Kokeillaanpa täällä, jos sais vähän asiallisempia kommentteja ja ehkä te isät ymmärrätte paremmin toisianne.
Me ollaan tämmönen tavallinen perhe, tyttö ja poika, iskä ja äiskä. Omakotitalo, kesämökki ja farmariauto :)
Tosiaan meillä on kaksi aivan ihanaa lasta ja muutenkin ollaan tosi onnellisia, mutta mulla on vauvakuume joka ei jätä mua rauhaan. Mulla on sellainen tunne, että mun on pakko saada kolmas lapsi, mutta mieheni kanta on ehdoton ei! En haluais painostaa siihen, enkä tahdo tehdä tästä mitään perhettä hajottavaa juttua. Mutta haluaisin edes käydä asiasta järkeviä kahden aikuisen välisiä keskusteluja, mutta se ei vaan onnistu. Mieheni kanta on tähän asiaan niin jyrkkä, mikä hämmentää minua sillä molemmat lapsemme ovat olleet erittäin toivottuja, olemme onnellinen perhe. Lapset ovat tuoneet suhteeseemme vain kaikkea hyvää.
Mikään järjellä ymmärettävä syy ei selitä mieheni kantaa, meillä olis tilaa, rahatilanne on hyvä, olemme vasta kolmekymppisiä.
Mikä ihmeen ei enään ikinä lapsia juttu mieheeni on yllättäen iskenyt?
Me ollaan tämmönen tavallinen perhe, tyttö ja poika, iskä ja äiskä. Omakotitalo, kesämökki ja farmariauto :)
Tosiaan meillä on kaksi aivan ihanaa lasta ja muutenkin ollaan tosi onnellisia, mutta mulla on vauvakuume joka ei jätä mua rauhaan. Mulla on sellainen tunne, että mun on pakko saada kolmas lapsi, mutta mieheni kanta on ehdoton ei! En haluais painostaa siihen, enkä tahdo tehdä tästä mitään perhettä hajottavaa juttua. Mutta haluaisin edes käydä asiasta järkeviä kahden aikuisen välisiä keskusteluja, mutta se ei vaan onnistu. Mieheni kanta on tähän asiaan niin jyrkkä, mikä hämmentää minua sillä molemmat lapsemme ovat olleet erittäin toivottuja, olemme onnellinen perhe. Lapset ovat tuoneet suhteeseemme vain kaikkea hyvää.
Mikään järjellä ymmärettävä syy ei selitä mieheni kantaa, meillä olis tilaa, rahatilanne on hyvä, olemme vasta kolmekymppisiä.
Mikä ihmeen ei enään ikinä lapsia juttu mieheeni on yllättäen iskenyt?
Vastaukset 25
Vanhimmat
mene välillä töihin ja keskity siihen mitä teillä jo on, pakkoko niitä lapsia on kokoajan tehdä. sinä haluat 3 miehesi 2, miksi juuri miehesi pitäisi tässä asiassa joustaa? miksi et sinä voi joustaa kun kaksi olet jo saanut ja tyytyä niihin kahteen, jos kerran onnellisia olette?
Terapiaan hullu akka ja siitä töihin. Sulla masennus?
"Mikä ihmeen ei enään ikinä lapsia juttu mieheeni on yllättäen iskenyt?"
Ehkäpä hänelle riittää ne kaksi, eikä halua enempää.
Kysyn samaa kuin joku edellä: miksi juuri miehesi pitäisi tässä asiassa antaa periksi, miksi et sinä voi?
Tunsin kerran naapurinrouvan, joka halusi tasaisin välein tehdä lapsia, ettei tarvitse mennä töihin, kotona oli kivempaa. Oli siinä kirjapainossa työskentelevällä miehellä rankkaa hankkia kaikki rouvan vaatima elintaso. Kun mies halusi hieman irrotella arjesta, rouva ei antanut miehen ottaa saunakaljaa kotona, mies sitten oli muutaman päivän reissussa kavereitten kaa. Ja sittenhän siellä oli sota pystyssä. Siinä sitten selviteltiin naapureitten avulla näitä stressin aiheuttamia riitoja, joita rouva ei voinut mitenkään ymmärtää, mikä stressi sillä miehellä voisi olla, rouvahan hoitaa kodin ja lapset. Huhhuh...
Toinen naapurin rouva sanoi, ettei voisi kuvtiellakaan elämäänsä ilman vauvaa koko ajan sylissään. Mies ei tiennyt ehkäisyn lopettamisesta ja vaati neljännen lapsen aborttia, rouva selitteli, ettei heillä sittenkään ollut varaa neljänteen lapseen.
Niinpä niin, sitä en ole koskaan ymmärtänyt mitä tarkoittaa, että ei ole varaa lapseen, vaan se on annettava pois. Joskus sotien aikaan lapsiraukat joutuivat pois kodeistaan kun ei ollut mitään tuloja, mutta nykypäivänä ihmisillä on työpaikat, eikä ne lapset nyt niin paljon syö tai kuluta, ettei niitä olisi varaa ruokkia. Ja sitäpaitsi, pitää vaan suunnitella kuinka monta mukulaa tekee.
Niin että miettiköön vauvakuumeinen sitä henkilöä, joka sen rahan siihen perheeseen hankkii, en laittaisi sitä niin kovin ahtaalle. Ehkä lapsiluku on nyt täynnä.
Onnellista elämää teille toivottelen.
Kaikkien, itseasiassa ei monienkaan kusipäiden ei kannata tehdä yhtään lasta. Sitä päätöstä minä arvostan!
Mistä te heti päättelette, että mä olen joku töitä vieroksuva loinen. Olen kuule työelämässä ja opiskelen lisäksi, ollut nyt viimeisen vuoden ja opinnot aloitin jo kotona olessani. Toki olen hoitanut lapsiamme kotona MIEHEN toiveesta esikoista 3 vuotta ja nyt molempia 2 vuotta, kun toinen lapsi syntyi.
Kyllä mä erittäin hyvin ymmärrän, että kolmonen sotkis taas kaikki kuviot. Nyt meillä on niin kiva tilanne, kun molemmat lapset jo sen verran isoja, että voidaan kahdella kelkalla kelkkailla, prätkäillä ja touhuta kaikkea kivaa lasten kanssa. Kyllähän se vauva taas heittäis pitkäksi aikaa kuviot uusikis ja kolmen kanssa ei kaikki kahden lajit onnistu. Eikä mieheni ole ikinä ollut mikään, vauvoja ihkua tyyppi. Toki molemmat ovat olleet erittäin toivottuja ja on niitä vauvoinakin hoitanut ja osallistunut. Mutta ei selvästi siitä niin nauttinut, mutta heti kun lapset kasvoivat ja alkoivat liikkumaan. Niin hänen "isyytensä" puhkesi kukkaan.
Elämähän on jatkuvaa puolin ja toisin joustamista, etenkin parisuhde elämä. Jousto onkin aina pelannut tosi kivasti ja tasapuolisesti, mutta tässä asiassa on ilmeisesti turha odottaa mitään molempia tyydyttävää ratkaisua.
Kai se vaan on yritettävä olla haaveilemasta kolmannesta ja sisustaa se "kolmannen" huone vaikka punttisaliksi, niin sittenhän ei tartte sillä tilallakkaan asiaa enään perustella.
Jos, vaikka hankkis prätkä tai auto kuumeen, helpottaiskohan se ? :)
Mene terapiaan, hanki ystäviä jne. Älä täytä maailmaa liikaa!!
"Lapset ovat tuoneet suhteeseemme vain kaikkea hyvää."
No, se kolmas voi viedä teidät eron partaalle.Tulee vielä joku erityislapsi, jolla on kaikki mahdolliset vaivat jo vauva-ajaista lähtien. Kaikki ei aina mene niin kuin Strömsössä.
MIksi et voi olla tyytyväinen siihen mitä sinulla jo on? Todennäköisesti joudut/saat jossain vaiheessa hoidella vielä lapsenlapsiakin...
Tästähän nyt näkee, että kyseessä on teeskentekijä, joku Fb-päivittäjien kingi, jonka elämä ei kiinnosta ketään. On alkaneet selkeästi munanhimot vierasta munaa kohtaan heräilemään, kun nössö aikanaan löytyi siittäjäksi, mutta komea tosimies olisi hakusessa - oiken sellainen raju rakastaja joka ottaa;) Nyt sitten keksistään vauvakuume, että jospa se poistaisi tämän kiiman vieraita miehiä kohtaan. Esitetään itsellekin onnea, vaikka todellisuudessa on aukko töytettävänä elämässä tai oikeastaan kaksi; yksi jalkovälissä ja toinen rakkaudenkaipuussa, kun lasten isä ei ole se tosimies. Nyt pitäisi lapsi saada, että saadaan lykätä asioiden todellisuutta parilla vuodella.
Koulu ja työ ei kiinnosta, eli lasta vaan maailmaan, niin sillähän sekin vaiva poistuu ja saa kotona taas olla nollat taulussa kolme vuotta.
Suosittelen ap:lle ihan oman ja muiden kansssaeläjiesi edun nimissä sterilisaatiota ja terapiaa. - Ihan oikeesti!
Lapset ovat rikkaus, jota rahalla ei saa. Sitä tämä ilkeiden/kateellisten/sydämetttömien ihmisten nyky-yhteiskunta ei tajua.
Koiranmärrejä kyllä laitetaan ja monta heti kerralla.
Koirat ovat lemmikeitä ja se ei ole koirien vika, että sinulla oli vaikea lapsuus.
Siis kyllähän asia on niin, että lapsia saa ja kannattaa tehdä, jos on itse sinut itsensä kanssa ja on parisuhdekin kunnossa. Laspet nykyaikana meriiti ja status, eli eikö se ole väärin? Maailma ei kyllä tarvitse yhtään lasta, jos totta puhutaan.
Suomenkin väkiluku kasvanut viimeisen kymmenen vuoden aikana!
Vauvakuunme ei ole vain sosiaalisten paineiden tulos.
Tuoreen tutkimuksen mukaan vauvakuume on todellinen tila, eikä vain sosiaalisten paineiden tulos, kuten aiemmin on luultu.
Lue lisää Yle uutiset 8.6.2011.
Lue kommentteja, kommentoi.
http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2011/06/vauvakuume_ei_ole_vain_sosiaalisen_paineen_tulos_2624917.html
------
Oli miten oli, niin kaks lasta saa riittää nykymaailmassa.
Hae ap. ammattiapua!
Biologinen kello tikittää kolmissakymmenissä vasta, eli jos tekee muksut ennemmin, niin ei kanata kolmikymppisenä enää alkaa lisääntymään.
Vauvakuume on samanlainen psykoottinen harha kuin rakastuminenkin. Odotetaan jotain käsittämättömän suurta ja ylimaallista. Kuvitellaan, että kaikki tulee olemaan ihanaa ja täydellistä.......vaan kuinkas sitten kävikään.
Naisten olisi syytä erottaa vauvakuume ja ikäkriisi toisistaan. Ikäkriisit kuuluu elämään ja silloin arvoidaan koko elettyä elämää. Onko tämä sellaista elämää jota haluan elää? Onko puoliso se jonka kanssa haluan vanheta? Kuka minä oikein olen? Kriisin kourissa tulee helposti tarve pistää koko elämänsä remonttiin.
Lapsen hankinta ei mielestäni ole mikään ikäkriisin ratkaisukeino. Parisuhde on ihan yhtä huono ja epätyydyttävä tai vielä huonopi lapsen jälkeen. Jos on kyllästynyt elämäänsä ja ukkoonsa, niin ei uusi vauva sitä tilannetta muuksi muuta. Pariterapia ehkä, ja omaan itseensä tutustuminen.
"Mikään järjellä ymmärettävä syy ei selitä mieheni kantaa, meillä olis tilaa, rahatilanne on hyvä, olemme vasta kolmekymppisiä.
Mikä ihmeen ei enään ikinä lapsia juttu mieheeni on yllättäen iskenyt?"
MIehesi on jo kokenut elämän kahden pienen lapsen kanssa ja nähnyt mitä se on. Siis sinällään antoisaa mutta myös usein rasittavaa ja elämää rajoittavaa. Nyt lapsenne ovat jo vähän isompia ja pahin on takana. Voisitte siis välillä jo elää vähän muutakin elämää kuin vauvaperheen arkea.
Mitä ihmettelemistä siis on siinä jos miehesi ei enää halua kolmatta lasta? Sehän on ihan luonnollista. Teillä on jo lapsia ja miehesi saa olla isä ja kahdestakinlapsesta saa elämään sisältöä ihan riittävästi. Miehesi myös varmaan ajattelee ihan järkevästi että kolme lasta tarkoittaa isompaa autoa, kalliimpia ulkomaanreissuja yms. rahanmenoa.
Kumpikohan teistä ajattelee tunteella ja kumpi järjellä?
Kerrassaan mielenkiintoisia näkemyksiä.
Mutta yhteen juttuun on kyllä ihan pakko puuttua, siis tohon että jos nainen hoitaa lapsia kotona niin se vaan laiskottelee. Kuvitteletteko te miehet ihan oikesti niin? Jos, niin ette taida kovin paljon osallistua lastenne hoitoon. Lasten kotihoito on kyllä ihan kaikkea muuta, kun lepäämistä. Kyllä mä jopa koen, että töissä pääseen paljon helpomalla, kun kotona. Mutta onhan omien lasten hoitaminen kotona taas ihan eri tavalla antoisaa, kun töiden teko ja siitä nauttii koko perhe. Ja se suhde, joka silloin lapsiin luodaan, kantaa kauas.
Onhan se kyllä niin totta tämä naisten ja miesten pieni ero, mies ajattelee kaiken järjellä ja minä tunteella. Minä elän tässä ja nyt ja mies suunnittelee jo kaikkia niitä reissuja kahden joskus 15 vuoden päästä.
Kyllä tässä on mukana naisten vastauksia.
Hih hih hih hihiiiiiiii....uskomattomia vastauksia. Hakeudu "hoitoon"/"terapiaan"???
Tai mene töihin. Vauvakuume EI ole sairaus! Itselläni neljä lasta pitkillä aikaväleillä ja välillä, vaikka olisin halunnut mennä töihin, niin niitä töitä ei vaan kaikille riittänyt. Elossa ollaan, vaikka työttömyyskorvauksilla yksin lapsiani elätinkin.
Nyt ei enää ole vauvakuumetta, kun viisikymppiset pikkuhiljaa lähestyvät. ja olen työelämässä tiukasti kiinni. Mutta aikoinaan halusin ison perheen, eka mieheni halusi myös lapsia, toista ei olisi voinut vähempää kiinnostaa, mutta eipä kiinnostanut ehkäisykään kehoituksistani huolimatta. Minä hoidin sen puolen yksin ja jos ehkäisy pettää, niin sitten se pettää.
KÄRSIKÖÖT NAHOISSANSA, kun elatusmaksuja makselee. Minä elätän lapseni oman osuuteni verran omalla palkallani. Joten änkyttäjät, älkää vaivautuko lokaamaan elättäjästä!
Miehen vaihtamis vaihtoehtoa en edes harkitse, minulla on maailman paras mies.
Ei lapsiluku saa muodostua suhteessa eron syyksi, kun meillä kuitenkin on yhteisiä lapsia.
Mutta kieltämättä erittäin erikoisia vastauksia nämä terapia ja hoitoon meno ehdotukset, töihin meno ja se, että vauvakuume on sairaus. Voihan se tietysti olla, että lähes kaikki naiset on sairaita.
Vauvakuume tarkoittaa sitä, että olet RAKASTUNUT AJATUKSEEN vauvasta. Et siihen todellisuuteen mitä lapsen hoitaminen on, vaan siihen mielikuvaan, että uusi vauva toisi elämääsi jotain ainutlaatuista ja ihanaa. Että olisit kuin jossain äiti ja lapsi maalauksessa, autuas hymy huulillasi, syvää rauhaa ja levollisuutta tuntien, lapsi rinnoillasi...
Todellisuudessa seilaat jossain hämärän rajamailla, pää väsymyksestä sumeana, tukka lapsen kakassa, rinnukset oksennuksessa, ja ihmettelet kuinka tässä näin kävi.....
Sinulla on selvästi tarve saada jotain muutosta elämääsi. Yhtä hyvin voisit rakastua naapurin Arskaan. Tässäkin rakastuisit mielikuvaan, et todelliseen ihmiseen. Arska voisi edustaa jotain ihan vastakkaista kuin sinun oma miehesi. Arska olisi komea, hyväkäytöksinen, kohtelias, naista huomioiva....Mutta, jos alkaisit suhteen tuon Arskan kanssa, niin jossain vaiheessa suomut tippuisivat silmiltäsi, ja huomaisit, että Arska onkin ihan jotain muuta...
Vauvakuumeiseen ja päättömästi rakastuneeseen ihmiseen ei tehoa mitkään järkipuheet. Vaikka sanoisi, että ei se vauva-arki ole niiiiin ihanaa, tai että tuo ihminen kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, niin rakastunut ihminen uskoo näin, koska haluaa uskoa.
Kun kuitenkin olet jo kaksi lasta synnyttänyt, niin eikö tuohon vauvakuumeeseen virittäytyminen ole aika hankalaa, kun se järki kuitenkin yrittää sanoa, että hei tiedät totuuden, koska olet kokenut saman asian jo kaksi kertaa. Mitä uutta se antaisi? Vai uskotko, että uusi lapsi olisi kuin liima joka pitäisi parisuhteenne koossa? Miehesi ei jostain syystä ole ilahtunut tästä lapsi ajatuksesta.
Päätös on teidän, mutta kannattaa haastaa itseään ajattelemaan. Tutkailla, että mitä sitä ihan oikeasti kaipaa. Todellisuus ja mielikuvat on kaksi eri asiaa.
Fiksua puhetta.
Teillä on jo kaksi lasta ja miehellesi se riittää, hän on tyytyväinen elämäntilanteeseenne sellaisena kuin se nyt on. Kuten itsekin totesit, vauva keikauttaisi asetelman taas hyväksi toviksi (jos ei pysyvästi) pois nykyisiltä raiteiltaan. Tässä asiassa ei oikein kompromisseja pysty tekemään. Miehelläsi ei ole myöskään velvollisuutta esittää kymmenkohtaista järkisyylistaa, miksi hän ei kolmatta lasta halua. Hänen tunteensa ovat yhtä arvokkaita ja merkittäviä kuin sinunkin, vaikka ne ovatkin päinvastaisia.
Ehkä syynä voi olla kans joku rahallinen asia? lapsi vie myös hullusti aikaa ja raastaa uhmaiässä hermoja. Tyytykää nyt niihin kahteen
Syy ei voi olla taloudellinen, ellei mieheni vastoin kaikkia periaatteitaan ole alkanut ahneeksi :) Aikaahan ne toki vie ja hermojakin toisinaan, mutta lapset on lapsia!