Mua triggeroi ainakin nämä:
1. Oikeaoppinen täsmäsyöminen parin tunnin välein. (Vitut ravintoterapeuteista: mulla jatkuva mussutus saa aikaan hirveän ahmimishimon tai muuten vaan yli oman kulutuksen syömisen. Sen sijaan syömällä vain 2-3 kertaa päivässä en ahmi tai syö liikaa.)
2. Liiat hiilihydraatit (sekä nopeat että hitaat). (tulee tarve syödä "vielä vähän"...)
3. Ehdottomuus, jaottelu kiellettyihin ja sallittuihin ruokiin. (Kaikki tai ei mitään -ajattelutapa sai mut pienenkin sortumisen jälkeen ahmimaan hirveät kasat kaikkea kiellettyä, koska päivähän oli joka tapauksessa "pilalla". Siksi en periaatteessa enää kielläkään itseltäni mitään.)
4. Iltasyöminen. ("once you pop, you can't stop")
5. Hiljainen kausi sosiaalisessa elämässä, lomat, päivittäisten rutiinien puute. (kun ei ole mitään tekemistä, syön aikani kuluksi)
6. Vastoinkäymiset, vitutus. (mikä lohduttaisikaan paremmin, kuin puoli kiloa karkkia?)
7. Laihtuminen. (olen ikuinen jojo: viis siitä millä keinolla ne kilot ovat lähteneet, mun laihdutus päättyy joka tapauksessa aina ahmimisputkeen ja painon nousemiseen takaisin lähtöpisteeseen = biologinen normaalipaino???)
8. Lihominen. (mitä väliä, jos lihon vielä lisää, kun olen jo valmiiksi läski?)
1. Oikeaoppinen täsmäsyöminen parin tunnin välein. (Vitut ravintoterapeuteista: mulla jatkuva mussutus saa aikaan hirveän ahmimishimon tai muuten vaan yli oman kulutuksen syömisen. Sen sijaan syömällä vain 2-3 kertaa päivässä en ahmi tai syö liikaa.)
2. Liiat hiilihydraatit (sekä nopeat että hitaat). (tulee tarve syödä "vielä vähän"...)
3. Ehdottomuus, jaottelu kiellettyihin ja sallittuihin ruokiin. (Kaikki tai ei mitään -ajattelutapa sai mut pienenkin sortumisen jälkeen ahmimaan hirveät kasat kaikkea kiellettyä, koska päivähän oli joka tapauksessa "pilalla". Siksi en periaatteessa enää kielläkään itseltäni mitään.)
4. Iltasyöminen. ("once you pop, you can't stop")
5. Hiljainen kausi sosiaalisessa elämässä, lomat, päivittäisten rutiinien puute. (kun ei ole mitään tekemistä, syön aikani kuluksi)
6. Vastoinkäymiset, vitutus. (mikä lohduttaisikaan paremmin, kuin puoli kiloa karkkia?)
7. Laihtuminen. (olen ikuinen jojo: viis siitä millä keinolla ne kilot ovat lähteneet, mun laihdutus päättyy joka tapauksessa aina ahmimisputkeen ja painon nousemiseen takaisin lähtöpisteeseen = biologinen normaalipaino???)
8. Lihominen. (mitä väliä, jos lihon vielä lisää, kun olen jo valmiiksi läski?)
Vastaukset 5
Vanhimmat
...triggeröi sun listaltas tuo 1, 3 ja 4. Eli täsmäsyöminen (sama täällä, parin tunnin välinen mussutus saa mahan tuntumaan täydeltä jolloin pitää tietenkin syödä jotain lisää ja sitten oksentaa), jaottelut hyviin ja pahoihin ruokiin (pyrinkin ajattelemaan ruokaa vain kaloreina - kaikkea voi syödä mutta vain tietyn määrän) ja iltanapostelu.
Vitutus taas mulla vie ruokahalun kuten myös laihtuminenkin yleensä.
Aika paha ahmimisen laukaisija on suuri ja epäterveellinen aamupala. Se saa mieleni niin huonoksi etten voi muuta kuin syödä lisää ja oksentaa.
Hei kaikki syömisongelmaiset,
Olette tervetulleita oma-apuryhmiin toipumaan. Tutustu aiheeseen lisää osoitteessa
http://www.oafinland.org
Tervetuloa!
Kun olen onnistunut laihduttamaan, joudun paniikkiin ja alan ahmia vain siksi, etten laihtuisi niin paljon, että muut huomaavat. (Perheeni ei tiedä ongelmastani, enkä halua kenenkään huomaavan mitään outoa ulkonäössäni tai käytöksessäni.)
Sama juttu. Varsinkin hiilihydraatit ja lihominen.
Georgian kirjoittamat syyt ekasta viimeiseen olivat niin omiani, että ihan karmaisee. Joka ikinen. Täsmälleen. Ihan kuin joku olisi kirjoittanut ajatukseni tänne, hui.