Lapsen olematon kivunsieto?

No hohhoijaa mitä huomionhakua

Joo, ymmärrän että tuollainen päätelmä saattaa tulla mieleen. En kuitenkaan tuohon usko, koska perheessämme on jo vuosia noudatettu sellaista kasvatusperiaatetta, että pipien esittelyllä saa vain minimihuomion, ja melkein millä tahansa muulla tavalla paljon enemmän huomiota. Lisäksi luulisi että pelkkä huomion hakija esim unohtaisi huutaa, jos on tekemässä jotain tosi mieluisaa, mutta tämä alkaa parkua aivan johdonmukaisesti ja yhtä lujaa kaikenlaisissa tilanteissa.

Tämä lapsi muuten itki aivan julmetusti myös vauvana, vaikka sai hyvin paljon huomiota ja hellyyttä niiden piiiitkien kuukausien aikana. Minulle on tullut sellainen olo, että tuntemustensa voimakkuudelle tai niiden huonolle siedolle hän ei vain voi mitään. Kuulostaako kenestäkään tutulta?

joo,meidän tyttö 4v on samanlainen,jos kissa esim raapaisee,tyttö itkee siis tekee sitä itku ääntä,mutta kyyneliä ei tule ja kun katson siihen kohtaan mistä raapaissu niin ei välttämättä näy aina edes mitään jälkeä,saattaa itkeä kauankin tätä.
En tiedä sit minkä takia tälläinen,en itse sanois tätä huomionhakuisuudeksi,mutta kai ne jotku on vaan herkempiä,meidän lapsella kyllä paljon muitakin ongelmia syömishäiriötä (siis ihan todettua) ym. niin voi ollakin tavallista huonompi kivunsieto kyky,ja on muitakin terveydellisiä ongelmia.

Jospa se ajan kanssa paranis se kivunsietokykykin :)

Itselläni oli lapsena todella huono kivunsietokyky, mutta koulussa se sitten meni ohi kokonaan. Kyllä lapsi minusta oppii kun kaikki muut eivät itke samalla tavalla pientä kaatumista.

Se alhainen lihasjäntevyys kuulostaa tärkeältä vihjeeltä kivunsietoon. Jos ei ole urheilullinen ja kohella ja loukkaa itseään yhtenään, voi olla että siihen on syy jota pitää tutkia.

Jos esim on muutenkin aneeminen, kalpea iho, paleleva, väsyy helposti, usein pieniä vatsavaivoja, jne. voi olla jokin imeytymishäiriö, joka johtuu piilevästä allergiasta jollekin päivittäiselle ruoka-aineelle, mikä sitten johtaa joidenkin aineiden kohdalla aliravitsemukseen ja kroonisen tulehdustilan takia elimistö on yliherkkä. Esim. paleluherkkyys voi yhdistyä kipuherkkyyteen, iho on herkkä muutoksille kun kehon lämmöntuotanto ei pelaa normaalisti.

Silloin pienikin kipu on järkyttävä pelästys - uhka sille että kohta olo menee vielä pahemmaksi.

Tutki vaikka hemoglobiinin sijasta punasolujen koko, ja niiden tilavuus, eli raudan imeytymishäiriö voi näkyä vasta näistä - ei suoraan hemoglobiinista. Viljayliherkkyys (kts. Vaaralliset viljat -kirjan lopun oirelistaus) voi aiheuttaa tämän ja muiden mineraalien imeytymishäiriön vaikka ei yleisintä muotoa eli keliakiaa olisikaan. Aikuisille tämä aiheuttaa mm. kilpirauhasen vajaatoimintaa ja sen runsasta oirekuvaa.

Ja samaan tapaan, jos tämä ei kuulosta tutulta, etsi muita tekijöitä, listaa kaikki oireet, pienetkin, että saisit kokonaiskuvaa mikä elimistössä voisi olla pielessä ja korostaa kivun tunnetta.

Kamalaa ajatella että joutuu pelkäämään kipua ja tilanteita jotka aiheuttavat kipua pienenä ja vuodesta toiseen. Aikuiselle tuollainen veisi hermot ja johtaisi helposti mielenterveysongelmaan. Lapsi pystyy vielä vähemmän jäsentämään ongelmaa.

Toisaalta, kun ongelma on toistunut, siitä tulee mielenterveyden kuvio - toistuva kipu vaikuttaa pelkoa vahvistavasti. Voisiko joku erittäin mieluisa tekeminen rohkaista kivun yli? Lempimusiikki ja tasapainotemppuilu rankan urheilun sijaan antamaan fyysisen kehon hallintaa tilanteissa joissa fyysinen kipu uhkaa? Jokin taitolaji, josta pitää, vaikka tasapainolauta tai pomppupallo jonka kanssa voisi tehdä jotain fyysistä silloin kun kivun ja pelon sekoitus ottaa vallan? Lohdutuksen lisäksi ja jälkeen, pienentämään fyysisen tapahtuman aiheuttamaa traumaa. Jotenkin pitäisi voida rohkaista lasta hallitsemaan tuota kokemusta kun naarmuja ym kuitenkin tulee jatkossakin, niin että se ei aina päättyisi pelkoon, vaan lapsi saisi tilanteen hallintaan - jos kerran normaali äidin lohdutus ei ole se juttu joka tässä tapauksessa toimisi lohdutuksena.

Ja juuri se, ettei syli lohduta, viittaisi siihen että kyse on fyysisessä kehossa olevasta asiasta joka ei nyt toimi normaalisi - ja joka herkistää kivulle.

Ihana kuulla että otat asian sydämellesi ja etsit ratkaisua. Lapsi kiittää.