Apua! Intti päättyy perjantaina, ja palveluspuvun lisäksi menettänen monia kaveruussuhteita. Tietääkö se paluuta inttiä edeltäneeseen tylsyyteen? Ja ahdistukseen, kun noita ongelmia on mulle siunaantunut yksinäisyyden ja sen seurassa aiemmin viihtyneen masennuksen lisäksi muitakin?
Tää palsta tuskin on seuranhakuilmoituksia varten, mutta luulen täällä kuitenkin pyörivän paljon ihmisiä, joihin voin tuntea suurempaa yhteenkuuluvuutta kuin muun verkon seurapiiriperhosiin.
Lyhyesti virsi kaunis: oon 27-vuotias, 185 cm:ä pitkä, korkeakoulussa yhä tuskaileva, pessimismiin jossain määrin taipuvainen, kiltti, hellyydenkipeä, sosiaalidemokraatteja äänestävä, agnostinen, aika ujo, mielikuvitukseton, hyväntahtoinen, ymmärtäväinen, huumorintajuinen, lenkkeilyä ja hiukkasen punttistakin harrastava espoolainen, joka haluais jonkun, jonka päätä silittää.
Olen mä paljoa muutakin, mut sitä Sä et saa koskaan tietää, ellet kirjoita mulle osoitteeseen
still_standingPOISTA_tää miukumauku luukku piste com
Jos luit tänne asti, niin ehkä haluaisit nähdä kuvan musta intin alokasajalta:
http://kotisivu.mtv3.fi/jjokunen/jaska.jpg
Tää palsta tuskin on seuranhakuilmoituksia varten, mutta luulen täällä kuitenkin pyörivän paljon ihmisiä, joihin voin tuntea suurempaa yhteenkuuluvuutta kuin muun verkon seurapiiriperhosiin.
Lyhyesti virsi kaunis: oon 27-vuotias, 185 cm:ä pitkä, korkeakoulussa yhä tuskaileva, pessimismiin jossain määrin taipuvainen, kiltti, hellyydenkipeä, sosiaalidemokraatteja äänestävä, agnostinen, aika ujo, mielikuvitukseton, hyväntahtoinen, ymmärtäväinen, huumorintajuinen, lenkkeilyä ja hiukkasen punttistakin harrastava espoolainen, joka haluais jonkun, jonka päätä silittää.
Olen mä paljoa muutakin, mut sitä Sä et saa koskaan tietää, ellet kirjoita mulle osoitteeseen
still_standingPOISTA_tää miukumauku luukku piste com
Jos luit tänne asti, niin ehkä haluaisit nähdä kuvan musta intin alokasajalta:
http://kotisivu.mtv3.fi/jjokunen/jaska.jpg
Vastaukset 1
Vanhimmat
Itse kotiuduin puoli vuotta sitten. Intti oli loistavaa aikaa, kun sai unohtaa koko siviilielämän (= sen puutteen). Sain vielä tehdä juuri sellaista hommaa josta pidin, vaikka vähän ketuttaa että kaikki pitivät turhana tyhjäntoimittajana - en saanut sitten sodan ajan sijoitustakaan, prkl.
Reserviin siirtyminen oli muutenkin karu kokemus. Elämä, opiskelu ja harrastukset jatkuivat aivan samanlaisina kuin vuotta aikaisemminkin, mutta iloa niistä ei saanut irti puoliakaan siitä mitä aiemmin. Armeijan ainutkertaiset mahdollisuudet olivat peruuttamattomasti takana ja saman tien koko elämä tuntui olevan ohi. Näistä tuntemuksista voi syntyä pahakin masennus. Pahimmillaan tulee hakeuduttua töihin armeijaan!
Kaikille tyhjyydessä painiskeleville tahdon sanoa, että tarttukaa niihin vähäisiin kiinnostuksen kohteisiinne! Ei jäädä tuleen makaamaan! Armeijassa oppi painamaan eteenpäin silloinkin, kun ei vois vähempää kiinnostaa, samaa kannataa kokeilla siviilissäkin. Tietysti jos oikein pahasti sattuu niin silloin pitää mennä veksiin (eli hakea apua). Edelleen tuntuu aika tyhjältä, mutta usko tulevaisuuteen on hiljalleen vahvistunut. Tsemppiä!