Hyvää päivää internetin ihmiset!
Aloin pohtimaan sivuaineen merkitystä. Minua kiinnostaisi tietää, onko sivuaineella työmarkkinoilla pärjäämistä parantava vaikutus vai ei. Oletetaan, että menen lukemaan ns. käytännöllistä filosofiaa - työttömyys edessä! Päätän ottaa sivuaineekseni tilastotieteen - työttömyys vältetty!? Paraneeko tulevaisuuden asemani työmarkkinoilla mitenkään oleellisesti vai vievätkö kaikki tilastotieteiden maisterit työpaikat suoraan nenäni edestä? Onko asia niin, että sivuaineella on pelkkää akateemista merkitystä ts. jos menen opiskelemaan politiikan tutkimusta ja otan sivuaineekseni taloustieteen, minulla on hyvä mahdollisuus ruveta poliittiseksi taloustieteilijäksi tai taloutta painottavaksi politologiksi? Otetaan toinen em. kaltainen esimerkki: jos menen opiskelemaan sosiologiaa ja otan sivuaineekseni teoreettisen filosofian, tuleeko minusta sosiologian episteemisiä ongelmia pohtiva henkilö (Tämä toki riippuu minusta itsestäni)?
Tiivistetään kysymys vielä tähän loppuun: onko sivuaineella merkitystä pelkän akateemisuuden kannalta vai tuottaako se jonkinlaista lisäarvoa työmarkkinoilla pärjäämisen kannalta? - itse asiassa koko pääaineen ja sivuaineen välinen suhde kiinnostaa minua suuresti.
Aloin pohtimaan sivuaineen merkitystä. Minua kiinnostaisi tietää, onko sivuaineella työmarkkinoilla pärjäämistä parantava vaikutus vai ei. Oletetaan, että menen lukemaan ns. käytännöllistä filosofiaa - työttömyys edessä! Päätän ottaa sivuaineekseni tilastotieteen - työttömyys vältetty!? Paraneeko tulevaisuuden asemani työmarkkinoilla mitenkään oleellisesti vai vievätkö kaikki tilastotieteiden maisterit työpaikat suoraan nenäni edestä? Onko asia niin, että sivuaineella on pelkkää akateemista merkitystä ts. jos menen opiskelemaan politiikan tutkimusta ja otan sivuaineekseni taloustieteen, minulla on hyvä mahdollisuus ruveta poliittiseksi taloustieteilijäksi tai taloutta painottavaksi politologiksi? Otetaan toinen em. kaltainen esimerkki: jos menen opiskelemaan sosiologiaa ja otan sivuaineekseni teoreettisen filosofian, tuleeko minusta sosiologian episteemisiä ongelmia pohtiva henkilö (Tämä toki riippuu minusta itsestäni)?
Tiivistetään kysymys vielä tähän loppuun: onko sivuaineella merkitystä pelkän akateemisuuden kannalta vai tuottaako se jonkinlaista lisäarvoa työmarkkinoilla pärjäämisen kannalta? - itse asiassa koko pääaineen ja sivuaineen välinen suhde kiinnostaa minua suuresti.
Vastaukset 5
Vanhimmat
No riippuu ihan alasta ja aineista. Eli pääaine kirjallisuus, sivuaine filosofia: osoite kortisto. Sivuaine informaatiotutkimus (kirjastopätevyys): osoite kirjasto.
Itselläni on kolme sivuainetta, ja lisäksi nyt valmistumisen jälkeen luen kauppatieteitä.
Eli sivuaine ja ainevalinta ovat niin laajoja asioita, että niiden selvittämiseen menee ikä ja terveys.
Ja esimerkki: opiskelet toimittajaksi, ja sivuaineitasi ovat taidehistoria ja kirjallisuus. Osoite: kulttuuritoimittaja. Sivuaineena politiikan tutkimus, osoite voi olla taloustoimittaja.
Eli joko sivuaineella on merkitystä tai sitten ei.
Olen lisäksi kuullut, että erikoisemmalla sivuaineella saattaa parantaa työllistymistään sitä kautta, että jää paremmin mieleen kymmenien-satojen hakemusten joukosta. Eli ehkä luo jotain persoonallista sävyä sinne putkitutkintojen sekaan.
n.
Itse olen miettinyt ihan samoja kysymyksiä. Kun sivuaineita on kerran pakko olla, niin kyllähän sitä tulee mieleen että mitä niillä oikein tekee... Kun pelkkä yleissivistyksen lisääntyminen ei aina riitä motivoijaksi. Tosin tiedän pari tyyppiä, jotka ovat sivuaineen kautta löytäneet "sen oikean" alan itselleen.
Mitä sivuaineilla tekee?
No ihan sitä, että vain yhtä ainetta opiskellut olisi kyllä melkoinen putkiaivo. Ja kaikissa töissä tarvitaan osaamista, vaikkapa aineopettajalla. Harvoissa kouluissa yksi ope opettaa vain yhtä ainetta, esim. äidinkieli. Ja tällöin opella pitää olla suoritettuna kirjallisuus ja suomen kieli sekä pedagogiset. Joku ope voi opettaa maantietoa ja biologiaa, yms.
Ja argeologin pitää tuntea sekä mineraalit että historia. Toimittajan pitää osata sekä kirjoittaa että tietää jotain erikoisaloista. Yms.
Hyviä pointteja edellisiltä. Siinä missä opiskelualaa ja pääainetta valitessa, kannattaa ottaa sellainen sivuaine, joka kiinnostaa, mutta silti miettiä niitä hyötynäkökohtia.
Legendaa kerrotaan teekkarista, jolla oli sivuaineena huilunsoitto Sibelius-akatemiasta. Nopeasti mietittynä ei ehkä mikään järkevin ratkaisu, mutta entä jos tyyppi luki pääaineena signaalinkäsittelyä ja häntä kiinnostivat virtuaalisoittimet? Kuka tietää.
Sivuaineella voi tuoda myös vaihtelua opintoihin: omassa tapauksessani käytännön suunnittelutyöhön painottuvasta sivuaineesta muodostui lopulta henkireikä raskaan teoreettisen pääaineen rinnalle. Pääaineen ja sivuaineen väliset yhtymäkohdat motivoivat opiskelemaan pääainettakin sitten enemmän.