Musiikki voi olla sen verta monimutkainen asia, että sitä ei voi arvioida vain äänilevymusiikin eli poprock-musiikin antamilla eväillä.
Soittakaa vaikka Pianoetydejä 1 -kirjan kappaleet: sen jälkeen hahmotuskykynne on jo parantunut siinä määrin, että alatte hahmottaa Beatlesissa alkeellisia elementtejä.
Jos soittoharrastus klassisten pianoteosten (onko muita olemassakaan?) parissa jatkuu, poppi jää auttamatta taakse.
Jos on oikeasti tehnyt niin suuren työn kuin tutkinut jonkun sinfonian koko partituurin, ei voi enää saada kuin satunnaista viihdykettä popista. Klassisen musiikin rikkaus tulee vain pakolla selväksi musiikin parissa olemisen kautta.
Ainoana poikkeuksena juuri pop-saastan kuunteleminen: se ei kehitä hahmotuskykyä tai valmiuksia arvioida musiikissa tapahtuvia asioita.
Harva harrastaa kunnolla musiikkia, moni kuuntelee poppia.
Soittakaa vaikka Pianoetydejä 1 -kirjan kappaleet: sen jälkeen hahmotuskykynne on jo parantunut siinä määrin, että alatte hahmottaa Beatlesissa alkeellisia elementtejä.
Jos soittoharrastus klassisten pianoteosten (onko muita olemassakaan?) parissa jatkuu, poppi jää auttamatta taakse.
Jos on oikeasti tehnyt niin suuren työn kuin tutkinut jonkun sinfonian koko partituurin, ei voi enää saada kuin satunnaista viihdykettä popista. Klassisen musiikin rikkaus tulee vain pakolla selväksi musiikin parissa olemisen kautta.
Ainoana poikkeuksena juuri pop-saastan kuunteleminen: se ei kehitä hahmotuskykyä tai valmiuksia arvioida musiikissa tapahtuvia asioita.
Harva harrastaa kunnolla musiikkia, moni kuuntelee poppia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juu juu, uskotaan uskotaan.
Mutta, paras ja oikeastaan ainoa todella luetettava musiikin arvio menetelmä on ns. tennarin vipatus eli avoin rockasteikko menetelmä. Se tapahtuu siten että kuuntelet tai soitat jotain musiikkia ja seuraat kuinka omat tai mahdollisten muiden kuulijoiden tennarit rupeavat sen soivan musiikin mukana vipattamaan. Mitä enemmän vipatusta sitä parempaa on kuulemasi/esittämäsi humppa_polkka_jenkka_jatsi_rokki.
Sillä totuushan on mitä musiikkiin tulee: It Don't Mean a Thing if It Ain't Got that Swing
http://www.youtube.com/watch?v=iVu1i0gjXmo
Klasari vipattaa eniten - ei rokin rytmiköyhään poljentoon jaksa palata, kun on kuunnellut todellista klassista svengiä.
Rokkiasteikkoa ei ole olemassa, mutta kuvailemasi kriteeristökin nostaa klassisen ylimmäksi musiikinlajiksi! Mikä siinä on, kun se on kaikessa parasta! Taitaa olla neroja taustalla, eikä 16-kesäisinä sointuja ensikertaa tapailleita sävelkuuroja "runosieluja" tyyliin Lennon (tai pieniä laulunikkareita trubaduurilinjalta ala McCartney)