Minkälainen nainen ottaa kumppanikseen 30v kypsään ikään päässeen aiemmin seurustelemattoman miehen?
Kokemattoman miehen nouseva ikä
kerran pannut
441235
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 44
Vanhimmat
No esim. minunlainen nainen joka ei itsekään ole koskaan seurustellut. Mutta harvempi 30-vuotias mies on vakavissaan kiinnostunut 47-vuotiaasta naisesta.
Millä ominaisuuksilla olet ehtinyt 47 vuoden ikään ilman että olet kertaakaan seurustellut ?
Selitys: äärimmäisen ujo nuorena tyttönä. Elämä vaan meni ohitse.
No ei se ikä muuten olisi este mutta kun tahdon lapsia ja lähes 50v ensisynnyttäjä taitaa olla varsin huono idea.
Olen 28v mies ja en ole koskaan seurustellut.
So what?
Ehkä joskus tapaan jonkun, ehkä en.
Parisuhde ei kuitenkaan ole elämässä tärkeintä.
Mikä sulle on elämässä tärkeintä, jos saan kysyä?!
Itse olen nykyään samalla kannalla. Ennen olin kovastikin sitä mieltä, että on tärkeää saada itselle elinikäinen suhde. Parin parisuhdehaaksirikon jälkeen ovat ajatukset kirkastuneet. Vaikeiden suhteiden jälkeen osaa todella arvostaa vapautta. Välillä toki iskee halipula, mutta yksinolo ja vapaus ovat kyllä todella tärkeitä asioita itselleni. Jos vastaan sattuu tulemaan joskus ihminen, jonka kanssa natsaa kunnolla, niin miksikäs ei sitten aloittaisi suhdetta.
Elämän tarkoituksen löytäminen, elämän ja olomassaolon synnyn selvittäminen mahdollisuuksien mukaan.
Siihen liittyy esim. se että miten tällä planeetalla asuvaa ihmiskuntaa tulisi hallita ja kenellä on oikeus hallita.
Niiden tahojen löytäminen jotka ovan niin suuren kunnioituksen arvoisia että niiden vuoksi voi vaikka antaa henkensä.
Taitaa kuulostaa hieman kryptiseltä, no en nyt osaa lyhyesti tähän noin laajaa kysymystä oikein tiivistää. Kuitenkin oletan että lähitulevaisuudessa saatamme joutua kokemaan kovia aikoja (maailmansota3?, hyperinflaatio? tms.), joten voi olla helpompi selvitä ja auttaa toisia kun ei ole omaa perhettä.
hommaa muija.
Ihailtava ajatusmaailma. Olet täysin oikeassa :)
Olen käytännössä täysin samassa tilanteessa ja toivoisin osaavani ajatella ja toimia noin. Usein kykenen siihen, mutta sitten tulee niitä hetkiä, kun alkaa kaivata ihan sairaasti jonkun läheisyyttä, kosketusta ja hellyyttä. Asian jääminen kaipuun asteelle on masentavaa ja aiheuttaa turhia tunnekuoppia elämään.
Pitäisi joko löytää itselleen joku tai tietää, miten noista tunteista pääsee eroon. Kumpaankaan en ole löytänyt ratkaisua.
Tässä toinen 28-v joka ei ole koskaan seurustellut, eikä juuri edes puhellut naisten kanssa. Enkä oo pannu..... muuta ku astioita koneeseen ja pökköä pesään, sillon ku on ollu tiskivuoro ja patterit kylminä. Umpineitsyt siis olen, paitsi että omalta käeltä oon saanut satoja kertoja (ei pysty enää laskemaan niitä patjassa olevia tahroja). Runkkailut kyllä väheni rajusti joku vuosi sitten, sen jälkeen ko luin yhestä kirjasta että se on syntiä ja rupesin huomaamaan että joka käteenveosta saa jonkin rankaistuksen.
Se se onki paska juttu ku keho ei tiiä sitä että psyyke ei välttämättä ookaan naimakelpoinen. Eli panetus jatkuu vaikka naimisiin ei voikaan mennä. Jumala voisi ottaa ainakin minulta tämän kiusauksiin johtavan naimahimon pois, kun en kerta tee sillä oikeestaan mitään muuta ku vahinkoa ittelleni. Ruumiillisesti olen naimakelpone mutta henkisesti en. En tiiä minkä tähän, varmasti ainakin huonon isäsuhteeni takia.
No joku sanoo että huorat, seksilelut ja pikasuhteet on keksitty ja niiden käyttö laillistettu mutta eipä kyllä nappaa ne.
Kyllähän niitä löytyy. Kuitenkin pintaliitäjät varmasti karsastaa.
tilastollisesti ei näytä hyvältä siun meno. eikä kyllä miunkaan.
Ei minkäänlainen.
Minkälainen nainen ottaa kumppanikseen 30v kypsään ikään päässeen aiemmin seurustelemattoman miehen?
Tällainen. :)
Ei ole väliä sillä onko seurustellut aiemmin vai ei, jos on kiinnostava tapaus muuten.
http://keskustelu.suomi24.fi/node/10487895
Tuossa myös ajatuksia.
enkä ole katunut :) Olin seurustelun alkaessa 18-vuotias, mieheni 31. Nyt olemme olleet yhdessä jo viitisen vuotta ja asumme saman katon alla. Ikä tai kokemus sinänsä eivät tee mitään ongelmaa, vaan se miten elämään asennoituu.
Mistä ihmeestä vähän alta 30v mies löytäisi 18v likan?
Aika epätodennäköistä olisi tutustua sellaiseen kun omat kaverit ovat 30-40 ikäisiä eikä heillä ole tyttäriä, ja jos oilsi niin siitä vasta selkkaus tulisi jos kaverin tytön kanssa alkaisi seurustella.
paikoista kuin niitä vanhempiakin naisia, töistä, harrastuksista, baarista, netistä, mistä tahansa. Harvemmalla 30-40-vuotiaalla miehellä nykypäivänä on mitään täysi-ikää lähestyviä lapsosia, ovat havaintojeni perusteella paljon nuorempia kun ekat lapset tehdään tilastollisesti siinä lähemmäs kolmekymppisenä. Jos elämänpiiri on niin rajoittunut, ettei voi tutustua kehenkään uuteen vaan pitäisi kaveripiiristä löytää, niin ei parane valittaa :)
Mun isoisoisällä ja hänen vaimollaan oli ikäeroo aika lailla, mies syntyny 1865 ja naine 1882. Pappani isä oli 60 v ku pappani syntyi. Äitini äidillä ja hänen miehellään oli 14 v ikäeroo, -26 syntyny mummo elää vielä. Enollani ja hänen puoliskollaan eroo 10 v, naine vanhempi. Serkullani ja miehellänsä eroo 14 v, naine nuorempi.
Ja ennen aikaan ei vouhkattu suuristakaan (yli 10 vuotta) ikäeroista - olivat ne suuntaan tai toiseen. Nykyään ollaan mukamas niin vapaita ja samaan aikaan kuitenkin niin kovien normien alla ettei mitään mieltä.
Isälläni ja vaimollaan on 12 vuoden ikäero - ja avioliittoa on kestänyt jo 25 vuotta.
Minun äidin puolen isoisäni on syntynyt 1854. Hän avioitui 58 vuotiaana leskimiehenä tuolloin 27 vuotiaan isoäitini kanssa. Oma jo edesmennytkin äitini oli hänen nuorin lapsensa jonka syntyessä isoisäni oli 65 vuotias. Minä vuorostani olen äitini nuorin lapsi joka synnyin äitini ollessa 38 vuotias.
Tässä on vielä sellainenkin jännä juttu että tuon isoisäni äiti on syntynyt 1819, ja hän avioitui leskeksi jäätyään kolmikymppisenä toisen kerran, ja tämä isoisäni on hänen nuorin lapsensa. Tämän isoisäni äiti puolestaan on isänsä nuorin lapsi hänen toisesta avioliitostaan(leskeksi jäätyään), joka on syntynyt tämän hänen isänsä ollessa 57 vuotias. Isosiäni isä on siis syntynyt 1762, ja hän on elänyt elämänsä ruotsinvallan aikana.
Tällasista se on ennen ollut , mutta silloin ei niin mentykkään seksin perässä niinkuin nykyään, ihan muut asiat olivat päällimmäisenä.
Harva minun ikäiseni mies voi kuitenkaan sanoa, että hänen isoisänsä isä on syntynyt aiemmin kuin 1762, sen verran tähän liittyy myös sattumaa että se juuri minun kohdallani osuukin näin menemään.
Älä huoli, monissa ääriuskonnollisissa piireissä miehen(kin) kokemattomuus on suuri plussa. ;)
Mikä ongelma uskollisuudessa on? Miten voi olla niin vaikeaa pysyä neitseenä? Ohan sulla(kin) terveet kädet, mihin pikasuhdetta tarvit?
No mä olen 26-vuotias nainen enkä ole koskaan seurustellut!En edes opiskeluaikoina.
No 26 vuotias nainen on kyllä varmasti ainakin harrastanut seksiä!
Elä sano, jokku malttaa oottaa avioliittoon asti, vaikka se niin extremeä nykysi onki. Ja mikäli ei Jumala puolisoa näytä niin sillon jäähään ilman ja pannnaan vaan omaan nyrkinsilmään huonolla omallatunnolla, koska runkkuu on syntiä.
AP:n kysymykseen: ihan kaikenlaiset normaalit naiset. Ei se seurustelemattomuus mikään este ole. Jokaisessa parisuhteessa merkkaa se miten ihminen on kehittänyt itsensä siihen pistseeseen, että kykenee suhteeseen. Siinä nyt mitkään panot tai panemattomuudet merkitse; jokaisessa suhteessa kun kuitenkin aina on lähdettävä liikkeelle siitä 1. panosta.
Kunhan et itsellesi tee liian isoa juttua seurustelemattomuudestasi.
Naisen jalkoväli on nostettu miesten elämässä korkeimmalle jalustalle. Arvosi muiden silmissä määritellään hyvinkin helposti sen perusteella, oletko ollut yhdynnässä, kuinka monen kanssa olet tehnyt sen ja olivatko nämä naiset näyttäviä. Se, kuinka paljon saat leikkiä vaginalla ja klitoriksella, on muovautunut yhdeksi tärkeäksi miehen mitaksi.
Jos joudut lähemmäs kolmekymppisenä tunnustamaan jätkäporukassa, että olet koko elämäsi turvautunut masturbaatioon omien seksuaalisten halujesi tyydyttämiseksi, muutut sillä sekunnilla alimman tason luuseriksi, mitättömäksi sylkykupiksi. Sinua ei enää oteta vakavasti. Se, että olisit saanut edes kerran, lievittäisi pahinta sosiaalista painetta. Nimenomaan sosiaalisesta paineesta tässä on kyse.
Typerää tämä on, mutta näin asiat näyttävät toimivan :-/ Itse en halua lähteä yhden yön juttuhin tai muuhun vastaavaan toimintaan. Ehkä tilanne helpottaa sitten lähempänä viittäkymppiä, kun ketään ei enää kiinnosta. Joskus ajattelee, että olisi pitänyt teininä sekoilla oikein kunnolla ja kännissä räpeltää ihan kenen tahansa tytön kanssa. Mutta ei sekään olisi oikein. Haluan pitää hyvänä naista jota rakastan ja arvostan.
Tämä koko seksiasia tuntuu muuttuvan aina vain vaikeammaksi vuosien kertyessä, täysin hölmöistä syistä. Jos muuri olisi jossain vaiheessa murrettu, kaikki olisi helpompaa.
Pitkästä aikaa jotain uutta tietoa miehen maailmasta. Kiitos.
Toivotan kaikkea hyvää, niin sinulle kuin niinikään valaisevan kommentin kirjoittaneelle nimimerkille "toinen tyyppi" (8.3.2012 15:58).
Muistakaa miehet tätä ketjua lukiessa, että se mitä naiset sanoo, ja mitä naiset tekee, on kaksi täysin päinvastaista asiaa.
Naisia on erilaisia. Ei kaikki naiset käyttäydy samalla tavalla.
Jotkut juoksee joka miehen perässä ja niille taitaa olla tärkeää se, että miehellä on vientiä naisten keskuudessa.
Vaan on toisenlaisiakin, jotka odottavat uskollisuutta sille yhdelle naiselle.
Samaa mieltä.
Älkääs huorat valehdelko.
m 27: "Jos joudut lähemmäs kolmekymppisenä tunnustamaan jätkäporukassa, että olet koko elämäsi turvautunut masturbaatioon omien seksuaalisten halujesi tyydyttämiseksi, muutut sillä sekunnilla alimman tason luuseriksi, mitättömäksi sylkykupiksi. Sinua ei enää oteta vakavasti. Se, että olisit saanut edes kerran, lievittäisi pahinta sosiaalista painetta. Nimenomaan sosiaalisesta paineesta tässä on kyse."
Mitä tekemistä tällä on naisen kanssa seurustelemisen kanssa?
Jos maine on huono miesten keskuudessa, niin sitten on, ei voi mitään.
Mutta paljonko se sitä naista kiinnostaa?
Jos joku nainen kiinnostuu sinusta, hän kiinnostuu juuri sinusta eikä siitä "jätkäporukasta".
Ei sillä suoraan olekaan tekemistä asian kanssa :)
Naiset usein vaativat, että miehellä pitää olla kavereita/kaveriporukka, jotta miehellä olisi elämässää muutakin kuin se nainen. Kääntäen taas kaveriporukassa on miehelle on luontevinta olla silloin, kun hänellä on nainen.
Eli homma kääntyy nopeasti siihen, että on joko molemmat tai ei kumpaakaan.
http://koti.mbnet.fi/~raijae/
Et menetä mitään, jos kokeilet vaikka tuon sivuston kautta tutustua ihmisiin.Samoin muutkin. Kaikki me tarvitsemme ystäviä.
Itse en henk. koht olisi ihmisten kanssa, jotka arvottaisivat minut "saamisieni" perusteella. ei sellaiset ihmiset ole oikeita ystäviä. Ja muutenkin en ymmärrä mitä hienoa siinä on. Ja tietysti se on myös jokaisen yksityisasia, asia joka kuuluu hyvään parisuhteeseen ja jos sellaista ei ole ollut, on luonnollista ettei seksiäkään silloin. So what....
Itse ottaisin mieluusti miehen joka on kokematon kun miehen joka on hypellyt kukasta kukkaan eikä kykene todelliseen rakkauteen.
Ihan samoin ajattelen minä!
Hieno juttu, että teidänlaisiakin löytyy. Suurin osa ihmisistä tuntuu kuitenkin pitävän luuserina, jos ei ole seurustellut ikään X mennessä. Eli ei tässä ole paljon toivoa ap:lla, kuten ei minullakaan.
Ja minä ajettelen myös noin, kuin sarala ja -nainen-, mutta minulla on jo mies.
joku
ei kukaan