Olisi niin tärkeää että saisi tietää siitä, miltä sinun ikäväsi tuntuu sinusta ja mitä koet. Miten ikäväsi vaikuttaa elämääsi ja tekemisiisi. Itselläni ikävä tuntuu mahanpojassa asti kuten myöskin se, että pidän sinusta hyvin paljon. Ja useinkin on sellainen turhautuminen ja ärsyyntyminen ikävään,ei todellakaan häneen.
Kaipuu on jollain tavalla kaunistakin kun kaipaa toista ja tunteita on paljon, joskus se on surullistakin kun ei pääse toisen lähelle vaikka kuinka haluaisi ja se saa tuntemaan itsensä alakuloiseksi. Minulla on pieni haju siitä että hänkin ikävöisi mutta se on todellakin pieni. Ikävöin häntä kun hullu puuroa ja toivottavasti pääsisin joskus hänen lähelleen näyttämään ja kertomaan tunteeni,toivottavasti hänkin haluaisi sitä todella, se jos mikä olisi parasta, olla hänen kanssaan,ihminen ihmiselle, nainen miehelle ja mies naiselle.
En tänne kirjoittelisi jos asiat olisivat tämän osalta helppoa tai helppoja, toivottavasti joskus olisi mahdollisuus. En tiedä mitä hän ajattelee menneestä ja kaikesta. Ikävän kanssa ei ole helppoa varsinkaan kun sitä on kestänyt aikas pitkään,no ei kyllä muutenkaan.
Kaipuu on jollain tavalla kaunistakin kun kaipaa toista ja tunteita on paljon, joskus se on surullistakin kun ei pääse toisen lähelle vaikka kuinka haluaisi ja se saa tuntemaan itsensä alakuloiseksi. Minulla on pieni haju siitä että hänkin ikävöisi mutta se on todellakin pieni. Ikävöin häntä kun hullu puuroa ja toivottavasti pääsisin joskus hänen lähelleen näyttämään ja kertomaan tunteeni,toivottavasti hänkin haluaisi sitä todella, se jos mikä olisi parasta, olla hänen kanssaan,ihminen ihmiselle, nainen miehelle ja mies naiselle.
En tänne kirjoittelisi jos asiat olisivat tämän osalta helppoa tai helppoja, toivottavasti joskus olisi mahdollisuus. En tiedä mitä hän ajattelee menneestä ja kaikesta. Ikävän kanssa ei ole helppoa varsinkaan kun sitä on kestänyt aikas pitkään,no ei kyllä muutenkaan.
Vastaukset 23
Vanhimmat
tuntuu paskalta mut tiedän ettei toi alotus ollu mulle.
Turhaanpa tänne vieraat ihmiset alkavat omia tuntemuksiaan selittelemään,koska ei ne tavoita sitä oikeaa ihmistä
Tuntuu siltä, että olen aivan täynnä halua, josta en pääse millään eroon. Haluaisin koskettaa, mutta ei tämä tsinnut olla minullekaan. Enkä pääse millään eroon tästä halustani.
Tää menee tummalle miehelle ja tää oli vain purkautumista omista ajatuksista edes johonkin.
Joo ja mun viesti oli tarkoitettu yhdelle eteläafrikkalaiselle jalkapalloilijalle, johon ihastuin v. 2002. Terveisiä vaan, It was nice to meet you!
Ikävöin niin että tuntuu että järki pakenee päästä. Joskus jopa ikävä tuntuu fyysisenä kipuna. Ajatukset harhailee ja pätkii.
Kun toisesta kuulee, se tuntuu niin hyvältä....
Ihanaa ja kamalaa yhtäaikaa.
Samanlaisia asioita on myös täällä. Auttaa ja helpottaa kuulla että jollakin on myös samantapaisia tuntemuksia.
Minun ikävä on onneksi suht laimeaa. Mitä nyt mietin kaikki päivät ja lueskelen tätä palstaa ajankulukseni. Meinasin ottaa yhteyttä yks päivä mutta why bother, eiköhän neidolla ole ikävää poistamassa tusina ympärillä pörrääjää.
ei ole. Olisit ottanut yhteyttä..... Höh. Olisi kiva oikeesti jutskata jossakin muuallakin kun täällä.. Lue: jutskata
......kun pitää vaan ikävöidä netissä, helpompi olisi ikävöidä kännykän varressa. Olisi tärkeää kuulla toisen ääni, kaikki vivahteet mitä äänessä on. Saisi kuiskia salaisuuksia toisen korvaan ja kuiskailla sitä suurta kaipausta toisesta. Kaipaan niin kovasti häntä,että usein tunnen fyysistä kipua kun ajattelen ja annan virtuaalihaleja kullalle. Jos ikävöiminen jatkuu kauan, tuntuu että se syö miestä ja naista. Ei siis ole helppoa jatkuva kova ikävöinti.
Niin totta.
Puhelimessa kuulee äänensävyt ja nyanssit.... Jopa hymyn äänessä..
Se on ihana tunne se.
Tämä ei ole sitten läppä, jos täällä olisi sellaisia ihmisiä, jotka heti luulee, että tulee läppää, kun joku on vähän erilainen tai ajattelee eri tavalla. Aamulla olen yleensä järkevä ja mukava, kultainen, ystävällinen ja sovitteleva. Illalla himokas, rauhaton, turhaantunut, ärsyyntynyt ja lapsellinen. Tästä syntyy jonkinlainen välimuotosoppa.
Kaipuuhan ilmenee siinä, että ajatukset ovat jossain ihan muualla kuin missä niiden piti olla. Olen mennyt asioissani aika hävettävän pitkälle, en viitsi kertoa nyt mitä työmoraalilleni tai joillekin muille hyvin tärkeinä pitämilleni asioille tällä hetkellä kuuluu, en ole tästä kovin ylpeä. Pahimpana piirteenä tässä on tämä netissä roikkuminen ja tietysti sitä on liikaa ja väärään aikaan ja ja ja... Ja ylipäänsä kalenteri on jossain huitsin nevadassa, missä lie, toinen kännykkä ollut äänettömällä vahingossa viimeiset viisi päivää, oho, no ihmekös ei ole soinutkaan.
En tiedä, onko tämä viestisi tarkoitettu minulle, luultavasti ei, mutta kirjoittelenpa lämpimikseni, kun eipä tässä muutakaan nyt ole.
Okei selvä, jopas oli kirjoitus.
kuulepas. Oli tuo tarkoitettu sinulle.
Voisin sanoa samaa itsestäni. Kaikki kotityöt on tekemättä, harjoitukset harjoittelematta, ajatukset ihan jossakin muualla kun pitää, töissä itsensä pakottaen saanut jotakin aikaan....
Siis täysin kujalla kaikesta... Netissä roikun yötä päivää, unohtelen asioita, ärsyynnyn pienestäkin ylimääräisestä.... Laskut meinasi jäädä maksamatta. Elämänhallinta täysin kadoksissa.
Mikä minua vaivaa...?
Minulla samanlaisia oireita. Ehkä se on rakkauden puute mikä sinua vaivaa. :)
Voi ei, oletko se sinä vai? Tämänhän piti vissiin loppua, mutta poltteli heti kun pääsin töistä kotiin, että mitähän täällä tapahtuu. Mä en todellakaan tiedä. Väitän joka päivä, että kaikki on tosi hyvin, että olen koukussa yhteen keskustelupalstaan ja sitten itkeskelen salaa jossain saunassa. Ei mene hyvin siis, ja oikeasti kaikki asiat ihan pihalla. Koko ajan joku roikkuu lahkeessa, ja olen ihan omassa maailmassani. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Yritin olla järkevä, että elettäisiin vain omissa oloissamme, mutta koville ottaa. Ja älä ymmärrä väärin, en missään tapauksessa sääli ketään, mutta jotenkin suhtaudun suhun vähän suojelevasti, kun haluaisin sulle enemmänkin hyvää. Mä en ole välttämättä hyväksi kenellekään :-(
sen myönnänkin. Todellakin, pitkäkestoinen rakkauden puute ja itse houkutus lähellä. Tässä oma diagnoosi. ;)
kiitosta vaan. Hieman koomillista jo... Sanoisin....
En oikeesti tarvitse suojelua... Aikuisia ollaan. Haluan nyt elää tälläisen elämänvaiheen läpi... Aina olen saanut tehdä vaan kaikkensa toisten eteen. Minulla oli jo vaara sairastua omaan vahvuuteen.... Sitä vaaraa ei enää ole. Olenkin itkeskellyt päivittäin. Jotenkin helpottavaa ja sielua puhdistavaa myös. En muista milloin olisin edes itkenyt ennen tätä.
Sinä olet parasta terapiaa minulle nyt. Olen oppinut puhumaan ja kirjoittamaan tunteistani ja ennen kaikkea oppinut ne näyttämään pitkästä, pitkästä aikaa.
kiitosta vaan. Hieman koomillista jo... Sanoisin....
En oikeesti tarvitse suojelua... Aikuisia ollaan. Haluan nyt elää tälläisen elämänvaiheen läpi... Aina olen saanut tehdä vaan kaikkensa toisten eteen. Minulla oli jo vaara sairastua omaan vahvuuteen.... Sitä vaaraa ei enää ole. Olenkin itkeskellyt päivittäin. Jotenkin helpottavaa ja sielua puhdistavaa myös. En muista milloin olisin edes itkenyt ennen tätä.
Sinä olet parasta terapiaa minulle nyt. Olen oppinut puhumaan ja kirjoittamaan tunteistani ja ennen kaikkea oppinut ne näyttämään pitkästä, pitkästä aikaa.
Joo, jotakin hyvää tässä herkässä ajassakin on, ihmiset tuntuvat jotenkin todellisimmilta, tänäänkin yhden työkaverin kanssa jutellessa tuntui oikeasti silti, että meillä oli joku oikea läsnäolo toisillemme, ts. minulla ainakin, aika usein sitä vaan suorittaa asioita. Kysyy puolihuolimattomasti, mitä kuuluu, ja oikeasti ei jaksa edes kuunnella. On jotenkin sellainen hyvä olo, siis että on hyvä ihminen, tai ei nyt sentään, mutta vähän parempi ja kuuntelevampi. Kiitos, jos voin olla tukena (?). Mä ajattelin, että on jotain, mistä et puhu, mutta puhut tai et puhu, täällähän sitä voi törmäillä.
siis ei voi olla totta. Ihan sama.
Tunteet on herkässä tosiaan muillekin ihmisille, ventovieraillekin esimerkiksi kaupassa... Tukena olet ollut todella. Kiitos siitä.
En ole koskaan uskonut romanttiseen rakkauteen, mutta nyt olen tulossa hulluksi kaipuusta. Fyysiset oireet pahenevat päivittäin; ruokahalu on kadonnut, rintaa puristaa ja hengitys tuntuu ajoittan salpautuvan. Olet ensimmäinen ajatukseni joka aamu, päivisin kaikki näkemäni kaunis tuo sinut aina mieleeni, ja iltaisin nukahdan sinua ajatellen. Olen menettänyt elämänhallintani täysin. Tuntuu kuin olisin vapaapudotuksessa ja maanpinnan on väistämättä tultava vastaan jossain vaiheessa.
En tiedä onko minulle hyväksi, että näen sinut melkein päivittäin, mutta en niistä hetkistä haluaisi luopuakaan; ne ovat ainoat hetket elämässäni, joita enää odotan. Pelkästään sinun näkemisesi aiheuttaa usein melkein euforisen olotilan. Taidan olla aika pahasti koukussa...
siis ihan sama juttu... Leijun päivät pitkät ajatuksissasi olet vain sinä.
Kaikki muu on sekundääristä... Haaveilen meidän kohtaamisesta, kosketuksesta niin että pää ja verisuonet melkein räjähtää.
Minä taas melkein vaivuin koomaan eräänä iltana kun olin vieressäsi...