Ahdistaa kevät, onneksi aurinko jo laski. Olen ihan yksin täällä pimeässä kämpässä. Ei ketään kenellä jutella. Koira vaan seurana, joka on myös masentuneen näköinen omassa kolossaan. Tylsää... haluisin jo kuolla. Mitä muut tekevät? Ovat varmaan kavereidensa kanssa. Minulla ei ole ketään.
En tiedä miten jaksan taas kesän yli.
En tiedä miten jaksan taas kesän yli.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kaikkein suurin masentaja ovat kuvitelmat. Kuvitellaan, että muilla on kivempaa, ettei kukaan toinen ole yksin, että kaikki muut tekevät koko ajan jotain hyödyllistä, ettei kukaan toinen kärsi eikä pelkää eikä halua kuolla ennen aikojaan, että kuvitellaan hiljaa omassa päässä muilla olevan aina paremmin kuin itsellä.
Se on rikos itseä kohtaan.
Heti kun pääsee/joutuu juttuun jonkun toisen ihmisen kanssa kuulee ennen pitkää miten päin mäntyä hänellä menee, miten onneton tunari hän joskus on ja mitä hän tekee päästäkseen eroon niistä ahistuksista ja morkkiksista joita jokaiselle meistä joskus tulee.
Ei kenenkään elämä ole aamusta iltaan pelkkää paskaa, se on fakta. Negatiivisista väitteistä tulee vaan entistä paskempi olo koska iitsekin tietää ettei elämä ole niin yksiselitteistä, yksinkertaista, yksisuuntaista, mustavalkoista jne.
Vie se piski pihalle ja seuraa miten se reagoi muutokseen. Eläimistä kandee ottaa oppia, koska ne elää tässä ja nyt eivätkä mieti huomista tai muistele menneitä.
Millään ei oo mitään väliä. Älä ajattele mitä muilla on tai mitä sulta odotetaan (perhe, yhteiskunta)
Kaikki on kusetusta. Ajattelen sen, jolla ei ole mitään, olevan kaikkein onnellisin
Oletko käynyt lääkärissä juttelemassa tilanteestasi?
Täällä istun kotona koneella, et ole yksin "kotona yksin oleva".
-> ap
Samoin täällä, yksin.
Sinulla on sentään koira jonka tunnet, itse en tunne ketään täällä maan päällä.
Hei!
Haluatko toisesta sielun sisaresta kirjekaverin?Voitaisiin kirjoitella sähköpostin välityksellä tästä samasta aiheesta.
Minusta taas on nimeomaan ihanaa on kevät ja aurinko paistaa enemmän. Saa katsella kauniita auringonlaskuja, vaikkakin vaan omalta lämpimältä sohvaltaan kun ulkona on vielä makuuni liian kylmä. Koirankin kanssa viihtyy paremmin pihalla kun on hieno sää, oma koira kun on jo 12 vuotias eikä enää jaksa kunnolla lenkkeillä. Silti se rakastaa pihalla olemista ja minä rakastan katsella sen pihalla leikkimistä :)
En jaksa enää tätä paskaa..
En mäkään jaksais. Miks pään sisällä pitää olla tällanen ahdistus. Ei kyl ennen ole ollut. Muistan aikoja jolloin ei tällaista ollut vaan elämä oli paljon kivempaa. Nyt tää olo on jatkuvaa. Mist ihmeestä nää johtuu, kun teil muilkin on tällast
Itse ostin 5000 palan palapelin (vai olikoha C 2000) niin siinä on nyt hetkeks homma. Renkaat vaihoin tänää ja tuli pestykkin kaikki vanteet sekä auto. Huomenna voisi sitte siivota auton sisältä :)
Mutta entäs sunnuntai..? Mitä helvettiä mä sillon teen..
Ensviikolla onneks pääsee kouluun opiskelemaan ja tuttujen seuraa. Viikolla voisin patistaa itteni housuostoksille, vaikka ahdistaa törkeesti!
"Parasta" kaveriakaan, tai ylipäätään ketään ole nähny tänävuonna, eikä oikeen olla juteltukkaa. Viikonloppuna vois sitte lähtee ryyppäämään, koska se on "helppoa". Saa olla kännissä (=sosiaalisempi) ja ympärillä on paljo porukkaa, ehkä muita tuttuja. Mitään örvellyskännejä en kuitenkaan siedä, mitä tämä kyseinen kaverini harrastaa. Se sitten juoksee pitkin baaria morotellen muita yhtä kännisiä jäkkäreitä.
Tulen muuten todella sosiaaliseksi pienes tuiskees ja joskus tulee randomie kans jutusteltuu kovin, myös naisten kanssa. Juttelu selvinpäinki on mukavaa, sillon ku se luonnistuu, mikä ei ihan heti toteudu..
Jos en täysin luota ja tunne toista, niin en osaa olla oma itseni. Ja vaikka luottaisin, tuntisin ja juttu kulkis, niin yhteydenotto on törkeen vaikeeta vaikka haluaisinkin tavata. Vaikeuttaa kaverien saamista melko paljon..
Tykkään olla kavereiden kanssa, mutta silti tulee keksittyä tekosyitä jotta ei tavattais.
Olen todella tunteellinen, mutten näytä sitä.
Joku täällä s24 kirjoitti helvetin hyvin, koin "ahaa" elämyksen ja tunsin helpotusta. Nyt osasi antaa tähän mun kaveriongelmaan diagnoosin. Tämän olen kuitenki unohtanu mutta muistan että liittyi liialliseen tunneherkkyyteen.
Sauna on nyt lämmennyt. Yksinäisenä on niin tylsää että tulee kirjoiteltua puutaheinää sen enempää mietittyä
Yksin pimeässä kämpässä mutta en juurikaan iloitse yöstä. Tulisi jo päivä niin saisi sammuttaa lamput kuluttamasta energiaa.
Suunnittelin kesällä lähteä pitkälle kävelymatkalle, tarpeeksi rahaa ruuan ostoon, olisi upeaa pystyä lähtemään edes 400km päähän kävellen, suurimpana ongelmana nukkuminen, ruoka, peseytyminen ja välttämättömimmät yhteydet yhteiskuntaan esim laskujen maksaminen.
Unelmanani on nähdä maailmaa sen kaikessa kurjuudessaan. On helvetin tylsää istua yksin 4 seinän sisällä.
Eihän tääl nyt enää niin pimeetä ole. Kelloakin siirretaan tos viikonloppuna eteenpäin kai? Yksinäisyys pimentää koko elämän ni ei ole ihme et masentaa!
Mä olen miettinyt tän homman silleen, et välillä tulee parempia ja välillä huonompia hetkiä. Kaikesta pitää selviytyä, vaikka ei niin hyvältä aina tuntuiskaan. Maanis vaihe on aika kivaa kuitenkin....