Hei!
Tässä hieman taustaa hoidokistani (itsellä eka kerta koira pidemmän aikaa hoidossa). Vuoden ikäisenä tuotu Virosta Suomeen eli hylätty jo pentuna. Sitten tässä kuussa uudestaan ja nyt koira on minulla hoidossa, kunnes löytyy pysyvä ja hyvä koti. Ikää on nyt kuusi vuotta. Kyseessä sekarotuinen keskikokoinen koira, erään ystäväni mukaan näyttäisi siltä, että on vahvasti paimenkoiraa mukana. On ollut mulla vasta viikon : )
Koira ei hauku lainkaan ja työpäiväni aikana odottaa kiltisti kotona (aina on puruluu, naudan polvilupio jne. kaluttavaa) eikä sotki tai riko mitään. Paremmin koiraan tutustuessa olen tullut siihen johtopäätökseen, että se on näennäistottelevainen koira : ) Tottelee silloin, kun ei ole muutakaan mihin keskittyä. No, olen alkanut tekemään tottelevaisuusharjoituksia, varinkin jotta saisin katsekontaktin koiralta itseeni aina käskettäessä. Toimii esim. ruoan kanssa, namien kanssa ja ulos mentäessä, koira menee vasta kun saa luvan. Kaiken kaikkiaan koira tottelee tosi hyvin ottaen huomioon sen mennenisyys.
Ongelmana on ulkoiluttaminen ja muiden koirien kohtaaminen. Koira kulkee nätisti remmissä eikä vedä. Kuitenkin jos toisia koiria on näkyvissä, varsinkin jos tulee vastaan, niin koira lähtee kamalalla murinalla kuin tykin suusta. Aluksi yritin nameilla pitää huomion muualla, mutta ei siinä namit paljon paina, kun koiralla menee off-nappi päälle. Nyt osaan jo itse varautua tilanteisiin ja tarkkailen ympäristöä. Vaihdan esim. tien puolta tai heti kun huomaan koiran jännittyvän, sanon ei tai pyydän koiran huomion itselleni. Kuitenkin jos tulee se tilanne, että on pakko mennä melkein nokat vastakkain, niin joudun voimalla pitämään koirani paikallaan. Yritän estää katsekontaktin viimeiseen asti, mutta sekin sitten off-nappulan mentyä päälle on miltei mahdotonta. Eilen ostin Pet Corrector suihkeen ja kokeilin sitä ryydittämään ei-käskyä. Ja se toimii! En edes suikuta koiraa päin, vaan toisessa kädessä. Silti koiran huomio toisesta herpaantuu ja se kiinnittää huomionsa minuun. Minulle tosin on nyt epäselvää, että pitääkö palkitsemin tapahtua heti sen jälkeen, kun on suihkautettu ja koira lopettaa uhkailun? Eikö siinä tule ristiriitainen viesti?
Sitten haluaisin vähän vinkkejä koiran älylliseen aktivointiin. Minulla on hyvin pieni kerrostaloasunto, joten tilaa sisällä ei juuri ole. Ulkona en koirapuistoissa voi koiraani päästää irti, koska on niin aggressiivinen (vielä). Iltaisin käymme joskus koirapuistossa, kun siellä ei ole muita. Päästän koiran irti ja se vähän juoksentelee ja haistelee, mutta haluaa pian pois. Nyt siis ainoat virikkeet tulevat lenkeistä ja tottelevaisuuskoulutuksesta (pari kertaa 5min päivässä). Vinkkejä mitä voitaisiin tehdä?
Kiitos jo etukäteen.
Tässä hieman taustaa hoidokistani (itsellä eka kerta koira pidemmän aikaa hoidossa). Vuoden ikäisenä tuotu Virosta Suomeen eli hylätty jo pentuna. Sitten tässä kuussa uudestaan ja nyt koira on minulla hoidossa, kunnes löytyy pysyvä ja hyvä koti. Ikää on nyt kuusi vuotta. Kyseessä sekarotuinen keskikokoinen koira, erään ystäväni mukaan näyttäisi siltä, että on vahvasti paimenkoiraa mukana. On ollut mulla vasta viikon : )
Koira ei hauku lainkaan ja työpäiväni aikana odottaa kiltisti kotona (aina on puruluu, naudan polvilupio jne. kaluttavaa) eikä sotki tai riko mitään. Paremmin koiraan tutustuessa olen tullut siihen johtopäätökseen, että se on näennäistottelevainen koira : ) Tottelee silloin, kun ei ole muutakaan mihin keskittyä. No, olen alkanut tekemään tottelevaisuusharjoituksia, varinkin jotta saisin katsekontaktin koiralta itseeni aina käskettäessä. Toimii esim. ruoan kanssa, namien kanssa ja ulos mentäessä, koira menee vasta kun saa luvan. Kaiken kaikkiaan koira tottelee tosi hyvin ottaen huomioon sen mennenisyys.
Ongelmana on ulkoiluttaminen ja muiden koirien kohtaaminen. Koira kulkee nätisti remmissä eikä vedä. Kuitenkin jos toisia koiria on näkyvissä, varsinkin jos tulee vastaan, niin koira lähtee kamalalla murinalla kuin tykin suusta. Aluksi yritin nameilla pitää huomion muualla, mutta ei siinä namit paljon paina, kun koiralla menee off-nappi päälle. Nyt osaan jo itse varautua tilanteisiin ja tarkkailen ympäristöä. Vaihdan esim. tien puolta tai heti kun huomaan koiran jännittyvän, sanon ei tai pyydän koiran huomion itselleni. Kuitenkin jos tulee se tilanne, että on pakko mennä melkein nokat vastakkain, niin joudun voimalla pitämään koirani paikallaan. Yritän estää katsekontaktin viimeiseen asti, mutta sekin sitten off-nappulan mentyä päälle on miltei mahdotonta. Eilen ostin Pet Corrector suihkeen ja kokeilin sitä ryydittämään ei-käskyä. Ja se toimii! En edes suikuta koiraa päin, vaan toisessa kädessä. Silti koiran huomio toisesta herpaantuu ja se kiinnittää huomionsa minuun. Minulle tosin on nyt epäselvää, että pitääkö palkitsemin tapahtua heti sen jälkeen, kun on suihkautettu ja koira lopettaa uhkailun? Eikö siinä tule ristiriitainen viesti?
Sitten haluaisin vähän vinkkejä koiran älylliseen aktivointiin. Minulla on hyvin pieni kerrostaloasunto, joten tilaa sisällä ei juuri ole. Ulkona en koirapuistoissa voi koiraani päästää irti, koska on niin aggressiivinen (vielä). Iltaisin käymme joskus koirapuistossa, kun siellä ei ole muita. Päästän koiran irti ja se vähän juoksentelee ja haistelee, mutta haluaa pian pois. Nyt siis ainoat virikkeet tulevat lenkeistä ja tottelevaisuuskoulutuksesta (pari kertaa 5min päivässä). Vinkkejä mitä voitaisiin tehdä?
Kiitos jo etukäteen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
on herra nimeltä perkele! ;) Oikein singautettuna ja ärrillä maustettuna se ajaa asiansa. Toisin kuin sulla niin meillä se ärähdys tapahtuu, jos enää tapahtuu, juuri ennen ohitusta. Toki vielä joskus on niin epämiellyttävä se vastaantuleva otus että pakko aloittaa jo ajoissa.
"Minulle tosin on nyt epäselvää, että pitääkö palkitsemin tapahtua heti sen jälkeen, kun on suihkautettu ja koira lopettaa uhkailun? Eikö siinä tule ristiriitainen viesti? "
Luulisin että kannattaa sanoa vain lakoninen "kiitos huomiostanne" ja jos haluaa nameilla tmv palkita niin vasta ohituksen jälkeen. En sitten tiedä miten oikean oppisuunnan ammattikouluttajat asian näkevät. Ehkä erilailla, mutta pääasia että meillä toimii näin.
Tuossa kuvailemassa tilanteessa ei ole kuin yksi ja ymmärrettävä tekijä koiran historia huomioiden. Se on luottamus. Se korjaantuu parhaiten, kun uuden ja pysyvän kodin saa. Tuo koira puisto ja vieraskoira arkuus on varsin ymmärrettävää ja parhaiten asia korjaantuukin pysyvän omistajan kanssa. (pysyvä tila)
Älä aktivoi turhaan koiraa tuossa tilassa, jos on noin tyytyväinen arkeensa. Turhan stressin mahdollisuus on suuri. Yleensäkkin koiralla ei kannattaisi tehdä mitään turhia tai ylimääräisiä muutoksia, jos koira voi ja käyttäytyy hyvin, sekä arki sujuu. Pitää antaa kv-koiralle aikaa vakiintua.
Lopullinen hihnakäytös ja muu aktivointi kannattaa jättää sen uudelle omistajalleen. Tuohon tapaan voi ja pitää puuttua (opettaa toisin)
"Minulle tosin on nyt epäselvää, että pitääkö palkitsemin tapahtua heti sen jälkeen"...palkitseva osuus voi olla,se, että ääntä ei tule (oppii yhdistämään tilanteen ja käytöksen seurauksen) tai palkita se keskeytyksen jälkeisestä katse yhteydestä...
Nykyään on lenkit ihan OK, Pet Corrector ja käskytys auttavat. Tosin edelleen jos koira tulee nokikkain vastaan, niin sitten on aina vähän vaativampi tilanne. Nekin pysyy ennakoinnilla hanskassa. En palkitse nameilla, mutta kehun kun tilanne menee suht nätisti. Tosiaan käskytys on käytössä, välillä muut koiran omistajat katsovat pitkään/naureskelevat, kun terävästi käsken EI : ) Toisaalta ärsyttää, kun eivät sitten tee omille aggrekoirilleen mitään, vaan kiskovat vain remmistä.
Kiitos vaan neuvoista : )
Saanen antaa sellaisen vinkin että kun käskytät (pidät kuria) koiraa, sanot EI tai muuta vastaavaa, niin sinun pitää keskittyä 100% koiraan sen jälkeen, jotta sen haluamasi viestin eli kyseisessä tilanteessa sopivan käytöksen saavuttaminen on mahdollista. Älä siis välitä mitä ympärillä tapahtuu koska muuten koirasi näkee ettet tavallaan luota ympärillä oleviin. Kun oma koira rauhoittuu eli oikea lopputulema on saavutettu, voit katsella ja naureskella toisten aggressiivisille remmissä hyppijöille :) Eikä ehkä kannata keskittyä sitten niinkään koiran palkitsemiseen vaan siihen omaan tunteeseen joka tulee onnistumisesta. Se ylpeys ja tunne kuinka kaikki maailman asiat tuntuvat mahdollisilta saavuttaa, siinä on myös palkkiota koiralle joka saa olla moisen ihmisen rinnalla. Ne kyllä tuntevat sen.