Mitä muita elementtejä pystytte musiikista bongaamaan kuin tarttuvan melodia?
Kuuletteko kadensseja, modulaatioita tai harmonisia tapahtumia?
Osaatteko tehdä sointunumerointia, hahmottaa soitinnuksen variointia tai teemankehittelyn tapoja?
Tunnistatteko musiikin muotoyksikköjä?
Pelkään pahoin, ettette havaitse musiikissa mitään.
Vastatkaapa tähän: jos elokuvatutkija ja -historioitsija tekee analyysin Psyko-klassikosta ja kertoilee siinä Hitchockin käyttämistä elokuvataiteellisista keinoista ja teoksen rikkaasta dramaturgiasta, ja toisaalla joku alkoholisti huutaa ilman koulutusta lyhyen "Vuosaari on hyvä leffa!" -"kritiikkinsä", kumpaa pidätte uskottavampana?
Älkää menkö niin paljon mutulla. Musiikki on eräs monimutkaisimmista ihmiskunnan saavutuksista (siis klassinen musiikki). Ei pidä mutuilla asioista, joita tutkitaan ja opiskellaan hartaasti yliopistossa tuskan ja kyynelien kautta, koska alue on niin valtava.
Silloin jos joku saa "iloa" alkeellisesta popmusiikista, niin sillä on vain henkilökohtainen arvo - popmusiikin puutteita ei poista mutuilu "Beatles tuottaa iloa" -mentaliteetilla.
Klassinen tuottaa iloa paljon useammilla tasoilla - ja pidempään, sillä ne sävellykset todella kestävät!
Kuuletteko kadensseja, modulaatioita tai harmonisia tapahtumia?
Osaatteko tehdä sointunumerointia, hahmottaa soitinnuksen variointia tai teemankehittelyn tapoja?
Tunnistatteko musiikin muotoyksikköjä?
Pelkään pahoin, ettette havaitse musiikissa mitään.
Vastatkaapa tähän: jos elokuvatutkija ja -historioitsija tekee analyysin Psyko-klassikosta ja kertoilee siinä Hitchockin käyttämistä elokuvataiteellisista keinoista ja teoksen rikkaasta dramaturgiasta, ja toisaalla joku alkoholisti huutaa ilman koulutusta lyhyen "Vuosaari on hyvä leffa!" -"kritiikkinsä", kumpaa pidätte uskottavampana?
Älkää menkö niin paljon mutulla. Musiikki on eräs monimutkaisimmista ihmiskunnan saavutuksista (siis klassinen musiikki). Ei pidä mutuilla asioista, joita tutkitaan ja opiskellaan hartaasti yliopistossa tuskan ja kyynelien kautta, koska alue on niin valtava.
Silloin jos joku saa "iloa" alkeellisesta popmusiikista, niin sillä on vain henkilökohtainen arvo - popmusiikin puutteita ei poista mutuilu "Beatles tuottaa iloa" -mentaliteetilla.
Klassinen tuottaa iloa paljon useammilla tasoilla - ja pidempään, sillä ne sävellykset todella kestävät!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lyhennä ja vähennä noita sun juttuja. Sä toistat koko ajan samaa roskaa samalla kaavalla.
Kumpaako pitää uskottavampana, tutkijaa vai alkoholistia? Alkoholistia tietysti, sillä hän osaa kertoa asiansa yhdellä lauseella. Tutkija puhuu ensin tunnin asian vierestä ja kertoo asiansa vasta sitten.
Mikä osa väitteessä "klasssinen on paremmin sävellettyä kuin pop" on roskaa?
Jos hyökkääväksi luonnehdittu tyyli ei ole jonkun mieleen, too bad.
Harmonioitten ilmaisuvoimaa klassisessa ja sen puutetta popissa ei mieltymykset johonkin kirjoittelijaan heilauta sen enempää kuin Beatlesin listamenestykset tai se, kenen tennari vipattaa minkäkin tahtiin.
Klassinen on rikkain genre - hullua mutta totta.
Kuka se on tämän palstan moderaattori ? - sen verran pitäisi ylläpidon kantaa huolta palstalle kírjoittajista, että ohjaisi heidät hoitoon jos kirjoitukset alkavat mennä totaalisen sairaiksi - aloittajan osalta pikainen hoitoonohjaus voisi vielä pelastaa joutumasta loppuiäksi laitoshoitoon....
Ohipuhumisen makua Beatles-faneilla.
Ei vastata otsikon kysymyksiin..... herännee heillä itselläänkin kysymys, miksei uskallus riitä..... voisiko siinä tulla oma tietotaso itsellekin selväksi?.....
Tietotaso on mitä on, sehän tiedetään. Onneksi musiikin voi tuntea. Itse asiassa se pitää tuntea.
Ilman tuntoa ei ole mitään kuin tyhjää huutelua väärällä palstalla suoli24ssä
Klassinen musiikki on useimmiten vain pelkkää teemankehittelyä. Klassista ensi kertaa kuunteleva ei siis tiedä mitä tuleman pitää, kun hän laittaa klasarilevyn soimaan.
Ensiminuuteilla ei ole havaittavissa mitään (elon)merkkejä siitä, että jotain tapahtuisi. Pitkä sointimatto laahaa vielä kolmannenkin minuutin kohdalla. Sitten tulee uusi "alku", joka herättää toiveita siitä että kappale vihdoinkin kunnolla alkaisi. Vai onko se sittenkin jo toinen kappale, vai ensimmäisen kappaleen "second movement"...?
Ei ole second movement, eikä ole toisen kappaleen alkukaan. Tulee vain saman kappaleen uusi teemakehitelmä. Tätä jatkuu ja jatkuu, ja levyä kuunteleva tajuaa kuulleensa 14 eri teemakehitelmää yhden kappaleen aikana. Kuuntelija sulkee soittimen ja toteaa, että tästä ei musiikki enää sekavammaksi mene.
Tuo kertoo vain siitä, että klassista on hyvää ja huonoa. Kuten kaikkea musiikkia.
Herrat Beethoven ja Mozart saivat huomion kiinnitettyä heti. Vivaldi kehitteli oikeaan suuntaan oikealla tavalla. All those years ago.
Sitten suurin osa on just tota: teknistä kikkailua vaatimattomasta teemasta, melodiasta.
Kriitikko hännystelijä kehujat, ylimieliset yläkulttuurin paremmat ihmiset eivät vain näe keisarin uusia vaatteita. Niitä ei ole. Hikinen frakki vaaditaan...
Onneksi tosiklasarit ovat toista maata.
Kuvauksesi klassisesta meni pahasti metsään - kuinkas muutenkaan.
Klassinen päästää kyllä sisään, kuuntele apina!