En älyä sitä, että aikuiset väittävät, että kun nuori tulee murrosikään tai teiniksi, kaverit ovat hänelle entistä tärkeämpiä, sillä nuorella tulee yhteenottoja vanhempien ja ehkä opettajien kanssa. No kuule v*tut siitä! Miten kaverit voivat olla tärkeitä, kun yhteenottoja tulee niidenkin kanssa! Hermostutaan ihan pienistä asioistakin, ja sitten alkaa huuto ja raivo. Itelläni tämä on vielä lisäksi jokapäiväistä, ja lisäksi opettajani ärsyttää tyylillään ja kun on muutenkin henkisesti juuri tällä ikäkaudella vaikeaa! Mitä mä teen! Ja tiedän että kuulostaa epätodelliselta että olen vasta 13 vuotias kuudesluokkalainen tyttö, mutta totta tämä on! Ja varsinkin menkkojen aikaan on vaikeaa kun tuntuu että mikään ei suju! Ja ihanaa on juuri sellaisen huonomman hetken pyörteissä muistuttaa itseään siitä, että kaikki tämä on vasta alkua. Ja tuskaa lisää se, että tykkään yhdestä pojasta, mutta asumme kolmen tunnin ajomatkan päässä toisistamme, eikä ole mitenkään mahdollista että tapaisimme. Mitä mä teen itseni kanssa, koska mulla on ihan sairaan vaikeeta henkisesti?! Auttakaa!
Kun elämä on vaikeeta...
Epätoivoinen:(
8188
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
tyttöhyvä,soita jonnekin keskustelujuttuun,on niitä luetteloissa ja netin kautta .tai mene kuraattorin kanssa puhumaan.pienillä hartioillasi on paljon taakkoja,itsekin koin nuoruusaikaan tällaista ja kotona vaikeaa.olet fiksu koska avaat jo asian täällä.mun aikaani ei ollut nettimahdollisuuksiin keskutelufoorumeja.
Vastaan sinulle vaikka en ole enää nuori. Sinulla on alullaan murrosikä ja voi olla vähän tavallsita aikaisemmin kuin kavereillasi. Tuo kuuluu ihan asiaan, tuollaiset tunnekuohut. Onneksi murrosikä ei kestä kauaa. Voi jopa helottaakkin kun on alussa vaikeaa.
Sry, en olisi halunnut että tästä tulisi tälläinen palsta, mutta antaa mennä... :(
Olo on taas mitä pahin :(. Koulussa ollessani havaitsin, että paras kaverini hyljeksi minua. Hän ei puhunut minulle, hän ei huomioinut minua, oli vain muiden kanssa. Vaihdoin luokan ryhmästä toiseen käytännön syistä. Koulu alkoi uuden ryhmäni kanssa matematiikalla. Ja sitten kun en osannutkaan vastata kysymykseen tai sekosin sanoissani, tunsin kuinka luokka tirskui. Se että tunnen näin, saattaa johtua vain siitä, että minulla on juuri nyt päällä se ´´huono kausi´´ (kyllä, kuukautiset loppuivat eilen) Eli pyöristelen asioita suurempaan ja pahempaan. Päivä kului sopivaa vauhtia yrittäessäni pitää hauskaa parhaan kaverini ja muiden kanssa. Ruokailun lähestyessä huomasin, että luokkalaiseni sanoivat tahallaan ja hallitusti pahoja asioita minulle. Tästä tuli yksi esimerkki ruokailussa. Olin ottanut ruokaa ja istuuduin pöytään. Sitten kuin tyhjästä luokkalaiseni tokaisi minulle, että kiva liina sulla kaulassa! Minulla oli siis kaulahuivi/tuubuhuivi kaulassani. Sitten toinen luokkalaiseni sanoi, että näytän jotenkin erilaiselta. Lauseen sävy oli pilkkaava. Aloin miettiä mielessäni tämän päiväistä vaatetustani, ja muuta mikä voisi olla erilaista. Viimein vastasin, että näytin varmaankin erilaiselta siksi, että olin kihartanut hiuksiani vähän aamulla, eikä minulla ollut tänään meikkiä. Vastaukseksi sain hymähdyksen, aivan kuin oma vastaukseni olisi ollut väärä. Kaksi viimeistä tuntia olivat musiikkia. Huomauttaessani opettajalle, että osa luokastamme luki kirjaa, vaikka olisi pitänyt tehdä kuuntelutehtävää, sain vastaani pilkkaavia lausahduksia ja lauseita muilta oppilailta. Ja muutama oppilas käveli ohitseni sanoen jotain tälläistä: ´´Oli sitten pakko kertoa´´ tai ´´No miksi sitten täällä saa piirrellä omiaan, kun ei kirjaa saa lukea?!´´. Melkein itkin viimeisellä tunnilla. Lisäksi kun kirjoitin hyljeksivälle ystävälleni kirjettä tunnin alussa, yksi luokkalaisistani ilomeisesti kurkki mitä minä kirjoitin, sillä kun nostin pääni ylös ja lopetin kirjoittamisen, hän sanoi, että kiva kirje minulla, aionko antaa sen? Säihkähdin. Ennen tätä kommenttia olin varma siitä että antaisin kirjeen ystävälleni, mutta nyt olen varma etten aio antaa sitä. Päästyäni kotiin revin kirjeen palasiksi roskakoriin. Joku minussa on vikana, tai luultavasti hormonit jylläävät, sillä tulen surulliseksi ihan pienistäkin asioista. Alan sääliä itseäni, ja kotiin päästyäni syön suklaata. Tiedän, että suruun syönti on väärä tapa, mutta en voi lopettaa sitä. Onneksi ruumiini on vielä sellainen, että vaikka söisin mitä, en liho helposti. Mutta entä jos tämä jääkin tavaksi? Entä jos lihon myöhemmin? Syön nimittäin nytkin suklaata kirjoittaessani tätä.
Menetin yhden ystävän siihen, että hän oli liian villi minulle. Aluksi puhuimme toisillemme kaikesta, ja hän oli minulle kuin sisko. Sitten hän alkoi siirtyä ´´huononpaan seuraan´´. Hän saattoi alkaa mollata sijaisopettajaamme kesken tunnin muiden kanssa, tai lähteä kotiin aikaisemmin jos vain huvitti. Pari kertaa minä vedin hänet sieltä ylös ja puhuin asioista, mutta nyt en enää jaksa. Mittani on täysi. En pysty puhumaan enään hänelle, tai saatika katsoa häntä silmiin. Olen elättänyt ajatusta, että vielä jonain päivänä kirjoitan hänelle koskettavan kirjeen ja puhun asiat halki. Se saa olla sitten viimeinen kerta kun yritän auttaa häntä. Hoitakoon itse omat ongelmansa, on minullakin vaikeaa :(.
En välitä siitä, että joku tunnistaa itsensä tästä tarinasta, ja sitä kautta minutkin. Jos tiedät kuka minä olen, toivon että yrität olla tekemättä oloani enään yhtään pahemmaksi. Tulen itkemään vielä monet yöt itseni uneen, en voi sille mitään.
Valitettavasti minulle on turha yrittää sanoa, että menepäs puhumaan koulukuraattorille tai muuta vastaavaa, sillä puhuminen ei ole minun kohdallani vaihtoehto. Minä pelkään puhumista. En halua puhua kuraattorille tai koulupsykologille, koska kaikesta kerrotaan vanhemilleni. Vanhempani eivät tiedä että minä tunnen näin, en ole kertonut heille enkä aio kertoa. En halua että minua aletaan sääliä. Minulla on vaikeaa, ja toivon että pystyisitte auttamaan minua, tai edes lohduttamaan... :(
Hei.
omassa tapauksessani ainoa kaverini alkoi minulle (OIKEASTI) tietömättömästä syystä vältellä minua, ei puhunut ei yhtään mitään. se tuntuu pahalta, mutta usko siihen että vielä löydät uusia kavereita jotka pysyvät vierelläsi :)
minkä ikäinen olet? kuulostaa siltä että sinua kiusataan aika systemaattisesti o.O mutta koeta olla lannistumatta (tiedän että helppo sanoa mutta olen ollut itsekin samassa tilanteessa, joten kannattaa uskoa). kuulostat tunnolliselta oppilaalta ,mikä on hyvö asia se tekee elämästä myöhemmin sitten vähän helpompaa :).
toki suruun syöminen on väärä tapa, hienoa että tajuat sen. harrastatko mitään? suosittelisin, itselläni ei hermot kestä jos en pääse harrastamaan (vaikka minulla ei harjoitus kavereita olekaan) stressi pääsee purkautumaan ja voi surutta syödä hiukan suklaata kun on rehkinyt ;)
ystäväsi kuulostaa siirtyneen "virtaan" muistan kuinka yläasteella meilläkin kaikki mollasivat opettajia jne. on hienoa että olet yrittänyt auttaa tätä ystävääsi, mutta kuten sanottu niin hänen tulee itse haluta nousta, voit toki auttaa sitä tukemalla häntä.. ehkä sinun pitäisikin kirjoittaa hänelle? ehkä hänellä on syynsä käyttäytyä noin? mutta on myös tärkeää että huolehdit itsestäsi, koska sitä ei välttämättä kukaan muu tarjoudu tekemään (kuten ei kaverisikaan tapauksessa,)
tiesitkö että koulukuraattorilla, -psykologilla ja -terkalla on kaikilla vaitiolovelvollisuus? tiedän mitä on pelätä puhumista. pala nousee kurkkuun, alkaa itkettää, eikä yhtään tiedä mitä tekisi.. kuitenkin takaisin asiaani: Koulukuraattori yms. EIVÄT saa kertoa vanhemmillesi mitään mitä et halua!!
Iise olen ollut kiusattu. olin niin tymä että viiltelin, yhdessä vaiheessa poltin, söin suruuni ja tunsin oloni todella huonoksi. kerran purskahdin itkuun tunnilla ja opettaja käski minut terkalle jossa vyyhti alkoi purkautumaan. Terkka hankki minulle ajan koulupsykologille ja sitä kautta sain myös muita palveluja. Kenenkään ei tarvinnut tietää käynneistäni hänen luonaan, opettajille selvitettiin henkilökohtaisina menoina, ja koska ajat olivat koulupäivän aikana vanhemmatkaan eivät tienneet. Kuraattori ja muut ovat koulutettuja ammatti-ihmisiä. he ovat opiskelleet vuosia voidankseen toimia työssään, ei heitä tarvitse pelätä. mutta kannattaa kokeilla käydä, jos käyt eikä esim. 3-5 kerran jälkeen tunnu hyvältä käydä keskustelemassa niin sano heille. He yrittävät auttaa. eivät niinkuin opettajat vaan niinkuin jopa ystävät (?).
Rohkeutta ja jaksamista sinulle SeSamaVanhaLuuseri, vaikka uskonkin että olet oikeasti mahtava tyyppi etkä mikään luuseri :) !! toivottavasti kykenin edes hitusen auttamaan tai jotain..
Et_ole_yksin: Kyllä onnistuit auttamaan :). Eli kaikki mitä olen tänne kirjoitellut ja tulen kirjoittamaan, johtuu ihan mitä koen mielessäni, ja se taas johtuu siitä, etttä hormonit ne jylläävät. Eilinen kirjoitukseni voi varmaankin johtua siitä, että oloni ei ollut mikään paras, ja se taas siitä, että kuukautiskiertoni on meneillään, paitsi että eilen siinä oli välipäivä tuntemattomasta syystä. Eli tänään oloni on ollut mahtava. Vaikka osa luokkalaisistani haukkuikin minua ryhmän vaihdon takia, en välittänyt siitä. Paras kaverini ei hyljelsinyt minua, ja minulla oli koulussa hauskaa. Kirjoitin myös "menetetylle ystävälleni" tunteikkaan kirjeen, jossa käytin paljon kirosanoja sekä suruhymiöitä. Ystäväni lupasi parantaa tapojaan. Tänään oloni on ollut itsevarma, ja vaikka hukutinkin lompakkoni ja tapahtui vähän muutakin, en välittänyt :). Ja muuten vielä: et_ole_yksin: olit oikeassa, että minua kiusattaisiin koulussa, mutta se on kai normaalia, sillä vain kolme 20:stä oppilaasta "kiusaa" minua, enkä välitä siitä. Ja meidän koulussamme on ihan p*ska kuraattori, ja koulussamme on ollut myös tapana, että jos oppilas menee kuraattorille, tästä ilmoitetaan vanhemmille, mutta keskusteluja ei kerrota, ellei oppilas itse halua.
Tämän päiväinen itsevarmuuteni saattaa johtua siitä, että päätin eilen illalla, että nyt saa riittää. Huomenna (eli tänään) koulussa en itke melkein tai muutenkaan ole huonolla tuulella, ja näköjään se tepsi :).
P.S. Epätoivoinen:( = SeSamaVanhaLuuseri
Epätoivoinen:( : hienoa että olet voinut paremmin, mutta mielestäni hormonit vain nostavat ns. "kätketyt tunteet" pintaan ja tekevät herkemmäksi/kiukkusemmaksi (joo riippuu ihmisestä)..
että tekisi mieli sanoa klassinen -kiusaaminen-ei-ole-koskaan-normaalia- ja eikö kiusaamisessa jo yksi ole liikaa, tosin hienoa ettet välittänyt moisista :) todennäköisesti juuri se ettet korvaasi letkauta ärsyttää heitä eniten, koska yleensähän tuollaisella kiusaamisella haetaan huomiota suuntaa tai toiseen.
joo no toki jos ei kemiat pelaa sen kuraattorin kanssa niin eipä sinne väkisin kannata mennä. aika erikoista että teillä on tuollainen systeemi o.O mutta toimiiko se samoin myös jos hakeudut esim, psykologille? lisäksi luulisin että terkka voisi neuvoa miten voisi saada apuva mutta miten ei tarvitsisi vanhempien tietää...
todella hieno päätös. Olen sinusta valtavan ylpeä, koska moisen päätöksen teko ja sen pito vaatii todella luonnetta :)
Koulumme on niin pieni, että meillä ei edes ole koulupsykologia, eli se mahdollisuus putoaa myös pelistä. Jos haluaisin psykologille, minun pitäisi odottaa yläasteelle, eli ensi lukukauteen. Enkä usko että ongelmani olisi nyt ihan niin suuri, että voisin mennä psykologille... :)
Tänään aamulla oli hyvä fiilis ja koulupäivä sujui puoleenpäivään asti oikein hyvin. Huonompi fiilis alkoi siitä, kun opettajamme kertoi mahdollisuudesta päästä huvipuistoon luokan kanssa, mutta se ei nyt kuitenkaan toteudu. No sitten aloin leikilläni tunnin loputtua puhua kaverilleni siitä, että jos saamme ottaa vanhemmat mukaan ( kyse oli siis lauantai-päivästä ), ketä ottaisin mukaani. Aloin luetella ehkä vähän kovempaan ääneen perheeni jäseniä, ja keitä heistä ottaisin mukaan. Opettajamme kuuli sen. En halunnut loukata ketään eikä tarkoitukseni ollut puhua pahalla, leikillä vain, mutta seuraavaksi kaksi luokkamme tyttöä huusi luokassa ( nyt ei ole oppitunti ), että opettajamme oli MUKAMAS sanonut, että kun minä puhuin niin loukkaavasti, emme voi mennäkkään huvipuistoon ym. Ja siitä he sitten alkoivat valittaa minulle. En välittänyt vielä siitä, tosin kyllähän se vähän hätkäytti, sillä puhuin leikilläni yksityisesti kaverilleni asiasta, ja heti tullaan syyttelemään asiasta. No sitten kun ruokailu oli loppumassa, eikä ruokalassa ollut enään melkein ketään, vain ainoastaan meidän luokkalaisiamme, tuli jotain puhetta opiskelusta, ja siitä ettei edellisen ryhmäni tunneilla pysty keskittymään. Yhteen väliin keittäjämme sanoi, että kouluhan on vain sitä varten, että opiskelemme siellä. Satuin sanomaan siihen väliin keittäjäämme mukaillen ´´niin!´´. No sitten yksi näistä huvipuistoretkestä-valittajista tokaisi jotain tämän tapaista: ´´No toihan on niin hikke.´´ tarkoittaen minua. Viimeisinä koulutunteina yritin olla ´´menetetyn kaverini´´ kanssa, mutta eihän siitä mitään tullut. Heti kun toinen sanoi jotain, toinen sanoi pahasti takaisin. Lopulta kirjoitin kirjeen, jossa kerroin, että olisin halunnut että meistä tulisi vielä uudelleen parhaita ystäviä, mutta näköjään se ei onnistu, sillä emme kestä toisiamme.. Kirjoitin kirjeen mielestäni hienovaraisesti, en mitenkään pahasti ja töksäyttäen. No, tämä ´´menetetty kaverini´´ suuttui luultavasti minulle, sillä hän ei puhunut minulle loppupäivänä, mulkoili vain. Kävellessäni kotiin koulusta, näin hänet kävelemässä hieman kauempana. Juoksin hänet kiinni. Kun puhuin kirjeestä, ja siitä kun hän oli mulkoillut minulle, hän vain esitti tietämätöntä. Ihanaa.
Tämä päivä ei ollut kuitenkaan yhtä paha kuin toissapäivänä, eikä oloni ole läheskään yhtä huono kuin tuolloin. Oloni on itseasiassa juuri nyt keskiverto :).
En nyt väitä että en olisi itse tehnyt mitään pahaa tai väärää, tuntuu vaan että jokainen olisi vuorollaan minua vastaan. Ja kaikki tämä alkoi ihan vain siitä, että vaihdon ryhmästä toiseen. Tosin kyllä pari luokkani tyttöä on sanonut aina välilllä minulle pahasti koko kouluaikani ajan, mutta se on ollut pientä.
Ja muuten, lasketaanko suklaan makuisen energiapatukan syöminen suklaan syömiseksi? Söin sitä nimittäin tänään koulun jälkeen..
hmm... no ongelma on tasan niin suuri kuin miltä se tuntuu ja kokemuksella sanoen ei kannata odottaa liian kauaa koska ongelma voi kasvaa turhankin suureksi o.O mut jos koet jaksavas jne. esim. yläasteelle asti niin mikäpä siinä. arvelisin että terkka osaisi ehkä neuvoa myös muista vaihtoehdoista jos vaan selität miksi kuraattori ei käy siis jos rupee menemään turhan rankaksi tms.
erikoista käytöstä opettajalta olipa peruuntumisen syy nyt mikä tahansa. enkä edes oikein käsitä mitä loukkaavaa puhuit? tai siis eikö puhe ollut vaan ketä ottaisit mukaan jos saisi? kyllä kai tuommoinen hätkäyttää... Ja mitä kouluun tulee niin tottahan se on että opiskelemaan sinne mennään ainakin pääsääntöisesti, kaipa sillä on myös jotain hienoja sosiaalisia puolia (tapaa ihmisiä jne.) ja kaikkea muuta mutta opiskelemaan sinne nimenomaan ainakin pitäisi mennä. Eipä sillä omassa koulussanikin on niitä jotka tulevat kouluun ilmeisesti tekemään kaikkea muuta kuin opiskelemaan, mikä on varsin ärsyttävää kun yrittää itse saada edes jotain jäämään päähänsä. ja mitä mukailuun tulee niin eipä se mikään paha asia ole jos on samaa mieltä? ja no hikkenä olohan on melkein kunnia. yleensähän hikeksi sanotaan tyyppiä joka pärjää koulussa hyvin jne. ja yleensä sanojat itse eivät ole niin kovin menestyksekkäitä opiskelun saralla ;) onko sinulla muita mahdollisia kaveriehdokkaita? koska jos "menetetty" käyttäytyy noin kannattaa ehkä alkaa harkita olisiko aika etsiä uusia kavereita. Tosin jos todella haluaa olla jonkun ystävä ei saa luovuttaa helpolla :) oletko kysynyt "menetetyltä" vaivaako häntä jokin mitä olet mahd. tehnyt tai sanonut tms. vai miksette voisi olla kavereita kuten ennen? luulisin että hänen suhteensa kysyminen voisi olla kaikista selvintä, mutta koska en varsinaisesti tunne tilannetta kovin hyvin niin jääkööt -päätä-itse-minkä-koet-parhaaksi- tyyliseksi neuvoksi :)
toivokaamme ettei se huonoksi tulisikaan :)
Toisinaan voi tuntua siltä joko syystä tai sitten ilman. 'Mutta olet oikeassa kukaan ei ole täydellinen ja kaikki tekevät joskus jotain väärää pientä tai isoa mutta jotain. Kylläpä on kumma millaista hälyä voidaan aiheuttaa yhdestä ryhmänvaihdosta, mutta kuten sanottu ei sen kannata antaa häiritä :)
vai suklaan makuisen energiapatukan... no itse söisin ihan vaan sitä suklaata jos ihan pakottava tarve iskee :D tai siis ei kai siinä suklaan syömisessä ole vikaa kuhan pysyy kohtuudessa ja liikkuu tarpeeks? näin olen ainakin itse ajatellut... tosin voisin suositella myös muroja ja myslipatukoita yksinä vaihtoehtoina :3 itse tykkään suklaamuroista jos niitä laittaa eväsrasiaan nii voi sit rouskutella kivasti vaik kotimatkalla :) oonkohan vähän hassu.. ;) mut tykkään suklaamuroista, ne on vähän niinku suklaarakeet mut rouskuvia :D taisin vähän eksyä aiheesta.
kiitos kuitenkin taas antoisasta keskustelusta :) tsemppiä