Kysyisin neuvoo yhessä asiassa, eli miten voisin lähestyä tyttöä, jolla on mennyt ex:n kanssa välit poikki. Oletin näin, koska hän muutti takaisin vanhempiensa luokse joksikin aikaa ja on nyt hankkinut oman asunnon ihan mun asunnon läheltä.
Olemme tunteneet toisemme jo 10v. (yläasteelta asti), mutta välillämme ei ole ollut koskaan mitään sen enempää, ollaan moikkailtu ja juteltu joskus baarissa ja tanssittukin vähäsen. Voi, kun olisin silloin saanut avattua suuni, mut ei ollu pokkaa. Koska olen aina ollut tällänen tavallinen rillipää, ajattelin ettei mul oo mitää saumoja alkaa seurustella yhen koulumme kauneimman ja kivoimman tytön kanssa. Oiskohan se ollu sittenkin musta kiinnostunut, ees vähäsen, nyt mua kaduttaa.
Viel yks juttu, sanokaapa, oliko viisasta, kun viime jouluna vein tälle kyseiselle naikkoselle joulupaketin (aamuviideltä, jouluaattoaamuna, pistin postilaatikkoon), oliko sittenkään hyvä idea, mutkun mun teki vaan niin mieli lohduttaa. En oo sen jälkeen kuullu, kerran tosin näin kun tuli pyörällä töistä, meinasin ajaa kolarin, kun jäin jumittaa:)
Eli pitäiskö kirjoittaa kirje vai vaan odotella, että törmättäis? Soittaa en uskalla ja tekstaritkin on vähä huonoja. Haluisin vaan niin olla tän tytön kaveri ja tutustuu paremmin. Hitsi, mä oon ujo.
Olemme tunteneet toisemme jo 10v. (yläasteelta asti), mutta välillämme ei ole ollut koskaan mitään sen enempää, ollaan moikkailtu ja juteltu joskus baarissa ja tanssittukin vähäsen. Voi, kun olisin silloin saanut avattua suuni, mut ei ollu pokkaa. Koska olen aina ollut tällänen tavallinen rillipää, ajattelin ettei mul oo mitää saumoja alkaa seurustella yhen koulumme kauneimman ja kivoimman tytön kanssa. Oiskohan se ollu sittenkin musta kiinnostunut, ees vähäsen, nyt mua kaduttaa.
Viel yks juttu, sanokaapa, oliko viisasta, kun viime jouluna vein tälle kyseiselle naikkoselle joulupaketin (aamuviideltä, jouluaattoaamuna, pistin postilaatikkoon), oliko sittenkään hyvä idea, mutkun mun teki vaan niin mieli lohduttaa. En oo sen jälkeen kuullu, kerran tosin näin kun tuli pyörällä töistä, meinasin ajaa kolarin, kun jäin jumittaa:)
Eli pitäiskö kirjoittaa kirje vai vaan odotella, että törmättäis? Soittaa en uskalla ja tekstaritkin on vähä huonoja. Haluisin vaan niin olla tän tytön kaveri ja tutustuu paremmin. Hitsi, mä oon ujo.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meidän luokalla oli yläasteella todellinen kaunotar. Ajattelin aina että 'ei mulloo mahkuja,
nolaan vaan itteni'.
Vähän aikaa sit satuttiin samoille mestoille ryypylle, ja sama tyttö sanoi että 'olisi todella halunnut seukkailla mun kaa, mutta kun en koskaan edes antanut vinkkiä siihen suuntaan, pelkäsi että torjuisin'
Nykyisin tuo ihana nainen asuu erään tyypin ja on kihloissakin.
Arvaa harmittako?
ÄLÄ UNELMOI ELÄMÄÄSI,VAAN ELÄ UNELMAASI!
Kumpi mahtaa harmittaa enemmän jälkeenpäin, että kysyit vai se, että jätit kysymättä...vielä vuosienkin päästä harmittelet, että oisko sittenkin pitänyt kysyä.
Hankalaahan se on ja jännittää kamalasti. Mutta onpahan sitten kysytty ja saat sitten rauhan itsellesi. Ainut mitä taida pelätä on sen naisen vastaus.. Tosiasiat on sitten vaan hyväksyttävä. Mutta jos se vastaakin myöntävästi.. :)
Hei!
Edellisen vastauksen kirjoittaja oli täysin oikeassa. Nimittäin juttu on niin, että eniten harmittaa ne asiat, jotka ovat jääneet tekemättä. Olen itse ollut viime syksynä vastaavassa tilanteessa, halusin kuollakseni ottaa yhteyttä erääseen mieheen, mutta ujona en uskaltanut. Pelkäsin kai niin paljon saavani pakit tai jotain. Pähkäilin tosi pitkään asian parissa ja olin ihan paskana... Sitten yhtenä päivänä puhelin soi ja tämä kyseinen mies halusi tavata MINUT! Olin aika hemmetin onnellinen. Jos hänellä ei siis olisi ollut rohkeutta ottaa yhteyttä, olisimme varmaan molemmat tällä hetkellä tahoillamme yksin ja onnettomina, täysin tietämättöminä siitä, että toinen miettii samaa asiaa.
Rohkeimmankin oloinen ihminen voi oikeasti olla tosi ujo, varsinkin tunneasioissa. Ota siis rohkeasti yhteyttä, pliis mä pyydän!!!!!!!! Ei sun olosi siitä ainakaan huonone. Ja sen verran voin sanoa kavereidenikin puolesta, että en tunne ketään joka olisi suuttunut/loukkaantunut siitä, että mies ottaa yhteyttä ja ilmaisee kiinnostuksensa. Aina me ollaan kavereiden kanssa oltu tosi innoissamme kun sellaista on jollekin meistä tapahtunut.
itse ainakin olisin imarreltu huomionosoituksesta, vaikkapa juuri sen kirjeen muodossa. nyt tekstariaikana kirjeet on sen verran harvinaisia että varmasti kiinnittäisi tytön huomion! kirjoita miltä susta tuntuu ja laita vaikka puhelinnumero messiin että tyttö voi itse soittaa tai pistää viestiä jos mielenkiinto herää..
Entäs jos mies onkin "kaunotar"? Onko naispuolisella "hirviöllä" mitään mahkuja?
Hei, taidan kirjoittaa sen kirjeen, vaikken ookaan mikään runoilijapoika, lähenkin heti aamulla ostaa kirjepaperia...kiitti neuvoista. Nii, ja kyl täs tapauksessa se tyttö on se kaunotar:) Jos se lähtis syömään, niin pitäiskö tarjota spagettii vahä niinku kaunottaressa ja kulkurissa, jees...