Omasta abortistani on nyt kuutisen kuukautta.
Tunnelmia....
Tapaus oli tähänastisen elämäni suurin shokki. Olin tuntenut poikaystäväni kanssa kuukauden kun tulin raskaaksi omaa huolimattomuuttani. Otin jälkiehkäisyn, joka ei kuitenkaan toiminut. Olisin voinut pitää lapsen, jos olisin saanut siihen poikaystävältäni tukea. Hän ei kuitenkaan missään nimessä lasta halunnut, enkä minä halunnut synnyttää ei-toivottua lasta.
Tällä hetkellä asia mietityttää usein. Ajattelen sitä jonkinlaisella haikeudella. Pidän oikeana ratkaisua, jonka sillä hetkellä tein. Täältä kuukausien päästä tarkasteltuna ajattelen,että hyvä näin. Kuitenkin ensimmäistä kertaa raskaaksi tulo naiselle, joka haluaa saada lapsia, on aivan erityinen kokemus ja sen päättyminen näin kamalasti on raskas kokemus. En olisi halunnut käydä sitä läpi. Tosiasiassa sama olisi voinut käydä muullakin tavalla, itsestäni riippumattomista syistä. Olisin voinut saada keskenmenon tai joutua tekemään abortin sikiön epämuodostuman vuoksi. Nyt tein oman ratkaisuni ja kannan siitä vastuuni.
Tunnen surua, haikeutta ja entistä suurempaa halua joskus saada lapsia, kun aika on sopiva. Toisaalta tunnen itseni vahvemmaksi ihmiseksi, koska selvisin itselleni todella rankasta kokemuksesta. Sain kokemuksen, että voin ja pystyn tekemään vaikeita päätöksiä itsenäisesti ja kantamaan sen tuomat seuraukset.
Jouduin myös kyseenalaistamaan omat moraaliset käsitykseni. En olisi koskaan kuvitellut voivani tehdä aborttia. Tunnen vieläkin, että tein väärin. Onhan mielestäni jo sikiöllä oikeutensa elämään. Mutta oman elämäni kannalta tein oikean ratkaisun, jatkoin opiskelua ja hankin itselleni ammatin ja toimeentulon. Säästyin mahdollisesti yksinhuoltajuudelta. Jos joskus teen lapsia, ovat he toivottuja ja harkittuja ja pystyn varmasti elättämään perheeni ja hoitamaan lapseni hyvin.
Tunnelmia....
Tapaus oli tähänastisen elämäni suurin shokki. Olin tuntenut poikaystäväni kanssa kuukauden kun tulin raskaaksi omaa huolimattomuuttani. Otin jälkiehkäisyn, joka ei kuitenkaan toiminut. Olisin voinut pitää lapsen, jos olisin saanut siihen poikaystävältäni tukea. Hän ei kuitenkaan missään nimessä lasta halunnut, enkä minä halunnut synnyttää ei-toivottua lasta.
Tällä hetkellä asia mietityttää usein. Ajattelen sitä jonkinlaisella haikeudella. Pidän oikeana ratkaisua, jonka sillä hetkellä tein. Täältä kuukausien päästä tarkasteltuna ajattelen,että hyvä näin. Kuitenkin ensimmäistä kertaa raskaaksi tulo naiselle, joka haluaa saada lapsia, on aivan erityinen kokemus ja sen päättyminen näin kamalasti on raskas kokemus. En olisi halunnut käydä sitä läpi. Tosiasiassa sama olisi voinut käydä muullakin tavalla, itsestäni riippumattomista syistä. Olisin voinut saada keskenmenon tai joutua tekemään abortin sikiön epämuodostuman vuoksi. Nyt tein oman ratkaisuni ja kannan siitä vastuuni.
Tunnen surua, haikeutta ja entistä suurempaa halua joskus saada lapsia, kun aika on sopiva. Toisaalta tunnen itseni vahvemmaksi ihmiseksi, koska selvisin itselleni todella rankasta kokemuksesta. Sain kokemuksen, että voin ja pystyn tekemään vaikeita päätöksiä itsenäisesti ja kantamaan sen tuomat seuraukset.
Jouduin myös kyseenalaistamaan omat moraaliset käsitykseni. En olisi koskaan kuvitellut voivani tehdä aborttia. Tunnen vieläkin, että tein väärin. Onhan mielestäni jo sikiöllä oikeutensa elämään. Mutta oman elämäni kannalta tein oikean ratkaisun, jatkoin opiskelua ja hankin itselleni ammatin ja toimeentulon. Säästyin mahdollisesti yksinhuoltajuudelta. Jos joskus teen lapsia, ovat he toivottuja ja harkittuja ja pystyn varmasti elättämään perheeni ja hoitamaan lapseni hyvin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
No et sinä kuitenkaan niin huolimaton ollut, että olisit jättänyt jälkiehkäisynkin ottamatta. Kuukauden kestänyt suhde ei tosiaankaan ole mikään kestävä pohja vanhemmuudelle eikä pelkän lapsen takia kukaan voi sitoa itseään toiseen ihmiseen. Faktaa on, että lapsi sitoo kaksi ihmistä toisiinsa loppuiäksi vaikka he eivät haluaisi olla missään tekemisissä toistensa kanssa,
JOS saadaan.. ei "tehdä"! Ei elämää voi moneltakaan osin valmiiksi ja varmuudella suunnitella. Voihan se olla että sitten et niitä lapsia enää saakaan kun kaikki muu on valmista ja hankittua. Eikä se nykyaikana oo mitenkää tavatonta että opiskeluaikanakin saadaan lapsia. Muutkin on selvinny, mikset sinä muka olisi?
Harva sitä loppuelämäänsä on yksinhuoltajakaan, sitäpaitsi yh:ksi voi jäädä lapsen syntymänkin jälkeen. Tai voi vaikka sairastua vakavasti mikä rajoittaa lastenhoitoa ja perheen elatuskykyä.
Tuskin katuisit, jos olisit antanut lapsesi elää.. ja sinua saattaisi aikalailla puistattaa se mitä olisit harkinnut lapsesi kohtaloksi. Kenties lapsen isä ei olisi edes jättänyt sinua vaan kaikki olisi ollut miehille tyypillistä alkupaniikkia. Tai sitten sinusta tulisi vahva yh-äiti, arjensankari mahdollisesti jatkuvien opintojen keskellä, joka voisi olla syystä ylpeä selviämisestään.. sen sijaan että nyt joudut hakemaan "vastuuta ja vahvuuksia" sieltä missä on tosiasiassa pelkkää heikkoutta ja pelkuruutta.
Mikä ihmeen "tuollainen elämä"?? Mikä ylijumalainen kaikkitieto-meedio kuvittelet olevasi kun "tiedät" kaiken taas kaikkien muidenkin elämästä?? Mistä sinä tiedät mitä koulutuksia jollain on, mitä työtä tekee tai että joku ois peräti "pakosta" synnyttäny lapsen?! Mistä tiedät että joku on yksinäinen? Naurettavaa. Eli oletkohan sinäkin sen abortin tehnyt mutta et vaan kehtaa myäöntää sitä? :) Se on ollu niin traumatisoivaa...
Kun täällä lukee aborteistaan pahoin seonneiden juttuja, on aina vaan kiitollisempi ettei itse siihen suohon labgenut ja aina vaan varmempi etten lankee jatkossakaan. Tiedän ja monet kerrat on täälläkin todettu kuinka henkinen elämä tosiaan romahtaa abortista.
Voihan se olla
mikset sinä muka olisi?
Tuskin katuisit,
kaikki olisi ollut
kaikki olisi ollut
isä ei olisi edes jättänyt
joka voisi olla syystä ylpeä
Tai voi vaikka
yh:ksi voi jäädä
Tai sitten sinusta tulisi
Näin monta konditionaalia löytyi, että miten elämä - ehkä - olisi mennyt, jos aloittaja - olisi - tehnyt jotain muutan kuin mitä olisi tehnyt. Mitä merkitystä niillä tässä vaiheessa enää on, kun aloittaja on jo puoli vuotta sitten ratkaissut asian ja ottaa vastaan sen mitä tämän ratkaisun mukana on tullut.
Eli niillä jossitteluilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
"Voi vaikka sairastua", voi olla "ettei saa lapsia", voi tapahtua sitä taikka tätä. Mutta niinhän se elämässä aina on, että kaikkea ei voi ennakoida. Yhtä hyvin aloittaja elämä voi mennä erinomaisen hyvin suunnitelmien mukaan vaikka hän on abotin tehnytkin. Miksi abortin tekijälle pitää maalata pirut seinille, mutta yksinhuoltajan elämää romantisoidaan ja uskotellaan että se on autuutta onnea ilman mitään ongelmia? Yksinhuoltajana väitän realiteettien olevan toisenlaisia. Elämässä on pajon enemmän vaikeuksia ja ongelmia jo pelkästään sen takia että kaikki revitään yhden ihmisen selkänahasta. Onnea ja iloakin tietenkin on kuten muillakin mutta riippuu paljon muista tekijöistä kuin siitä yksinhuoltajuudesta itsestään.
Mutta jos aloittaja pystyy ennakoimaan ne omat todellisuutensa ihan niiden omien voimien perusteella niin paha siihen on toisen tulle maalailemaan mitään epärealistisia unelmakuvia tai vaihtoehtoisesti mitään piruja.
tulee tänne enää turhia joriseen jostain mikä oli puoli vuotta sitten, mennyttä eikä voi muuttaakaan enää??
Mutta ehkäpä näitä nyt kuitekin lukee nekin joille se "jossittelu" ei oo vielä liian myöhästä..
"epärealistisia unelmakuvia tai vaihtoehtoisesti mitään piruja. "
Ja mitä sinä sitten teet? Et kai vaan itse romantisoi abortin autuutta ja synkistele piruja yksinhuoltajuudesta....
No eipä tuo aloittajakaan ole käynyt täällä puoli vuotta sitten sinulta keltään lupia aborttiin kyselemässä kun päätti abortin olevan itselle paras ratkaisu.
Minä kommentoin tuota konditionaalimuodossa olevaa jossittelua sen kummemin tietämättä mitä se abortti tai abortin tekemättömyys ihmisille aiheuttaa. Kommentoin sinun jossittelua en jossittele itse koska nimen omaan sanoin, että elämä voi mennä aivan miten vaan eikä se riipu siitä onko tehnyt aborttia vai ei. Jokainenhan voi sen itse kertoa miten omalla kohdalla on mennyt. Ei toisen elämää voi tietää - vain omansa. Toisella ei mene samoin kuin itsellä on mennyt, kai sen nyt jokainen tajuaa miten erilaisista lähtöasetelmista me eletään.
Esimerkiksi köyhien vanhempien kouluttamaton ja työtön yh:n elämä on hyvin ilotonta ja siinä voi olla paljon vaikeaa. Sillä jolla on esim. vanhempien rahat ja omaisuus ja apu turvana, tai jotain lahjoitettua kuten asunto on aivan toisessa asemassa. Tai aikuinen itsenäinen nainen yksinhuoltajana jolla on työ ja hieno ammatti ja turvattu toimeentulo,raha ratkaisee hyvin paljon koska se määrää ne mahdolisuudet ja ohjaavat voimavaroja esimerkiksi virkistymiseen ja lomiin jollloin elämää muutenkin jaksaa paremmin ja voi antaa lapselle paljon virkeänä ja levänneenä. Yksinhuoltaja äidin paras turva on raha ja omaisuus ja hyvä lähiverkosto ja hyvät lapsenvahdit ja rakkaat ystävät. Onnettomin on se jolta nämä kaikki uupuu. Ihminen katkeroituu jos ei saa koskaan mitään itselleen. Ei edes yöllä unta.
Ja abortintekijät täällä puolustelemassa kiihkoraivolla tekojaan ja suoltamassa sekopäisiä valheitaan on itsensä pahimpia vastustajia!! Kaikki näkee mihin alennustilaan lapsensa tappaminen saakaan ja voi miettiä haluaako itse rypemään sinne itsepetosten ja syyllisyyden verkkoihin. Sinukaan katkerat törkysi ei kauheasti tohon tilaan houkuttele... joudut mutuharhakoimaan muiden normaalien, sinua onnellisempien elämää synkemmäksi jotta omassasi näkyisi edes se nälvinnän riemun himmeä valo... tuskin kukaan tosiaan haluaa sinun kohtaloasi.
"Mitäs sitten tulee tänne enää turhia joriseen jostain"
Eikö tänne ole ihan kaikilla samat oikeudet kirjoittaa? :)) Ja aloittajalla on kerta vielä omaa kokemusta abortista mitä hän haluaa kertoa muille tai jakaa, niin miksi sinä ihmettelet miksi hän tänne kirjoittaa? Kummallisesti olet aina kyseenalaistamassa kaikkien muitten tarpeen kirjiottaa paitsi omasi.
Sehän onkin ihan vaan pelkkää omaa mutuharhaas :D ja ketä edes kiinnostaa minkälaisen kuvan joku sunkaltaselle törkyturpailijalle antaa.. näet kaiken jokatapauksessa omien katkerien vinoutumies läpi.
"Eikö tänne ole ihan kaikilla samat oikeudet kirjoittaa? :))"
Eli mitäs varaa sullakaan oli ruveta kellekään urputtaa yhtään mitään :D
"Eli mitäs varaa sullakaan oli ruveta kellekään urputtaa yhtään mitään"
Ihan sillä samalla oikeudella kuin muillakin.
mullakin niitä "jossitteluja" ym. "piruja seinille" :)
Olisin tehnyt aivan täsmälleen samoin tavoin kuin sinä Annatar, jos olisin sinun pöksyissäsi ollut. Olen kerran hermoillut ja tuskaillut asian kanssa, kun menkat oli viikon myöhässä, ja minulla oli aivan tuore kahden kuukauden suhde, jossa käytössä oli tosin e-pilleri ja kondomi, mutta pelkäsin, että pommi vain räjähti nyt. Olin silloin aivan pässinvarma, että ei lasta siihen tilanteeseen, ja näin jälkikäteen ajateltuna, kun miettii, miten se suhde parin kuukauden päästä päättyi, jos olisin ollut raskaana, olisin hakenut abortin.
Onneksi ne menkat tuli.
En ole abortinvastustaja sinällään, mielestäni vaan joskus naiset tekevät sen paniikissa miettimättä ja antavat läheisriippuvuudessaan toisten painostaa itseään. Päätös synnyttää tai abortoida pitää lähteä ensi sijaisesti omista kyvyistä huolehtia lapsesta ja lapsen turvallisuudesta isän suhteen. Ja narsistihan on yleensä alussa niin iiiiihana...
MielesSuhteen alussa yleensä ihmiset esittää ja näyttävät itsensä parhaimmassa valossa, ja ne viat salataan tarkkaan. Kuukauden perusteella ei voi poikaselle pesää rakentaa.
Kahden kuukauden suhde? ja rakastelitte jo tuona aikana.
No ei voi muuta kuin ihmetellä tätä ihmisten kiirutta sänkyyn. Missä on se seurustelu, missä on avioliiton odottelu, kihalaus jne
Miksi tänäpäivänä ei merkitse enää mitkään arvot, vaan ensimmäinen kun itselle hyvältä tuntuva kohdataan, ollaan jo sänkyyn kelvollisia, hyvä kun kaikki edes tietää kaverin nimen.
Ei ihme että on niin paljon ihmisillä ongelmia.
Eveliina apua... oot kait vanhanaikainen? Menin miehen kanssa johonka rakastuin sänkyyn jo ensi tapaamisella. Joskus on käynyt ettei natsaa ollenkaan eikä ole sitä kemiaa lainkaan ja joskus on menny vähän pitempääkin.
Mutta yleensähän se on että noin kolmansilla treffeillä suunnilleen ollaan kokeiltu jo sitäkin puolta.
Onko vanhanaikaisuudesa joku vika? minusta siinä on paljonkin järkeä, kun tuloksia katselee. Juu kolmansillahan ne nykyään. Ja täällä sitten näitä abortti ihmisten juttuja saakin lukea kun on yhden illan suhteen jälkeen tultu raskaaksi, kyllä todellakin kannatan muutakin kuin yhden ja parin kuukauden suhteita.
Haluan olla vanhanaikainen, ja niin ovat olleet lapsemmekin. :) ja hyvin ovat kerenneet.
"Mutta yleensähän se on että noin kolmansilla treffeillä suunnilleen ollaan kokeiltu jo sitäkin puolta. "
Mutta olen tietysti aina ollu myös valmis kantaan vastuunikin, jos siitä jotain seurais, enkä pakenis sitä abortilla.