Isoisäni (ja hänen isänsä) ovat aina vannoneet omistusasunnon nimeen: ihan sama mitä työtä tee, mitä puoluetta kannatat tai miten menestyt, kunhan ostat OMAN asunnon.
Nyt hän on muuttanut omakotitalostaan (nettoaa mahtavasti vuokratuloista) tasokkaaseen senioritaloon - omistusasuntoon tietysti. Nuori, herttainen aasialainen lähihoitaja käy kerran päivässä katsomassa, että kaikki on ok.
Kiitos oman talon & nikkaroinnin isoisäni on pysynyt vetreänä ja mieli virkeänä. Saunan lauteilla on mukava ottaa vähän ryyppyä ja kuunnella isoisän sotajuttuja. Isoäitikin on todella tyytyväinen, että aikoinaan hyppäsi oikean periaatteen miehen kelkkaan.
Täytyy sanoa, että he ovat tyytyväisiä ja onnellisia.
Nyt hän on muuttanut omakotitalostaan (nettoaa mahtavasti vuokratuloista) tasokkaaseen senioritaloon - omistusasuntoon tietysti. Nuori, herttainen aasialainen lähihoitaja käy kerran päivässä katsomassa, että kaikki on ok.
Kiitos oman talon & nikkaroinnin isoisäni on pysynyt vetreänä ja mieli virkeänä. Saunan lauteilla on mukava ottaa vähän ryyppyä ja kuunnella isoisän sotajuttuja. Isoäitikin on todella tyytyväinen, että aikoinaan hyppäsi oikean periaatteen miehen kelkkaan.
Täytyy sanoa, että he ovat tyytyväisiä ja onnellisia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minun isovanhempani jo 50/60-luvulta vannottivat, että älä sido kengännauhojasi kiinni mihinkään mäkeen tai nyppylään, ettei mahdollisen pakkolähdön edessä jää itkua ja kaipuuta johonkin kivijalkaan, hirsi- tai lauta kasoihin.
Pysy vuokralla, pysy vapaana, näin ollen pystyt uudistumaan ja lähtemään hetkessä vaikka maailman ääriin. Ei synny ylimääräisiä vaivoja omistamisen suhteen.
Sitä noudatti vanhempani, muutimme maisemaa muutaman kerran ja sitä olen noudattanut itsekin. Olen vaihtanut työtä, ammattia ja asuinpaikkojakin useamman kerran ja nauttinut palkkatyön tuloksista heti ja käyttänyt rahat omien mieltymysten ja makuelämysten ja matkojen tukemiseen.
Miksi olisin kituuttanut itse säästämällä rahaa ja omaisuutta jälkipolville ja jäänyt ilman elämän monipuolisuudesta? Häh. Mielisairas yhtälö.
On ollut mukava olla vapaa. Jälkikasvukin on maailmalla, onnellisia ja paikkansa löytäneet. Itse jatkan eläkeläisenä omaan tahtiin. Onnellisena ja vuokralaisena.
...Jaahas. Täytyypä taas alkaa katsoa esitteitä, minne matkustaisi seuraavaksi.
Hyvää päivän jatkoa pulunnussimat ahdistuneet omistusasunnon vangit.
Sinun isovanhempasi olivat selkeästi isännän torppareita jo tuolloin?
Tietenkin, jos on itse katkera niin miksi se pitää siirtää myös tuleville polville?
Koston kierteen VOI katkaista.
Kääntäen: voisin minäkin alkaa tuhlaamaan suvun rahoja jo nyt ja kun omista vanhemmista aika jättää, niin kuitata niitä velkoja pois, tai ei sittenkään vaan voiko ne siirtää omille jälkeläisille?
Menen kuitenkin hyväksi havaitun kaavan mukaan, ja teen töitä, asun ja rikastun. Lomilla lomailen ja matkailen.
Tuhnuilla ei todellakaan edes tarvita taskuja käärinliinoissa.
Jep ja eläkeukkona onkin varmasti varaa matkustella. Älä katso esitteitä, valitse viikonloppumatka Bulgariaan tai Romaniaan, kipinkapin sitten kotiin laskemaan kolikoita seuraavaan vuokranmaksuun.
Nythän sitten eläkeiässä on huima ero entisen velkamuulin ja nykyisen vuokratuhnun välillä, sillä erotuksella, mikä kuukausikuluissa on, tekee ex-muuli
etelänmatkan neljä kertaa vuodessa.
Nytpä se elämäsi onkin monipuolista ja vapaata, nauti!
Grillaillaan!
Tuhnu on vapaa eläkkeellä olemaan vaikka kuinka pitkään reissussa, voi vaikka luopua koko kotimaan kämpästään. Ok-asukkaat ei uskalla olla pois kotoa viikkoa kauemmin, kun rosvot voi huomata talon asumattomaksi ja lämmitys voi katketa tai jotain vastaavaa.
Kyllä, suvuttain kulkee asumisen mukavuus ja omistaminen. Tarkoittaa myös sitä, että varallisuutta kertyy roppa kaupalla sukupolvelta toiselle. Mites se nyt noin?. Vuokraloisosaston mukaan asuntovelka on ikivelka ja tiukassa hirressä roikutaan koko elämä peläten pakkohuutokauppaa ja pankinjohtajan veljeä, sekä taivaan putoamista niskaan.
joiko jo omansa?