Minä livahdin tieheni ja hyppäsin yksin veneeseen,
jonka ohjasin tyvenellä säällä keskelle järveä.
Ja siellä laskeuduin pitkälleni veneen pohjalle,
makasin katse taivasta kohti Ja annoin veneen ajelehtia
usein tuntikaupalla nauttien hajanaisesta
mutta suloisesta haaveesta,
jotka olivat vailla tarkkaa ja pysyväistä kohdetta,
mutta miellyttävät minua kuitenkin monin verroin
enemmän kuin kaikkien viehättävimmätkin
niin sanotuista elämän nautinnoista…
Jean-Jacques Rousseau
tuollaisia hetkiä odotan… ne niin kuuluvat kesään ja antavat uskomattoman olotilan..
jonka ohjasin tyvenellä säällä keskelle järveä.
Ja siellä laskeuduin pitkälleni veneen pohjalle,
makasin katse taivasta kohti Ja annoin veneen ajelehtia
usein tuntikaupalla nauttien hajanaisesta
mutta suloisesta haaveesta,
jotka olivat vailla tarkkaa ja pysyväistä kohdetta,
mutta miellyttävät minua kuitenkin monin verroin
enemmän kuin kaikkien viehättävimmätkin
niin sanotuista elämän nautinnoista…
Jean-Jacques Rousseau
tuollaisia hetkiä odotan… ne niin kuuluvat kesään ja antavat uskomattoman olotilan..
Vastaukset 2
Vanhimmat
tuo on muisto johon voin tarvittaessa hävitä ajatuksen siivin. Kauas pois. Ja
vahvempana takaisin. Hyvien muistojen aarre-arkku on toisinaan tarpeen.
Kun olisikin oikeesti tuohon mahdollisuusa..ja vielä pienen pieni punainen mökki järven rannalla, koivikon katveessa..lintusten laulellessa kesäisenä aamuna lipuisin veneelläni johonkin poukamaan ongelle..myöhemmin pikkunuotion tekoon, kalakeiton ja kahvin keittoon, nauttien luonnon rauhasta. Unelmilla on siivet, toistaiseksi, lähetän ylhäälle toivomuksen...olisiko minullakin jo aika hyvyyden ja onnen.