, mutta jos epäonistun, voin häippästä tästä kylmästä maailmasta vailla omantunnontuskia.
Nuoremmat: hakekaa apua tai ryhtykää toimiin heti! Se ei todellakaan helpotu tulevaisuudessa.
Vaikeinta se on, jos ette ole ns. taviksia. Tavisten on aina helppo löytää kaltaistaan seuraa.
Nyt pohdin vakavissani päivieni päättämistä. Elämästäni olisi voinut tulla hyvinkin onnistunut, mutta toisin kävi. Kivuton ja helppo ja vaivaton keinokin on jo mietitty. Ehkä yritän vielä kertaalleen, mutta jos epäonistun, voin häippästä tästä kylmästä maailmasta vailla omantunnontuskia.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Ei sitä kannata luovuttaa vaikka välillä siltä tuntuu positiivisesti eteenpäin sanoin mummo mäessä:)
Noilla sutkautuksillanne teette itsemurhan entistä houkuttelevammaksi vaihtoehdoksi.
Mitä sinä, agsaga, siinä vielä istut ja kirjoitat?
Hae se naru jo!
Kaikki on harhaa ja muovia. Kipu on ruumiin heikkoutta, ajattelen. Tajusin kaikkein tärkeintä olevan se, mitä omassa päässä liikkuu. Olen ollut yli 5 vuotta masentunut kunnes tajusin ettei millään oo mitään merkitystä. Kato muurahaisia. Ihmiset on niinkuin ne muurahaiset - hyttysen pissa valtameressä. Millään ei oo mitään väliä.
En usko onnellisuuteen.
Mun elämän tarkoitus on kärsiä ja aion kärsiä loppuun asti koko rahalla.
Tosin kärsimyskään ei tunnu miltään jos suhtautuu tietyllä tavalla
Elämää ei kannata ajatella suorituksena, ei pidä arvioida omaa elämäänsä.
Meidän epäpyhä kapitalisti muovi kulttuuri on väärässä kaikessa.
Ihmiset ei ansaitse elää. Silti me eletään, mut onneks me kuollaan kaikki joskus. Yritä löytää jotain mihin voi purkaa pahaa oloa. Liikunta vaikka.
Itellä on tapana laulaa pahaa oloa pois samanistisesti kitaralla säestäen.
Nykyään muovia kyllä käytetään turhan paljon elektroniikassa.
olipa paha lukea tätä. hyvä vihje nuorille paitsi että helpottuu, meinasitko mennä naruun vai..otapa selvää miltä näyttää hirtetty ihminen, ei kiva näky, mitä nuorempi tietämätön sen pahempi. puhumattakaan jos on ammuttu tai ajettu autolla/motarilla jotain päin,, joka kerta tulee mieleen et vois vaikka uida paskassa mieluimmin kuin kaapia jonkun äitiä/ isää/ mummoa/ pappaa/LASTA, jonkun vitun romun seasta.( menee aika pieneen koloon nimittäin) eikä sekään kivaa ole jos näkyvyys on on 0 ja ui päin ihmistä..tietäen että omaiset odottaa rannalla. puhumattakaan ryyppy porukasta joka ei edes tiedä yhden kadonneen, ei ne edes tietäisi kaverin kuolleen vaikka laittaisi viereen filtille, juottaisivat vaan. kunnes tulee sunnuntai ilta ja pitäisi lähteä.. olen itse yksin se on ihan ookoo mun mielestä. odotan kyllä että ihan oikeasti rakastun, kerran se on tullut vastaan ja sit petettiin,, paskaahan se on, mut elämä on..ei kannata luulla että muilla muka menee hyvin, tulee vaan kaivettu omaa pääkoppaa turhaan. ps. lauseestasi ei saanut selvää oletko itse tavis vai et..
Täytyy itse kärsiä, ettei joku vain satu näkemään narun jatkeena olevaa, siitähän voi joillain mennä vaikka ruokahalu.
Kuinka vanha olet sitten "narunjatko"??
kun elämäsi on jo valunut ohi?
Välillä ajatukset itsemurhasta tuntuu niin kovin houkuttelevilta ja helpoilta.
Ei minulla ole mitään erityistä sanottavaa mikä mahdollisesti estäisi tai vähentäisi niitä ajatuksia... jos olisi niin käyttäisin niitä itseni ilahduttamiseen.
Mutta kirjoitan nyt tämän kommentin ainakin ilmaistakseni ettet ole ainoa joka asianomaisia tunteita kokee.
...mutta kuitenkin: Kaikkea hyvää toivon sinulle, toivottavasti selviät siitä mikä sinua sitten masentaakin.
Mä oon joskus jollain tasolla itsemurhamietteillä itteäni helliny, mutta en nyt kuitenkaan uskalla niin tehä koska joutusin aika varmasti helvettiin ku en oo satavarma siitä oonko uskossa vai en.
jos pelkäät helvettiä, olet jo uskossa. Ymmärrä, että kuolemasi jälkeen ei ole mitään, niin olet oikeillä jäljillä.
paskasti menee tääläkin..oletan kuitenkin,että tulee ylösotto...
sitä odotellessa...
Kannattaa sitten toivoa että pääsee mukaan siihen ylösottoon: ettei käy niin että on se joka jätetään, kun toinen vierestä otetaan. Raamattu sanoo että oli kaks ämmää hirssiä tai jotain jauhamassa ja toinen häippäs ja kaks sälliä pellolla ja toinen kaikkos aika pikasesti johonki. No Leo Mellerihän se on jaksanut pienimpiä yksityiskohtia myöten fantasioida siitä miten tämä ylösotto tapahtuu, ihan sekunti sekunnilta..suunnilleen. No, Melleri varmaaan itse sanoisi että ainahan näissä puheissani voi olla sitä" saven makua" eli vähän Leo-lisää, mutta pakko on kyllä sanoa että se mies se osaa tarinaa iskeä ja koukuttaa kuulijansa.
Oon käsittäny että siihen ylösottoon pääsis messiin jokin valioristittyjen sakki, ne jokka on jo vaikkapa ensimmäisestä etsikonajastaan ottaneet vaarin, tulleet uskoon ja ryhyneet kehittymään ristittyinä. Ja että ois jokin valittujen luku, että kun se täyttyy niin heti sitten se ylöstempaus käy. Ja että tempaisun kälken maan päälle jäänytkin voi pelastua, mutta vain marttyyrikuoleman kautta, eli vaikka suostumalla sahautumaan kahtia tai miten ne niitä opetuslapsia ja muita alkuristittyjä saattokaan pilkkoa kiitokseksi suolana ja valona olosta.
No oli mite oli niin ei välttämättä kannata tyytyä vaan siihen että pelastuu, kannattaa myös kantaa huolta siitä minkälaatuinen se taivasosuus on. Mitä enempi panee leivisköitään likoon täälä maan päällä, sitä isoomman palkan saa taivaassa. Eli jos haluat että Jumala uskoo sulle ikuisuuden ajaksi siellä jotain vastuullisempaa hommaa ko peukalon pyöritystä niin kannattaa jo tässä ajassa antaa Hälle hiukan näyttöä siitä mihin voisikaan kyetä
-> ap
Tuo päivien päättäminen on teknisesti naurettavan helppoa.
Mutta.
Se vaatii suurta tietoista rohkeutta tai suunnatonta tuskaisaa epätoivoa.
Itse olen niin jänishousu että en ole uskaltautunut vaikka joskus on mieleen pukkinut.
Suosittelet toisille avun hakemista.Toivon että sinäkin hakisit apua.
Itselläni on kaksi fyysistä pitkäaikaissairautta, ja paljon olen yksin.
Itsellä itsemurhayritys, josta teholle, josta nuorten psykiatriselle osastolle. Aluksi politerapiaa noin 1½ vuotta, sitten psykoterapiaan jota vielä 1-2 vuotta. Kyllähän sitä ajattelee ettei muuta keinoa ole, mutta onhan niitä.
Nykyään jo todella hyvä olo ja jaksaa päivästä toiseen, ja tulevaisuuskin näyttää valoisalta. Ei tarvi enää olla sekaisin 24/7 että jaksaa. Terapiaan vaan, kunnon lääkitys päälle jne. Onhan se pitkä prosessi mut.. sen arvonen.
Paskankaan apua tästä postauksesta luultavasti, mutta menköön.
Pidä hauskaa mitä ikinä teet(te)kin
http://enkelielisa.vuodatus.net/
Hae apua terapiasta tai mene juttelemaan vaikka terveydenhoitajan kanssa.Heillä on vaitiolovelvollisuus. Ja hae myös ystäviä.Monilla meistä on vaikeaa.
Myös juuri sinä olet ihmisenä arvokas.Voit myös kääntyä Jumalan puoleen.Moni on saanut apua.
Kaikki eivät ole arvokkaita eikä jumalaa ole. Tämä on taas tätä sontaa, jolla yritetään saada ihmiset tuntemaan itsensä paremmaksi muokkaamalla totuutta kivan näköiseksi. Pohjimmiltaan maailma on raadollinen, ja se tunkeutuu vaaleanpunaisen pumpulin alta esiin ennemmin tai myöhemmin. Kaikkien ihmisten ei tarvitse eikä pidä elää.
Miksi sinä, darwin456, olet vielä elossa? Onko naru hukassa?
Tuo sun Darwin taitaa olla sontaa, ainakin makroevoluutio.
Ei tyhjästä mitään nyhjäistä eikä hengissä pysymiseen vaaditut ihmiselimet voi syntyä pitkän ajan kuluessa, vaan ne pitää heti olla toimintakykyiset tai laji kuolee pois. Jos voisivat, pitää olla kehitysvaiheen aikana korvaava järjestelmä joka pitää elintoiminnot yllä. Jos tämmöinen järjestelmä olisi ollut olemassa, niistä löytyisi myös fossiileja välimuotoineen.
Mieti ihan järjelläsi vaikka välillä. 7 oikein ei tule lotossa joka sekunti.
Kun vielä pystyy liikkumaan, puhumaan, kirjoittamaan, unelmoimaan kai tässä pitäisi olla kiitollinen jäljelläolevasta toimintakyvystä. Jotenkin sen vain unohtaa vuosien varrella kun ottaa iskuja. Elämä alkaa vaan tuntua siltä, ettei ole nurkan
takana enää mitään kivaa odottamassa. Jostain se vaan pitäis vielä yrittää kaivaa
takaisin, se olotila että vielä sitä kuitenkin on siellä nurkantakana jotain parempaakin
tulossa, sittenkin.
Tuleeko itsemurhan tehneestä kummitus? En suosittele ratkaisua, vaan koita löytää joku keino jatkaa.
Tuo kuolemanjälkeinen elämä on kyllä usko, joka tehokkaasti estää itsemurhia. Siitä voi sitten keskustella, onko se hyvä vai huonoa asia. kaikkihan riippuu siitä, onko sitä ja jos on, mitä itsmurhasta seuraa. Minun tuskin tarvitsisi helvettiä pelätä, mutta riski tietysti olisi, että joutuisi jollain tapaa ojasta allikkoon, tai vain takaisin johonkin lähtökuoppaan.
Ja tämä ihan oikeasti vituttaa, koska minulla ei ole mitään käsitystä, mitä muuta tehdä. Jos olisin täysin vakaumuksellinen epäuskossa elämän jatkumiseen kuoleman yli, olisin luultavasti jo tappanut itseni. Mitä väliä sillä, missä vaiheessa sen tyhjyyden lunastaa? En ole ties kuinka pitkään aikaan osannut ymmärtää ihmisiä, jotka pelkäävät kuolemaa mikä on aika masentavaa.
Ja kukaan ei voi tällaisessa tilanteessa auttaa mitenkään ja silti jotain kai pitäisi keksiä. En ole henkisesti "sairas". Psykiatrit suksikoot Anjalankoskelle. Sillä, elänkö "tyytyväistä " elämää jossain valiumissa...sillä ei ole mitään merkitystä. Jos olisi Jumala, joka kunnioittaisi tällaista ratkaisua miehekkään itsarin sijaan, menisin mieluumin helvettiin paremman seuran toivossa.
Ja älkää pliis tulko kukaan herännäinen vastaaman tähän viestiin kuin kärpäset haaskalle. Masentaa muutenkin tarpeeksi.
Buddalaisen filosofian mukaan täällä pyrii niin kauan kunnes paha karma on kulutettu hyvillä teoilla loppuun.
Elikkäs itsarin tehneet tuolla perusteella pörräävät pitkään.
>Tuleeko itsemurhan tehneestä kummitus? En suosittele ratkaisua, vaan koita löytää joku keino jatkaa.
En itsekään suosittele, itseänikään ei toi lakanajuttu oikein pue.