Olen kesän alussa lähdössä ensimmäiselle pitkälle pyörämatkalleni Helsingistä Inariin. Aikaa tähän on kymmenen päivää, joista kaksi päivää on melkein puolikkaita. Enempää aikaa ei ole saatavilla. Matkaahan sinne kertyty yhteensä noin 1200km ja jokaiselle päivälle siis 120km. Onko tämä 120kilometrin päiväpolkeminen epärealistinen tavoite?
Tietääkö kukaan missä menisi hieno reitti sinne?
Kuinka paljon minun pitäisi harjoitella nyt keväällä, että jaksaisin tuon matkan? Olen kyllä koko talven ajellut pyörällä päivittäin, mutta matkaa on kertynyt vain 5-10km päivässä.
Kiitos asiallisista vastauksista jo etukäteen!
Pitkä pyörämatka!
pyöräilevä hullu
73
8469
Vastaukset
- -
Ota suunnittelussa ainakin huomioon, että mitä todennäköisimmin et halua ajaa valtateitä pitkin. Kolminumeroiset tiet ovat useimmiten leppoisimpia ajaa. Matkaa tulee silloin toki lisää mutta matkustusmukavuus kasvaa samalla merkittävästi. Riippuu tietty siitä, että onko tarkoitus nauttia pyöräretkeilystä vaiko vain suoriutua Suomen päästä-päähän ajosta.
Jos pohjakuntoa löytyy niin 120km/päivä on varmasti ihan ajettavissa. Käytännössä niitä ylimääräisiä kilometrejä kuitenkin kertyy kummasti, tai ainakin omilla retkillä näin on tapahtunut. Harmi, että aikataulusi on noin tiukka sillä pelivaraa jää aika vähän jos tapahtuu kalusterikkoja tai harhaan ajoja, sattuu todella huono sää tai tulee tarvetta lepopäiville. Kaksi viikkoa olisi aika ideaali mutta jos ylimääräisiä päiviä ei saa niin silloin ei saa.
Viikonloppuisin kannattaa ajaa ainakin muutama yli satasen lenkki alle niin tietää miten pitkä matka maistuu. Jos sinulla ei ole aiempaa retkikokemusta niin ainakin yksi miniretki kannattaa tehdä pohjalle niin huomaa mahdolliset puutteet kalustossa.- 17
Toivottavasti sinulla on hybridipyörä ! Se on paras tuollaiselle matkalle !
- Börje 321
Ei todellakaan ole. Paras vaihtoehto löytyy akselilta maantiepyörä, cyclocrossari tai oikea retkipyörä. Hinnat alkaen cycloista ainakin löytyy lokarin ja tavaratelineen paikkaa. Retkipyöristäkin löytyy vakiona. Maantiefillarin kanssa voi olla, että joutuu päätyä peräkärryyn.
Noin pitkällä matkalla päätyisin ehdottamasti käyräsarviseen malliin. Tuossa matkalla kerkee erilaisia otteita kaipaamaan monesti. Ja näitähän käyrätangosta löytyy.- 17
Börje taitaa maantiepyöräkauppias, joka tyrkyttää myymättömiä pyöriään täällä.
- T-jussi 2011
17 kirjoitti:
Börje taitaa maantiepyöräkauppias, joka tyrkyttää myymättömiä pyöriään täällä.
120 km / päivä on aika paljon kymmenenä peräkkäisenä päivänä. Aluksi kun lähtee liikkeelle tahtoo tulla paikat kipeeksi, olisi hyvä jättää aikatauluun pari välipäivä mahdollisuutta. Pitkillä reissuilla on alku aina tahmeaa lihakset kaipaa lepoa, varsinkin jos on joutunut puskeen koko päivän kovaan vastatuuleen.
Ajelin viimekesänä (2011) Forssa - Nordkapp - Forssa matkaa kertyi noin 3500 km
http://www.matkukuus.com/retki/?Pohjois-Norja_NORDKAPP
T-jussi - 23
T-jussi 2011 kirjoitti:
120 km / päivä on aika paljon kymmenenä peräkkäisenä päivänä. Aluksi kun lähtee liikkeelle tahtoo tulla paikat kipeeksi, olisi hyvä jättää aikatauluun pari välipäivä mahdollisuutta. Pitkillä reissuilla on alku aina tahmeaa lihakset kaipaa lepoa, varsinkin jos on joutunut puskeen koko päivän kovaan vastatuuleen.
Ajelin viimekesänä (2011) Forssa - Nordkapp - Forssa matkaa kertyi noin 3500 km
http://www.matkukuus.com/retki/?Pohjois-Norja_NORDKAPP
T-jussiT-jussi 2011, millainen hybridi sulla on ?
- T-jussi 2011
23 kirjoitti:
T-jussi 2011, millainen hybridi sulla on ?
Moikka
Tunturi RX 900
Tässä linkissä kuvia pyörästä:
http://www.matkukuus.fi/nordkapp/
http://www.facebook.com/J.Rosenstrom
T-jussi - Kannattaa lukea!
T-jussi 2011 kirjoitti:
Moikka
Tunturi RX 900
Tässä linkissä kuvia pyörästä:
http://www.matkukuus.fi/nordkapp/
http://www.facebook.com/J.Rosenstrom
T-jussiHyvä ja ytimekäs juttu. Kiva lukea muiden kokemuksia.
Jutusta muuten huomaa heti, että pyörä ei ole ollut paras valinta tuollaiselle matkalle. Mm. satula on ollut todennäköisesti liian leveä ja pehmeä? Samoin voi päätellä, ettei stonga ehkä sittenkään ole sellainne, mitä tuollaisella reissulla kaipaa.
Tullaan taas siihen, että normaali retki-, audax- tai jopa maantiepyörä on paras valinta retkeilyyn. Perus crossarit ovat hyvin lähellä retkipyörää. RX900:n hinnalla saa siis retkeilyyn sopivammankin pyörän.
Tavoite on kova, mutta mahdollinen jos on liikkeellä kevyellä varustuksella, nopealla pyörällä ja saa alle riittävästi pitkiä lenkkejä. Joku lepopäivä tulee kuitenkin suunnitella matkalle, joten päivämatkat pitenevät vielä tuosta. - 33
T-jussi 2011 kirjoitti:
Moikka
Tunturi RX 900
Tässä linkissä kuvia pyörästä:
http://www.matkukuus.fi/nordkapp/
http://www.facebook.com/J.Rosenstrom
T-jussiHieno pyörä ! Tuollainen pitkänmatkan pyörän tulee ollakin.
- Heh heh
33 kirjoitti:
Hieno pyörä ! Tuollainen pitkänmatkan pyörän tulee ollakin.
Suora tanko retkipyörässä? Herää pahvi.
- Alkup. Maantiepyöräi
33 kirjoitti:
Hieno pyörä ! Tuollainen pitkänmatkan pyörän tulee ollakin.
Jos ajetaan tiellä, kannattaa valita droppitanko. Dropissa on enemmän ote vaihtoehtoja kuin suorassa. Pyörän geometria valitaan tavaramäärän ja pakkaustavan mukaan: maantie-, audax-, crossari tai retkipyörä. Retkipyörän ajettavuus kestää eniten tavaraa, maantiepyörän vähiten.
Jos taas ollaan menossa myös tiettömille taipaleille, on suora tanko nousukahvoin harkinnan arvoinen. Silloin pyörä on muutenkin lähempänä maastopyörää.
Dropin ainoa vakavasti otettava kilpailija retkipyörässä on perhostanko. Esimerkiksi Rossanossa on ollut niitä ensiasennuksina. - 33
Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:
Jos ajetaan tiellä, kannattaa valita droppitanko. Dropissa on enemmän ote vaihtoehtoja kuin suorassa. Pyörän geometria valitaan tavaramäärän ja pakkaustavan mukaan: maantie-, audax-, crossari tai retkipyörä. Retkipyörän ajettavuus kestää eniten tavaraa, maantiepyörän vähiten.
Jos taas ollaan menossa myös tiettömille taipaleille, on suora tanko nousukahvoin harkinnan arvoinen. Silloin pyörä on muutenkin lähempänä maastopyörää.
Dropin ainoa vakavasti otettava kilpailija retkipyörässä on perhostanko. Esimerkiksi Rossanossa on ollut niitä ensiasennuksina.Jos ajetaan tiellä, kannattaa valita droppitanko. Dropissa on enemmän ote vaihtoehtoja kuin suorassa. Pyörän geometria valitaan tavaramäärän ja pakkaustavan mukaan: maantie-, audax-, crossari tai retkipyörä. Retkipyörän ajettavuus kestää eniten tavaraa, maantiepyörän vähiten.
Ja höpö höpö. Hybridi on paras retkipyörä, mieluummin vielä joustokeulalla, tasottaa kivasti hiekkatiellä. Hybridi on kevyt ja siinä on loistava ajoasento, suhteessa näihin kiikkeriin droppitankoihin nähden.
Taitaa maantiepyöräilijä ollakin pyöräkauppias, jolla myymättömiä droppitankoisia pyöriä halli täynnä. - reissutanko
Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:
Jos ajetaan tiellä, kannattaa valita droppitanko. Dropissa on enemmän ote vaihtoehtoja kuin suorassa. Pyörän geometria valitaan tavaramäärän ja pakkaustavan mukaan: maantie-, audax-, crossari tai retkipyörä. Retkipyörän ajettavuus kestää eniten tavaraa, maantiepyörän vähiten.
Jos taas ollaan menossa myös tiettömille taipaleille, on suora tanko nousukahvoin harkinnan arvoinen. Silloin pyörä on muutenkin lähempänä maastopyörää.
Dropin ainoa vakavasti otettava kilpailija retkipyörässä on perhostanko. Esimerkiksi Rossanossa on ollut niitä ensiasennuksina.Kippuratanko on luotu kilpapyöräilyn tarpeisiin. Irtiotoissa ja loppukireissä alaotteella saa matalan ajoasennon ja putkelta polkiessa lisää voimaa, ajoasennon säilyessä edelleen matalana. Muissa tilanteissa ala-asento on liian äärimmäinen ja enimmäkseen ajetaankin kahvoilta. Kilpapyörässä painoa on normaalia enemmän käsien varassa ja puutumisen takia on tarpeen vaihtaa käsien asentoa aika ajoin. Kippuratanko tarjoaa tähän muutaman otevaihtoehdon.
Pyörämatkailussa mukavuus on pyörän tärkein ominaisuus, eikä ilmanvastuksen minimoiminen ole niin tärkeää kuin kilpailuissa. Ajoasento kannattaa säätää niin pystyksi, että käsille ei tule liikaa painoa, joka voisi aiheuttaa puutumista. Kun ajoasento on oikea, käsien asennon vaihtaminen on tarpeetonta. Kippuratankoa 10-15 cm leveämpi suora tanko mahdollistaa luontevan asennon hartioille, mikä vähentää myös sen alueen puutumista ja kipuja. Leveä tanko myös vakauttaa ohjausta, eritoten jos pyörässä on etulaukut. - 17
reissutanko kirjoitti:
Kippuratanko on luotu kilpapyöräilyn tarpeisiin. Irtiotoissa ja loppukireissä alaotteella saa matalan ajoasennon ja putkelta polkiessa lisää voimaa, ajoasennon säilyessä edelleen matalana. Muissa tilanteissa ala-asento on liian äärimmäinen ja enimmäkseen ajetaankin kahvoilta. Kilpapyörässä painoa on normaalia enemmän käsien varassa ja puutumisen takia on tarpeen vaihtaa käsien asentoa aika ajoin. Kippuratanko tarjoaa tähän muutaman otevaihtoehdon.
Pyörämatkailussa mukavuus on pyörän tärkein ominaisuus, eikä ilmanvastuksen minimoiminen ole niin tärkeää kuin kilpailuissa. Ajoasento kannattaa säätää niin pystyksi, että käsille ei tule liikaa painoa, joka voisi aiheuttaa puutumista. Kun ajoasento on oikea, käsien asennon vaihtaminen on tarpeetonta. Kippuratankoa 10-15 cm leveämpi suora tanko mahdollistaa luontevan asennon hartioille, mikä vähentää myös sen alueen puutumista ja kipuja. Leveä tanko myös vakauttaa ohjausta, eritoten jos pyörässä on etulaukut."Kippuratanko on luotu kilpapyöräilyn tarpeisiin. Irtiotoissa ja loppukireissä alaotteella saa matalan ajoasennon ja putkelta polkiessa lisää voimaa, ajoasennon säilyessä edelleen matalana. Muissa tilanteissa ala-asento on liian äärimmäinen ja enimmäkseen ajetaankin kahvoilta. Kilpapyörässä painoa on normaalia enemmän käsien varassa ja puutumisen takia on tarpeen vaihtaa käsien asentoa aika ajoin. Kippuratanko tarjoaa tähän muutaman otevaihtoehdon"
Kilpapyörään kippuratanko sopii hyvin, mutta ei siinä normaalia enempää paino ole käsillä-tai jos niin, jossain viiraa. Monenlaisilla pyörillä ajaneena, en saa parempaa ajoasentoa millään muulla kuin kilpapyörällä. - Börje 321
reissutanko kirjoitti:
Kippuratanko on luotu kilpapyöräilyn tarpeisiin. Irtiotoissa ja loppukireissä alaotteella saa matalan ajoasennon ja putkelta polkiessa lisää voimaa, ajoasennon säilyessä edelleen matalana. Muissa tilanteissa ala-asento on liian äärimmäinen ja enimmäkseen ajetaankin kahvoilta. Kilpapyörässä painoa on normaalia enemmän käsien varassa ja puutumisen takia on tarpeen vaihtaa käsien asentoa aika ajoin. Kippuratanko tarjoaa tähän muutaman otevaihtoehdon.
Pyörämatkailussa mukavuus on pyörän tärkein ominaisuus, eikä ilmanvastuksen minimoiminen ole niin tärkeää kuin kilpailuissa. Ajoasento kannattaa säätää niin pystyksi, että käsille ei tule liikaa painoa, joka voisi aiheuttaa puutumista. Kun ajoasento on oikea, käsien asennon vaihtaminen on tarpeetonta. Kippuratankoa 10-15 cm leveämpi suora tanko mahdollistaa luontevan asennon hartioille, mikä vähentää myös sen alueen puutumista ja kipuja. Leveä tanko myös vakauttaa ohjausta, eritoten jos pyörässä on etulaukut.Pysty ajoasento tekee sen, että paino kohdistuu tuonne haaroväliin todella voimakkaasti. Paikat puutuu (miehillä vielä voimakkaammin kuin naisilla) vaikka satulatolpassa olisi minkä näkönen sohva tahansa.
- Voi voi
33 kirjoitti:
Jos ajetaan tiellä, kannattaa valita droppitanko. Dropissa on enemmän ote vaihtoehtoja kuin suorassa. Pyörän geometria valitaan tavaramäärän ja pakkaustavan mukaan: maantie-, audax-, crossari tai retkipyörä. Retkipyörän ajettavuus kestää eniten tavaraa, maantiepyörän vähiten.
Ja höpö höpö. Hybridi on paras retkipyörä, mieluummin vielä joustokeulalla, tasottaa kivasti hiekkatiellä. Hybridi on kevyt ja siinä on loistava ajoasento, suhteessa näihin kiikkeriin droppitankoihin nähden.
Taitaa maantiepyöräilijä ollakin pyöräkauppias, jolla myymättömiä droppitankoisia pyöriä halli täynnä.”suhteessa näihin kiikkeriin droppitankoihin nähden.”
Tuo viimeistään paljasti, että selität täyttä puutaheinää. Polkupyörän ajotuntuma riippuu paljon enemmän rungon geometriasta kuin ohjaustangosta. - reissusatula
Börje 321 kirjoitti:
Pysty ajoasento tekee sen, että paino kohdistuu tuonne haaroväliin todella voimakkaasti. Paikat puutuu (miehillä vielä voimakkaammin kuin naisilla) vaikka satulatolpassa olisi minkä näkönen sohva tahansa.
Riippuu satulasta. Kapea ja kova ei ole mukava pystyllä ajoasennolla, pehmeä ei oikein millään asennolla muuten kuin aivan lyhyillä matkoilla. Sopivan leveä nahkasatula on mukavin pitkällä reissulla, esim. B67. Nahkasatula on kesällä myös vähemmän hiostava kuin topatut muovisatulat.
- -
Börje 321 kirjoitti:
Pysty ajoasento tekee sen, että paino kohdistuu tuonne haaroväliin todella voimakkaasti. Paikat puutuu (miehillä vielä voimakkaammin kuin naisilla) vaikka satulatolpassa olisi minkä näkönen sohva tahansa.
Uskomatonta miten jokainen topikki kääntyy vääntämiseen tangoista. Tai hybrideistä.
Olen retkeillyt kippurasarvilla ja todennut alaotteen omassa käytössä melko tarpeettomaksi. Ehkä ulkomailla joissain kilometrien laskuissa on kiva käydä välillä alhaallakin mutta noin muuten tulee viihdyttyä 99% kahvoilla tai yläotteelta.
Toki jos on tottunut pitämään kippuratankoa todella ylhäällä niin silloin alaotteellekin saattaa keksiä jotain käyttöä.
Tavallinen suora tanko ei ole retkeilyyn erityisen hyvä johtuen otteiden vähyydestä. Ei mahdoton, kuten ilmenee monen monista pyöräilyblogeista mutta mielestäni silti tarpeettoman epämukava. Jos kuitenkin omistaa suoratankoisen pyörän niin ei huolta - nousukahvat asentaa suoratankoiseen edullisesti ja vaivattomasti. http://desmond.imageshack.us/Himg61/scaled.php?server=61&filename=kona2vl5.jpg&res=medium
Perhostanko olisi IMO paras vaihtoehto retkeilyyn, sillä siitä saa eniten retkeilylle hyödyllisiä asentoja. Tuossa mallia Mark Beaumontin kulkupelistä: http://hub.sierratradingpost.com/images/wpuploads/2010/02/Mark-Beaumont-Rides-Pan-Am-Trail.jpg - ma vic
17 kirjoitti:
"Kippuratanko on luotu kilpapyöräilyn tarpeisiin. Irtiotoissa ja loppukireissä alaotteella saa matalan ajoasennon ja putkelta polkiessa lisää voimaa, ajoasennon säilyessä edelleen matalana. Muissa tilanteissa ala-asento on liian äärimmäinen ja enimmäkseen ajetaankin kahvoilta. Kilpapyörässä painoa on normaalia enemmän käsien varassa ja puutumisen takia on tarpeen vaihtaa käsien asentoa aika ajoin. Kippuratanko tarjoaa tähän muutaman otevaihtoehdon"
Kilpapyörään kippuratanko sopii hyvin, mutta ei siinä normaalia enempää paino ole käsillä-tai jos niin, jossain viiraa. Monenlaisilla pyörillä ajaneena, en saa parempaa ajoasentoa millään muulla kuin kilpapyörällä.Keskustelua sivusta seurannenna heitän tähän väliin kommentin, että jos ja kun oikealla maantiepyörällä oikeat ammattilaiset ajavat työkseen, on niiden pyörän ajoasento ihan varmasti se paras. Vai että "paino käsien varassa"...no sen asian tietää jokainen, joka on ajanut oikein säädettyä fillaria...
- poljettu on
Tavoitteesi ei ole realistinen.
Ei se kuitenkaan mene niin, että tuosta vaan päivittäin 120 km.
Tornio, Perämeren pohjukassa olisi ehkä sopiva tavoite sinulle
tuossa ajassa, niin kuin kaikille muillekkin. - qwqqqqqqqqqq
Matkaa tulee oikeasti kymmeniä prosentteja enempi kuin kartasta katsomalla, joten päivämatkasi kasvaa ja aika ammattilainen saa olla niiden ajamiseen ilman lepopäiviä.
- justmy2cents
Aloittaja kiitti _asiallisista_ vastauksista etukäteen joten olisiko mahdollista että vouhottajat pitäisivät ystävällisesti turpansa joskus kiinni jollei ole mitään uutta sanottavaa. Kirjoittaja ei nimittäin vielä sanallakaan maininnut millainen pyörä hänellä on ja tietyt sankarit jo taas vauhkoavat täysillä. Hohhoijaa.
Mutta asiaan jota myös on tullutkin, eli 120 kilsaa 10 päivässä on ehdottomasti liian kova arvio jollei ole hyvin kokenut pyöräilijä. Ja koska ilmeisesti siitä ei ole kyse ja kovan suorituksen tekemisestä homma on syytä miettiä uudelleen. Matka todellakin tulee olemaan paljon pidempi koska 1200 km on lienee suorinta tietä autolla ajettava matka. Fillarilla ei paljon viitsi, eikä ole mielekästä sotkea pitkään isoja pääteitä kuin pakosta. Ilmeisesti kyseessä on reissu joka on syystä tai toisesta tehtävä tuossa ajassa tiettynä ajankohtana joten vaihtoehto olisi matkata osa junalla tai bussilla fillari mukana.- Voimat vähenee
Pitää paikkansa. Jos ei ole tottunut tällaiseen, niin keho alkaa esittää vastaväitteitä parin päivän polkemisen jälkeen. Tietysti loppukeväästä voisi jonain viikonloppuna ajaa 2 x 120 km ja sitten miettiä, että tekisinkö saman vielä maanantaina. Siitä saisi ehkä jotain osviittaa.
- justmy2cents
Voimat vähenee kirjoitti:
Pitää paikkansa. Jos ei ole tottunut tällaiseen, niin keho alkaa esittää vastaväitteitä parin päivän polkemisen jälkeen. Tietysti loppukeväästä voisi jonain viikonloppuna ajaa 2 x 120 km ja sitten miettiä, että tekisinkö saman vielä maanantaina. Siitä saisi ehkä jotain osviittaa.
Erittäin hyväksi olisi jos maanantaina vielä sataisi ja tuuppaisi vähän reilua vastatuulta, niin oltaisiin vielä lähempänä todennäköistä totuutta ;)
Ja pitää mielessä että kyllä tulee suru puseroon jos yhtenäkin päivänä tehty matka olosuhteiden vuoksi (sää, välinerikko tmv.) jää vaikkapa 80 kilsaan ja tajuaa että huomenna on pakko sotkea 160 km... - alkup. hiihtäjä
justmy2cents kirjoitti:
Erittäin hyväksi olisi jos maanantaina vielä sataisi ja tuuppaisi vähän reilua vastatuulta, niin oltaisiin vielä lähempänä todennäköistä totuutta ;)
Ja pitää mielessä että kyllä tulee suru puseroon jos yhtenäkin päivänä tehty matka olosuhteiden vuoksi (sää, välinerikko tmv.) jää vaikkapa 80 kilsaan ja tajuaa että huomenna on pakko sotkea 160 km...tai sitten lähtee heti alussa 200 km/päivä, jolloinka ehtii pitää luppopäiviäkin.
- Alkup. Maantiepyöräi
Pyörävalinta ratkaisee hyvin paljon, onnistuuko tuollaisessa. Maantiepyörällä 10kg pakkauksella ajaa ihan toisenlaisia päivämatkoja kuin suoratankoisella 30kg pakkauksilla. Keskustelun aloittaminen pyörätyypeistä ja tavaran määrästä on hyvinkin perusteltua.
Nojakki muuten on jäänyt kokonaan pois listalta! Se on varteenotettava vaihtoehto, kun ajetaan tasaisella.
Itsekkin pidän tavoitetta kohtuu kovana. Tuntematta täysin pohjia, väittäisin "vähemmänkin riittävän". Toki jos taustat ovat ultrakestävyyslajeissa, niin tuokin saattaa onnistua kylmiltään.
Pari teekkaria ajoi Otaniemestä pohjoiseen muutama vuosi sitten. Siitä on ollut hyvä selostus netissä. - T-jussi 2011
Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:
Pyörävalinta ratkaisee hyvin paljon, onnistuuko tuollaisessa. Maantiepyörällä 10kg pakkauksella ajaa ihan toisenlaisia päivämatkoja kuin suoratankoisella 30kg pakkauksilla. Keskustelun aloittaminen pyörätyypeistä ja tavaran määrästä on hyvinkin perusteltua.
Nojakki muuten on jäänyt kokonaan pois listalta! Se on varteenotettava vaihtoehto, kun ajetaan tasaisella.
Itsekkin pidän tavoitetta kohtuu kovana. Tuntematta täysin pohjia, väittäisin "vähemmänkin riittävän". Toki jos taustat ovat ultrakestävyyslajeissa, niin tuokin saattaa onnistua kylmiltään.
Pari teekkaria ajoi Otaniemestä pohjoiseen muutama vuosi sitten. Siitä on ollut hyvä selostus netissä.Moikka
Pakko vielä kirjoittaa aika mielenkiintoinen keskustelu.
Usein ihmettelen kun puhutaan retkipyöräilystä, miksi siitä pitää tehdä aina kilpapyöräilyä. Miksi pitää ajaa 10 päivässä Helsingistä Inariin, jos on kiire menee junalla ja linja-autolla. Omalla autolla sinne ajaa 15-16 tunnissa ja jne..
Itse kun en vielä tiennyt kiinnostaako minua retkipyöräily, ajoin Turun saaristolenkin ihan tavallisella vaihteettomalla polkupyörällä Tunturi Akselilla. Matkaa kertyi 600 km matkatavarani painoi sillä reissulla 28 kg. Itse ainakin kohennan kuntoani, sillä ei ole mitään merkitystä painaako polkupyörä varusteineen 10 kg enemmän tai vähemmän. Kilpapyöräilyssä on eri asia kun mennään koko ajan niin kovaan kun kunto kestää, siinä jokainen kilo ja pienikin ilmanvastusta pienentävä tekia vaikuttaa nopeuteen.
http://www.matkukuus.com/retki/?Retki_2010_Turun_saaristoon:Py%F6r%E4retki
Retkipyöräilystä on tehty ihan turhaan väline laji, päivämatkoja voi helposti lyhentää ja silti kunto nousee kun on vaan riittävästi vastusta. Onhan niitä niinkin "pöljiä" ihmisiä että sotkee kuntopyörää television edessa olohuoneessa. Voihan senkin tehdä niin ettei laita vastusta siihen lainkaan, kerran polkee vauhtipyörän täyteen vauhtiin ja laskee "alamäkeä" 10 minuuttia polkematta. Voi myös käydä jääkapilla sillävälin kun vauhtipyörä vielä pyörii:D
Itse ajan jopa yli 200 km päivässä 40 kilon nyytit mukana josta juotavaa noin 6 litraa. Matka taittuu ihan farkkusortsit jalassa, tavallisilla kengillä ja suoralla tangolla ei tuollaiseen matkaan tarvita sen kummempia varusteita. Ihmisen kunnosta tuo kaikki on kiinni. Miksi pitää yrittää ajaa polkupyörällä 120 km päivässä jos kunto riittää vain 50 km päivässä.
Voin kertoa myös sen ihan omasta kokemuksesta, jos on monta pitkää päivää ajanut kovaan vastatuuleen ja mäkisissä maisemissa niin palautumisaikaa pitää vaan olla riittävästi. Kävi kerran niin, pakkasin aamulla teltat ja varusteet pyöränpäälle ja kuvittelin ajavani minulle normaalin noin 80-120 km päivämatkan. Olin ajanut vajaa 10 km kun levitin kaikki varusteet uudelleen ja huilasin kaksi vuorokautta ennen kun alkoi pyörällä eteneminen taas maistua. Tarkoitan sitä jos koittaa edetä liikaa yli fyysisen kuntonsa niin se kostautuu moneksi päiväksi eteenpäin, saattaa mennä koko reissu ihan pilalle.
Huonosti syömällä olen pilannut monta seuraavaa päivää, se päivä jolloin ei malta syödä kunnolla sujuu ihan hyvin, mutta siitä seuraavana päivänä ei pysty sitä syömättä jättämistä enään kuromaan kiinni, alkaa vaan voimat loppua ja maistumaan polkeminen todella vastenmieliseltä.
Polkupyörällä voisi ajaa muutenkin jos haluaa parantaa kestävyyttä. Olen vain itsestäni huomannut sen, jos päätän lähteä joka päivä pyörälenkille kotoa käsin. Huomaan sen miten helppoa siitä on lipsua vedoten huonoon ilmaan ja muuhun kiireeseen jossa takana vain laiskuus. Pyöräretkellä ei ole sijaa selitykselle, on lähdettävä liikkeelle sataa tai paistaa. Pienessä teltassa ei ole kiva olla laiskuuden takia paikoillaan, päivä on pitkä paitsi jos on ihan väsynyt ja valtaosan päivästä nukkuu.
Itse ajelen pitkät reissut aina yksin, voi pitää välipäiviä silloin kun siltä tuntuu. Jos pitäisi lähteä 45 päivää kestävään reissuun oman kumppanin kanssa, olisi hyvä jakaa lusikat ja haarukat jo ennen reissua. Leirielämä sään armoilla / fyysisen kunnon äärirajoilla päivästä toiseen saisi ahtaassa teltassa kaatosateessa tunteet niin kuumiksi, ettei huono teltta sitä kestäisi.
Tuo käyräsarvi- ohjaustanko on myös mystinen juttu, kuka haluaa ajaa perse pystyssä paino käsienpäällä. Tietysti jos nauttii olotilasta olla epämiellyttävässä asennossa 10 tuntia ajopäivänä. Kyllä pysty asento on retkipyöräilyssä ihan luonnollinen, vastatuulessa edetään vain hitaammin, mutta silti nautitaan kiireettömästä matkanteosta.
Satula ei saa hiertää, rakot perseessä vie matkasta mukavuuden. Josku ollut perse niin hellänä, että olen syönytkin seisaaltaa, mutta sekin on aina joka alkukesän ongelma. Jalat kramppaa myös helposti öisin, jos polkee alkumatkasta liian pitkiä päivämatkoja.
Pyöräretkeilyssä on hienointa kiireettömyys. Varaa aikaa vaikka viikko retkeen. Aliarvioi kuntosi, ja tule mieluummin päivää tai paria aikaisemmin kotiin kun se että joudut polkemaan verenmaku suussa ehtiäksesi takaisin sovittuna aikan. Kiire pilaa varmasti retkesi, etkä saa siitä nautintoa vaan pelkän suorittamisen, et enää milloinkaan halua uudelleen lähteä.
T-jussi - sslntnsltslntslnt
T-jussi 2011 kirjoitti:
Moikka
Pakko vielä kirjoittaa aika mielenkiintoinen keskustelu.
Usein ihmettelen kun puhutaan retkipyöräilystä, miksi siitä pitää tehdä aina kilpapyöräilyä. Miksi pitää ajaa 10 päivässä Helsingistä Inariin, jos on kiire menee junalla ja linja-autolla. Omalla autolla sinne ajaa 15-16 tunnissa ja jne..
Itse kun en vielä tiennyt kiinnostaako minua retkipyöräily, ajoin Turun saaristolenkin ihan tavallisella vaihteettomalla polkupyörällä Tunturi Akselilla. Matkaa kertyi 600 km matkatavarani painoi sillä reissulla 28 kg. Itse ainakin kohennan kuntoani, sillä ei ole mitään merkitystä painaako polkupyörä varusteineen 10 kg enemmän tai vähemmän. Kilpapyöräilyssä on eri asia kun mennään koko ajan niin kovaan kun kunto kestää, siinä jokainen kilo ja pienikin ilmanvastusta pienentävä tekia vaikuttaa nopeuteen.
http://www.matkukuus.com/retki/?Retki_2010_Turun_saaristoon:Py%F6r%E4retki
Retkipyöräilystä on tehty ihan turhaan väline laji, päivämatkoja voi helposti lyhentää ja silti kunto nousee kun on vaan riittävästi vastusta. Onhan niitä niinkin "pöljiä" ihmisiä että sotkee kuntopyörää television edessa olohuoneessa. Voihan senkin tehdä niin ettei laita vastusta siihen lainkaan, kerran polkee vauhtipyörän täyteen vauhtiin ja laskee "alamäkeä" 10 minuuttia polkematta. Voi myös käydä jääkapilla sillävälin kun vauhtipyörä vielä pyörii:D
Itse ajan jopa yli 200 km päivässä 40 kilon nyytit mukana josta juotavaa noin 6 litraa. Matka taittuu ihan farkkusortsit jalassa, tavallisilla kengillä ja suoralla tangolla ei tuollaiseen matkaan tarvita sen kummempia varusteita. Ihmisen kunnosta tuo kaikki on kiinni. Miksi pitää yrittää ajaa polkupyörällä 120 km päivässä jos kunto riittää vain 50 km päivässä.
Voin kertoa myös sen ihan omasta kokemuksesta, jos on monta pitkää päivää ajanut kovaan vastatuuleen ja mäkisissä maisemissa niin palautumisaikaa pitää vaan olla riittävästi. Kävi kerran niin, pakkasin aamulla teltat ja varusteet pyöränpäälle ja kuvittelin ajavani minulle normaalin noin 80-120 km päivämatkan. Olin ajanut vajaa 10 km kun levitin kaikki varusteet uudelleen ja huilasin kaksi vuorokautta ennen kun alkoi pyörällä eteneminen taas maistua. Tarkoitan sitä jos koittaa edetä liikaa yli fyysisen kuntonsa niin se kostautuu moneksi päiväksi eteenpäin, saattaa mennä koko reissu ihan pilalle.
Huonosti syömällä olen pilannut monta seuraavaa päivää, se päivä jolloin ei malta syödä kunnolla sujuu ihan hyvin, mutta siitä seuraavana päivänä ei pysty sitä syömättä jättämistä enään kuromaan kiinni, alkaa vaan voimat loppua ja maistumaan polkeminen todella vastenmieliseltä.
Polkupyörällä voisi ajaa muutenkin jos haluaa parantaa kestävyyttä. Olen vain itsestäni huomannut sen, jos päätän lähteä joka päivä pyörälenkille kotoa käsin. Huomaan sen miten helppoa siitä on lipsua vedoten huonoon ilmaan ja muuhun kiireeseen jossa takana vain laiskuus. Pyöräretkellä ei ole sijaa selitykselle, on lähdettävä liikkeelle sataa tai paistaa. Pienessä teltassa ei ole kiva olla laiskuuden takia paikoillaan, päivä on pitkä paitsi jos on ihan väsynyt ja valtaosan päivästä nukkuu.
Itse ajelen pitkät reissut aina yksin, voi pitää välipäiviä silloin kun siltä tuntuu. Jos pitäisi lähteä 45 päivää kestävään reissuun oman kumppanin kanssa, olisi hyvä jakaa lusikat ja haarukat jo ennen reissua. Leirielämä sään armoilla / fyysisen kunnon äärirajoilla päivästä toiseen saisi ahtaassa teltassa kaatosateessa tunteet niin kuumiksi, ettei huono teltta sitä kestäisi.
Tuo käyräsarvi- ohjaustanko on myös mystinen juttu, kuka haluaa ajaa perse pystyssä paino käsienpäällä. Tietysti jos nauttii olotilasta olla epämiellyttävässä asennossa 10 tuntia ajopäivänä. Kyllä pysty asento on retkipyöräilyssä ihan luonnollinen, vastatuulessa edetään vain hitaammin, mutta silti nautitaan kiireettömästä matkanteosta.
Satula ei saa hiertää, rakot perseessä vie matkasta mukavuuden. Josku ollut perse niin hellänä, että olen syönytkin seisaaltaa, mutta sekin on aina joka alkukesän ongelma. Jalat kramppaa myös helposti öisin, jos polkee alkumatkasta liian pitkiä päivämatkoja.
Pyöräretkeilyssä on hienointa kiireettömyys. Varaa aikaa vaikka viikko retkeen. Aliarvioi kuntosi, ja tule mieluummin päivää tai paria aikaisemmin kotiin kun se että joudut polkemaan verenmaku suussa ehtiäksesi takaisin sovittuna aikan. Kiire pilaa varmasti retkesi, etkä saa siitä nautintoa vaan pelkän suorittamisen, et enää milloinkaan halua uudelleen lähteä.
T-jussi”Tuo käyräsarvi- ohjaustanko on myös mystinen juttu, kuka haluaa ajaa ***** pystyssä paino käsienpäällä.”
Ohjaustangon muoto ei vaikuta ajoasennon kireyteen. - kurjuus
T-jussi 2011 kirjoitti:
Moikka
Pakko vielä kirjoittaa aika mielenkiintoinen keskustelu.
Usein ihmettelen kun puhutaan retkipyöräilystä, miksi siitä pitää tehdä aina kilpapyöräilyä. Miksi pitää ajaa 10 päivässä Helsingistä Inariin, jos on kiire menee junalla ja linja-autolla. Omalla autolla sinne ajaa 15-16 tunnissa ja jne..
Itse kun en vielä tiennyt kiinnostaako minua retkipyöräily, ajoin Turun saaristolenkin ihan tavallisella vaihteettomalla polkupyörällä Tunturi Akselilla. Matkaa kertyi 600 km matkatavarani painoi sillä reissulla 28 kg. Itse ainakin kohennan kuntoani, sillä ei ole mitään merkitystä painaako polkupyörä varusteineen 10 kg enemmän tai vähemmän. Kilpapyöräilyssä on eri asia kun mennään koko ajan niin kovaan kun kunto kestää, siinä jokainen kilo ja pienikin ilmanvastusta pienentävä tekia vaikuttaa nopeuteen.
http://www.matkukuus.com/retki/?Retki_2010_Turun_saaristoon:Py%F6r%E4retki
Retkipyöräilystä on tehty ihan turhaan väline laji, päivämatkoja voi helposti lyhentää ja silti kunto nousee kun on vaan riittävästi vastusta. Onhan niitä niinkin "pöljiä" ihmisiä että sotkee kuntopyörää television edessa olohuoneessa. Voihan senkin tehdä niin ettei laita vastusta siihen lainkaan, kerran polkee vauhtipyörän täyteen vauhtiin ja laskee "alamäkeä" 10 minuuttia polkematta. Voi myös käydä jääkapilla sillävälin kun vauhtipyörä vielä pyörii:D
Itse ajan jopa yli 200 km päivässä 40 kilon nyytit mukana josta juotavaa noin 6 litraa. Matka taittuu ihan farkkusortsit jalassa, tavallisilla kengillä ja suoralla tangolla ei tuollaiseen matkaan tarvita sen kummempia varusteita. Ihmisen kunnosta tuo kaikki on kiinni. Miksi pitää yrittää ajaa polkupyörällä 120 km päivässä jos kunto riittää vain 50 km päivässä.
Voin kertoa myös sen ihan omasta kokemuksesta, jos on monta pitkää päivää ajanut kovaan vastatuuleen ja mäkisissä maisemissa niin palautumisaikaa pitää vaan olla riittävästi. Kävi kerran niin, pakkasin aamulla teltat ja varusteet pyöränpäälle ja kuvittelin ajavani minulle normaalin noin 80-120 km päivämatkan. Olin ajanut vajaa 10 km kun levitin kaikki varusteet uudelleen ja huilasin kaksi vuorokautta ennen kun alkoi pyörällä eteneminen taas maistua. Tarkoitan sitä jos koittaa edetä liikaa yli fyysisen kuntonsa niin se kostautuu moneksi päiväksi eteenpäin, saattaa mennä koko reissu ihan pilalle.
Huonosti syömällä olen pilannut monta seuraavaa päivää, se päivä jolloin ei malta syödä kunnolla sujuu ihan hyvin, mutta siitä seuraavana päivänä ei pysty sitä syömättä jättämistä enään kuromaan kiinni, alkaa vaan voimat loppua ja maistumaan polkeminen todella vastenmieliseltä.
Polkupyörällä voisi ajaa muutenkin jos haluaa parantaa kestävyyttä. Olen vain itsestäni huomannut sen, jos päätän lähteä joka päivä pyörälenkille kotoa käsin. Huomaan sen miten helppoa siitä on lipsua vedoten huonoon ilmaan ja muuhun kiireeseen jossa takana vain laiskuus. Pyöräretkellä ei ole sijaa selitykselle, on lähdettävä liikkeelle sataa tai paistaa. Pienessä teltassa ei ole kiva olla laiskuuden takia paikoillaan, päivä on pitkä paitsi jos on ihan väsynyt ja valtaosan päivästä nukkuu.
Itse ajelen pitkät reissut aina yksin, voi pitää välipäiviä silloin kun siltä tuntuu. Jos pitäisi lähteä 45 päivää kestävään reissuun oman kumppanin kanssa, olisi hyvä jakaa lusikat ja haarukat jo ennen reissua. Leirielämä sään armoilla / fyysisen kunnon äärirajoilla päivästä toiseen saisi ahtaassa teltassa kaatosateessa tunteet niin kuumiksi, ettei huono teltta sitä kestäisi.
Tuo käyräsarvi- ohjaustanko on myös mystinen juttu, kuka haluaa ajaa perse pystyssä paino käsienpäällä. Tietysti jos nauttii olotilasta olla epämiellyttävässä asennossa 10 tuntia ajopäivänä. Kyllä pysty asento on retkipyöräilyssä ihan luonnollinen, vastatuulessa edetään vain hitaammin, mutta silti nautitaan kiireettömästä matkanteosta.
Satula ei saa hiertää, rakot perseessä vie matkasta mukavuuden. Josku ollut perse niin hellänä, että olen syönytkin seisaaltaa, mutta sekin on aina joka alkukesän ongelma. Jalat kramppaa myös helposti öisin, jos polkee alkumatkasta liian pitkiä päivämatkoja.
Pyöräretkeilyssä on hienointa kiireettömyys. Varaa aikaa vaikka viikko retkeen. Aliarvioi kuntosi, ja tule mieluummin päivää tai paria aikaisemmin kotiin kun se että joudut polkemaan verenmaku suussa ehtiäksesi takaisin sovittuna aikan. Kiire pilaa varmasti retkesi, etkä saa siitä nautintoa vaan pelkän suorittamisen, et enää milloinkaan halua uudelleen lähteä.
T-jussiT-jussi puhuu asiaa ! Retkipyöräilyn tulee olla kurjaa, huonot varusteet (farkut) mahdollismman painava pyörä (kunto kevyellä ei nouse). Ajoasennon pitää olla suoratankoisella niin paha, ettei kiirettä voi pitää. Perseen kuuluu olla hellänä (kuka sitä mitään säämiskähousuja) ja saa syödäkin pystyssä kun on koko päivän istunut..
Kyllä tekisi mieli noilla specseilla pyöräretkelle. Ihanan kurjaa !! - T-jussi 2011
kurjuus kirjoitti:
T-jussi puhuu asiaa ! Retkipyöräilyn tulee olla kurjaa, huonot varusteet (farkut) mahdollismman painava pyörä (kunto kevyellä ei nouse). Ajoasennon pitää olla suoratankoisella niin paha, ettei kiirettä voi pitää. Perseen kuuluu olla hellänä (kuka sitä mitään säämiskähousuja) ja saa syödäkin pystyssä kun on koko päivän istunut..
Kyllä tekisi mieli noilla specseilla pyöräretkelle. Ihanan kurjaa !!kurjuus
Joo näinhän se varmasti on, lähtee 100 km pyöräretkelle, ostaa 5000 euron varusteet ja tulee tänne kertomaan mikä on paras ohjaustanko. Olen vaan nähnyt näitä välineretkipyöräilijöitä ohittaessani ilman kiirettä niin paljon, tullut siihen lopputulokseen ettei ne välineet auta vaikka ne olisi kuinka kalliit. Jos pyöräretken tarkoitus on vain nauttia raittiista ilmasta sohvalla makaamisen sijasta, eikö sen voisi tehdä mopolla tai mp:llä, ettei vaan rasitu.
Miksi pyöräretkellä pitää olla kiire, sitä en vaan käsitä. Eikö voi sitten mennä mp:llä.
Tuntuu todella järjenvastaiselta koittaa ajaa mahdollisimman äkkiä polkupyörällä paikasta toiseen. Arkena on nykyväivänä ainainen tehty kiire, mutta pitääkö se olla vielä lomallakin.
Paikat ja takapuolen saa varmasti kipeäkisi hiilikuituisella polkupyörälläkin, lukkopolkimilla, säämiskähousuilla ja vaikka olisi makaava asento. Retkipyöräillä voi siis aika vaatimattomilla varusteilla. Kuten jo aikaisemminkin olen kirjoittanut 60-70 kilometrin päivämatkoihin riittää vallan hyvin tavallinen polkupyörä ja farkut, mutta siellä farkkujen sisällä ei voi olla sohvaperuna joka suoraan sohvalta haaveilee lähtevänsä ajamaan 150 kilometrin päivämatkoja. Siinä ei auta edes huippu varusteet, polttomoottori lihasvoiman sijasta on ainoa lääke.
T-jussi - T-jussi 2011
sslntnsltslntslnt kirjoitti:
”Tuo käyräsarvi- ohjaustanko on myös mystinen juttu, kuka haluaa ajaa ***** pystyssä paino käsienpäällä.”
Ohjaustangon muoto ei vaikuta ajoasennon kireyteen.Ohjaustangon muoto:
Käyräsarvella ajoin nuorempana ilman varusteita, mutta yläote on liian kapea etulaukkujen kanssa. Ajamisesta tulee epävakaata. Mielestäni ei ole järkevää nostaa käyräsarvea niin korkealle, että alaote olisi käyttökelpoinen. Laitoin suoraan tankoon nousukahvat ensin kapealle normaali kädensijan sisäpuolelle, mutta oli liian kapea ja ihan kelvoton ajaa. Siirsin nousukahvat tangon päihin, niin ovat varsin kelvolliset pitkissä jyrkissä nousuissa joita pohjoisnorjassa on todella paljon. Leveä ote on myös puuskaisessa sivutuulessa ihan tarpeellinen. Täällä etelä- Suomessa mäet ovat niin lyhyitä, ettei paikat juuri ehdi puutua. Täydet varusteet noin 40 kg, vastatuuli ja 10 km niin jyrkkää nousua, että lähes pienimmällä vaiteella saa polkea tulee mieleen eri otteet. Kyseiset tilanteet ovat harvinaisa ja kyllä niintäkin pienellä vitutuksella aina selviää.
(Saariselän nousu pohjoisesta etelään tultaessa, on mäki joka suomessa on jäänyt mieleeni olen sen polkenut molempiin suuntiin. Norjasta löytyy vielä paljon pidempiä ja jyrkempiä)
Tuo käsien puutuminen on yleensä myös alkumatkan ongelma ja kaipaa erilaisia otteita. Pariviikkoa kun on polkenut niin käsien ja takapuolen puutuminen ovat vähäisiä ongelmia noin 120 km päivämatkoilla. (farkuissa)
T-jussi - Oivanpoika
T-jussi 2011 kirjoitti:
kurjuus
Joo näinhän se varmasti on, lähtee 100 km pyöräretkelle, ostaa 5000 euron varusteet ja tulee tänne kertomaan mikä on paras ohjaustanko. Olen vaan nähnyt näitä välineretkipyöräilijöitä ohittaessani ilman kiirettä niin paljon, tullut siihen lopputulokseen ettei ne välineet auta vaikka ne olisi kuinka kalliit. Jos pyöräretken tarkoitus on vain nauttia raittiista ilmasta sohvalla makaamisen sijasta, eikö sen voisi tehdä mopolla tai mp:llä, ettei vaan rasitu.
Miksi pyöräretkellä pitää olla kiire, sitä en vaan käsitä. Eikö voi sitten mennä mp:llä.
Tuntuu todella järjenvastaiselta koittaa ajaa mahdollisimman äkkiä polkupyörällä paikasta toiseen. Arkena on nykyväivänä ainainen tehty kiire, mutta pitääkö se olla vielä lomallakin.
Paikat ja takapuolen saa varmasti kipeäkisi hiilikuituisella polkupyörälläkin, lukkopolkimilla, säämiskähousuilla ja vaikka olisi makaava asento. Retkipyöräillä voi siis aika vaatimattomilla varusteilla. Kuten jo aikaisemminkin olen kirjoittanut 60-70 kilometrin päivämatkoihin riittää vallan hyvin tavallinen polkupyörä ja farkut, mutta siellä farkkujen sisällä ei voi olla sohvaperuna joka suoraan sohvalta haaveilee lähtevänsä ajamaan 150 kilometrin päivämatkoja. Siinä ei auta edes huippu varusteet, polttomoottori lihasvoiman sijasta on ainoa lääke.
T-jussiSamaa mieltä jussin kanssa. Vaatimattomillankin vehkeillä voi retkeillä. Minäkin olen 4-500 km retkiä Oivalla ajellut, tosin en ole yöpynyt teltassa enkä raijannut kymmeniä kiloja tavaraa mukana. Ihan tavallsilla shortseilla olen ååkaillut ja t-paita päällä. Kioskeista ja kaupoista olen vichyä ja banaania ostellut evääksi, kun ei ole ollut pullotelinettä hankittuna.Hyvä on ollut ajella, vaikka maisema ei ole kovin vilkkaasti vaihtunutkaan. Mieleni tekisi ostaa kevyt hybridi ensi kesäksi, saisi laukut pyörään mukaan ja samalla vähän vaihteitakin, ainakin ylämäkeen.
- kurjuus
T-jussi 2011 kirjoitti:
kurjuus
Joo näinhän se varmasti on, lähtee 100 km pyöräretkelle, ostaa 5000 euron varusteet ja tulee tänne kertomaan mikä on paras ohjaustanko. Olen vaan nähnyt näitä välineretkipyöräilijöitä ohittaessani ilman kiirettä niin paljon, tullut siihen lopputulokseen ettei ne välineet auta vaikka ne olisi kuinka kalliit. Jos pyöräretken tarkoitus on vain nauttia raittiista ilmasta sohvalla makaamisen sijasta, eikö sen voisi tehdä mopolla tai mp:llä, ettei vaan rasitu.
Miksi pyöräretkellä pitää olla kiire, sitä en vaan käsitä. Eikö voi sitten mennä mp:llä.
Tuntuu todella järjenvastaiselta koittaa ajaa mahdollisimman äkkiä polkupyörällä paikasta toiseen. Arkena on nykyväivänä ainainen tehty kiire, mutta pitääkö se olla vielä lomallakin.
Paikat ja takapuolen saa varmasti kipeäkisi hiilikuituisella polkupyörälläkin, lukkopolkimilla, säämiskähousuilla ja vaikka olisi makaava asento. Retkipyöräillä voi siis aika vaatimattomilla varusteilla. Kuten jo aikaisemminkin olen kirjoittanut 60-70 kilometrin päivämatkoihin riittää vallan hyvin tavallinen polkupyörä ja farkut, mutta siellä farkkujen sisällä ei voi olla sohvaperuna joka suoraan sohvalta haaveilee lähtevänsä ajamaan 150 kilometrin päivämatkoja. Siinä ei auta edes huippu varusteet, polttomoottori lihasvoiman sijasta on ainoa lääke.
T-jussiT-jussille ! Sehän on selvää, että kun ostaa hyvät varusteet-se tekee kunnon hankinnan tarpeettomaksi ja heti tulee pirummoinen kiire joka paikkaan. Hybridin ja hiilikuitupyörän välissä ei ole mitään vaihtoehtoa retkipyöräilyyn. On ajettava kurjuudessa tai viiden tonnin hipovehekeillä, surkeilla säämiskähousuilla ja makaavalla asennolla, mikä on välttämätöntä ajaessa hipopyörällä. Sohvaperunan on ostettava kallis pyörä ja ajettava 150 km päiväannoksia, kun on kiire ja hipovehkeet. Näin se vaan menee.
- sslntnsltslntslnt
T-jussi 2011 kirjoitti:
Ohjaustangon muoto:
Käyräsarvella ajoin nuorempana ilman varusteita, mutta yläote on liian kapea etulaukkujen kanssa. Ajamisesta tulee epävakaata. Mielestäni ei ole järkevää nostaa käyräsarvea niin korkealle, että alaote olisi käyttökelpoinen. Laitoin suoraan tankoon nousukahvat ensin kapealle normaali kädensijan sisäpuolelle, mutta oli liian kapea ja ihan kelvoton ajaa. Siirsin nousukahvat tangon päihin, niin ovat varsin kelvolliset pitkissä jyrkissä nousuissa joita pohjoisnorjassa on todella paljon. Leveä ote on myös puuskaisessa sivutuulessa ihan tarpeellinen. Täällä etelä- Suomessa mäet ovat niin lyhyitä, ettei paikat juuri ehdi puutua. Täydet varusteet noin 40 kg, vastatuuli ja 10 km niin jyrkkää nousua, että lähes pienimmällä vaiteella saa polkea tulee mieleen eri otteet. Kyseiset tilanteet ovat harvinaisa ja kyllä niintäkin pienellä vitutuksella aina selviää.
(Saariselän nousu pohjoisesta etelään tultaessa, on mäki joka suomessa on jäänyt mieleeni olen sen polkenut molempiin suuntiin. Norjasta löytyy vielä paljon pidempiä ja jyrkempiä)
Tuo käsien puutuminen on yleensä myös alkumatkan ongelma ja kaipaa erilaisia otteita. Pariviikkoa kun on polkenut niin käsien ja takapuolen puutuminen ovat vähäisiä ongelmia noin 120 km päivämatkoilla. (farkuissa)
T-jussiNyt on vuosi 2012, ei 1972. Nykyiset käyrät ohjaustangot ovat ensinnäkin paljon leveämpiä kuin ne muinaiset ja nykyään on mahdollista ajaa jarrukahvojen päältä tuohon tapaan:
http://thedailygrind.robdamanii.com/wp-content/uploads/2011/06/climbhoods-300x225.jpg - T-jussi 2011
sslntnsltslntslnt kirjoitti:
Nyt on vuosi 2012, ei 1972. Nykyiset käyrät ohjaustangot ovat ensinnäkin paljon leveämpiä kuin ne muinaiset ja nykyään on mahdollista ajaa jarrukahvojen päältä tuohon tapaan:
http://thedailygrind.robdamanii.com/wp-content/uploads/2011/06/climbhoods-300x225.jpgJarrukahvojen päältä ajelin itsekkin jo 70 luvun lopulla, tangot on nykyisin leveämpiä se on ihan totta. Ostin viimekesänä sellaisen Tunturi Retki superin jolla ajelin joskus -80 luvun taitteessa.
http://www.facebook.com/photo.php?fbid=143586092399512&set=a.143586052399516.32799.100002443668175&type=1&theater
Täytyy kyllä myöntää, että aika kultaa muistot hyvästä ohjaustangosta.
T-jussi - Alkup. Maantiepyöräi
T-jussi 2011 kirjoitti:
Jarrukahvojen päältä ajelin itsekkin jo 70 luvun lopulla, tangot on nykyisin leveämpiä se on ihan totta. Ostin viimekesänä sellaisen Tunturi Retki superin jolla ajelin joskus -80 luvun taitteessa.
http://www.facebook.com/photo.php?fbid=143586092399512&set=a.143586052399516.32799.100002443668175&type=1&theater
Täytyy kyllä myöntää, että aika kultaa muistot hyvästä ohjaustangosta.
T-jussiHaiskahtaa lähinnä, että sinulla on ollut väärän pituinen runko? Oikein mitoitetuista vaihtoehdoista droppi on mukavampi.
Itselläni on muista urheilulajeista aikoinaan hankittu tenniskyynärpää. Ei tulisi mieleenkään ajaa pidempää matkaa suoralla tangolla. Maasturin suoralla tangolla menee kyllä lyhyt tunnin tai parin lenkki, mutta pidemmillä pitää olla droppi. - Alkup. Maantiepyöräi
Oivanpoika kirjoitti:
Samaa mieltä jussin kanssa. Vaatimattomillankin vehkeillä voi retkeillä. Minäkin olen 4-500 km retkiä Oivalla ajellut, tosin en ole yöpynyt teltassa enkä raijannut kymmeniä kiloja tavaraa mukana. Ihan tavallsilla shortseilla olen ååkaillut ja t-paita päällä. Kioskeista ja kaupoista olen vichyä ja banaania ostellut evääksi, kun ei ole ollut pullotelinettä hankittuna.Hyvä on ollut ajella, vaikka maisema ei ole kovin vilkkaasti vaihtunutkaan. Mieleni tekisi ostaa kevyt hybridi ensi kesäksi, saisi laukut pyörään mukaan ja samalla vähän vaihteitakin, ainakin ylämäkeen.
Vaatimattomilla ja edullisilla kyllä, mutta ei epämukavilla! Ei tulisi mieleenikään ajaa muilla kuin pyöräilyhousuilla, joita hygieniasyistä mukana on kahdet. Haarapehmuste kun ei tuppaa kuivumaan yhden yön aikana kun pesen huosut joka ilta välttääkseni hiertymät.
Ajopaita maksaa kolmekymppiä, kun ostaa alennusmyynnistä. Se on huomattavasti mukavampi kuin puuvillainen t-paita jne.
Jos oikeasti ajat Oivan vakio satulalla, mitä epäilen, olet kyllä aikamoinen rautaperse. Leveä ja pehmeä satula hiertää takuuvarmasti reisien sisäpuolet ruvelle.
- tehotyttisss
Eikähän noita säämiskä housuja ainakaan meikäläiselle löydy edes.
Olen lyhytvartaloinen tappi, jolla on mahaa.
Jos housut on passelit vyötäröltä,on alakerrassa löysää ja pehmusteet menee ruttuun ja hiostaa.Ajovaatteet yleensäkin on tehty näköjään jo hieman
treenanneille,ei ne persjalkaiselle suomalais-akalle käy.
Paidat on liian pitkiä jos rinnanympärys sattuisikin sopimaan...
En nyt ihan farkkuja käytä retkiajossa,vaan esin juoksuun tai hiihtoon sopivat,kapeammat housut tai kesällä kevyet,nopeasti kuivuvat shortsit sellaista joustavaa materiaalia.
Jäykähköt kengät,ei lukkiksia,en ole niihin saanut makua kun niissä kengissä
on liian kovat pohjat minun lättäjaloilleni.
Mukaan aina kaikki varusteet telttoja ja keittimiä myöden ja tarpeeksi vettä yhden päivän varalle.
Ensi kesänä lähden taas minäkin ajamaan retkiajoa pitkästä aikaa.
Mutten todellakaan aio ajaa 120 kilsan päiviä ja aion myös ajella
junalla tai bussilla pois pk-seudulta ja vasta sitten lähteä ajamaan.
Noin 50-80 km on päivämatkat suunnitelmissa,koska minulla pitää jäädä
aikaa leikkiä turistia ja valokuvata...
Lepopäiviäkin pitää olla jos ei vaan huvita tai löytyy muuta mielenkiintoista tekemistä...- T-jussi 2011
tehotyttisss
Moikka
Juurikin näin, varaa aikaa siihen pyöräilyyn. Kunto kohenee ihan huomaamatta, painokin saatta hiukan pudota, vaikka lihasta tulee samaa vauhia tilalle. Itse teen pitkiä pyöräreissuja, olen havainnut kun teen ruumiillista työtä joka rasittaa ylävartaloa. Pyöräillessä pitkällä reissulla ylävartalosta lihakset pienenee ja jalat vahvistuu.
Syömistä en vaan tahdo hallita, ajan liian pitkiä pätkiä kerralla. Tulevana kesänä ajelen todennäköisesti lofooteille mutta nyt aijon suunnitella retken jo etukäteen. Yritän saada päivämatkat pysymään tasaisempana. Ettei tulisi ajettua välillä lähes 200 km päivässä ja sitten taas syömiset on ihan sekaisin. Pyrin 100 km /päivä ja yksi lepopäivä viikossa. Kuusi viikkoa varaan aikaa, mutta noin 4-5 viikkoa pyöräilen. Vietän mielelläni loppumatkasta aina ns."lomaa" ja saatan olla kivassa paikassa useamman päivän. Tutkia lähiympäristöä pyöräillen ja myös kävellen.
T-jussi
- niccolo123
Alotinkin jo uuden keskustelun, ennekuin huomasin tämän. Mulla kans suunnitelmissa pyöräillä läpi Suomen. Nuorgam-Hanko kuulostais kivalta, mutta katsotaan lyheneekö matka tässä kuukausien kuluessa. Vasta elokuussa pääsen ajamaan, loman koittaessa. Ja, koska en omista edes pyörää tällä hetkellä, voisiko joku tämmöselle aloittelijapyöräilijälle kertoa, mikä pyörä kannattaa hankkia. Sellainen joka sitten myös kestää ja on hyvä ajaa. Ja kuinka treenata tuota retkeä varten. Sillä en haluaisi, että kunnon vuoksi retki estyisi. Pyöräilyä vaan ja kovaa lenkkeilyä? Onko tavoite edes realistinen, kun tämän hetken kunto on n. 5 enintään hölkkää jaksaa putkeen. Kannattaako retkelle lähteä edes yksin? Tällä hetkellä kukaan tutuista ei ole innostunut lähteä mukaan.
- fuji moto
Itse en ottaisi noin kovaa päiväurakkaa.
Lue kevään aikana esim. Osmo Soininvaaran Fillarilla Nizzaan ja Erkki Lampenin kirja, jossa hän pyöräilee ympäri Suomen. Mix pitää olla noin hurjia pyöriä!?
Meikäläinen ajoi 1920-luvun helkamalla päivässä 140km ja ihan mukavastihan tuo meni, paitsi että piti hypätä pyörän selästä 10km välein koska perse puutui.
Pyörään ei muuta ku öljysin jokapaikan ja renkaisiin ilmaa niin hyvin meni. Minä tosin pyöräilen aivan vimmatusti joka päivä! :D- Alkup. Maantiepyöräi
Juuri tuon perseen puutumisen takia. :) Retki- tai maantiepyörä on mukavampi kuin mummopyörä. Olen minäkin ajanut 140km päivässä vihreäksi maalatulla Helkamalla. Se onnistuu, mutta ei pyörää voi kehua mukavaksi.
- Lepper
Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:
Juuri tuon perseen puutumisen takia. :) Retki- tai maantiepyörä on mukavampi kuin mummopyörä. Olen minäkin ajanut 140km päivässä vihreäksi maalatulla Helkamalla. Se onnistuu, mutta ei pyörää voi kehua mukavaksi.
Viime kesänä bongasin suomalaisen iäkkäämmän miehen Oslossa peruspyörän kanssa (max 3 vaihd), kyllä tuollainen perinteinen malli on ihan ok, jos vauhti ja etapit on maltillisia.
Ja itsellä puutuu paikat sillä kapealla satulalla ja pyöräilyhousujen kanssa, entiseen aikaan vanhalla jousitetulla Lepperin nahkasatulalla ei moisia ongelmia ollut, mutta hiertymiä olisi voinut tulla pitkillä vedoilla. - Alkup. Maantiepyöräi
Lepper kirjoitti:
Viime kesänä bongasin suomalaisen iäkkäämmän miehen Oslossa peruspyörän kanssa (max 3 vaihd), kyllä tuollainen perinteinen malli on ihan ok, jos vauhti ja etapit on maltillisia.
Ja itsellä puutuu paikat sillä kapealla satulalla ja pyöräilyhousujen kanssa, entiseen aikaan vanhalla jousitetulla Lepperin nahkasatulalla ei moisia ongelmia ollut, mutta hiertymiä olisi voinut tulla pitkillä vedoilla.Vanhoissa vakiopyörissä oli aika kapeat nahkasatulat verrattuna tämän päivän sohviin. Muistan hyvin 80-luvulla kun pääsi valikoimaan Jääkäriä varatosta, niin valinta tuli alokasajan jälkeen tehtyä juuri satulan mukaan. Silloin oli jo joissakin pyörissä jotain muovivirityksiä, joten piti valita aina vanhempi nahkasatulainen.
Satulan leveys on hyvin henkilökohtainen juttu. Laatusatuloita on 10mm välein. Oikea mitoitus voidaan nykyään tehdä "koneellisesti". Ainakin Spessulla on välinen istuinluiden välin mittaamiseen, mikää on se keskeinen asia. Myös satulan malli, jossa on keskellä halkio,auttaa asiaa. Kannattaa tutkia noita painekuvia, miten paino jakaantuu satulalle eri tyyppisissä satuloissa. Ne auttavat ymmärtämään ongelmatiikkaa.
Jos ei ole mitään anatomisia virheitä, niin kapea satula oikeassa asennossa on paras valinta. Satulan tulee olla vaakatasossa. Onko ajoasentosi katsottu muuten kuntoon? Ajatko kenties liian pystyssä, niin että paino tulee liikaa satulalle? Onko satula ollut sittenkin liian leveä, niin että se on painanut reisiä?
Joo mutta se olikin miestenpyörä! XD
Joo eihän noi ehkä mukavuudessa pärjää mutta äärimmäisen varmatoiminen, eikä mulla ois varaa ees ostaa jotain tonnien pyörää! :)- tehotyttisss
Paljastan omaavani retkipyörän ja nimenomaan olen sen siihen käyttöön
ostanut.
Merkki on Atala Underground.
Pyörän ostin noin viisi vuotta sitten ja ostopaikka oli Järvenpään Chepici Oy.
Maksoin silloin 600 euroa.
Itse vaan tykkään että runko on hieman korkeahko ja pitkähkö minulle,sillä haluaisin vielä pystymmän ajoasennon huonontuneen selkäni vuoksi.
Tosin alkuun pyörä vielä toimi,mutta nyt nivel- ja selkävaivat ovat alkaneet
verottaa...
Pyörässä on yksi itselleni aivan ehdoton juttu; Siihen on asennettu ns Rance Power-ratas. Eikä ole vielä tullut mäkeä jota en polkisi ylös.
Pyörä on lastattunakin todella hyvä ajaa.
Viime kesänä en ajanut oikeastaan lainkaan,joten tänä keväänä aloitetaan
treenailu ajoissa eli heti kun tiet sulaa kylliksi. Ensin ihan vain tunnin lenkkejä
lähiteillä,sitten vähitellen pidennetään ja siirrytään ehkä työmatkapyöräilyyn.
Ongelmana on vain se että työaika alkaa jo kuudelta...
No,viikonloppuna sitten pidempiä lenkkejä,sivulaukkujen kanssa.
Joten eiköhän minun ajelut onnistu kun loma on heinäkuussa.
Ja kun on kaikki tarvittava mukana niin voi yöpyä missä tahtoo.Joten ei
tule ongelmaa päivien pituuden suhteen.
Hallelujaa että Suomessa on jokamiehenoikeus!- Joo, siis ei
"...haluaisin vielä pystymmän ajoasennon huonontuneen selkäni vuoksi..."
Ihan oikeasti... :D :D :D
- nimimerkki12354321
Sanon suoraan, ei onnistu päivittäin 120km ajaminen ilman sen kumempaa tuntumaa toistuvasta kovasta suorituksesta. Vähennä ajamistavoite vaikka 50km päivässä niin on todennäköisempää että homma rokkaa.
Tuota 120km päivittäistä matkaa ajaa käytännössä noin 10 tuntia, joten palautumiselle ei oikeasti jää aikaa juurikaan. Palautuminen on se kaiken aa ja oo tuollaisessa ajamisessa.- Alkup. Maantiepyöräi
Olen sinänsä samaa mieltä tuosta tavoitteen lievästä ylimitoituksesta, mutta aikalaskelmasi ei pidä paikkansa. Ajoaikaa tulee tuollaiselle retkelle sopivalla kalustolla (maantiepyörä max 15kg) 5-6 tuntia päivässä.
- T-jussi 2011
Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:
Olen sinänsä samaa mieltä tuosta tavoitteen lievästä ylimitoituksesta, mutta aikalaskelmasi ei pidä paikkansa. Ajoaikaa tulee tuollaiselle retkelle sopivalla kalustolla (maantiepyörä max 15kg) 5-6 tuntia päivässä.
Mariannan maailmanennätyspyöräily:
http://www.facebook.com/pages/Mariannan-maailmanennätyspyöräily/114760981886558?sk=app_2373072738
Helsingistä Sodankylään 24 tunnissa.
Jostain syystä taisi jäädä polkematta, oliko nuha vai mikä vaivasi. Oli hyvä kuitenkin, että ehti kertoa kaikille medioille moisen maailmanennätysyrityksen ajankohdan.
Ei passaa matkalla tulla kusihätä, kusitaukoa ei saa enää polkemalla kurottua kiinni. Samaa matematiikkaa käyttää nämä palstalla kirjoittavat "tosimaantiepyöräilijät" Ojalan laskuoppi hiukan hakusessa. Matkaaikaa ei voida niin laskea, että lasketaan jyrkkä alamaki alas, todetaan mittarin näyttävän 65 km/h eli 10 tunnissa ajaa silloin 650 kilometriä. Tottakai tavoitteet pitää aina laittaa korkealle. :D - Alkup. Maantiepyöräi
T-jussi 2011 kirjoitti:
Mariannan maailmanennätyspyöräily:
http://www.facebook.com/pages/Mariannan-maailmanennätyspyöräily/114760981886558?sk=app_2373072738
Helsingistä Sodankylään 24 tunnissa.
Jostain syystä taisi jäädä polkematta, oliko nuha vai mikä vaivasi. Oli hyvä kuitenkin, että ehti kertoa kaikille medioille moisen maailmanennätysyrityksen ajankohdan.
Ei passaa matkalla tulla kusihätä, kusitaukoa ei saa enää polkemalla kurottua kiinni. Samaa matematiikkaa käyttää nämä palstalla kirjoittavat "tosimaantiepyöräilijät" Ojalan laskuoppi hiukan hakusessa. Matkaaikaa ei voida niin laskea, että lasketaan jyrkkä alamaki alas, todetaan mittarin näyttävän 65 km/h eli 10 tunnissa ajaa silloin 650 kilometriä. Tottakai tavoitteet pitää aina laittaa korkealle. :DAjoaika:
125km -> 25km/h -> 5h
120km -> 20km/h -> 6h
Noin meille ainakin opetettiin aikoinaan koulussa. Tuohon ajoaikaan voi lisätä esimerkiksi 2h taukoja, joista yksi on pidempi lounastauko ja loput lyhyitä juoma-, kuvaus- ja kahvitaukoja. Päästään maksimissaan 8h päivittäiseen matka-aikaan.
Mutta perusasiasta, eli retki on liian kova tottumattomalle vaikka kalustona olisi tuollaiseen sopiva maantiepyörä ja kuljetettava tavaramäärä vain tarpeellinen, olemme samaa mieltä. Kannattaa lukaista Osmo Soininvaaran kirja Fillarilla Nizzaan. Lukiessa kannattaa muistaa, että Soininvaara on kovan luokan pyörämies.
Jos ajoittaa esimerkiksi joka neljännen päivän lepopäiväksi tai tinkii matkatavoitteesta neljänneksen, on varmemmalla pohjalla. Itse en laita tuon tyyppisiä tavoitteita lainkaan, vaan ajan retket karkealla suunnalla. - nimimerkki12354321
Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:
Ajoaika:
125km -> 25km/h -> 5h
120km -> 20km/h -> 6h
Noin meille ainakin opetettiin aikoinaan koulussa. Tuohon ajoaikaan voi lisätä esimerkiksi 2h taukoja, joista yksi on pidempi lounastauko ja loput lyhyitä juoma-, kuvaus- ja kahvitaukoja. Päästään maksimissaan 8h päivittäiseen matka-aikaan.
Mutta perusasiasta, eli retki on liian kova tottumattomalle vaikka kalustona olisi tuollaiseen sopiva maantiepyörä ja kuljetettava tavaramäärä vain tarpeellinen, olemme samaa mieltä. Kannattaa lukaista Osmo Soininvaaran kirja Fillarilla Nizzaan. Lukiessa kannattaa muistaa, että Soininvaara on kovan luokan pyörämies.
Jos ajoittaa esimerkiksi joka neljännen päivän lepopäiväksi tai tinkii matkatavoitteesta neljänneksen, on varmemmalla pohjalla. Itse en laita tuon tyyppisiä tavoitteita lainkaan, vaan ajan retket karkealla suunnalla.Meinasin tuolla 10h /päivä semmoista järkevää ja toimivaa tahtia jolla olisi mahdollista yrittää tuota toistuvasti 120km päivittäin. Tuo on toki hyvin yksilöllistä, itse lähtisin tuolla 15kmh laskennalla liikkeelle ja siihen tauot päälle eli aikalai tuo 10h/120km vastaisi todellisuutta.
Kropalle sopiva keskari pidemmällä ajolla joka toistuu päivittäin on noin 15kmh, se on vähän jos verrataan pk-ajojen keskareihin mutta tuon maltillisen vauhdin idea tulee esille juuri siinä että millaisella ololla starttaat vaikkapa neljäntenä ajopäivänä liikkeelle. - 13
Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:
Ajoaika:
125km -> 25km/h -> 5h
120km -> 20km/h -> 6h
Noin meille ainakin opetettiin aikoinaan koulussa. Tuohon ajoaikaan voi lisätä esimerkiksi 2h taukoja, joista yksi on pidempi lounastauko ja loput lyhyitä juoma-, kuvaus- ja kahvitaukoja. Päästään maksimissaan 8h päivittäiseen matka-aikaan.
Mutta perusasiasta, eli retki on liian kova tottumattomalle vaikka kalustona olisi tuollaiseen sopiva maantiepyörä ja kuljetettava tavaramäärä vain tarpeellinen, olemme samaa mieltä. Kannattaa lukaista Osmo Soininvaaran kirja Fillarilla Nizzaan. Lukiessa kannattaa muistaa, että Soininvaara on kovan luokan pyörämies.
Jos ajoittaa esimerkiksi joka neljännen päivän lepopäiväksi tai tinkii matkatavoitteesta neljänneksen, on varmemmalla pohjalla. Itse en laita tuon tyyppisiä tavoitteita lainkaan, vaan ajan retket karkealla suunnalla.Soininvaara kovan luokan pyörämies ? Niin varmaan, mutta pyöräilijänä ei ole kovan luokan mies. Hatunnosto silti hänen suoritukselleen.
- Tuskin sentään
Alkup. Maantiepyöräi kirjoitti:
Ajoaika:
125km -> 25km/h -> 5h
120km -> 20km/h -> 6h
Noin meille ainakin opetettiin aikoinaan koulussa. Tuohon ajoaikaan voi lisätä esimerkiksi 2h taukoja, joista yksi on pidempi lounastauko ja loput lyhyitä juoma-, kuvaus- ja kahvitaukoja. Päästään maksimissaan 8h päivittäiseen matka-aikaan.
Mutta perusasiasta, eli retki on liian kova tottumattomalle vaikka kalustona olisi tuollaiseen sopiva maantiepyörä ja kuljetettava tavaramäärä vain tarpeellinen, olemme samaa mieltä. Kannattaa lukaista Osmo Soininvaaran kirja Fillarilla Nizzaan. Lukiessa kannattaa muistaa, että Soininvaara on kovan luokan pyörämies.
Jos ajoittaa esimerkiksi joka neljännen päivän lepopäiväksi tai tinkii matkatavoitteesta neljänneksen, on varmemmalla pohjalla. Itse en laita tuon tyyppisiä tavoitteita lainkaan, vaan ajan retket karkealla suunnalla."Lukiessa kannattaa muistaa, että Soininvaara on kovan luokan pyörämies."
Tuo on kyllä liioittelua. Soininvaara ei ole mikään erityisen kovakuntoinen pyörämies, vaan ihan normaalikuntoinen kaveri ikäisekseen. Osmo ei ole koskaan ollut mikään huippukuntoinen tyyppi ja hänen käyttämillään varusteilla (erittäin hyvä maantiepyörä, ei edes retkipyörä) onnistuu tuollainen matka keneltä tahansa normaalikuntoiselta. Lisäksi, Osmolla oli mukana ainoastaan reppu, hänhän yöpyi hotelleissa koko matkan, joten matkatavarat oli tarkkaan minimoitu sen mukaan. Ja Osmohan ei voinut edes matkustaa myöhempään turvallisuuden takia, koska hänellä ei edes ollut lamppuja pyörässä. Monet tekevät vastaavia matkoja päivässä viikkojen ajan halvoilla hybridipyörillä paljon painavammilla varusteilla, joten ei Osmon matkassa mitään ihmeellistä siinä mielessä ole.
Ja jos lasketaan, että päivässä on 24 tuntia, jäisi sinulla edelleen 16 tuntia tuon 8h matka-ajan jälkeen. Tuskin kukaan sentään 16 tuntia nukkuu, joten tuohon matka-aikaan voi rauhassa lisätä pari tuntia. Voit aivan hyvin lähteä kello 9 aamulla ja olla perillä välietapilla kello 7, jolloin matka-aika on 10 tuntia (pyöräilyyn menee siis sinun mukaasi 8 tuntia) ja silti jää 14 tuntia aikaa lepäämiseen välietapilla. Ja Suomen kesässähän on paljon enemmän valoisaa aikaa kuin jos mennään etelään Nizzaa kohti. - Ja vielä
Tuskin sentään kirjoitti:
"Lukiessa kannattaa muistaa, että Soininvaara on kovan luokan pyörämies."
Tuo on kyllä liioittelua. Soininvaara ei ole mikään erityisen kovakuntoinen pyörämies, vaan ihan normaalikuntoinen kaveri ikäisekseen. Osmo ei ole koskaan ollut mikään huippukuntoinen tyyppi ja hänen käyttämillään varusteilla (erittäin hyvä maantiepyörä, ei edes retkipyörä) onnistuu tuollainen matka keneltä tahansa normaalikuntoiselta. Lisäksi, Osmolla oli mukana ainoastaan reppu, hänhän yöpyi hotelleissa koko matkan, joten matkatavarat oli tarkkaan minimoitu sen mukaan. Ja Osmohan ei voinut edes matkustaa myöhempään turvallisuuden takia, koska hänellä ei edes ollut lamppuja pyörässä. Monet tekevät vastaavia matkoja päivässä viikkojen ajan halvoilla hybridipyörillä paljon painavammilla varusteilla, joten ei Osmon matkassa mitään ihmeellistä siinä mielessä ole.
Ja jos lasketaan, että päivässä on 24 tuntia, jäisi sinulla edelleen 16 tuntia tuon 8h matka-ajan jälkeen. Tuskin kukaan sentään 16 tuntia nukkuu, joten tuohon matka-aikaan voi rauhassa lisätä pari tuntia. Voit aivan hyvin lähteä kello 9 aamulla ja olla perillä välietapilla kello 7, jolloin matka-aika on 10 tuntia (pyöräilyyn menee siis sinun mukaasi 8 tuntia) ja silti jää 14 tuntia aikaa lepäämiseen välietapilla. Ja Suomen kesässähän on paljon enemmän valoisaa aikaa kuin jos mennään etelään Nizzaa kohti.Itse arvostaisin enemmän Kaisa Lekaa, joka teki saman matkan (toki hänkin maantiepyörällä), mutta hänellä oli jalkaproteesi molemmissa jaloissa. Hänen molemmat jalkansa kun on amputoitu polvista alaspäin. Silti, hänkin sanoo olevansa vain normaalikuntoinen...
- Alkup. Maantiepyöräi
Ja vielä kirjoitti:
Itse arvostaisin enemmän Kaisa Lekaa, joka teki saman matkan (toki hänkin maantiepyörällä), mutta hänellä oli jalkaproteesi molemmissa jaloissa. Hänen molemmat jalkansa kun on amputoitu polvista alaspäin. Silti, hänkin sanoo olevansa vain normaalikuntoinen...
Yleensä kannattaa valita se pyörätyyppi, joka on paras kuhunkin hommaan. Kun alla on asfalttia, on paras valinta lähes aina maantiepyörä.
- Harmaata kki teoria
Tuskin sentään kirjoitti:
"Lukiessa kannattaa muistaa, että Soininvaara on kovan luokan pyörämies."
Tuo on kyllä liioittelua. Soininvaara ei ole mikään erityisen kovakuntoinen pyörämies, vaan ihan normaalikuntoinen kaveri ikäisekseen. Osmo ei ole koskaan ollut mikään huippukuntoinen tyyppi ja hänen käyttämillään varusteilla (erittäin hyvä maantiepyörä, ei edes retkipyörä) onnistuu tuollainen matka keneltä tahansa normaalikuntoiselta. Lisäksi, Osmolla oli mukana ainoastaan reppu, hänhän yöpyi hotelleissa koko matkan, joten matkatavarat oli tarkkaan minimoitu sen mukaan. Ja Osmohan ei voinut edes matkustaa myöhempään turvallisuuden takia, koska hänellä ei edes ollut lamppuja pyörässä. Monet tekevät vastaavia matkoja päivässä viikkojen ajan halvoilla hybridipyörillä paljon painavammilla varusteilla, joten ei Osmon matkassa mitään ihmeellistä siinä mielessä ole.
Ja jos lasketaan, että päivässä on 24 tuntia, jäisi sinulla edelleen 16 tuntia tuon 8h matka-ajan jälkeen. Tuskin kukaan sentään 16 tuntia nukkuu, joten tuohon matka-aikaan voi rauhassa lisätä pari tuntia. Voit aivan hyvin lähteä kello 9 aamulla ja olla perillä välietapilla kello 7, jolloin matka-aika on 10 tuntia (pyöräilyyn menee siis sinun mukaasi 8 tuntia) ja silti jää 14 tuntia aikaa lepäämiseen välietapilla. Ja Suomen kesässähän on paljon enemmän valoisaa aikaa kuin jos mennään etelään Nizzaa kohti.Kissan viikset, vai normaalikuntoinen ikäisekseen. Kuinkahan moni 60-vuotias ajaa 140 km (TdH) kuuteen tuntiin? Ja pitkäkestoinen kuntolu ei ole mitään matematiikkaa...
- Kuinka käy
Entä jos rengas menee puhki tai ketju katkeaa jossain metsätaipaleella?
- alkup.pro
Huoltoautosta vaimo antaa uuden kiekon alle?
- tosi pro
alkup.pro kirjoitti:
Huoltoautosta vaimo antaa uuden kiekon alle?
sponsori lennättää helikopterilla Helsingistä uudet osat.
- Ei isoja juttuja
Renkaan vaihto noin kymmenenminuuttia tai korkeintaan vartti. Ei sekoita aikataulua.
Ketjun katkeaminen on sitten aikaavievempi juttu varsinkin jos ketju putoaa hiekalle. Sen putsaamiseen kuluu aikaa. - Anonyymi
Miksi se hiekalle putoaisi, jos alla on asfaltti?!
- Anonyymi
https://www.instagram.com/taina_ja_laura_espanjan_ympari/
Nämä tädit ajeli oikeasti Espanjan ympäri liki 4500 km 49 päivään Tunturin RXllä. Nousumetrejä, , sadetta, kylmyyttä ja tukahduttavaa kuumuutta, vaan läpi saivat.
Se on sinnistä kiinni.- Anonyymi
Tuo hiekkamyrsky oli mielenkiintoinen kokemus
- Anonyymi
Ennen vanhaan riitti tälläkin palstalla kertomuksia. Luin mielenkiinnolla kaikki läpi. T Jussin farkut jäi mieleen. Kovia suorituksia. Mitä näistä opimme? Varusteiden hinta, ja pyörän paino ei juuri merkitse. Tärkeintä on se sonni, eikun sinni.
- Anonyymi
En ole vieläkään oppinut. Ei ne pyöräilyhousut välttämättä niin kalliita ole.
Kyllä se farkkujen keskisauma alkaa olla merkityksellinen satasen lenkillä.
- Anonyymi
Pyöräilymatkaasi voit valita jämerän sivuvaunullisen Honda Goldwingin tai sittten
Yleensä kannattaa ottaa kaupunkipyöräilyyn E50-kumir, jotta pääset helposti kaupungin asfalteilla yli 50km/h... hwhwhwhhwhw
Valintaq on täysin Sinun. - Anonyymi
Retkipyöräilyn keskinopeus reittiä suunnitellessa kannattaa asettaa n 15 km/h.
Vaikka lenkkiä polkeekin yli 30 keskarilla, pyöräily turistina on jotain aivan toista. Lisäksi kovan ajopäivän jälkeen keho alkaa vaatia välipäivää heti. Maltti on valttia, hätäilemällä jopa eksyy.- Anonyymi
Kuukkelin Mapsi arvioi 17 km/h tasolle, eli matkapyöräilylle sopivan vauhdin tai hieman yli.
- Anonyymi
Konstit on monet sanoi Continental, näin on vastasi Bridgestone, mutta Goodyear snoi: meilläpä kestää renkaat jopa yhden hyvän vuoden.
- Anonyymi
Soininvaara ajoi vihreällä Bianthcilla tuon Nizzan reissunsa, pelkkä pikkureppu selässä ja asui herroiksi hotellissa. Tosin aikana, jolloin kaikkea ei vielä saanut netistä.
- Anonyymi
Vuorokaudesta jää kaksikymmentä tuntia aikaa levolle ja maisemien ihmettelylle yms kun aloituksen päivämatkat taittaa maltillisella 30kmh keskarilla.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 773174
- 492400
- 322107
Sinkkujen kommentti järkyttävään raiskaukseen
Mikä on kommenttisi tähän järkyttävään raiskaukseen? https://www.is.fi/uutiset/art-2000011204617.html Malmin kohuttu sa4812102- 1371869
- 311735
Ryöstö hyrynsalmella!
Ketkä ryösti kultasepänliikkeen hyryllä!? 😮 https://yle.fi/a/74-20159313291691Sukuvikaako ?
Jälleen löytyi vastuulliseen liikennekäyttäytymiseen kasvatettu iisalmelainen nuori mies: Nuori mies kuollut liikenne91536Joskus mietin
miten pienestä se olisi ollut kiinni, että et koskaan olisi tullut käymään elämässäni. Jos jokin asia olisi mennyt toisi51240Hyvää yötä
Söpöstelen kaivattuni kanssa haaveissani. Halaan tyynyä ja leikin että hän on tässä ihan kiinni. *olet ajatuksissani61234