Haluun muuttaa isän luo..

no muuta!!! ihan oikein mutsilles. käytä tilannetta hyväkses :D

tää sama ongelma on mullakin.. isä tosin asuu kerrostalossa aika ahtaasti, eikä mulla olis siellä omaa huonetta, joten en ainakaan tällä hetkellä viiti edes ehdottaa että muuttaisin sinne. onhan ne toki etsimässä isompaa asuntoa, ja siinä vaiheessa saisin mäkin oman huoneen.. en tosin tiiä mitä sanoa äitille ja miten ehdottaa asiaa isälle......

Puhu ensin sun isälle ja miettikää sitten yhes että miten järkkäätte tilanteen.

Puhu ihan ensin äidilles! Kerro nuo samat asiat, jotka tänne. Yritä pysyä ihan rauhallisena, vaikka äiti huutais tai loukkaantuis. Jos pysyt rauhallisena, niin hän kyllä ymmärtää, että olet tosissasi, ja tämä asia on sinulle tärkeä! Jos et pysty puhumaan, niin kirjoita vaikka kirje!

12-vuotiastahan kuunnellaan jo lain mukaan näissä asioissa, juttele ensin asiasta iskäsi kanssa, ja menette vaikka sosiaaliviranomaisten juttusille, eiköhän se siitä etene... ikävää jos et viihdy äitisi ja uuden miehen kanssa, tsemppiä!

Älä aiheuta lisää pahaa mieltä puhumalla ensin äitisi selän takana. Yritä selvittää asia ensin äitisi kanssa ja jos ei tilanne muutu paremmaksi, tai olet muuten vaan yhtä sitä mieltä, että tahdot isäsi luo asumaan, mene sitten juttelemaan isäsi kanssa.

Kun lapsi on täyttänyt 12v. hän voi halutessaan valita kumman luona asuu. Neuvon sinua menemään jsäsi kanssa kuntasi Maistraattiin ja siellä tehdään päätös jonka itse haluat. Tuohon päätökseen ei tarvita äitisi lupaa kun olet valinnut isäsi. Ainoastaan äidillesi ilmoitetaan päätöksestä, maistraatissa tehdään aina päätös lapsen parhaaksi johon ei toinen vanhemmista voi vaikutta.

Hei! Kerro isälle ja anna hänen hoitaa tämä asia äitisi kanssa. Sitten voisit joskus viikonloppuna olla äitisi luona.Minusta tuntuu, että isäsi luona olis sulla nyt parempi.

Mitä mieltä isäsi on asiasta? 12-vuotiasta kuunnellaan, mutta minä en saanut muuttaa isälle, vaikka halusin. Isä ja isän silloinen vaimo ei halunnut eikä äitikään suostunut. Nyt jälkeenpäin ajateltuna ihan hyvä. Olin todella hankala 10-16-vuotiaana. Nyt hyvissä väleissä molempien vanhempien ja vanhempien puolisoiden kanssa ja tukea saan kaikilta.

muuta vaannisn,luokse

Sano äidillesi suoraan, että et jaksa kuunnella sitä heidän huutamistaan. Haluat rauhaa ja jos voisit jonkun aikaa asua isän luona. Siis sellainen "pehmeä laskeutuminen". Kysy sitten isältäsi mielipidettä kun olet ensin äitisi kanssa puhunut.
Mutta muista, että elämä ei ehkä ole isänkään luona niin mukavaa kuin luulet. Sen vuoksi olisi ihan paikallaan, että ehdotat, että voisit jonkun aikaa olla isän luona.

minäkin olin aikoinaan 6 luokalla kun vanhempani erosivat, halusin jäädä isän luo asumaan koska äitini muutti n.20 kilometrin päähän paikasta missä sillon asuttiin enkä halunnut vaihtaa koulua, mutta asuin isäni luona vain sen aikaa kun pääsin 6 luokalta pois ja kesän aikana majailin äitini luona jo enemmän ja sitten muutinkin äitin luo ja kuljin linja-autolla sen 20 kilometriä kouluun.. kyllä olet jo sen ikäinen että saat itse päättää kumman luo muutat!! varmasti äitisi loukkaantuu aluksi (minunkin äitini loukkaantui kun jäin aluksi isän luo asumaan) mutta kyllä se siitä helpottaa ja parempi sinun on varmaan isäsi luona olla jos et äitisi uuden miehen kanssa tule toimeen...tsemppiä! :)

kypsät vanhemmat ajattelevat lapsensa parasta, eivätkä vain itsekkäästi omaa etuaan. toivon, että sinua kuunnellaan vakavasti 12-vuotiaana ja saat asua siellä missä koet olevasi kotona. jokaisella on oikeus kasvaa ja kehittyä tasapainoisessa ympäristössä. ota asia rohkeasti puheeksi vanhempiesi kanssa. äidin on hyvä herätä huomaamaan, että levoton koti ei ole hyväksi lapselle.
omat lapseni ovat saaneet tehdä päätöksen lähivanhemmuudesta yläasteiässä. lähivanhempi ei aina ole automaattisesti äiti.
toivon, että koet olevasi rakastettu molemmissa osoitteissa.

Vanhempani myös ovat eronneet ja silloin äitini sanoi minulle ja sisaruksilleni että hanellä on talo johon me kaikki mahtuisimme, mutta me halusimme jäädä iskän luokse asumaan sanoimme asian suoraan että ei haluamme asua iskän kaa. Tietenkin äiti loukkaantui aluksi ja halusi meidät mukaansa mutta ymmärsi lopulta että halutaan jäädä iskän luo. Kerro asia suoraan mutta kohteliaasti ja ystävällisesti kyllä äitisi ymmärtää että valinta on sinun ja voit vaikka sanoa että viikonloppuisin voit viettää äitisi luona ja että hän ei menetä sinua. Se on tärkeää. Rohkeutta ja voimia. Uskalla ilmaista mielipiteesi!

Joskus aikoinaan erotessani lopetin pari suhdetta kun uusi kumppani ei halunnut että lapset käy minun luona. Onneksi löysin lopulta uuden ihanan puolison joka tuli myös lasteni kanssa hyvin juttuun. Silloin ajattelin ettei mikään suhde ole niin tärkeä kuin lapseni, enkä ole katunut sitä. Olen siis mies ja tapasin lapsiani säännöllisesti joka viikko (tapaan kyllä edelleenkin vaikka lapset on jo aikuisia). Aikuiset vois myös ottaa huomioon lapset eikä aiheuttaa heille enempää tuskaa kuin mitä ero aiheuttaa. Omaan erooni en ollut itse syypää vaan vaimollani oli suhde työpaikalla jos sillä nyt on mitään merkitystä. Muistakaa lapset on tärkeämpiä aina kuin omat suhteet. (Tämä on siis osoitettu äidillesi)

12 vuotias saa päättää missä asuu...

Sinulla on oikeus valita kumman luona haluat asua, 12 vuotta täyttäneen mielipide on otettava huomioon ratkaisuja tehtäessä. Niin Sosiaali työntekijöiden kuin oikeuslaitoksenkin. Kyse on siitä mitä mieltä isäsi on. Jos hän on halukas ottamaan sinut niin asia vain eteen päin lastensuojeluviranomaisten kautta. Äiti voi nostaa älämölön koska elatusmaksu on kuitenkin sovittava, tämä on useinkin suuri riidan aihe. Keskustele asiasta isäsi kanssa, ja sitten eteen päin asiassa.
Toivottavasti saat tään lapselle vaikean asian edes jotenkin kuntoon ja saat mielen rauhan asian tiimoilta. Ero on jo itsessään raastava kokemus lapselle.

Muuta vaan isäs luokse jos sinulla on siellä parempi olla ja ihan hyvin voit kertoa äitilles että haluat muuttaa isäs luokse kun viihdyt siellä paremmin ja kerta olet 12v niin sinä saat päättää lain mukaan kumman luona haluat asua rohkeutta vaan ja kertomaan vaikka isälles ensin ja menisitte yhdessä kertomaan äidilles Rohkeesti vaan :) helkpottuu sinun elämäs

mul oli muutama vuo sitten sama juttu vihaa "isäpuoltani" ja sanoin vaan reilusti isällei haluani asua hänen luonaan ja siitä syntyi kauhea sota isin ja äidin välillä mutta nyt asun isäni luona ja on parempi varmaan sunkin kanalta parempi että asut isäsi luona jos koulu vaikeentuu asiasta mulle kävi niin kun muutin isälleni mut mieluummin tässä mun tilantees näin koska siellä äitiniluona en saanut edes läksyjä tehdä rauahssa kun e vaa riiteli ja "isäpuoli" oli kokoajan käissä.. kannattaa sanoa tuo mitä kirjotit nyt niin myös äidillesi.

HEI!
Lastensuojelulakilähtee siitä,että erotilanteessa 12 vuotiaan lapsen mielipide on jo niin painava asumisjärjestelyissä, että sen ohittaminen vaatii jo hyvät perustelut. Tuo sama raja pätee kyllä myöhemminkin, vaikka vanhempiesi erosta olisi jo vuosia. Luulatavasti äitisi pahoittaa mielensä (ja isäsi ottaa sinut avosylin vastaan), mutta uskon hänen sisimmässään kärsivän tässäkin tilanteessa. Ei hän ole toivonut tällaista riitaisaa kotia sinulle. Jos hän olisi tiennyt uuden liiton tulevan tällaiseksi, niin ei hän olisi sinua siihen mukaan halunnut. Mä luulen, että tarvitset vähän apua tuon asian esittämiseen äidillesi. Voit mennä koululla juttelemaan kuraattorille/psykologille tai terkkarille ja pyytää heiltä apua. Jos he eivät halua olla mukana asian selvittelyssä, niin heidän täytyy lastensuojelulain nojalla kuitenkin ilmoittaa asiasta lastensuojelun työntekijöille, joiden tehtävä on huolehtia, että jokaisella lapsella ja nuorella on hänen kehitystään tukeva kasvuympäristö. Sinulla on oikeus vaatia itsellesi apua!!!!!!!Äidin ja hänen uuden mieskaverinsa riitely ei sitä sinulle mahdollista

t. etäisä

Tosi ikävä kuulla että sinulla äitisi luona tuollainen elämäntilanne, ja lisäksi se koulukiusaaminenkin.
Kai siitä on niin äitisi, isäsi ja opettajatkin tietoisia?
Kerro ihmeessä jotta vanhempasi ja koulunhenkilökunta voi auttaa sinua.
Kiusaamista ei tule sallia!

Olen sitä mieltä että järkevintä olisi nyt mahdollisimman pian että kerrot omista tuntemuksistasi , avoin ja reilu puhuminen äidin kanssa ois mielestäni se ykkösjuttu. Uskon että se aluksi saa äidin mielen matalaksi , mutta lopulta tärkeintä varmasti että sinulla kaikki ok ja että olet onnellinen.

Lisäksi sinun tulee kysästä mitä mieltä isäsi ja hänen vaimonsa ovat siitä että muuttaisit heille pysyvästi?

Aina se arkielo ei välttämättä ole samanlaista kuin ne aijemmat viikonloppu vierailut sekä loma-ajat.
Säännöt ja rajat jsekä pikkukotiaskareihinkin osallistuminen ... lähes jokaisessa kodissa odotetaan niitä nuorelta. :)

Mutta uskon kyllä että' molemmilla vanhemmille varmasti on kaikkein tärkeintä , aivan ykkösjuttu se että sinä voit hyvin ja olet onnellinen.

En kuitenkaan heti sotkisi kys. asiaan mitään sosiaaliviranomaisia , ellei siihen todellakin ole jotain muuta järkevää syytä kuin äitisi ja hänen miehensä keskeiset erimielisyydet, niitä varmasti lähes jokaisessa kodissa ja parisuhteessa , toki asioista tulisi keskustella eikä huutaa, mutta toiset vaan ovat kovempi äänisiä.

Toivon todella että kaikki kääntyy elämässäsi parhainpäin, ja että välisi pysyisi molempiin vanhempiin jatkossakin, uskon että he molemmat kaipaavat ja rakastavat sinua joka tapauksessa asuitpa sitten kumpasen luona tahansa.

Aurinkoista kevättä sinulle toivotellen

Olet vasta 6 luokkalainen ja onko se nyt sitten iässä 12 suurinpiirtein, eli joudut asumaan vielä pitkään vanhemmillasi. Riippumatta siitä kumman luo muutat ota huomioon että nuo uudet puolisot voivat vaihtua hyvinkin helposti toisiin ja siksi ei ole mitään merkitystä minkä paikan valitset koska joudut sen ehkä vaihtamaan takaisin edelliseen vaihtoehtoon. Minun neuvoni sinulle on että yrittäisit suunnata elämäsi muualle kuin kotiin vanhempiesi helmaan. Jos viihdyt paremmin kodin ulkopuolella kuin kotona on asumispaikkasi lähinnä pelkkä muodollisuus.

kerro rohkeati vaan äidillesi ja isällesi ajatuksistasi! on melkotodennäköistä et äitisi ei suostu että asut isäsi luona. ja jos asia menee riitaisaksi sitä varten on sosiallitoimisto (lastenvalvoja) joka auttaa tilanteen ratkaisussa!

hei! olen 14 vuotias tyttö.. vanhempani eivät tosin ole eronneet, mutta olen kyllä sitä mieltä, että kuudesluokkalaine saa ite päättää missä hän asuu... tiiän että se on vaikeeta ottaa asia puheeks, mutta jos et kerran kestä sun isäpuoltas ja et jaksa kuunnella niiden huutoa, niin ei sinun tarvitsekkaan! voithan sinä myös sanoa äidilles, että et jaksa kuunnella heidän huutoa, ja asuisit miellummin enemmän iskäsi luona... tai sitten sä voit ehdottaa sun äidilles, että haluun olla mielummin arkisin iskällä ja sitten viikonloput äidillä? (:

12 vuotias saa valita itse kumman luona asuu =). Kannattaa muuttaa isälle jos siellä parempi olla. Eikä lapsen tarvitse kuunnella aikuisten riitoja...

12 vuotta täyttänyttä pitää kuulla siitä, kenen luona hän haluaan asua, jos vanhemmat ovat eronneet. Jos isäsi luona olisi mielestäsi parempi, kerro se isällesi ja äidillesi, he aikuisina miettikööt asiaa. Tarvittaessa, jos äitisi heittäytyy hankalaksi, isäsi voi hakea yksinhuoltajuutta. Silloinkin äidille kai jää jonkinlainen tapaamisoikeus, kuten oikein onkin.

Tsemppiä! Toivottavasti äitisi suhtautuu asiaan järkevästi, harvoin ne kyllä niin tekevät :D

Puhu äitisi kanssa. Voi olla että hän jättää miehen takiasi.

Niin minä tekisin ennen kuin menettäisin lapseni....siltä minusta tuntuisi jos lapseni muuttaisi isälleen...
Elämältäni menisi pohja ja musertuisin. Puhu ensin siis äidillesi.

Kamalla ajatella että lapseni jossain vaiheessa haluaisi jättää minut ja muuttaa isälleen :(. En voi edes ajatuksen tasolla ajatella kun tulee kyyneleet jo silmiin.

Ja arki on aina erilaista jos vaikka muuttaisit isällesi niin ei välttämättä ole enään niin kivaa...

Lapsi EI KOSKAAN PÄÄTÄ, missä hän asuu. ei vaikka olisi sen 12-vuotta täyttänyt. Päätökset näistä asioista tekevät aina aikuiset, huom! AIKUISET ihmiset, eli jos lapsen omat vanhemmat eivät ole henkisesti aikuisen tasolla tai eivät muuten pääse yhteisymmärrykseen lapsen asumisesta, asian päättää käräjäoikeus omien prosessiensa jälkeen ja näihin prosesseihin voi kuulua että 12 v. täyttänyttä kuunnellaan ja hänen mielipidettään kysytään. Mutta lapsi ei koskaan, EI KOSKAAN, päätä tällaisia asioita. Jos lapsi sanoo, että haluan asua siellä ja siellä ja jos molemmat huoltajat tähän suostuvat, päätös on huoltajien. Samoin vastuu, se VASTUU...... miettikää sitä! Lapsi ei päätä ja lasta ei koskaa pidä laittaa valitsemaan, kumman luona hän haluaa asua. Jos on lapsen tehnyt, niin täytyy pystyä kantamaan myös vastuuta, myös eron sattuessa, eikä laittaa lasta valitsemaan eikä päättämään ja näin vastuuseen omasta tulevaisuudestaan-

Hei, Suomen lain mukaan oikeus kuulee jo kahdeksan vuotiasta lasta, mutta kaksitoista vuotiasta kuulee aivan normaalisti. Sinulla on täysi oikeus muuttaa isän luo asumaan. Varaudu siihen, että tulee oikeustaistelu jos äitisi ei pääse yhteis ymmärryyteen sinun js isäsi kanssa.

Itse erosin puolisostani jokunen vuosi sitten. Päätin silloin jo että kuuntelen lapsiani ja mielestäni rakastin ( rakastan yhä ) heitä ja suostuin heidän päätökseensä. En voinnut jäädä asumaan yhteiseen entiseen kotiin joten minä olin se joka muutti pois. Olisin joutunut repimään lapseni pois tutusta ympäristöstä joten asetin lapset etusijalle.
Mielestäni jokaisen vanhemman pitäisi näissäkin asioissa kuunnella lapsiaan.
Tosin lasten mukana ei kannata mennä siten että tänään asutaan isän luona ja kun tulee hankauksia isän kanssa muutetaan äidin luo. Siis ei jatkuvaa muuttoa. Toivon että alkuperäisen kirjoituksen lapsukainen rohkaisee mielensä ja kertoo vanhemmilleen mitä itse haluaa.

Omasta kokemuksestani sanon viime vuoden huoltajuusneuvotteluiden pohjalta, että 12-vuotta täyttänyttä lasta pitää kuulla, mutta päätöksen huoltajuudesta tekevät vanhemmat. Jos vanhemmat eivät pääse sopuun, niin viimekädessä asia hoidetaan oikeudessa. Jos 12-v ikäinen saisi päättää itse, hän saattaa vaihtaa asuinpaikkaa hetken mielijohteesta ja heti kun tulee joku riita, hän muuttaakin sitten taas sen toisen vanhemman luokse. Monelle vanhemmalle lapsen/lasten pysyvä muuttaminen (etävanhemmasta lähivanhemmaksi) voi myös vaatia järjestelyitä esim. lapsenhoidon, isomman asunnon, ilta-/yövuorojen vähentämistä tms.

Minusta paras tilanne olisi se, että kysyt isältäsi, että sopiiko hänelle, jos muuttaisit hänen luokseen ja että olisit esim. joka toinen viikonloppu äitisi luona. Jos muutto sopii isälle, niin sen jälkeen juttelet rauhassa äitisi kanssa ja sanot, että olet kyllästynyt jatkuvaan riitelyyn ja olet päättänyt, että haluat muuttaa toistaiseksi isän luokse. Mitä todennäköisimmin äidillesi tulee ero tästä nykyisestä miehestä, joten voit sitten muuttaa takaisin jossain vaiheessa, jos/kun tilanne rauhoittuu. Älä kuitenkaan katkaise välejä kokonaan äitiisi. Äidilläsi on varmasti rankka elämäntilanne juuri nyt menossa.

Jos äitisi heittäytyy hankalaksi, niin isäsi tehtävä on viedä asiaa eteenpäin. Hän voi olla yhteydessä kuntaan sen henkilön kanssa, joka hoitaa lastenhuoltoon liittyviä asioita. Jos on riitoja, sopimus lapsen huollosta kannattaa tehdä kirjallisesti. Yleensä esim. lapsilisä menee sille vanhemmalle, jossa on lapsen virallinen asuinosote. Samoin tapaamisoikeudet on hyvä kirjata.

Sinulla on oikeus päättää kumman luona asut. Melkein kaikki parit riitelevät joskus,
eikä se lapsesta varmasti tunnu mukavalta, Voithan tavata äitiäsi varmaan niin paljon kun haluat vaikka asuisit isäsi luona. Kukaan vanhempi ei voisi suuttua oman lapsensa valinnoista tämmöisessä asiassa. Kerro asiasi niin että molemmat vanhempasi ovat paikalla, ratkaisu löytyy varmasti.
T: Eronnut isä eurasta.

Hei.

Kannattaisi kertoa asiat aivan niin kuin täällä, ensin äidillesi, asuthan tällä hetkellä hänen luonaan ja muutenkin kannatan sitä että asioista puhutaan oikeasti oikeilla nimillä.

Sitten voisitte jutella yhdessä äitisi ja isäsi kanssa. Kerro rehellisesti miltä sinusta tuntuu. Uskon, että asiat järjestyy. Eikä sinun tarvitse jättää kumpaakaan, ei äitiä eikä isää :) Sinulla on oikeus molempiin vanhempiin ja kirjoittamasi perusteella tulet juttuun molempien kanssa. Ja he tuntuvat välittävän sinusta oikeasti.

Erotilanteissa joskus se vanhempi, jonka luona ei asu, tuntuu mukavammalta ja helpommalta. Johtuen varmaan siitä että etävanhempi on vähän tälläinen sunnuntai vanhempi, joka voi nauttia lapsesta asettamatta ikäviä kieltoja ja rajoja joita vanhempi jonka luona asut joutuu tekemään.

Uskon että osaat kertoa asian vanhemmillesi ja sen mikä asiassa oikeasti mieltäsi painaa, osasithan kirjoittaa tännekkin todella hyvin.

Tsemppiä Sinulle ja nauti molemmista vanhemmista :)

Toisinaan se oma olo ei parane sillä että muuttaa toisen luo. Sanoisin sinuna suoraan,e ttä et kestä tota huutoa oikeesti. Muutto on aina stressi myös lapselle ja sitten kun on siellä kaikki ajat isällä, voi olla että siellä on ikävää ja kaipaa toisin. Sulle tulee lapsena itsellesi hirveä vastuu päätöksestä. Uskalla rohkeasti sanoa, että sä tarvitset lapsena kunioitusta etkä huutoa ja karjuntaa. Jospa et ajattele sitä muuttoa vaan että oisit sitten vaan pidemmän viikonlopun isällä, jos se auttaisi jo asiaa. Ja jos saisist niitä kavereita kivasti, se auttais sun koko elämäntilanteeseen huimasti. Karjuntaa ei tartte tosin jatkuvasti kenenkään kuunneella. Osaako sun äiti ees pyyytää anteeksi. Arvosta itseäsi. Jospa vaan olisit isän luona vähänä pitgempään kuin sen viikonlopun.... Voitahn sä isältä kysyä asiaa muuten vaan, että mitä hän tuumaa jos oisin vähän pitempään viikonlooppuna , yhden yön lisää. Sitten näet siitä, miten se suhtautuu. Pikkuhiljaa siitä sitten niillä pitkillä viikonlopuissa eka tunnustelet miten se elämä susta tuntuu.

12vuotiaana on ainakin lapsella oikeus valita kumman luona asuu :)

kaverilla kävi niin että poika haluski 12v täytettyään asua isänsä luona ja sinne meni. kaverini eli pojan äiti oli hyvin pettynyt mutta pojan mielipide ratkaisee.

rohkeasti vain :)

Hei Ihquu!

Itse olin samankaltaisessa tilanteessa. 12 vuotiaana asuin isäni luona ja halusin muuttaa äitini luo. Äidin kanssa asiasta puhuttiin ja hän kirjoitti isälleni kirjeen, jossa selitti tilanteen. Äiti myös soitti isälle, että minulla on kirje hänelle. Viikonlopunvietosta äitini luota tultuani isä pyysi tuon kirjeen. Sen luettuaan tokaisi, että vai niin...
Tuosta alkoi järjestelyt ja myös pienet väännöt, ehkä syyllistämisetkin.. Muutin 6. ja 7. luokan väliseksi kesäksi äitini luo ns.koeajalle ja syksyllä koulun alkaessa sain päättää jäänkö äidin luo vai palaanko isäni luo. Jäin äidille.
Omaa päätöstäni en ole katunut ja sain elää hyvän nuoruuden, väittämättä ollenkaan, etten sitä olisi isän luona saanut.

Tilanteessasi ehdotankin, että puhu asiasta isäsi tai hänen puolisonsa kanssa, kenet koetkaan läheisimmäksi itsellesi, kenelle on helpointa puhua. Miettikää sitten yhdessä, mikä on paras tapa kertoa äidillesi asiasta. Sinun ei tarvitse toimia viestinviejänä äidillesi, anna aikuisten puhua aikuisten tavalla.

Voimaa ja jaksamista tilanteeseesi, toivottavasti asiat kääntyy parhain päin

Olen 10v poika haluaisin asuu isän luona muttu äiti haluu että asun sen luona haluaisin olla jo 12v ja päättää kennen luona olen muttu en ole 12v :'(

Heissan. Olen itsekkin 12-vuotias tyttö. Vanhempani erosivat kun olin 8. Olin jokatoisen viikon isälläni ja jokatoisen äidilläni. Kunnes täytin 12 aloin käymään isälläni vain jokatoinen viikonloppu. 12-vuotiaalla on oikeus päättää missä asuu, ja tämä on tosiasia. Minulla oli hankalaa aluksi äitini miehen kanssa, riitelimme jokapäivä melkein kaikista asioista, mutta ajankuluessa opimme tulemaan toimeen. Harkitse vielä.

ääh, anteeksi tuo ' mokani ' tuolla ylhäällä, mutta siis äiti ei nyt paljoa huudakkaan & mutta isäpuolikin joskus esim viikossa n. 4 kertaa. ja olen ollut iskälläni melkein 2 viikkoa kesälomilla ymym. ja ei ne siellä ole riidelly..

Jaa no aikaimoista bullshittiä sitten latelit alotusviestissä..

Minun vanhemmat erosi, kun olin neljä vuotias. Eron jälkeen asuin äitini kanssa
kahdestaan sitten isälle tuli uusi vaimo ja äitille uusi mies. Asuin ennen äidin ja isäpuolen kanssa. Sanoin vaan että haluan muuttaa isän luo ja se onnistui eikä
kukaan loukkaantunut tai suuttunut. Isäni mielestä on parempi että asun sen luona. Käyn tietysti äitin luona aina, kun saan koulusta lomaa ja viihdyn sieläkin.

Semmonen juttu sattui eilen, että oltiin kahdestaan mun äitin uuden miehen kaa kotona. Se ryyppäs viinaa ja oli tosi hyvällä tuulella. Kertoi kaikkia vitsejä ja silleen.
Sitten se sanoi, että mä oon sen mielestä nätti ja se halus pussailla mua.
Ja kun me pussailtiin niin sitten se taputteli mua pyllylle ja puristeli mun tissejä ja sitten me lopuksi mentiin sänkyyn ja naitiin.
Tuntui tosi hyvältä kun se nuoli mun klittaa ja mä sain hyvän orkun. Sitten se pani mua ja se oli kans kivaa. Mutta sitten se laski liemet mun sisään ja sanoi ettei tyttö voi ekasta kerrasta tulla paksuks. Onks se niin?

itekkin oon muuttamas iskän luo täs iha lähiaikoina, siihen on niin monta syytäkin. niitä en kyllä täs ala kirjotteleen ku o yksityisiä, mut näin se vaan on, et jos ei tee elämäs sitä siirtoo kohti parempaa ni missä sen sitten tekis jos ei nytten ? :)

vittu oon nyt muuttamas takas äidille ja kyllähän sitä vähä ''jännittää'' mitä isä sanoo mut kyll se siitä....

joku oli käyttäny mun nimimerkkii tos ylhääl, kivaa -.-

Sama ongelma ;(

Mun iskä asuu maatilalla ja siellä on hevosia ja kaikkee kivaa!

ihquu, suosittelen että mietit asiaa vielä tarkemmin. Kannattaa käydä vaikka 2 viikkoa kokeilemassa, että miltä siellä isällä asuminen tuntuisi. Voit myös tehdä listan asioista, mitä kumpienkin luona on hyvää, ja mitä huonoa. Sitten voit ensin katsoa asiaa itseksesi, että mikä nyt olisi paras sinun kannaltasi. Ota sitten asia puheeseen vanhempiesi kanssa, ja päättäkää yhdessä asioista, sillä olethan jo 12, eli saat päättää itse että kumman luona asut. Mutta on myös tärkeää puhua isäsi naisystävän kanssa asiasta, sillä ei sinullekkaan olisi helppoa, että "vieras" ihminen muuttaisi teille. Tai no olihan äitisi miesystävä sinulle tuntematon, ja varmasti huomasit ettei se ollut helppoa. Mutta isälläsi ei ole välttämättä mahdollisuutta majoittaa sinua heti, joten kannattaa olla kärsivällinen. Te varmasti tulette päätökseen, mikä on kaikkien kannalta hyvä. Mutta jos asia ei millään tunnu onnistuvan, niin sitten pyytäkää apua niiltä sosiaaliviranomaisilta.

Mulla sama juttu mutta mun isäpuolen lapset tai no siis lapsi on ihan hirvee pelottaa poistuu kotoo ku pelkään et kamat hävii, se lapsi on muo 3 vuotta nuorempi ja asuu täyspäiväsesti meillä sil on kai joku persoonallisuus häiriö ja jos googlettaa ni ymmärtää mut siis se luulee olevansa mä, se leikkaa sen tukkansa, pukeutuu, syö ja tekee samallailla asioita ku mä. Pelkään vähän et mitä seuraavaks mut ihs jatkuu mun puolisä on aika hirvee ja äiti haukkuu mun iskää ja sen perhettä jatkuvasti mun kuullen. Mut äiti ei anna vaik mun iskä ja puoläiti tekis mitä..

Isi ja äiti on eronnut ja haluan muuttaa isille koska se on ainoa tapa nähdä isiä ja muita minun läheisiä ihmisiä. Isi ei ilmoita tapaamisia minulle vaikka voisin hoitaa ne itse koska äiti on tässä kolmas pyörä ja äiti on laitta nut isille estot joten vähän vaikee tilanne. Oon kertonut jo isille ja äitille kerron varmaan tänä iltana mutta se on niin iso asia niin entiedä miten sen kertoisin. Oon kyllä jutellut tästä myös parhaan kaverini kanssa.

Siis vittu ku näön mun isää vaan 1 vuodessa ja mun ”äiti” kieltää mua puhumasta mun isästä ja soittamsta sille ja sit jos ees sanon sana isä ni se lyö mua ja huuta mulle monta tuntia