Kauhea vauvakuume ollut jo pian vuoden. Olen 21-vuotias nainen ja mies on 24. Alotin viime syksynä yliopistossa, joten valmistumiseen menee vielä n. 5 vuotta. Toki viimeinen vuosi on enemmänkin gradun tekemistä. Mies valmistuu tänä keväänä ja menee sitten työelämään. En millään halua enää odottaa montaa vuotta mutta järki sanoo ettei lasta voi tähän elämäntilanteeseen tuoda. Vaikkakin taloudellinen tilanne kohoaa aika paljonkin miehen mennessä töihin. Omat opiskelut siinä vaan kärsii jos nyt lapsen teen, paitsi että en ole ainoa joka lapsen tekee vaikka koulussa on. Yliopistolla näkee paljon vauvoja ja vauvamasuja. Jos vielä vuoden-pari jaksaisi odottaa että saisi koulun edes puoleenväliin ja sitten :) mieskääb ei halua vielä lasta, kuulemma sitten kun valmistun. Miten vain jaksan odottaa sinne asti :( olen sitten niin vanhakin jo. Kaikki te jotka olette saattaneet lapsen tähän elämäntilanteeseen, kertokaa miten on mennyt. Tai ylipäätään kertokaa mielipiteitä tilanteestani :)
Haluan lapsen muttei pysty vielä :(
Lapset on ihania :)
10668
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
"mieskääb ei halua vielä lasta, kuulemma sitten kun valmistun. Miten vain jaksan odottaa sinne asti :( olen sitten niin vanhakin jo."
Omasta mielestäni 26-vuotias ei kyllä ole mitenkään vanha äidiksi vaan aivan normaali-ikäinen. Suurimmalla osalla naisista ei senikäisenä ole vielä ensimmäistäkään lasta.
No samaa sanoisin, että vanha et ole, vaikka odottaisit siihen saakka, kun valmistut. Jotenkin nykyään on vähän sellainen "nyt mulle kaikki heti" -ajattelutapa tavallista, eikä malteta mitään tehdään loppuun, kun pitää jo seuraavaan elämänvaiheeseen päästä siirtymään. 26-vuotias on nykyään kohtalaisen nuori äidiksi, moni aloittelee perheen perustamista vasta kolmekymppisenä. En sano, että se olisi ainut oikea tapa, kunhan vain huomautan, ettet tosiaankaan kaksvitosena ole vanha äidiksi. Parasta aivan varmasti olisi, että keskittyisit nyt oikein täysillä opiskeluun ja yrittäisin vaikka sitten valmistua vähän etuajassa, jos ajan kuluminen niin ahdistaa. Vauvan kanssa opiskelu on kuitenkin hurjan paljon väsyttävämpää ja monimutkaisempaa kuin nyt, kun sulla ei ole mitään velvotteita perheen puoleen.
Sinä äpär et tee yhjään lasta löhäpeeseestäsi . Onki asia ymmärretty?
Ja tämä on määräys johon voit hakea oikaisua täytettyäsi 30- vuotta. käsittelyaika oikaisussa 5-vuotta - eli laske siitä!
Itsellä aina ollut sellainen lapset tehdään alle 30 v tai niitä ei tehdä ollenkaan. En halunnut olla tulla vanhana äidiksi. Nuorena jaksaa paremmin. Ainakin itselle ja miehelleni sopi tämä.
Sain esikoiseni 16- vuotiaana ja toisen 20- vuotiaana. Kummatkin varttuneet ihaniksi naisiksi. Ovat lentäneet kotoa jo aikoja sitten ja mieheni kansa vietellään eläkepäiviä:). Minä 47 v ja mieheni 52 v.
Elämä on ihanaa:).
Nyt odottelemme lapsenlapsia:).
Teetpä miten vain niin toivotan sinulle oikein paljon onnea matkaan:)!
No sun aikaas maailma ja naisen rooli oli hiukka eri.
Kyllä kerkkiit sen lapsen tehä vähän vanahempanakkii ei tarvvii nyt tehä minä tein ensimmäisen lapsen 20 vuotiaana ja toisen 32vuotiaana sitten vasta vanhemmuus alko selvitä ,nuorena on ehkä vähän itsekäs näissä kasvatus asioissa tai tee molemmat ansimmäinen nyt ja toinen kun olet yli kolme kymppinen niin huomaat ero .
Elämässä pitää tehdä valintoja ja jos olet opiskelun valinnut, kannattaa se varmaan hoitaa kunnialla loppuun ja perustaa perhe myöhemmin.
Itseäni on myös vaivannut kova vauvakuume viime aikoina, olen myös opiskelija, 23-vuotias ja vielä olisi pari vuotta yliopistossakin jäljellä, jos aikataulussa valmistuu. Mulla on nyt ollut sellainen onni, että yksi lähellä asuva kaverini tuli äidiksi nuorempana, hänellä on kaksi lasta. Voin mennä heitä katsomaan, kaveri ja lapset on tyytyväisiä, kuten minäkin :) Olisiko sinulla lähipiirissä ihmisiä, joilla on pikkulapsia, sekin auttaa kummasti noihin ajatuksiin, kun puuhastelee jotain muiden lasten kanssa. Samalla saa kokemusta lapsista.
Uskon että ne opinnot kannattaa suorittaa ainakin aika pitkälle, yliopistossa eka vuosi voi tuntua helpolta, mutta kummasti se tahti kiristyy ja asiat vaikeutuu, vaatii enemmän keskittymistä. Valmistumistakin voi vähän nopeuttaa, jos pystyy tekemään opintoja käymättä samalla töissä, rahallisesti on tiukkaa, mutta niinhän se aina on opiskelijalle.
Oot kyllä niin nuori ettei sulla mikään kiire ole:) Nauti nyt pari vuotta ainakin rauhassa opiskelijaelämästä. Jossain vaiheessa, kun ikää ja kypsyyttä on hitusen enemmän kertynyt, voitte harkita kesken opintojen lapsen yrittämistä. Aika moni nainen taktikoi näin, ettei joutuisi siihen tilanteeseen että alkaa esikoista yrittämään vasta 30-vuotiaana. Siihen nimittäin voi ajautua kun opiskelut kestävät päälle sen 5v (tulet huomaamaan, suurin osa ei kerkeä valmistua 5 vuodessa, alasta toki riippuen), tämän jälkeen alkaa työnhakujakso joka voi todellakin kestää, sekä olisi hyvä olla putkeen töissä 1-2v, jotta saa uran alulle. ja on työ mihin palata äitiyslomalta. Toki riippu tämäkin alasta...
Voitte esimerkiksi pyrkiä laskelmoimaan niin että sinulla olisi enää 2-1v, tai vaikkapa puolisen vuotta opiskeluja jäljellä kun alatte yrittämään raskautumista. Missään nimessä älä tee sitä virhettä että hankit lapsen heti valmistuttuasi, ihan oman urasi ja tulevaisuutesi kannalta. Tuoreilla papereilla pitää pyrkiä hankkimaan töitä, heti valmistuttua, harva työnantaja (valitettavasti) ottaa töihin pari vuotta sitten valmistuneen, eikä yhtään töitä tehneen hakijan.
Mutta ei teillä todellakaan mikään kiire ole, ota vaikka tähtäimeksi että kandin jälkeen alatte vakavammin harkita, jos miehellä on hyvä työ jne. Jotkut jopa onnistuvat opiskelemaan äitiyslomalla, mutta se rippuu todella paljon lapsesta, joten sen varaan ei kannata mitään laittaa. Niin ja yliopistot ovat pääsääntöisesti hyvin suopeita kesken opintojen lapsia hankkineille, eli lisäaikaa opintoihin saa jos lapset ovat vaikuttaneet opintojen suorittamiseen jne.
Onpas muilla erilaisia vastauksia, pitänee ihan sanoa ennen kuin tulee kritiikkiä että minunkaan mielestä 26v ole vanha äiti, todellakaan, ja aivan hyvin voi 30v hankkia lapsensa. Mutta ymmärrän kyllä täysin sen että joku haluaa lapset nuorempana, onhan kuitenkin mahdollisuus että kuuluu siihen sorttiin joka ei raskaudukkaan kovin helposti, ja mitä vanhemmaksi tulee sitä hankalemmaksi homma muuttuu :/
Eli ap järki käteen opintojen ym suhteen, olet vielä nuori, olet 26 vuotiaanakin nuori. Mutta kaikkea ei tarvitse tehdä niinkuin muut tekee, vaan joskus pitää tehdä päätökset muiden mielipiteistä huolimatta. Edelleen haluan muistuttaa siitä, että naisena ei kannata lapsia tehdä heti valmistumisen jälkeen, työelämän realiteetti kannattaa pitää mielessä.