"Hannu Juntusen väitöskirjan arvio Laestadiuksen kirkko-opista on mielestäni osuva, kun hän sanoo, että elävän uskon takeena ovat armonjärjestyksen kokemukset, lähinnä sydämessä koettu sovitus, ei niinkään uskonyhteisöön kuuluminen."
http://www.makkeri.bravepages.com/laestleivo.htm
&&&&&&&&&&&&&&&&
Myöhemmin SRK:n RÖYHKIMYKSET muuttivat tätä opetusta ja alkoivat opettaa nykyistä "vain me" -VALHEOPPIA (= vain vanhoillislestadiolaiset pelastuvat).
Tälläkin hetkellä SRK:n miehet ja vl-saarnamiehet tallaavat SAASTAISTEN ja OMAVANHURSKAIDEN jalkojensa alle iäti kestävän Jumalan sanan ja myös LLL:n opetukset.
Haluatko sinä kuulua tähän tallaajajoukkoon?
Joh. 3:16
"16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
http://www.makkeri.bravepages.com/laestleivo.htm
&&&&&&&&&&&&&&&&
Myöhemmin SRK:n RÖYHKIMYKSET muuttivat tätä opetusta ja alkoivat opettaa nykyistä "vain me" -VALHEOPPIA (= vain vanhoillislestadiolaiset pelastuvat).
Tälläkin hetkellä SRK:n miehet ja vl-saarnamiehet tallaavat SAASTAISTEN ja OMAVANHURSKAIDEN jalkojensa alle iäti kestävän Jumalan sanan ja myös LLL:n opetukset.
Haluatko sinä kuulua tähän tallaajajoukkoon?
Joh. 3:16
"16. Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä."
Vastaukset 6
Vanhimmat
En tiedä, miksi linkkiä klikatessa tulee varoitus. Linkki vie sinut Suomen teologisen instituutin kirjoitukseen:
Seppo Leivo: Lars Levi Laestadius, Pohjoiskalotin herättäjä
Tässä kopioituna se kappale, josta avauksen lainaus on:
"Seurakuntakäsitys
Tässä yhteydessä voi sanoa jotain Laestadiuksen seurakuntakäsityksestä. Olennaista oli siinä suhteessa selvä rajanveto elävän ja kuolleen kristillisyyden välillä. Se kertoo painotuksen. Elävänä kristillisyytenä hän piti sitä, missä sana herätti omantunnon, missä syntyi usko Kristukseen sekä uusi elämä. Hannu Juntusen väitöskirjan arvio Laestadiuksen kirkko-opista on mielestäni osuva, kun hän sanoo, että elävän uskon takeena ovat armonjärjestyksen kokemukset, lähinnä sydämessä koettu sovitus, ei niinkään uskonyhteisöön kuuluminen. - Vahvana korostuksena on hänen kirjoituksissaan, että elävä kristillisyys on vainottua kristillisyyttä lähes saksalaisen kirkko- ja kerettiläishistorioitsijan Gottfried Arnoldin hengessä. Tähän antoi tietysti senhetkinen tilanne pontta. Eräässä käsikirjoituksessaan hän luettelee Ruotsista monia heränneitä joita on vainottu, ja lukee mukaan myös Hedbergin yxi heränyt pappi Suomesa, joka yhden aikaa oli duomittu Consistoriumilda saarnaman Oulon linnasa ja on jälken puolustanut heräneitä Ruotin rannalla, jonga tähden kaikki papit Ruotisa vihavat händä. Erittäin voimakkaasti hän ottaa kantaa Scottin puolesta, joka 1842 oli karkoitettu maasta. Joskus hämmästyttää, miten vähän Laestadius panee painoa liikkeiden teologisille katsomuksille. Oma mielenkiintonsa on Kaaresuvannon ja Pajalan heränneiden nimityksillä. Hän kutsui heitä lukijoiksi, heränneiksi, uskovaisiksi tai kristityiksi, usein myös pietisteiksi, joskus hän mainitsee saarnoissaan nimityksenä myös körttiläiset.
Herännäisryhmien kritiikki on yleensä erittäin varovaista. Hedbergiäkin hän moittii lähinnä siitä, että on tuominnut pietistit ja että oli unohtanut uudensyntymisen kipunsa. Paavo Ruotsalaisen aika kohtuuttomaan arvosteluun hän ei vastaa, mutta kylläkin äsken herännyt Iisakki Poromaa antaa tulla samalla mitalla. Ainoa suora arvostelu Ruotsalaisesta on ihmettely hänen alkoholinkäytöstään. - Laestadiuksen ja myöhempien polvien seurakuntakäsityksien välille on taitanut syntyä vähän jännitettä."
Vallanhalu vei järkyttävään valheeseen
= "vai meidän" kautta voi pelastua, Jumala hyväksyy "vain meidät".
Otteista Laestadiuksen tarkastussarnasta Sorselessa 1844:
.. Kristillisyys ei anna itseään sidottavan sihen eli siihen uskontunnustukseen, joka kuitenkin on ihjmistekoa, plkoonpa se kuinka puhdasoppinen tahansa. Vaan totinen kristillisyys on itse vapaa, ja tekee vapaaksi niin kuin Henki, joka herättää totisen kristillisyyden on vapaa. Se vapauttaa kirjaimen pakosta...
Ja vielä tänäkin päivänä voi olla tarpeellista toistaa ja selittää samat sanat, kun kristillisyys ei ole ainoastaan sekoitttu ja poljettu monien puolueitten ja lahkojen kautta, jotka ovat sidottu kuin nauta kirjaimen pakon alla,ja sanovat;" Minä olen kalvinilainen, minä olen luterilainen...minä olen vanhalukija. Luuletkos Jumalan Hengen antavan sitoa itsensä kirjaimeen tai ulkonaiseen tunnustukseen? Luuletkos, että oikea kristitty antaa sitoa itsensä kiinni kuolleeseen kirjaimeen, niin kuin koira sidotaan muurintolppaan?
Luuletkos, että Jumala ei voi herättää turkkilaista ja pakanaa, yhtä hyvin kuin hän herättää luterilaisen tai kveekarin hirveästä synnin unesta vakavasti etsimään armoa. Minä sanon, että Jumala on voimallinen herättämään Aabrahamille lapsia näistä kivistä..
Ja jos Paavali nousisi ylös tänä päivänä kristillisyyden kirkkaasta aamusta,..eli jos yksi Luther nostaisi päänsä pian sammuneesta kristillisyyden iltahämärästä, arvaattekos, mitä näillä miehillä olisi sanottavaa, kun he saisivat nähdä koko krstikunnan rikkihajonneena niin moniin eri lahkoihin ja puolueisiin, joista kaikki ja joka ainoa luulevat olevansa oikeassa opissa? He varmaankin valittaisivat enemmän kuin yhden kerran ja vuodattaisivat katkeria kyyneleitä...
Juuri tässä saatanan orjuudessa moni jolla on hellä omatunto, näivettyy, koska hän ensimmäisen herätyksen jälkeen alkaa punnita sanoja ja hieroa kirjainta. Silloin syntyy puolueita. Silloin tulee lahkoja ja hajaannuksia opissa. Silloin tulee ydin kristillisyydestä hävitetyksi. Elämä ja henki sammuu. Elävä usko tulee kuolleeksi kirjaimen uskoksi. Rakkaus Jumalaan tulee teeskentelijän kaavuksi. Hengellinen ylpeys, sietämätön saatanan haju ja löyhkä, joka saastuttaa kalliisti lunastetun sielun ulkokullaisuuden myrkyllä...
"kun he saisivat nähdä koko krstikunnan rikkihajonneena niin moniin eri lahkoihin ja puolueisiin, joista kaikki ja joka ainoa luulevat olevansa oikeassa opissa? "
Vaikka onkin monenlaisia herätysliikkeitä ja uskontosuuntia, niin monet eivät kuitenkaan pidä omaa suuntaansa ainoana oikeana ja hyväksyvät toisetkin suunnat, jos heillä on oikea elävä usko Jeesukseen Kristukseen.
Luterilaisuuden opetukseen se käsitys ei kuulu.
Myöskään Laestadius ei näyttänyt niin ajattelevan, mutta
Lestadius opetti, ettei uskoon voi tulla ohi armonjärjestyksen eli:
synnintunto- parannus- uusi elämä, ovat armonjärjestyksen A-B-C..